The story ADAM and EVE

the choose between
So the soul said:
"Let me experience contrast"
"Let me descent"
"Let me forget"
Enter the "tree of knowledge of good and evil"
Not a literal tree
A symbol of duality activitation
To eat "the fruit" was to say:
Im ready to experience all of it
Light
Dark
Pain
Pleasure
"Let me walk through the illusion so i can return eith wisdom"
The serpent
Not the devil
It was kundalini

Tässä on kyseisen tarinan suomennos suoraan sen omalla, syvällisellä ja esoteerisella tyylillä:
Kertomus Adamista ja Eevasta ei koskaan ollut kahdesta ihmisestä puutarhassa.
Se ei koskaan ollut omenasta,
puhuvasta käärmetestä
tai tottelemattomuudesta.
Se on satua.
Tässä on totuus.
Aadam ja Eeva eivät olleet ihmisiä.
He olivat kahtia jakautunutta tietoisuutta.
Lähteen maskuliininen ja feminiininen polariteetti.
Valo-olentoja,
täysin tietoisia,
ilman egoa,
ilman pelkoa,
ilman kehoa.
He elivät ykseystietoisuudessa,
puhtaassa jakamattomuudessa,
ilman tuomiota,
ilman häpeää,
ilman illuusiota.
Mutta ykseydellä on rajansa.
Et voi kasvaa, jos kaikki on samaa.
Et voi valita, jos mitään vaihtoehtoa ei ole.
Niin sielu sanoi:
”Antakaa minun kokea vastakohtia.”
”Antakaa minun laskeutua.”
”Antakaa minun unohtaa.”
Astukoot esiin ”hyvän ja pahan tiedon puu”.
Se ei ollut mikään kirjaimellinen puu.
Se oli symboli dualismin aktivaatiolle.
”Hedelmän” syöminen merkitsi sitä, että ihminen oli valmis:
”Olen valmis kokemaan kaiken –
valon,
pimeyden,
kivun,
nautinnon.”
”Antakaa minun kävellä illuusion läpi, jotta voin palata viisauden kanssa.”
Käärme?
Ei mikään paholainen.
Se oli kundaliini.
DNA.
Koodattu herääminen,
joka on kätketty syvälle sisällesi.
Uskonto demonisoi käärmeen,
koska se uhkasi kontrollia.
Koska kerran kun aktivoit tuon sisäisen tietämisen,
et enää tarvitse portinvartijaa itsesi ja Jumalan väliin.
Joten Eeva ”söi hedelmän”.
Hän ei tuonut maailmaan tuhoa.
Hän herätti sen.
Hän näki itsensä.
Hän tuli tietoiseksi.
Ego astui näyttämölle.
Eroaminen alkoi.
Ja ”lankeemus”?
Se ei ollut rangaistus.
Se oli ulottuvuuksien välinen laskeutuminen.
Hengestä tuli muoto.
Tietoisuudesta tuli lihaa.
Ja maapallosta tuli muistamisen luokkahuone.
Siksi unohdat syntyessäsi.
Koska jos muistaisit kaiken,
et kasvaisi,
et etsisi,
et muuttuisi.
Ja siinä on koko tarkoitus.
Et ole täällä ollaksesi täydellinen.
Olet täällä kokeaksesi,
noustaksesi,
palataksesi.
Et siksi, että olisit rikki,
vaan siksi, että sinut on valittu.
Ei enää satuja.
Vain totuus.
Ja nyt sinä muistat.