Olen joskus 5-10 vuotta sitten lukenut tätä palstaa ja silloin täällä oli ihan mukavaa keskustelua siitä mitä kuoleman jälkeen voisi olla. Joku kertoi omista kokemuksistaan, joku uskoi jälleensyntymiseen, joku puhui astraalitasoista ja henkimaailmoista. Oli NDE-kokemuksista väittelyä ja välillä joku toi esille ihan tieteellistäkin näkökulmaa. Oli täällä varmaan kaikenlaista porukkaa, joku oli tosissaan ja joku saattoi vähän vitsaillakkin. Mutta kaikille tuntui olevan tilaa.
Nyt kun tätä lukee niin tuntuu että palsta on muuttunut aika paljon. Samoja pitkiä kirjoituksia ja oppeja toistetaan ketjusta toiseen ja välillä tulee sellainen olo että täällä ei enää keskustella vaan yksi tai muutama ihminen pitää omaa saarnaansa. Ja jos joku on eri mieltä tai esittää jonkun oman ajatuksen, niin sitä saatetaan vähätellä tai selittää ettei toinen ymmärrä asioita tarpeeksi hyvin.
Eikö tämän palstan idea kuitenkin ollut keskustella siitä mitä kuoleman jälkeen ehkä tapahtuu? Ei kai kukaan oikeasti tiedä varmasti miten asiat ovat. Miksi siis pitää väkisin todistaa oma oppinsa ainoaksi oikeaksi ja muut vääräksi?
Minusta täällä oli ennen paljon enemmän kaikenlaista ihmettelyä ja erilaisia näkemyksiä. Nyt tuntuu että se on vähentynyt ja tilalle on tullut jatkuvaa julistamista. Ihan sinänsä harmittomiakin ketjuja poistellaan tämän tuosta jos ajatus ei sovi omaan oppijärjestelmään.
Onko muut huomanneet saman vai muistanko vain itse väärin? Olisi mukava jos täällä voisi taas keskustella asioista normaalisti, ilman että jonkun pitää aina tulla kertomaan miten väärässä muut ovat.
Nyt kun tätä lukee niin tuntuu että palsta on muuttunut aika paljon. Samoja pitkiä kirjoituksia ja oppeja toistetaan ketjusta toiseen ja välillä tulee sellainen olo että täällä ei enää keskustella vaan yksi tai muutama ihminen pitää omaa saarnaansa. Ja jos joku on eri mieltä tai esittää jonkun oman ajatuksen, niin sitä saatetaan vähätellä tai selittää ettei toinen ymmärrä asioita tarpeeksi hyvin.
Eikö tämän palstan idea kuitenkin ollut keskustella siitä mitä kuoleman jälkeen ehkä tapahtuu? Ei kai kukaan oikeasti tiedä varmasti miten asiat ovat. Miksi siis pitää väkisin todistaa oma oppinsa ainoaksi oikeaksi ja muut vääräksi?
Minusta täällä oli ennen paljon enemmän kaikenlaista ihmettelyä ja erilaisia näkemyksiä. Nyt tuntuu että se on vähentynyt ja tilalle on tullut jatkuvaa julistamista. Ihan sinänsä harmittomiakin ketjuja poistellaan tämän tuosta jos ajatus ei sovi omaan oppijärjestelmään.
Onko muut huomanneet saman vai muistanko vain itse väärin? Olisi mukava jos täällä voisi taas keskustella asioista normaalisti, ilman että jonkun pitää aina tulla kertomaan miten väärässä muut ovat.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Palsta nykyään täynnä trolleja, huomaa kommenteista monissa aiheissa kun samat ääliöt haastavat vain riitaa, valittavat muiden kommenteista vaikka omat kommentit eivät todellakaan täydellisiä päinvastoin toisten pilkkaamista. Täynnä provoilua tämä sivusto.
Huomasin saman oltuani lukematta ja käymättä täällä varmaan 20:een vuoteen.Ylläpitäjäkin on vajakki.
Aloittaja patri on ainoa, joka aiheuttaa pahaa täällä.
Lisää pilkkaa koko ajan eri tavalla uskovia kohtaan. Ystävällisten puheiden aika on nyt ohi Urge-Väino-Mäntä jne. kanssa.
