Mihin käyttäisit sitä, jos tietäisit voivasi vaikuttaa?
Oletko jo aiemmin hyötynyt kunnianhimosta tai joku muu tuosta ominaisuudestasi?
Mitä muita aatoksia tässä ajassa saa pohtimaan kunnianhimon merkitystä?
Vilma
Oletko jo aiemmin hyötynyt kunnianhimosta tai joku muu tuosta ominaisuudestasi?
Mitä muita aatoksia tässä ajassa saa pohtimaan kunnianhimon merkitystä?
Vilma
Vastaukset 45
Vanhimmat
Kunnianhimo on vähän väärä sana, kun en janoa minkäänlaista kunniaa mistään tai keltään. Mutta olen kyllä kunnianhimoinen ja päättäväinen elämäni eteenpäin viejä. Kärsivällinen, mutta sisukas kohti maalia vaikka pieris verta. 😅
Mutsi aina sanookin, että sun silmissäs palaa liekki mikä vie eteenpäin.
Ehkä jos olisin mies, olisin suunnitellut itse ja rakentanut helvetin hienon talon perheelleni ja tölli pääsis lehteen. Voisin hetken tuntea ylpeyttä itsestäni, rintakehä ladonovien levyisenä..mä tein tämän mun perheelleni. Ottakaa kuva, mä seison vankasti kädet puuhkassa ruutupaidassani housut kurassa ja parta törössä.
Mutta siihen se kunnian kaipuu jääkin.
Siispä kunnianhimo olisi voimavara. Väline.
Kunnianhimosta ei hirveästi puhuta. Kuin olisi jotain häpeällistä.
Vilma
Kyl, se on voimavara ollut mullekin, miksi olen opiskellut 3 ja puoli ammattia hyvin arvosanoin, peruskorjannut itse ostamaani taloani isäukon kanssa, osakeasuntoani tuunannut, ettiny työpaikkani vaikka olis ollut terveys sillä tolalla, että se eläke olis helpompi suorituskykyyn nähden ja niin edelleen. Se on se himo elää kuten sydän sanoo. Kunnia siinä on lähinnä etuliite.
I don't follow no man and don't follow no trends and I don't do what's cool just because I can.
Got the rhytm in my soul. Sen mukaan...
Tuo, että voi tehdä sielu mukana, on varmaan ihanne.
Aina ihmiset eivät voi valita.
Vilma
Mä taas koen sen niinpäin, etten ole saanut "valita" muuta kuin sieluni. Kaikki muu tuli sopeutumista vaatien.
Voi olla ulkoisia rajoittavia tekijöitä, mitä eivät ole omista valinnoista johtuvia.
Siedä ja sopeudu.
Ihanne siis saada tehdä sydän ja sielu mukana. Ei vain jotain vaan edes osana tärkeää kokonaisuutta.
Vilma
Jos alkaa suorittamaan,että saisi ihallua, niin on mielistelyn kipee! Tekemisen tarve on tervettä, kun haluaa vain toteuttaa ideoitaa, siitä huolimatta ettei tykätä.
Tämä. Tarpeeseen kaikki tehdään ei kehuskeluun.
Komppaan.
Työpaikoilla ihmiset joutuvat osoittamaan kykynsä ja siitä voi tulla kisa tai tylsä näytelmä.
Vilma
Kunnianhimoinen kuulostaa siltä että odottaa arvostusta muilta. Ei osu muhun.
Mutta tekoäly sanoo kunnianhimosta:
Synonyymit: Muun muassa määritietoinen, tarmokas, lujatahtoinen ja yritteliäs.
Juu, olen. Ehdottomasti.
Tsirp 🐦
Mielestäni kunnianhimo on vähän kökkö sana. Siitä tulee mieleen, että ihminen jotenkin janoaa esilläoloa.
Itse miellän kunnianhimon päättäväisyytenä ja periksiantamattomuutena ja ne kuuluvat mielestäni yrittäjän perusominaisuuksiin.
Työntekijä hyötyy pelottoman yrittäjän kunnianhimosta, koska sellaisella on halu vaikkapa kasvattaa yritystä ja parantaa alan työolosuhteita, joissa tuppaa olemaan alakohtaisesti aina jotain kehitettävää.
Minusta tuo eka virkkeesi on aika pitävä.
Minä ole piilokunnianhimoinen ollut.
Mitä teen, pyrin tekemään kunnolla.
Työelämässä aktiivisuus ja usko, että voi kehittää jotain jo uomiinsa ursutunutta.
Vilma
Pitäisikö kunnianhimo nostaa kunniaan?
Kyllä. Semmonen määrätynlainen päättäväisyys.
Ihmisen elämä on katoavaista. Nyt olen huomannut itsessäni, että raha ei ole minulle arvokasta. Kunniasta en ole koskaan tosissani välittänyt. Jeesus on minun arvokkain omaisuuteni. Hän ristiinnaulittuna ja ylösnousseena. Ja se että kohtelen muita ikuisuuden näkökulmasta aina hyvin.
