Oppien ero ja yhtäläisyys, määränpää sama

Helluntalaisen liikkeen opin rakenteissa nähdään täydellinen jatkumo joka etenee kohti lopullista päämäärää jonka mukaan ne jotka ovat jääneet alkuun ovat aina siellä ja eteenpäin mennessä toinen liike voidaan nähdä poikana ja kolmannessa vaiheessa voidaan nähdä siirtymänä varsinaiseen toimintaan Pyhän hengen toimintana.

Tätä helluntailaisen liikkeen etenevää jatkumoa ja sen sisäisiä opillisia rakenteita voidaan tarkastella uskontotieteellisen ja teologisen luokituksen kautta, jossa liike jaetaan kolmeen historialliseen kehitysvaiheeseen eli aaltoon.

Klassinen helluntailaisuus (Ensimmäinen aalto): Syntyi 1900-luvun alussa. Tämä suuntaus edustaa liikkeen alkupistettä ja perustaa. . Tässä vaiheessa tehdään usein tiukka opillinen ja kulttuurinen rajanveto muuhun maailmaan ja perinteisiin kirkkoihin.

Karismaattinen liike (Toinen aalto): Syntyi 1960-luvulla. Tämä vaihe merkitsee siirtymää ja laajentumista perinteisten kirkkokuntien (kuten luterilaisten ja katolisten) sisälle. Oppi ei vaadi eron tekemistä omasta kirkosta, vaan Pyhän Hengen täyteys nähdään olemassa olevan uskonelämän elvyttämisenä ja sisäisenä uudistuksena, jossa myös lapsikaste voidaan hyväksyä.

Uuskarismaattisuus (Kolmas aalto): Syntyi 1970–1980-luvuilla. Tämä vaihe edustaa siirtymää tunnustuskuntiin sitoutumattomiin vapaisiin soluseurakuntiin ja megakirkkoihin.

Oppiin tulee lisää epäterveitä piirteitä opin jatkuvuuden osalta. Uusia markkinoinnin muotoja? Oppi likaantuu alkuperäisestä?


.Sama liike on havaittavissa ns. velluissa siinä se menee toisinpäin siten., että se tapahtuu opin rakenteissa niin päin, että opista karsitaan epäterveyttä pois ja sama jatkumo tulee hajoittamaan opin pienempiin lohkoihin tavoitteena päästä sitä kautta lähemmäksi Pyhää Henkeä jonka kautta Jumala toimii maan päällä.

Vanhoillislestadiolaisuus (noin 1900): Suomeen jäänyt liikkeen suurin pääuoma, joka korosti vapaata evankeliumia ja perusti myöhemmin kattojärjestökseen SRK:n vuonna 1914

Esikoislestadiolaisuus (1894–1900): Korosti uskollisuutta Lapin vanhimmille (herätyksen alkulähteille). Sai vahvan jalansijan Pohjois-Amerikassa ja Ruotsin Lapissa.

Uusheräys (1897–1900): Korosti enemmän sisäistä laillisuutta, jatkuvaa parannustekoa ja oli lähempänä luterilaista kirkkoa.

Rauhansanalaisuus (1934): Kutsutaan myös pikkuesikoisuudeksi/Elämän sana

(1960–1961): Suuri osa liikkeen papeista erotettiin tai he erosivat vanhoillislestadiolaisuudesta,

.Rauhanyhdistysten hoitokokouskriisi (1970-luku) hajoitti lisää- Oppi hajoaa pienempiin sisältäpäin.

Oppi puhdistuu sisältäpäin?

Toinen oppi tulee Amerikasta markkinoituna Jumalan sanasta ja toinen lähti Lapista Amerikan markkinoille omana sisäpiirinään joka jatkaa hajoamista ja toinen kasvaa mutta kasvua ei taida juurikaan tapahtua Suonen osalta.

Helluntailaisuus n. 44 000 (Kastetut jäsenet) lapset mukana 55 000 – 70 000

Lestadiolaisuus n. 33 000 (Vain Rauhanyhdistysten aikuisjäsenet)
100 000 – 130 000 (Kaikki haarat)

Mikä Lestoissa kiinnostaa Saalemin pastoiria? Opin puhdistus vai raha?

Lestadiolaisilla on omat piirinsä Luterilaisuudessa joten hajoamista tapahtuu myös luterilaisuuden sisällä ja tämäkin on selvä jatkummo. Sama suuntaus tulee jatkumaan molemmissa lahkoissa ja jäljelle jää oppien sekamelska joka tappelee oman oppien kanssa toisiaan vastaan.

Onko se Rakkauden Evankeliumia jota Jumala julisti Jeesuksen kautta. Pitää kysyä tekoälyltä ja pyytää se todistamaan asia kolmella tavalla, suoraan, epäsuorasti ja Packalin vaakaa käyttäen. Vastausta tähän ei nimittäin saa näistä ketjuista jotka vain yrittävät rikkoa muiden oppia ei rakentaa yhteyttä oppien välille.

Se olisi liian vaikeaa, koska se vaatisi rakkautta ei vihaa muita kohtaan.