Aloituksiasi on satoja, joissa pilkkaat kristittyjä. Ehkä jopa tuhansia aloituksia, ja koko palsta on täynnä niitä. Sinut tunnistaa sanoista, kuten ”laitan nyt kahvin tippumaan”, ”linnunpönttöjä”, ”kylmä tee”, ”unohdat elää” jne. Ei voi olla niin paljon sattumia. Samat asiat toistuvat jatkuvasti kirjoituksissasi.
Mäntä-nimimerkillä pilkkaat kristittyjä ja Urge-nimimerkillä puolustat kristinuskoa. Kaikki palstat ovat täyttyneet sinun yksinpuheluistasi Mäntä- ja Urge-nimimerkkien välillä, vaikka olet itse molempien nimimerkkien takana.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18812705/vuohipaimenten-tarinoista-maailmanbrandiksi-osa-g---07-02-2025
Paljon eri osia.
Myös tässä kaikki osat ovat sinu aloituksia, samnoin kuin
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19384840/keskustelupalsta-rajahti-taas---mukana-jeesus-karma-ja-onton-maapallon-sportaalit-(osa-14)
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19377685/osa-2-kuoleman-byrokratia---tervetuloa-tuonpuoleisen-hallintovirastoon
Pilkkaat niitä, jotka uskovat maapallon olevan ontto – se ei kuulu sinulle.Menetätkö autosi ja talosi vain siksi, että joku uskoo siihen? Pilkkaat eri tavalla uskovia!
Miksi Mäntä-Urge-haudankaivaja jne. pilkaa onttoon maailmaan uskovia, riippumatta siitä, onko se normaalia ajattelutapaa vai ei, mutta hänen pilkkauksensa jatkuu:
Tällainen toisten ihmisten (erityisesti niiden, jotka ajattelevat eri tavalla kuin kriitikko) arvostelu on suurta egoismia ja ITSEKKYYTTÄ, koska kriitikko uskoo, että ainoastaan hänen omat näkemyksensä elämästä ovat oikeita. Tämä saa hänet tuntemaan, että hän on kaiken keskipiste, KAIKEN YLÄPUOLELLA, koska hän näkee asiat vain omasta näkökulmastaan. Jos joku ajattelee toisin, hän ei voi olla oikeassa, koska kriitikon näkökulmasta katsoen hän on väärässä. Miltä maailma näyttäisi, jos kaikki ihmiset olisivat samanlaisia. Olisiko mielenkiintoista, jos kaikki ajattelisivat samalla tavalla? Jos hän matkustaa muihin maihin, hän irvistelee huomatessaan muiden uskontojen erityispiirteet ja jumalanpalvelusseremoniat. Loppujen lopuksi he kaikki ovat tyhmiä, koska he ajattelevat eri tavalla kuin maailman keskus eli kriitikko.
Näitä esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin, ja ne kaikki ovat katsottavissa keskustasta käsin, eli toisten arvostelijasta käsin. Ja keskipisteessä on hän, kriitikko, koska hän tarkastelee kaikkea omasta näkökulmastaan.
Tällainen toisten arvostelija voisi mennä kaduille ja KUULUTTAA KOVAAN ÄÄNEEN, miten ihmisten pitäisi elää oikein ja mitä heidän pitäisi ajatella, koska hän ei hyväksy mitään muuta ajattelutapaa.
Toisten arvostelu on myös kanssaihmisten alistamista, ja lisäksi vielä heidän alistamistaan omille näkemyksilleen. Jopa lähimenneisyyden historiastakin tiedämme, että julmuudet alkavat yleensä pakottamalla kokonainen kansa ajettelemaan samalla tavalla, poikkeuksia ei ole. Sille nauretaan, siitä rangaistaan.
Kaikki ovat tyhmiä, paitsi itse Urge-Väinö-Mäntä jne. kerta lisää tuhansia muita erilaisia ”nimimerkkejä”. Vain Urge-Väinö-Mäntä jne. on viisas, kaikki muut tyhmiä.
Vaikka käyttää eri sanoja, se on kuitenkin sama Huttunen!
Kukaan ei ole tehnyt enemmän pahaa kuin hän suomi24:ssa.