Ikuisuus mielessä eläminen auttaa luopumaan omista itsekkäistä vastareaktioista muiden pahuuteen.
Täytyy tiedostaa ihmisen rajallisuus. Heilumme hetken. Jotkut tärkeillen.
Vilma
Niinpä. Eipä raha tähtäimessä ole välttämättä se tavoite.
Enempi se, että on tekemisen jälkeensä tyytyväinen, on oleellista.
Sillai jaksaa. Jos odottaa kiitosta, niin ei tavoite ole ihan puhdas.
Vilma
Mielestäni terve kunnianhimo vie ihmistä eteenpäin elämässään. Tarkoitan tällä sitä, että on positiivista, jos ihmisellä on kunniahimoa toteuttaa omia haaveitaan esim opiskelemalla ammattiin, johon haluaa tai treenaamalla lajia, johon suhtautuu intohimoisesti.
Kunnianhimo on silloin epätervettä, kun sitä ohjaa röyhkeys, itsekkyys ja ahneus. Silloin ihminen on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen haluamansa ja silloin kunnianhimo voi olla jopa tuhoavaa.
Toinen kappale.
Niinpä. Eli kunnianhimolla ilman ikäviä piirteitä on käyttöä.
Vilma
Kyllä, mielestäni kunnianhimo on positiivinen asia, kun se toimii ikään kuin polttoaineena ihmiselle itselleen saavuttaa ja tavoitella merkityksellisiä asioita omassa elämässään.
"Itselle merkityksellisiä asioita"
Tässä mietityttää, että voiko tulla henkistä käsirysyä?
Hinnalla millä hyvänsä?
Vilma
Kunnianhimo.
Yhdistän sen haluun kilpailla. Ja voittaa!
Molemmissa ominaisuuksissa on saman kaltaisia piirteitä.
Pyrkimys ohittaa muut keinoja kaihtamatta ainoana tavoitteena olla paras.
Mainitsitkin jo yksilön kunnianhimoiset tavoitteet omissa suorituksissaan.
"Hyvää yritetään, mutta priimaa tuppaa tulemaan!"
Tuo on hyvän työntekijän ominaisuus. Ammatillinen kunnianhimo, missä en tunnista muuta kilpailuasetelmaa kuin haastaa itsensä.
Mies 65
Sinäpä laitoit pahan.
Kilpailu. Jossain tilanteissa tarvitaan. Urheilu, joukkuekilpailut.
En ole kilpailuhenkinen.
Tykkään laittaa kehittämisen motivaattoriksi.
Nojoo. Törmäyskursseja? Vaikka priimakin yrittäisi.
Vilma
Voivatko muut rajoittaa?
Aika vähän on keinoja jarruttaa kunnianhimoisen henkilön etenemistä.
Yksinkertaisin keino lienee työntää lisää taakkaa kyseisen pyrkyrin niskaan ja odottaa kun kamelin selkä katkeaa!
Oletko huomannut sellaista, että kunnianhimo/kilpailuvietti ja äly ovat harvoin samassa ihmisessä?
Mies 65
Aika mustaa eka kappale.
Toisille kunnianhimo ja kilpailu on näyttämistä.
Se naapurin katto, auto tai kristallikruunu.
Naisilla aikoinaan minkkiturkki, timanttisormus ja Thaimaan-matka.
Siis tämä markkeerasti onnistumista. Ehkei aina omin panostuksin...
Vilma
Helposti tuo kunnianhimo tuottaa sellaisen ongelman ettei sitä kohdisteta. Kunniahimoista toimintaa suunnataan, työuraan, luottamustoimeen, harrastuksiin, perhe-elämään jne. Siinä käy helposti että kynttilää poltetaan molemmista päistä joka kuormittaa uupumukseen ja masennukseen.
Itse käytän kunnianhimoa osana tavoitteiden asetteluun. Esim neuvotteluissa asetan kunnianhimoisen tavoitteen, sitten on hyväksyttävä ja perusteltava tavoite ja vielä alin tavoite jonka voisi pitkin hampain hyväksyä ettei neuvotteluja enää tarvi jatkaa.
Vaikka en koe olevani kunnianhimoinen niin kyllä piru istuu olkapäällä kun puhutaan vallanhimosta. Se että sulla on muiden antama valtakirja päättää isommista kokonaisuuksista kuin pelkästään itseäsi koskevista asioista on kyllä koukuttava tunne.
Viimeisessä kappaleessa onkin se villakoiran ydin.
Minusta nykyisin, kun on ollut hajoita ja hallitse -asenne, niin kovin kunnianhimoiselta ole sillä tavoin vaikuttanut kuin minä haluaisin.
Vilma
Laadusta tingitään. Tavoitteet hämärtyvät. Tehdään vain työtä käskettyä.
Tulos?
Jos valtaa on, pitäisi haastaa ethos. Oma, muiden.
Tämä 12:44 oli mies 65:lle.
Vilma
Ei olekaan mies65:lle vaan 12:44anonyymille.
