Kysymys vihreille

Kuvat aurinkopaneeli ja tuulivoimateollisuusalue kiteyttävät täydellisesti sen sokean pisteen, johon moderni ympäristöpolitiikka on ajanut itsensä. Hakkaamme maan tasalle oikeita, eläviä ja hiiltä sitovia metsäekosysteemejä peittääksemme kymmeniä hehtaareja kiinalaisella lasilla, alumiinilla ja teräksellä – ja tätä kaikkea markkinoidaan luonnon pelastamisena.
Ei Enkä voi olla ihmettelemättä vihreiden arvojen kannattajien hiljaisuutta tämän luonnon lanaamisen edessä. Scope 3 -päästöistä ollaan käytännössä hiirenhiljaa.
Koko tätä asiaa näytetään tarkastelevan hiiliputkinäöllä. Ympäristökeskustelu on hirttäytynyt lähes yksinomaan suoriin hiilidioksidipäästöihin (Scope 1 ja 2). Koska aurinkopaneelista tai datakeskuksesta ei nouse savua, se on brändätty "puhtaaksi". Tämä on johtanut täydelliseen sokeuteen luontokatoa kohtaan. Kuitenkin tuulimyllyjen massiiviset betoniperustukset, leveät huoltotiet ja Fingridin satojen kilometrien pituiset johtokadut pirstovat metsät ja elinympäristöt lopullisesti. Luonto uhrataan Excel-taulukon päästövähennysten alttarille.
Scope 3 on tekoälyn likainen salaisuus. Scope 3 eli arvoketjun epäsuorat päästöt jätetään täysin huomiotta, koska niiden avaaminen romuttaisi koko vihreän illuusion. Ne 13 miljardin euron datakeskukset eivät synny tyhjästä. Ne vaativat miljoonia tonneja sementtiä ja terästä. Itse tekoälypalvelimet – kymmenet tuhannet rinnakkain huutavat GPU:t – ovat täynnä harvinaisia maametalleja, nikkeliä, kuparia ja kobolttia, joiden louhinta tuhoaa paikallista luontoa ja pohjavesiä ympäri maapalloa.
Sitten se raaka e-jätteen sykli. Tekoälyn vaatima laskentateho kehittyy niin nopeasti, että näiden palvelimien elinkaari on armottoman lyhyt, usein vain 3–5 vuotta. Olemme luomassa globaalin toimitusketjun, joka kaivaa maasta valtavia määriä resursseja, rakentaa niistä valtavalla energialla supertietokoneita, ja kippaa ne muutaman vuoden kuluttua elektroniikkaromuksi. Ja tämä kaikki tilastoidaan usein valmistajamaan (kuten Kiinan) päästöiksi, jolloin Piilaakson teknojätti voi pestä kätensä ja julistaa olevansa "hiilineutraali".
Vihreä liike on pitkään ajanut yhteiskunnan totaalistsa sähköistämistä ratkaisuna kaikkeen. Nyt kun tuo sähköistyminen onkin muuttunut ylikansallisten datajättien loputtomaksi energiarohmoukseksi, narratiivia on mahdoton kääntää myöntämättä, että "vihreä siirtymä" on muuttunut historian suurimmaksi maansiirto- ja teollistamisoperaatioksi.

Absurdeinta tässä vaihtokaupassa on itse lopputuote. Raivaamme oikeaa luontoa teollisuusalueiksi, jotta miljardiluokan tekoälymalli voi luoda meille synteettisiä videoita, optimoida mainosten kohdennusta ja kirjoittaa automaattisia sähköposteja. Uhrasimme todellisuuden tukeaksemme virtuaalimaailman ylisyöttöä.

Maamme rikkaudet, toisen seminaaripäivän antia:

Terrafamen jätteistä liukenevat vedet ylittävät vaarallisen jätteen normit 100x ja ympäristörajat 100 000 x. Jos olisi kyse esimerkiksi kemian teollisuuden jätteestä, ne pitäisi valaa betoniin.

Terrafame tuottaa:

⚒️96% kaikesta Suomen vaarallisesta jätteestä

💩50 miljoonaa tonnia vaarallista jätettä vuodessa

💩50 tonnia kaivannaisjätettä eli rekkalastillinen per yhteen sähköauton akkuun tuotettu materiaali

Jos Terrafame käsittelisi jätteensä asianmukaisesti, happovuodon neutraloinnista syntyisi niin paljon CO2e päästöjä että akun elinkaaren ilmastohyödyt kumoutuisivat täysin.

🆘Terrafamen jäteongelma on niin valtava, että kukaan ei sitä ymmärrä. 30 vuoden toiminta-aikana syntyy 1 miljardi tonnia happamia suotovesiä tuottavaa sivukiveä ja 0.5 miljardia tonnia prosessijätettä. Jos kaivos on auki 60 vuotta, jätettä syntyy 3 miljardia tonnia. Jätealueet ovat valtavia eikä niiden rakenteita ole suunniteltu kestämään satoja tai tuhansia vuosia. Vaikutukset tulevat näkymään niin Vuoksen kuin Oulunjoen vesistöissä sillä Terrafame istuu vedenjakajalla.

Pulju-projekti on laaja nikkeli–kupari–kobolttimalminetsintähanke Kittilän pohjoisosassa, Keski-Lapissa. Hanketta vie eteenpäin australialainen pörssiyhtiö Nordic Resources Limited paikallisesta vastustuksesta huolimatta. Nikkelin pitoisuus on alhainen, 0,21%. Kyse olisi siis valtavan kivimäärän käsittelystä suhteessa saatavaan nikkelimäärään. Projekti uhkaa Ounasjokea.

Myös Kuusamon kaivoshankkeet järkyttävät! Australialainen Latitude 66 etsii alueelta kultaa ja kobolttia, mutta kallioperässä on myös uraania. Uhattuna on niin Kitkajoki kuin Rukan matkailualuekin.

Soklin kaivoshanke Savukoskella uhkaa alueen puhtaita vesiä ja luontoarvoja. Porotalous ja matkailuelinkeino joutuvat väistymään jos kaivos avataan. Mitä jää jäljelle? Onko lyhytnäköisellä kaivostoiminnalla oikeus syrjäyttää elinkeinot, jotka turvaisivat toimeentulon pitkällä tähtäimellä?

Viranomaislla ei ole resursseja käydä läpi kaikkia kaivosyhtiöiden lupahakemuksiin tuottamia papereita ja raportteja vaan ne koittavat saada hankkeista kokonaiskuvan. Siksi jää kansalaisten huoleksi lakien toteutumisen valvominen. Järjestöt kuten Suomen Luonnonsuojeluliitto tekevätkin tärkeää työtä luonnon turvaamiseksi haastaessaan viranomaisten usein lainvastaisia päätöksiä oikeusasteissa.

Maanomistajat, joiden maille Suhangon kaivos haluaa vetää purkuputken, saivat kaivosyhtiöltä “tarjouksen josta he eivät voi kieltäytyä”. 200 euron könttäsummaa vastaan heidän tulisi antaa maansa kaivosyhtiön vapaaseen käyttöön purkuputken asennusta varten. Sopimus rasittaisi kiinteistöä 99 vuotta tuli kaivosta tai ei. Siis 200 euroa mokomasta ilosta, kyllä on röyhkeää!