Aloituksiasi on satoja, joissa pilkkaat kristittyjä. Ehkä jopa tuhansia aloituksia, ja koko palsta on täynnä niitä. Sinut tunnistaa sanoista, kuten ”laitan nyt kahvin tippumaan”, ”linnunpönttöjä”, ”kylmä tee”, ”unohdat elää” jne. Ei voi olla niin paljon sattumia. Samat asiat toistuvat jatkuvasti kirjoituksissasi.
Mäntä-nimimerkillä pilkkaat kristittyjä ja Urge-nimimerkillä puolustat kristinuskoa. Kaikki palstat ovat täyttyneet sinun yksinpuheluistasi Mäntä- ja Urge-nimimerkkien välillä, vaikka olet itse molempien nimimerkkien takana.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18812705/vuohipaimenten-tarinoista-maailmanbrandiksi-osa-g---07-02-2025
Paljon eri osia.
”laitan nyt kahvin tippumaan”, ”linnunpönttöjä”, ”kylmä tee”, ”unohdat elää” jne. Ei voi olla niin paljon sattumia. Samat asiat toistuvat jatkuvasti kirjoituksissasi. Sinut tunnista, vaikka käytät eri sanoja.
"Olen joskus 5-10 vuotta sitten lukenut tätä palstaa ja silloin täällä oli ihan mukavaa keskustelua"
Et ole koskaan saanut aikaa mukavaa keskustelua.
"Samoja pitkiä kirjoituksia ja oppeja toistetaan ketjusta toiseen"
Niinhän sinä teet:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18812705/vuohipaimenten-tarinoista-maailmanbrandiksi-osa-g---07-02-2025
Paljon eri osia
"Nyt tuntuu että se on vähentynyt ja tilalle on tullut jatkuvaa julistamista."
Jos se ei ole julistamista, niin mikä sitten?
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18812705/vuohipaimenten-tarinoista-maailmanbrandiksi-osa-g---07-02-2025
Koko suomi24 on täynnä "julistamistasi"
"niin sitä saatetaan vähätellä tai selittää ettei toinen ymmärrä asioita tarpeeksi hyvin."
Sitähän olet tehnyt paljon vuosia!
"Miksi siis pitää väkisin todistaa oma oppinsa ainoaksi oikeaksi ja muut vääräksi?"
Tunnistin sinut myös tuosta lauseesta, koska kukaan muu ei ole koskaan sanonut mitään sellaista – vain sinä
"Miksi siis pitää väkisin todistaa oma oppinsa ainoaksi oikeaksi ja muut vääräksi?"
Tunnistin sinut myös tuosta lauseesta, koska kukaan muu ei ole koskaan sanonut mitään sellaista – vain sinä
Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen ja ainoa oikea tapa; emme ole koskaan väittäneet niin.
Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Emme pidä henkisyyttä valmiina vastauksena, jonka ihminen vain hyväksyy ulkoisesti, vaan elinikäisenä oppimisena, harjoituksena ja tietoisuuden (caitanya) asteittaisena syventymisenä. Henkinen elämä ei ole pelkkää uskomista, vaan matka kohti todellista ymmärrystä (jñāna), jossa ihmisen väärät käsitykset (mithyā-jñāna) ja tietämättömyys (avidyā) vähitellen väistyvät.
Tieto (jñāna) ei pysähdy käsitteelliseen ymmärtämiseen, vaan kypsyy oivallukseksi (anubhava), joka muuttaa ihmisen suhdetta itseensä, muihin eläviin olentoihin ja koko olemassaoloon (sattā). Henkinen kasvu ei ole yksittäinen kokemus tai saavutettava lopullinen tila, vaan jatkuva tietoisuuden (caitanya) puhdistumisen (śuddhi) ja kypsymisen prosessi.
Tämä sisäinen kehitys ymmärretään sydämen puhdistumisena (citta-śuddhi), jossa itsekeskeiset taipumukset (ahaṅkāra) ja väärä samaistuminen kehoon (dehātma-buddhi) vähitellen heikkenevät. Ihminen alkaa ymmärtää syvemmin omaa todellista luontoaan (svarūpa) ja suhdettaan kaikkeen elävään.
Tästä syystä emme ole koskaan edes väittäneet, että juuri meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen tapa etsiä totuutta. Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Samalla pidämme tärkeänä erottelukykyä (viveka) ja totuudenmukaista tutkimista (vicāra). Henkinen tieto ei tarkoita dogmaattista hyväksymistä, vaan syvempää ymmärrystä, joka syntyy harjoituksen, pohdinnan jne. kautta.