Kyllähän sitä pikku päämääriä on tullut aseteltua pitkin ikäänsä mutta ei kunnianhimon puitteissa. Tai ei ainakaan siinä mielessä kuin itse sana kalskahtaa korvaan.
Tärkeintä on että jutut toimivat, sillä ei ole merkitystä mikä voima tai ominaisuus vie eteenpäin...tai himo :).
Kunhan tunnet tehneesi oikein.
Jep. Mutta eri ryhmissä oikein tekeminen voi olla eri.
Vilma
No oikeastaan tähän voisi vielä lisätä että kunnianhimoon pätee samat säännöt kuin kuin tuleen, hyvä renki mutta huono isäntä
Ei siitä ainakaan haittaa ole. Pelkkä löllyminen ilman päämääriä on totaalinen turn-off.
Tosin kunnianhimo on hyvästä silloin, kun päämäärätietoisuutensa saa suunnata siihen mihin itse haluaa.
Minua ei esimerkiksi kiinnosta paskaakaan henkinen herääminen ja henkinen valaistuminen. Kumpikin on mielestäni pelkkää huuhaata, mutta ympäristö antaa ymmärtää, että tulisi olla kiitollinen tästä koetusta paskasta, josta ei ole mitään konkreettista elämää parantavaa ja eteenpäin vievää vaikutusta.
Tuossa kohta "siihen mihin itse haluaa" lisäisin siihen kuitenkin niin, ettei se vahingoita toisia.
Siis päämäärätietoisuus on tärkeää?
Vilma
Tottahan toki on kunnianhimoa, vaikkei se kenties loistakaan minusta ulospäin mitenkään. Ja hyvä niin, sillä kell' kunnianhimo on, se kunnianhimon kätkeköön..
Oman kunnianhimon luonteeseen voi vaikuttaa läpi elämän (tietty eniten aikuisikäisenä). Parhaiten kunnianhimoa ruokkii uteliaisuus ja asenne.
- Sheena
Mihin sitä tarvii
Pitääkö olla kunnianhimoa?
- Kunnianhimon tarve riippuu jokaisen omista arvoista. Omasta mielestäni on hyvä olla edes hieman tervettä kunnianhimoa. Eteenpäin puskeva voima. Hyödyllinen "työkalu"
Mihin käyttäisit sitä, jos tietäisit voivasi vaikuttaa?
- Yhteisen hyvän rakentamiseen, kriisien torjumiseen, köyhyyden ja eriarvisuuden poistamiseen.
Oletko jo aiemmin hyötynyt kunnianhimosta tai joku muu tuosta ominaisuudestasi?
- Olen mielestäni pystynyt vaikuttamaan vaatimattomalla panoksellani ja pienellä mittakaavalla. Jokainen henkilökohtainen saavutus on ollut kunnianhimon ja määrätietoisen puurtamisen suoritusvoitto. (en mene yksityiskohtiin)
Mitä muita aatoksia tässä ajassa saa pohtimaan kunnianhimon merkitystä? - Valitettavasti joillekin voi tulla vääristynyt käsitys kunnianhimosta, jossa terve pyrkimys kehittyä ja menestyä muuttuu tuhoavaksi itsekkyydeksi ja suorittamiseksi. Tuossa tapauksessa kunnianhimo ei ole terveellä pohjalla.
Kiitos gallupista! 👋☺️
Tuo kakkoskappale on toinen villakoiran ydin. Noin juuri.
Kunnianhimo-> "terve pyrkimys kehittyä" ja lisäisin kehittää.
Kunnianhimoinen kehittäminen on kyllä kulkemista kivisellä ja juurakkoisella polulla esim. yhdistyksissä, joilla, kas kummaa, on humaani tavoite.
Vilma
Ei kultaa eikä kunniaa. Olen laiska, teen vain sen mikä on välttämätöntä.
Jos olisin joku Tiukka Tiina, voisin tentata, miks noin.
Mutten utele.
Vilma
Liittyykö sinkkuelämään kunnianhimoa?
Mää pärjään iha ite!?
Vilma
Pitää olla.
Esim. tieteen keksinnöt menevät miesten nimiin, vaikka naiset ovat tehneet suuren osan työstä, tai olleet keksintöjen tekijöitä. Ongelma on tosin rakenteellinen ja siihen on vaikea puuttua.
Joku kuukausi sitten huomasin miten keräsivät wikipediaan artikkeleita naisten keksinnöistä. Naiset eivät itse välitä kunniasta, mutta silloin jää nuoremmalle polvelle virheellinen kuva asioista.
Niiiin. Saako mies helpommin meriittiä?
Nykyaikana kopsataan ja käytetään wikipediaa/googlea ja ai:ta.
Eikös Huhtasaarenkin lopputyö ollut arvoitus.
Pölyiset tutkijakammiot ovat romantisoitua historiaa.
Oli Marie Curie.
Tiedä monenko miestieteilijän vaimo ollut apuna.
Tai jossain organisaatiossa miesnulkki tekee kaikkensa mitätöidäkseen naisen parannusehdotuksen. (Koettu on) Tätä päivää.
Vilma