Tämä on sitä monikulttuurisuutta

Somesta poimittua:
🐐 Paikat, joissa klaani merkitsee enemmän kuin valtio, uskonto sanelee ihmisen elämää kehdosta hautaan, nainen kulkee aasin ja koiran välissä ja virkamiehen saa toimimaan setelillä, eivät lähtökohtaisesti ole yhteiskuntamalleja, joita haluan Suomeen.

Olen tavannut lukutaidottomia naisia, joiden ruumista on silvottu lapsena ja joiden puolesta mies päättää vielä aikuisenakin, minne mennään, mitä puetaan ja kuka saa puhua.

Olen nähnyt lapsia, joiden pitäisi opetella kertotaulua, kantamassa tiiliä, raatamassa viljelmillä ja pakotettuina bordelleihin.

Olen nähnyt eläimiä lyötävän, potkittavan, poltettavan ja käytettävän loppuun kuin rikkinäistä työkalua.

Olen nähnyt paikkoja, joissa roska, paska ja jätevesi valuvat kaduille ja joissa kusettaminen on vain merkki siitä, että olit toista nokkelampi.

Olen nähnyt maita, joissa jumalalle nauramisesta voi päästä hengestään ja paljaista olkapäistä saada 67 raipaniskua.

🌈 🦄 Ja sitten minulle sönkötetään, kuinka kaikki kulttuurinen moninaisuus rikastuttaa.

No. Joskus rikastuttaa. Joskus ei.

Ihmiset eivät muuta maasta toiseen kulttuurisesti tyhjinä. Mukana tulevat myös opitut arvot, tavat ja käsitykset. Niistä ei voi valita Suomeen vain kebabia, mausteita ja musiikkia, (Marja Sannikka, jos et sitä älyä) vaan mukana tulevat myös käsitykset miehen asemasta perheen päänä, naisten kunniasta ja häpeästä, lasten kurittamisesta ja oikeudesta päättää omasta elämästään, homoseksuaalisuudesta ja uskonnon arvostelemisesta sekä suhtautumisesta muun muassa meluun, roskaamiseen ja muiden yksityisyyteen.

Kaikki kulttuurinen erilaisuus ei ole säilyttämisen arvoista. Jos jokin mukana tullut tapa tai arvo törmää suomalaisen yhteiskunnan kanssa, väistää tapa — ei suomalainen yhteiskunta.

Kehitysavun suhteen ajattelen hyvin yksinkertaisesti: jos samaa mallia on kokeiltu vuosikymmeniä ja tulos on edelleen se, että samat maat, samat rakenteet ja samat ongelmat odottavat seuraavaa rahalähetystä, pitäisi voida todeta, ettei tämä toimi.

Sanotaan, että hulluutta on tehdä sama asia uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tulosta. Kehitysavussa tätä koetta on tehty jo liian monta kierrosta. Jos lääke ei vuosikymmenissä paranna potilasta, minun ensimmäinen ajatukseni ei ole nostaa annosta.