Emme pakota ketään hyväksymään opetuksiamme emmekä käytä pelottelua, painostusta, psykologista manipulointia tai henkistä väkivaltaa kuten kristilliset ekstremistit täällä tekevät jatkuvasti. Vastustamme kristittyjen ekstremistien psykoterroria, syyllistämistä, uhkailua, pakottamista uudelleen takaisin kristinuskoon, josta olemme lähteneet, ja vallankäyttöä, joiden tarkoituksena on murtaa ihmisen oma harkintakyky (buddhi) ja estää vapaa etsintä.
Emme hyväksy toimintaa, jossa jokin dogmaattinen tai fundamentalistinen uskonto pyrkii pakottamaan ihmisen omaksumaan tuon vakaumuksen uudelleen pelon, syyllisyyden tai väkivallan avulla. Aito vakaumus (niṣṭhā) ei synny pakosta, vaan vapaaehtoisesta ymmärtämisestä, vilpittömyydestä (ārjava) ja sisäisestä muutoksesta.
Todellinen henkinen kasvu perustuu myötätuntoon (dayā), tietoisuuden (caitanya) syvenemiseen jne. Ihmisen sisäinen kehitys ei voi perustua hallintaan tai pakottamiseen, vaan vapaaseen tahtoon ja aitoon pyrkimykseen kohti korkeampaa ymmärrystä.
Aloituksiasi on satoja, joissa pilkkaat kristittyjä. Ehkä jopa tuhansia aloituksia, ja koko palsta on täynnä niitä. Sinut tunnistaa sanoista, kuten ”laitan nyt kahvin tippumaan”, ”linnunpönttöjä”, ”kylmä tee”, ”unohdat elää” jne. Ei voi olla niin paljon sattumia. Samat asiat toistuvat jatkuvasti kirjoituksissasi.
Mäntä-nimimerkillä pilkkaat kristittyjä ja Urge-nimimerkillä puolustat kristinuskoa. Kaikki palstat ovat täyttyneet sinun yksinpuheluistasi Mäntä- ja Urge-nimimerkkien välillä, vaikka olet itse molempien nimimerkkien takana.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18761237/enkeli-manta-vastaa-trollien-tahtihetket-ja-copypaste-virta!
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18676091/enkeli-manta-kysyy-oletteko-ajatelleet-tata---
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18740825/enkeli-manta-muistuttaa-jotta-totuus-ei-unohdu
Kummallista että Patrin omat pilkat jätetään sivuun!
Kukaan ei ole koskaan aiheuttanut niin paljon vahinkoa – ainakaan yhtä paljon kuin hän. Se on sääli, sillä hänellä on NIIN PALJON POTENTIAALIA. ON TODELLA SÄÄLI, ETTÄ HÄN KÄYTTÄÄ SITÄ PAHAAN.
Kaikki ovat tyhmiä, paitsi itse Urge-Väinö-Mäntä jne. kerta lisää tuhansia muita erilaisia ”nimimerkkejä”. Vain Urge-Väinö-Mäntä jne. on viisas, kaikki muut tyhmiä.
Mäntä on erittäin älykäs; on sääli, että hän käyttää sitä ihmisten vahingoksi.
Mäntä-nimimerkillä pilkkaat kristittyjä ja Urge-nimimerkillä puolustat kristinuskoa. Kaikki palstat ovat täyttyneet sinun yksinpuheluistasi Mäntä- ja Urge-nimimerkkien välillä, vaikka olet itse molempien nimimerkkien takana.
Kaikki palstat ovat täyttyneet sinun yksinpuheluistasi Mäntä- ja Urge-nimimerkkien välillä,
Palstalle on tapahtunut Huttunen!
"Olisi mukava jos täällä voisi taas keskustella asioista normaalisti, ilman että jonkun pitää aina tulla kertomaan miten väärässä muut ovat."
Se on mahdollistaa, jos sinä poistut, silloin taas kaikki on hyvin!
"jonkun pitää aina tulla kertomaan miten väärässä muut ovat."
Tässä puhut vain itsestäsi!
