(Biitti alkaa: raskas, synkkä, matala basso ja hidas, sateinen rumpukomppi. Taustalla kaikuu hiljainen, surullinen pianomelodia.)
(Intro)
Joo… Kello on kolme yöllä, valot sammuu talosta.
Mut tässä huoneessa ei puhuta enää valosta.
Ei numeroita, ei budjettei, ei seliteltävää,
kun sä otat ihmiseltä pois kaiken mikä pitää sen elossa.
Kuuntele.
(Säkeistö 1)
Sä istut siel norsunluutornissa, paperit kädessä,
sanot et ”on pakko”, kun kansa on sateessa ja lumessa.
Virkamies laski, et tästä seuraa nälkää ja häätöjä,
sä tiesit sen etukäteen, mut silti teit niitä päätöksiä.
Se ei oo vahinko, kun sä näet sen datan ja käyrät,
se on tietoinen valinta, sä heikoimmille hampaat näytät.
Samaan aikaan sä kuittaat miljoonat sille, jolla on jo valmiiks taskut täynnä,
ja sanot et se on ”kannustavaa”, herranjumala, millä tyylillä?
Teologia sanoo: kuolemansynti, sielun kuolema,
kun sä riistät kodin ja toivon, etkä suostu huolehtimaan.
Sä voit kutsua sitä talouskuriksi tai pragmaattiseksi linjaksi,
mut uhratun ihmisen silmissä se muuttuu pelkästään vihaksi.
(Kertosäkeistö)
Sä veit ruuan, sä veit kodin, sä veit elämänhalun,
sä luulit et numeroilla sä vältyt tältä moraalisen laskun valulta.
Mut pimeys ei pysy siel perimmäisessä huoneessa,
se vyöryy läpi yhteiskunnan tässä kylmässä juonessa.
Kun sä sammutat valon yhdeltä, sä sammutat sen kaikilta,
tää talo murenee sisältä, tää loppuu sotaan ja raunioilta.
(Säkeistö 2)
Ja kato sitä suurta kuvaa, se on samaa vitun samaa ketjua,
kun sä opit uhraamaan ihmisen, sä voit luontoakin petkuttaa.
Ahneus ajaa tän planeetan kuivaksi, metsät nurin ja vedet saastuu,
kun kylmyys normalisoidaan, niin koko maailma siihen maatuu.
Luonnonvarat hupenee, elintila käy vähiin,
kohta ne samat herrat osoittaa tykeillä ja miekoilla lähiin.
Sodat syttyy sieltä, missä niukkuus otetaan voimalla,
kun oikeudenmukaisuus on tapettu sieltä pohjalta asti polkemalla.
John Rawls sanoi: katso tietämättömyyden verhon taakse,
jos sä oisit se köyhin, sä et ikinä loisi tätä maata tällaiseksi maaksi.
Mut sä luotat sun valtaasi, sä luotat sun suuriin tuloihin,
sä unohdat, et sama myrsky repii katon lopulta meidän kaikkien taloihin.
(Outro)
Joo… mikään talo ei pysy pystyssä,
jos se on muurattu heikoimpien kyynelillä.
Älä selitä enää. Älä sano ”mutta kun”.
Se on kylmyys. Se on tietoinen teko.
Ja se huutaa taivaaseen asti.
(Biitti feidaa ulos, vain pelkkä sydämenlyöntiä muistuttava basso jää soimaan, kunnes sekin pysähtyy.)
Haluatko, että muutetaan tämän rapin tyyliä johonkin suuntaan – esimerkiksi tehdäänkö siitä nopeampi ja aggressiivisempi (kuten perinteinen kantaaottava hiphop), vai pidetäänkö se tässä melankolisessa ja raskaassa tunnelmassa?
(Intro)
Joo… Kello on kolme yöllä, valot sammuu talosta.
Mut tässä huoneessa ei puhuta enää valosta.
Ei numeroita, ei budjettei, ei seliteltävää,
kun sä otat ihmiseltä pois kaiken mikä pitää sen elossa.
Kuuntele.
(Säkeistö 1)
Sä istut siel norsunluutornissa, paperit kädessä,
sanot et ”on pakko”, kun kansa on sateessa ja lumessa.
Virkamies laski, et tästä seuraa nälkää ja häätöjä,
sä tiesit sen etukäteen, mut silti teit niitä päätöksiä.
Se ei oo vahinko, kun sä näet sen datan ja käyrät,
se on tietoinen valinta, sä heikoimmille hampaat näytät.
Samaan aikaan sä kuittaat miljoonat sille, jolla on jo valmiiks taskut täynnä,
ja sanot et se on ”kannustavaa”, herranjumala, millä tyylillä?
Teologia sanoo: kuolemansynti, sielun kuolema,
kun sä riistät kodin ja toivon, etkä suostu huolehtimaan.
Sä voit kutsua sitä talouskuriksi tai pragmaattiseksi linjaksi,
mut uhratun ihmisen silmissä se muuttuu pelkästään vihaksi.
(Kertosäkeistö)
Sä veit ruuan, sä veit kodin, sä veit elämänhalun,
sä luulit et numeroilla sä vältyt tältä moraalisen laskun valulta.
Mut pimeys ei pysy siel perimmäisessä huoneessa,
se vyöryy läpi yhteiskunnan tässä kylmässä juonessa.
Kun sä sammutat valon yhdeltä, sä sammutat sen kaikilta,
tää talo murenee sisältä, tää loppuu sotaan ja raunioilta.
