Tehdä asioiden eteen

Monellakin ongelma ettei tee omien asioidensa eteen mitään vaan on tappiomieliala. Lue kirja Veitsen terällä.

Christer Lybäck ja hänen elämänsä ovat saaneet runsaasti julkisuutta mediassa. Odotin Arno Kotron kirjoittamalta Veitsen terällä -kirjalta paljon, niin mielenkiintoinen Lybäckin tarina on. Lybäck on mies, jolla oli nuoruusvuosinaan kovasti ongelmia alkoholin ja lain kanssa, mutta hän raitistui ja hänestä tuli lopulta kirurgi. Tarina on mahtava ja ehdottomasti kirjoittamisen arvoinen. Jostain syystä tarina ei lähde kirjassa kunnolla lentoon.

Veitsen terällä -teoksessa Kotro kertoo yksikön kolmannessa persoonassa Lybäckin tarinaa ja tekstiin on siroteltu Lybäckin mietteitä yksikön ensimmäisessä persoonassa. Kirjan alussa tuokiopalat on kirjoitettu vahvalla stadin slangilla. ”Vain ohikiitäviä häivähdyksiä esimerkiksi flaidiksista saattoi tulla esiin mielen sopukoista kun spegelistä tsiigas auennutta öögaa”, Lybäck kuvailee krapuloitaan. Stadin slangin kauneudesta voitaneen olla montaa mieltä. Kirjan edetessä slangi muuttuu vähitellen yleiskielisemmäksi jutteluksi.

Kirjan ensimmäinen puoli kuvaa Lybäckin lapsuutta ja nuoruutta, jota alkoholi ja rikokset sävyttävät. Opettajat ja poliisit pieksevät, ja toinen vanki käyttää seksuaalisesti hyväkseen. Lybäck yrittää epätoivoisena jopa itsemurhaa. Opiskelu ja alkoholista luopuminen antavat kuitenkin elämälle vihdoin suunnan, ja Lybäck kouluttautuu ensin sairaanhoitajaksi ja sen jälkeen lääkäriksi.

Kirjan loppuosassa keskitytään luksusautoihin, matkusteluun ja julkkisystäviin. Tällä tavoin on kenties pyritty korostamaan alkuosan jyrkkää vastakohtaisuutta, mutta Ferrari-muistelot ja kuvaukset nuorista tyttöystävistä tekevät Lybäckistä hahmona etäisen ja omahyväisen. Lybäckillä toki on kirurgin ego, ja se hänelle suotakoon, mutta lukijalle jää hänestä kaikesta huolimatta pinnallinen kuva. Välilukuna kerrottu tarina Lybäckin ja hänen ystäviensä epäonnistuneesta laihdutuksesta, jossa käytettiin apuna saunomista, ulostuslääkkeitä ja suoranaista vilppiä, onkin samaistuttava ja sympaattinen sekä erittäin kaivattu särö Lybäckin luonteeseen.

Veitsen terällä -kirjan ongelmaksi nousee ennen kaikkea Kotron mairea tyyli. Hän selvästi pitää Lybäckistä, ja silloin on vaikeaa tehdä objektiivista muistelmakirjaa. Lybäck on ”karski mies”, jonka ”määrätietoisuus ja täsmällisyys hakevat vertaistaan”. Sama sävy jatkuu valitettavasti läpi kirjan. Kotro näkee tärkeäksi myös kertoa toistuvasti kuinka Lybäck hämmästyttää kerta toisensa jälkeen muita ihmisiä menneisyydellään. Kyllä se nyt tuli jo ensimmäisellä kerralla selväksi.

Veitsen terällä on kirja, jonka tarina on kirjan kaunokirjallisia ansioita parempi. Lybäck kertoo rohkeasti seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jonka uhriksi hän joutui nuorempana. Hän tunnustaa myös pahoinpidelleensä silloista naisystäväänsä. Hän on tehnyt paljon virheitä, mutta oppinut niistä. Paatuneelle alkoholistille, joka ajattelee, ettei hänestä ole enää mihinkään, Lybäckin tarina saattaa antaa toivoa.