Mäntä-Selef Urge-haudankaivaja on toistaiseksi kyllästynyt helluntailaisten ja kristittyjen kiusaamiseen. Seuraavaksi vuorossa ovat olleet hindut, ja tämäkin toivottavasti saa hänet löytämään itselleen muita, rakentavampia kiinnostuksenkohteita.
Ehkä tämäkin kuolemanjälkeiseen elämään keskittyvä palsta tarjoaa hänelle uuden kohteen, kun entiset ovat jo käyneet liian tutuiksi. Toivottavasti hän löytää vielä jonakin päivänä itselleen muitakin kiinnostuksenkohteita kuin muiden uskontojen edustajien kiusaamisen – vaikka jonkin sellaisen harrastuksen, jossa ei tarvitsisi jatkuvasti etsiä uusia ihmisryhmiä pilkattavaksi.
Mäntä-Selef Urge-haudankaivaja on vieläpä erittäin korkeasti koulutettu – harmi vain, ettei koulutus näytä jalostuneen viisaudeksi, vaan sitä käytetään näin kyseenalaisiin tarkoituksiin. Kaikkea ei näköjään voi oppia kirjoista, eikä tutkintotodistus automaattisesti takaa sen paremmin harkintakykyä kuin sivistystäkään.
Vuosien opiskelu, useat eri alojen tutkintotodistukset ja kaikki se hankittu tietotaito, mutta lopputuloksena energiaa riittää muiden eri uskontojen edustajien kiusaamiseen, ei yhden, ei kahden, vaain kaikken uskontojen. Koulutus antaa välineitä ymmärtää maailmaa, mutta näköjään niitä voi käyttää myös oman pikkumaisuuden naamioimiseen sivistyneeksi toiminnaksi. Tutkinto voi avata monia ovia, mutta itsereflektiota, empatiaa ja kykyä keskustella asiallisesti ei ilmeisesti saa automaattisesti edes yliopistojen pääovelta. Onhan se melkoinen saavutus käyttää korkeaa koulutusta niin mataliin tarkoituksiin.
On ironista, jos vuosien akateeminen työ johtaa siihen, että omaa älyä käytetään muiden uskontojen edustajien pilkkaamiseen sen sijaan, että sitä hyödynnettäisiin ymmärryksen lisäämiseen. Koulutus voi antaa ihmiselle pätevyyden, mutta se ei automaattisesti anna arvostelukykyä – eikä mikään tutkinto korvaa puuttuvaa itsekritiikkiä.
Toisten ihmisten – erityisesti eri tavalla ajattelevien – jatkuva arvostelu paljastaa usein enemmän arvostelijasta itsestään kuin niistä, joita hän arvostelee. Kun ihminen kuvittelee omien näkemystensä olevan ainoa oikea mittari, hän nostaa itsensä muiden yläpuolelle ja alkaa käyttäytyä kuin olisi saanut elämän ylimmäksi tuomariksi nimittämisen yhteydessä myös yksinoikeuden totuuteen.
Mikäpä siinä – onhan se varmasti imartelevaa olla oman maailmansa napa ja samalla kuvitella olevansa koko ihmiskunnan järjen ääni. Ongelma on vain siinä, ettei omaan erinomaisuuteensa ihastuminen vielä tee kenestäkään erehtymätöntä. Eikä toisten vähättely ole todiste älyllisestä ylemmyydestä, vaikka sen yrittäisi kuinka hienosti pukea sivistyneen kritiikin kaapuun.
Mietitäänpä hetki, millainen maailma olisi, jos kaikki ajattelisivat samalla tavalla, uskoisivat samoihin asioihin ja eläisivät yhden ainoan ihmisen hyväksymien sääntöjen mukaan. Kuinka tavattoman yksitoikkoinen maailma siitä syntyisikään! Mutta ehkä juuri sellainen maailma miellyttäisi ihmistä, joka ei kaipaa ympärilleen erilaisia näkemyksiä vaan yleisön, joka nyökyttelee hänen omille ajatuksilleen.
Voisi kuvitella, että matkustaminen avartaa maailmankuvaa ja tutustuttaa ihmisen erilaisiin kulttuureihin, uskontoihin ja tapoihin. Mutta mitä hyötyä matkasta on, jos ihminen kuljettaa mukanaan niin suurta omahyväisyyttä, ettei hän kykene näkemään vieraan kulttuurin erityispiirteissä muuta kuin pilkan aiheita? Silloin voi kiertää vaikka koko maailman, mutta oma ajatusmaailma pysyy yhtä ahtaana kuin ennen lähtöä. Passiin kertyy leimoja, mutta ymmärrys ei lisäänny lainkaan.