(Säkeistö 2)
Ja kato sitä suurta kuvaa, se on samaa vitun samaa ketjua,
kun sä opit uhraamaan ihmisen, sä voit luontoakin petkuttaa.
Ahneus ajaa tän planeetan kuivaksi, metsät nurin ja vedet saastuu,
kun kylmyys normalisoidaan, niin koko maailma siihen maatuu.
Luonnonvarat hupenee, elintila käy vähiin,
kohta ne samat herrat osoittaa tykeillä ja miekoilla lähiin.
Sodat syttyy sieltä, missä niukkuus otetaan voimalla,
kun oikeudenmukaisuus on tapettu sieltä pohjalta asti polkemalla.
John Rawls sanoi: katso tietämättömyyden verhon taakse,
jos sä oisit se köyhin, sä et ikinä loisi tätä maata tällaiseksi maaksi.
Mut sä luotat sun valtaasi, sä luotat sun suuriin tuloihin,
sä unohdat, et sama myrsky repii katon lopulta meidän kaikkien taloihin.
(Outro)
Joo… mikään talo ei pysy pystyssä,
jos se on muurattu heikoimpien kyynelillä.
Älä selitä enää. Älä sano ”mutta kun”.
Se on kylmyys. Se on tietoinen teko.
Ja se huutaa taivaaseen asti.
(Biitti feidaa ulos, vain pelkkä sydämenlyöntiä muistuttava basso jää soimaan, kunnes sekin pysähtyy.)
Haluatko, että muutetaan tämän rapin tyyliä johonkin suuntaan – esimerkiksi tehdäänkö siitä nopeampi ja aggressiivisempi (kuten perinteinen kantaaottava hiphop), vai pidetäänkö se tässä melankolisessa ja raskaassa tunnelmassa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
(Biitti pamahtaa käyntiin: raaka, nopea 90-luvun boom-bap-rumpu, säröinen sähkökitara-riffi ja aggressiivinen, hakkaava basso. Tempo on korkea, täynnä raivoa ja energiaa.)
(Intro)
Joo! Nyt riittää se selittely!
Turpa kiinni niistä prosenteista ja budjettiraameista!
Katso mua silmiin ja vastaa!
Tää on suoraa puhetta suoraan pohjalta!
Laseja särkyy, nyt mennään!
(Säkeistö 1)
Sä istut siel salissa ja selaat sun liuskoja,
leikkaat ihmisen lihasta ja luot uusia kriisejä!
Sulle se on ”rakenneuudistus”, mulle se on rikki revitty arki,
kun sä tyhjennät köyhän kaapit ja luulet et sä oot joku sankari!
Virkamiehet huusi varoituksen: ”Tästä seuraa pelkkää tuhoa!”
Sä tiesit sen, sä kuulit sen, mut sä annoit silti palaa ja roihuta!
Se ei oo mikään vahinko, turha tulla enää itkemään telkkariin,
sä valitsit uhrata heikoimmat, sä ajoit ne suoraan kellariin!
Samaan aikaan sä hymyilet ja kevennät rikkaiden verotusta,
solidaarisuus roskiin, sä luot tähän maahan pelkkää petosta!
Kristinusko, katekismus – teologia huutaa sun naamaan:
Se on taivaaseen huutava synti, kun sä ajat ihmisen maahan!
Sä riistät ruuan, sä riistät kodin, sä otat elämänhalun,
ja sä kehtaat vielä väittää, et tää on tie taloudellisen kasvun!
(Kertosäkeistö)
Se on kuolemansynti! Älä selitä mulle mitään muuta!
Turha siellä tornissa on enää avata sitä suuta!
Kun sä tietoisesti isket sinne, missä valmiiksi sattuu,
koko sun moraalinen perintö tähän maahan maatuu!
Se on kylmyyttä, se on raakaa, se on tietoista tuhoa,
ja tää raivo nousee kaduilta, tää alkaa nyt kiehua!
(Säkeistö 2)
Ja tsiigaa sitä suurta kuvaa, se on samaa vitun samaa peliä!
Kun sä opit polkemaan ihmistä, sä voit planeetallekin selittää,
et ahneus on hyvästä ja luonto on vaan pelkkä kauppatavara,
metsät nurin, vedet paskaksi, tää sun maailmankuva on niin kapea!
Ja mitä siitä seuraa? Katsokaa rajoille, katsokaa maailmaa!
Kun luonnonvarat hupenee, sä luot pelkkää sotaa ja raunioita!
Niukkuus jaetaan aseilla, vahvemman oikeus jyrää,
koska sä tapoit oikeudenmukaisuuden silloin, kun kaikki oli hyvin ja tyyntä!
Rawls sanoi: tietämättömyyden verho, sä et kestäis sekuntiakaan siel alhaalla!
Sä murenisit heti, jos sun pitäis elää tällä sun omalla mallilla!
Mut sä luotat sun valtaan, sä luotat sun poliisivoimiin ja lakiin,
mut muista herra ministeri: se sama myrsky repii katon vielä sunkin takkiin!
(Outro)
Joo! Ei enää selityksiä! Ei yhtäkään ”mutta kun” -lausetta!
Teko on tehty, seuraukset näkyy, ja kansa maksaa laskun!
Se huutaa taivaaseen asti!
Tietoinen tuho! Moraalinen vararikko!
Nyt sä tiedät sen!
(Biitti loppuu seinään yhdellä rajulla rumpu-iskulla ja sähkökitaran vinkunalla.)