Älkää häiritkö Rakkautta (KV 2)

Laulujen Laulu
on alkusoitosta saakka
kohonnut korkeuksiin
ja ansaitsee nimen
Korkea Veisu.

Kaikki alkoi
Sulhasen suun suudelmista.

Hänen läsnäolonsa
oli Morsiamelle elävä vesi,
lempeä/hyvä viini,
joka on täyttänyt kiviastian.

Sulhasen suun sanat
ovat suudelmin yhä uudestaan
kertoneet Hänen ihastuksestaan
Morsiameensa.

Sulhanen on vakuuttanut,
että Morsian on
menneestä huolimatta
Sulhasen silmissä ihana.

Ensimmäinen luku päättyi
katseiden kohtaamiseen.

"Katso,
kaunis sinä olet,
armaani ...
Katso,
kaunis sinä olet,
rakkaani ..."

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19561925/kuinka-ihana-ja-vehrea-(kv-116-17)

Toisen luvun alkaessa
olemme siirtyneet sisätiloista ulos.
Morsian näkee kukkakedon ympärillään.

"Minä olen Saaronin kukkanen,
olen laaksojen lilja"
(KV 2:1)

Sulhanen taustoittaa.

"Niinkuin lilja
orjantappurain keskellä,
niin on minun armaani
neitosten keskellä."
(KV 2:2)

Morsian nostaa katseensa
kedon ruohoista vehreisiin puihin.

Ja näkee Sulhasensa
komeana ja hedelmällisenä puuna.

"Niinkuin omenapuu
metsäpuitten keskellä,
niin on minun rakkaani
nuorukaisten keskellä;
minä halajan istua
sen varjossa,
ja sen hedelmä
on minun suussani makea."
(KV 2:3)

Nyt ollaan luvallisen
hedelmäpuun juurella.

Toisin kuin Eeva,
joka kiinnostui kielletystä puusta.
Vieressä olisi ollut Elämänpuu.
Vaatimaton viiniköynnös.
Se ei säväyttänyt.

Mutta kaikki muut puut,
kuten omenapuut
ja mitä ihanimmat muut
hedelmäpuut todistivat
Jumalan Rakkaudesta,
mutta Eeva ihmetteli
niiden keskellä yhtä kiellettyä puuta.

Mutta nyt kaikki on toisin.
Morsianta varjoaa joka puolelta
Sulhasen lujuus ja vahvuus,
sanalla sanoen Rakkaus,
joka pitää sisällään
Ikuisen Elämän.

"Hän on vienyt minut viinimajaan;
rakkaus on hänen lippunsa
minun ylläni."
(KV 2:4)

Raikkaat omenat ovat
maisuneet hyviltä.
Mutta nyt että tarvitaan
rypälekakkuja vahvistamaan.

"Vahvistakaa minua rypälekakuilla,
virvoittakaa minua omenilla,
sillä minä olen rakkaudesta sairas."
(KV 2:5)

Morsiusseurakunta syntyi
tällaisessa tilanteessa Helluntaina.

"Hänen vasen kätensä
on minun pääni alla,
ja hänen oikea kätensä halaa minua."
(KV 2:6)

Nyt seurakuntakauden lopulla
on tapahtunut vastaavaa uudistusta.

Ja samoinkuin tapahtui
heti Morsiusseurakunnan syntymisessä
ja ensimmäisessä lapsen rääkäisyssä,
tapahtui myös kun
Jumala alkoi uudistamaan seurakuntaansa.

Helluntaimeno ei sopinut
kaikkiin kirkollisiin kaavoihin.

Ja erästä joukkoa alettiin
ajamaan ulos kirkosta
ja sitä nimitettiin pilkallisesti
helluntailaisuudeksi.

Mitä muita nimityksiä käytettiin,
ei sovi tulostettavaksi
tällä foorumilla.

Palataan alkuperäiseen helluntaihin.
Taivas oli laskeutunut yläsaliin
ja maailma oli ihmeissään.
Ja pilkkasi juopuneiksi
Kristuksen Morsiusjoukkoa.

Syvästi langennut kalastaja Pietari
nousee esiin ja
ihmiset ottavat Sanan vastaan.

Morsian oli samantien
saanut olla synnyttämässä
tuhansia uusia Jumalan lapsia.

Mutta uskonto tuli ja häiritsi
alusta asti Rakkauden voittokulkua.

"Minä vannotan teitä,
te Jerusalemin tyttäret,
gasellien tai kedon peurojen kautta:
älkää herätelkö,
älkää häiritkö rakkautta,
ennenkuin se itse haluaa."
(KV 2:7)

Sana Gaselli tarkoittaa
kauneutta.

Tuo kauneus on lähtöisin
Jeesuksesta.
Mutta se on myös meissä,
jotka olemme yhtä
Hänen kanssaan.

Peura viittaa puhtauteen.
Ja on tietenkin myös kuva Jeesuksesta.

Molemmat ovat nopealiikkeisiä.
Ja niin täällä kotimaisemissanikin
kömpelöt hirvet ovat suuremmassa
vaarassa joutua susien raatelemaksi
kuin peurat.

Minä saan vaimoni kanssa
katsella päivittäin sitä,
kun kaurislauma tulee pihalle.
Niistä huokuu rakkaus.
Tosin myös pelko.

Ja muutaman kerran onkin
susi pyyhkäissyt pihamme läpi.

Talvi on tulossa.
Ankara asia niin meille ihmisille
kuin eläimillekin.