Kaikkein huvittavinta on, että tällainen ihminen saattaa kuvitella puolustavansa järkeä ja sivistystä, vaikka hänen toimintansa kertoo pikemminkin kyvyttömyydestä sietää erilaisuutta. Hän tarkastelee muiden uskontoja, vakaumuksia ja elämäntapoja omasta näkökulmastaan ja julistaa sitten ne vääriksi – aivan kuin hänen henkilökohtainen mielipiteensä olisi kansainvälinen mittayksikkö, jolla koko ihmiskunnan ajattelua pitäisi arvioida.
Lisää pilkkaa koko ajan eri tavalla uskovia kohtaan. Ystävällisten puheiden aika on nyt ohi Urge-Väino-Mäntä jne. kanssa.
Siinäpä vasta ainutlaatuinen saavutus: ihminen, joka pitää itseään avarakatseisena mutta ei mahdu samaan ajatusmaailmaan kenenkään kanssa, joka on eri mieltä hänen kanssaan.
Tällaisen arvostelijan voisi tosiaan kuvitella astuvan keskelle toria ja julistavan megafoni kädessään, miten muiden pitäisi elää, ajatella ja uskoa. Eihän vaihtoehtoja voi sallia, kun paikalla on ihminen, joka on omasta mielestään jo ratkaissut kaikki elämän suuret kysymykset. Muiden tehtäväksi jää lähinnä kuunnella ja yrittää pysyä mukana tässä yhden hengen totuusseminaarissa.
Toisten jatkuva vähättely ei kuitenkaan ole vain ylimielisyyttä. Se voi olla myös keino asettaa muut alempaan asemaan ja vaatia heitä mukautumaan omaan maailmankuvaan. Historiasta tiedämme, miten vaaralliseksi erilaisuuden tukahduttaminen voi muuttua silloin, kun yhden ainoan näkemyksen katsotaan kuuluvan kaikille ja poikkeamisesta tehdään rangaistava asia. Kaikki arvostelu ei tietenkään johda sortoon, mutta suvaitsemattomuuden ja pakottamisen historia muistuttaa, miksi ajattelun vapautta on syytä puolustaa.
Mäntä-nimimerkillä pilkkaat kristittyjä ja Urge-nimimerkillä puolustat kristinuskoa. Kaikki palstat ovat täyttyneet sinun yksinpuheluistasi Mäntä- ja Urge-nimimerkkien välillä, vaikka olet itse molempien nimimerkkien takana.
Lopulta kysymys on yksinkertainen: miksi erilaisuutta pitäisi pelätä niin paljon, että sitä täytyy pilkata? Miksi oman näkemyksen puolustaminen edellyttäisi toisten uskomusten nöyryyttämistä?
Ehkä kaikkein vaikeinta ei olekaan ymmärtää toisin ajattelevia ihmisiä, vaan hyväksyä se, ettei oma näkökulma ole koko maailma.
Ja siinä piilee tämän kaiken ironia: ihminen voi käyttää loputtomasti aikaa todistaakseen muiden olevan väärässä ja silti jättää kokonaan tutkimatta sen ainoan näkemyksen, jonka tarkastelu olisi hänelle kaikkein tärkeintä – omansa.
Mäntä-nimimerkillä pilkkaat kristittyjä ja Urge-nimimerkillä esität puolustavasi kristinuskoa. Näin olet onnistunut rakentamaan itsellesi kokonaisen keskusteluteatterin, jossa sekä vastapuoli että puolustaja ovat sama henkilö.
Palstat täyttyvät näiden kahden nimimerkin välisistä väittelyistä, mutta todellisuudessa kyse on yhden ihmisen yksinpuhelusta, jossa vuorosanat vain vaihtuvat nimimerkin mukana.
Aika erikoinen tapa käydä keskustelua: ensin luot itse vastustajan, sitten ryhdyt itse puolustajaksi ja lopuksi voit ihailla omaa nokkeluuttasi, kun keskustelu näyttää etenevän juuri sinun ehdoillasi. Kun sekä hyökkääjä että puolustaja löytyvät saman näppäimistön takaa, kyse ei ole aidosta väittelystä vaan näytelmästä, jossa yleisölle yritetään myydä kahden ihmisen keskustelua yhden ihmisen monologina.
Ja mikä ironisinta, palstat täyttyvät muka vilkkaasta keskustelusta, vaikka uusia keskustelijoita ei tarvittaisi lainkaan – yksi ihminen riittää esittämään koko seurueen. Keskustelun määrä voi näyttää vaikuttavalta, mutta määrän ja aidon vuorovaikutuksen välillä on melkoinen ero.
Toki yksinpuheluita pitävät muutkin, mutta harva sentään näkee näin paljon vaivaa esiintyäkseen samalla myös omana vastapuolenaan.
Toki yksinpuheluita pitävät muutkin, mutta yleensä he eivät sentään teeskentele olevansa samalla useita eri ihmisiä.
Yksinpuhelu ei sinänsä ole ihmeellistä, mutta jos sen naamioi kahden eri ihmisen keskusteluksi, kyse ei enää ole pelkästä yksinpuhelusta vaan muiden harhaanjohtamisesta. Onhan se toki kätevää väitellä, kun saa itse valita sekä vastustajan että tämän argumentit. Ainoa avoimeksi jäävä kysymys on, ketä tällaisella näytelmällä lopulta yritetään vakuuttaa.
Että silleen!
Ulkopuolisena tätä seuratessa tulee mieleen, että jos keskustelukumppanilla on kymmeniä persoonia ja satoja ammatteja, osaa puhua kymmeniä kieliä niitten eri murteilla, ehkä kannattaisi ennen hänen ansioluettelonsa analysointia selvittää, keskusteleeko sitä ylipäätään ihmisen kanssa.
Syvä ateismista tulee identiteetti.
Mutta omaa huttusmaista ateismia ei tietenkään tarvitse tutkia. Sehän perustuu järkeen. Ja jos joku kysyy, millä perusteella dogmaattisen ateistin oma maailmankuva olisi täysin vapaa ennakko-oletuksista, kysyjä on ilmeisesti vain liian uskonnollinen ymmärtääkseen vastausta.
Ironisinta on, että ihminen, joka julistaa vapauttaneensa mielensä kaikista dogmeista, saattaa rakentaa itselleen kaikkein tiukimman dogmin: minun maailmankuvani ei voi olla väärässä, koska minä olen jo hylännyt kaikki ne ihmiset, jotka voisivat haastaa sen.
Silloin ateismista tulee enemmän kuin epäuskoa. Siitä tulee heimo, moraalinen ylemmyydentunto ja toisinaan suorastaan vihamielinen suhde kaikkeen, mikä muistuttaa uskosta.
Jumala on poistettu maailmankuvasta, mutta hänen tilalleen on noussut uusi erehtymätön dogmaattinen auktoriteetti: oma järki. Papit on korvattu internetin väittelymestareilla, pyhät kirjoitukset kommenttiketjuilla ja syntiinlankeemus ajatuksella, että uskovainen ei yksinkertaisesti voi olla älykäs.
Ja mikä parasta, kaikki tämä tapahtuu vapauden, suvaitsevaisuuden ja kriittisen ajattelun nimissä.
Ongelma ei ole ateismi, vaan se hetki, jolloin epäusko muuttuu identiteetiksi ja identiteetti tarvitsee vihollisia pysyäkseen pystyssä.
Kun ihminen tarvitsee kaikkien uskontojen halveksuntaa tunteakseen itsensä vapaaksi, hän ei ole vapautunut dogmista. Hän on vain vaihtanut dogmia ja oppinut kutsumaan sitä älyksi.
Eri uskonnot eivät ole huttuselle enää monimutkaisia historiallisia, filosofisia ja kulttuurisia ilmiöitä, vaan yksi suuri, erotuksetta tuomittava erehdys.
Dogmaattinen ateismi – kun kaikkien uskontojen vihaamisesta tulee maailmankatsomus
Tällainen huttunen ei enää tyydy sanomaan: ”Minä en usko Jumalaan.” Hänen on todistettava itselleen ja muille, että myös kaikkien niiden ihmisten, jotka uskovat, täytyy olla jotenkin häntä alempana.
Dogmaattinen ateismi – kun kaikkien uskontojen vihaamisesta tulee maailmankatsomus
Tällainen huttunen ei enää tyydy sanomaan: ”Minä en usko Jumalaan.” Hänen on todistettava itselleen ja muille, että myös kaikkien niiden ihmisten, jotka uskovat, täytyy olla jotenkin häntä alempana.
Hän ei tutki, mitä muslimi ajattelee Jumalasta, millaista filosofiaa itä sisältää tai mitä buddhalaisuus opettaa kärsimyksestä ja tietoisuudesta. Miksi vaivautua? Tuomio on jo annettu. Tutkiminen voisi pahimmassa tapauksessa paljastaa, ettei todellisuus mahdukaan hänen valmiiksi rakentamaansa pilakuvaan.
Huttusen ei tarvitse tuntea kaikkia uskontoja voidakseen vihata niitä kaikkia. Hänelle riittää, että hän tuntee oman vastenmielisyytensä uskontoa kohtaan.
Tässä kohtaa kriittinen ajattelu alkaa muuttua omaksi vastakohdakseen. Dogmahuttuska joka vaatii uskonnollisilta ihmisiltä todisteita, ei enää vaadi itseltään todisteita omista yleistyksistään. Hän, joka arvostelee uskovaisia sokeasta auktoriteettiuskosta, rakentaa itse dogmaattisen auktoriteetin oman maailmankuvansa ympärille. Ja hän, joka puolustaa suvaitsevaisuutta, saattaa suhtautua uskonnollisiin ihmisiin halveksunnalla, jota hän ei koskaan hyväksyisi itseensä kohdistettuna.
Huttuskainen julistaa vapautuneensa uskonnollisista dogmeista mutta omaksuu uuden dogman, jossa uskontoa ei saa puolustaa, hengellisyyttä ei saa ottaa vakavasti eikä uskovaisen ihmisen ajatuksia tarvitse arvioida niiden todellisen sisällön perusteella.
Kaikki uskonnollinen tulkitaan ennakkoluulon läpi. Jos uskova tekee hyvää, se ei johdu hänen moraalisesta harkinnastaan vaan uskonnon sattumanvaraisesta vaikutuksesta. Jos hän tekee pahaa, uskonto paljastaa todellisen luonteensa. Jos hän esittää filosofisesti perustellun näkemyksen, hän rationalisoi uskoaan. Jos hän myöntää epävarmuutensa, hän ei tiedä, mihin uskoa. Näin dogmaateistin ennakkokäsitys muuttuu järjestelmäksi, jota mikään mahdollinen havainto ei voi horjuttaa.
Eikö juuri tämä ole dogmaattisuuden tunnusmerkki?
Kun kaikki mahdolliset vastaukset vahvistavat saman ennakkoluulon, kyse ei enää ole avoimesta tutkimisesta vaan itsensä suojaavasta uskomusjärjestelmästä.
Ja ehkä kaikkein paljastavinta on se, kuinka paljon tällainen identiteetti tarvitsee vihollisia. Jos uskonto katoaisi huomenna, mitä jäisi jäljelle ihmisestä, jonka älyllinen ja moraalinen ylemmyys rakentuu ennen kaikkea sille, ettei hän ole uskonnollinen? Kuka hän olisi ilman ihmisiä, joita hän voi pitää tietämättöminä, takapajuisina tai naurettavina?
Syvä ateistinen dogmatismi alkaa silloin, kun huttunen ei enää halua ymmärtää, mitä uskonnot ovat, vaan tarvitsee niiden olevan typeriä voidakseen pitää itseään viisaana.
Silloin hän ei enää vain kiellä Jumalaa. Hän rakentaa oman identiteettinsä kaikkien Jumalaan uskovien vastakohdaksi.
Ja lopulta hän saattaa huomata vapautuneensa uskonnon auktoriteetista mutta joutuneensa oman dogman auktoriteetin alle.
Hän kuvittelee päässeensä kaikkien dogmien ulkopuolelle. Todellisuudessa hän on vain rakentanut dogmin, jonka pyhin käsky kuuluu: kaikki uskonnot ovat väärässä, kaikki uskovat ovat harhassa – ja minä olen vapaa, koska en koskaan suostu epäilemään omaa vapauttani.
Onko ne voineet kuolla ketkä ennen kommentoi täällä
Miten niin?