Millä tavalla olet menestynyt?

Menestyksesi

Nöyryydellä ja kiitollisella mielellä jokaisesta ateriasta mitä saan ja jokaisesta iloisesta ihmisestä ja turvallisesta vuorokaudesta.

Ei herjaamisessa saavuta noin vain menestystä.

Se perustuu sitkeyteen ja ahkeruuteen.

Täytyy vain jaksaa herjata viikosta toiseen vaikka samoja herjoja jos ei uusia keksi ja vääristellä Raamattua niin, että se taipuu herjaamaan niitä ja sitä mitä itse haluaa.

Siinä menestys ei tule taivaan lahjana, vaan siihen täytyy tehdä työtä aivan itse. Ja kovasti.

Se eri asia kuin pelastus, joka tulee kuin manulle illallinen kuin vain sen oikein oivaltaa.

Opiskelemalla työn ohessa monta tutkintoa. Tavoitteellisuus on siinnyt lapsuuden kodista ja siitä että on rakastettu, hyväksytty ja kannustettu siellä. Tämän avulla pääsemällä aina vaan parempiin työpaikkoihin. Saamalla perheen jossa menestyneet lapset, sillä tavalla että hyvissä hommissa, ei siis julkisuuden henkilöitä.
Säilyttänyt lapsuuden onnellisuuden sillä että olen osannut olla kiitollinen siitä mitä on, minä pidän sitä paljona siihen nähden mistä tasosta lähdin, niinkuin nyt vaikka jokeltelusta.
Eikä minulle on kovin tärkeää mitä mieltä muut minusta ovat paitsi tietenkin niiden uusiin hommiin ottavien työnantajien, oman rakkaan ja lasten mielipiteet merkitsevät. Ainakin he jokainen minut esittelevät kavereilleen vaimona ja äitinä. Eivät muuten mitenkään kehuskele.

Suoraan Jumalalta saatu armo ateistina ilman pappien välikäsiä on jotain sellaista mitä ei voi tapahtua kuin kerran elämässä. Sen koettua elämä muuttuu täysin ja sanan ymmärrys tulee helpoksi. Kaikki eletty on johtanut kyseiseen ja sen ymmärtää, että kaikella on merkitys eikä elämä ole tyhjä arpa ilman päämäärää.

Rakkautta ja voimia sen ymmärryksen ja armon löytämiseen. Armo löytää sinut siinä vaiheessa, kun Jumala katsoo sen aiheelliseksi. Armoa ei voi ostaa eikä sitä voi myydä. Ei kukaan eikä mikään mikä on ihmisestä. Rakkautta sen ymmärtämiseksi. Elämä on rakkaus.

Rakkautta

Viisautta kun tärähtää päähän oikein hirvittävä määrä kuten auliisti on luvattu, antaa niin siitä se menestys sitten alkaa.

Ehkä vielä vähän antaa odottaa itseään.

Ensinnäkin hyvä onni. Olen saanut geenit, joiden ansiosta olen pysynyt terveenä ja sen verran älynlahjoja, että ne ovat riittäneet opiskeluun.

Toiseksi minua on auttanut suomalainen hyvinvointiyhteiskunta. Olen köyhän yksinhuoltajan lapsi (isäni kuoli, kun oli hädin tuskin ehtinyt aloittaa alakoulun), mutta siitä huolimatta saatoin käydä lukion ja yliopiston, koska koulutus oli ilmaista (kirjoja lukuunnottamatta) ja opiskeluun sai lainaa.

Enemmän onnella kuin taidolla olen myöös saanut vaimon, jonka kanssa olemme pysyneet yhdessä yli 40 vuotta. Meillä on kaksi elämässä kohtuullisesti pärjännyttä lasta ja kolme lastenlasta.

Urakehityksessäkin oli onnea: olin oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja pääsin vaativiin ja hyvinpalkattuihin tehtäviin ja niinpä olin ennen kuuttakymppiä tilanteessa, jossa en oikeastaan tarvinnut palkkaa enää mihinkään vaan saatoin elää sijoitusteni ja säästöjeni turvin ja eläkettäkin oli kertynyt kylliksi. Niinpä lopetin työnteon. Nyt olen jo virallisestikkin eläkkeellä.

menestyminen ei vaadi muuta kun aikaa , mutta oikean suunnan

Hyvät geenit ja kannustavat vanhemmat, jotka rohkaisivat minua suuntaamaan kohti omia tavoitteitani, vaikka lukion opinto-ohjaaja kauppakorkeakoulua suosittelikin.

Ilman puolustusvoimien tarjoamaa ilmaista koulutusta minusta ei olisi koskaan tullut lentäjää. Niihin aikoihin 1990-luvulla lentäjän koulutus siviilipuolella oli kallis, ja ilmailualan työllisyystilanne hyvin heikko. Ilmavoimissa kaikille koulutukseen hyväksytyille oli tiedossa varma työpaikka. Tulevaisuudesta ei tarvinnut kantaa huolen häivää aikana, jolloin muut stressasivat laman vaikutuksista tulevaisuuteensa. Myös tulonäkymät olivat positiiviset. Pystyin keskittymään täysin asioihin, jotka minua kiinnostivat: ammatillisen osaamisen kehittäminen, harrastukset jne. uhraamatta ajatustakaan sille, millä maksan autoni ja asuntolainani. Harvinaista herkkua lama-ajan nuorelle miehelle.

Vaadittavat fyysiset ja kognitiiviset ominaisuudet olivat välttämättömiä, jotta tulin valituksi koulutukseen. Nekin ovat vanhemmilta perittyä, eivät omaa ansiotani. Parinkymmenen vuoden sotilasuran jälkeen siirryin siviili-ilmailun puolelle, missä olen edelleen. Työntekoa olen tosin vähentänyt reilusti. Rahan puolesta voisin lopettaa hommat kokonaan, mutta pidän siitä, mitä teen.

Hyvä ketju.
Olen menestynyt siksi, että olen saanut syntyä juuri Suomeen ja juuri tähän aikaan. Olen menestynyt, kun mulla on katto päänpäällä ja varaa lämmittää kylmillä ja koleilla säillä sitä. Olen menestynyt, kun vesihanasta tulee lämmintä vettä. Olen menestynyt, kun on peseytymistilat kotona.
Olen menestynyt, kun on liikennöintivälineitä ja ajoneuvojakin, ihan varallekin saakka. Olen menestynyt, kun edes jossakin on polttoainetta tankissa, jotta voi asioida kaupassa. En toki voi tietää ymmärtävätkö muut sen. Jotenkin "oivalsin". Jotta olen menestynyt monessa asiassa.
Olisihan se "arpa", voinut tuoda muutakin, kuin menestystä.
Siksi minulla on varaa menestyksestäni jakaakin, joita arpa ei ole kohdellut yhtä hyvin, kuin meitä ja talouttamme.

ArtoTTT

Eikö menestys ole hiukan suhteellista, 90v on menestynyt jos pärjää ilman vaippoja, 120 vuotiaana jos on komea hautakivi.

Ihminen on mnestynyt, jos elo ei noin pääsääntöisesti vituta. Ei se sen kummallisempaa ole.

-a-teisti-

Kuvataiteilijan en ole menestynyt vielä.
Seuraavassa elämässä jatkan uraani taidemaalarina toivottavasti.
Ei ihminen valmistu vain yhdeltä luokalta elämän koulussa.

Sehän riippuu siitä, mitä kukin pitää menestymisenä. Onko se jotain ulkoista vai sisäistä.
Jos ajattelee vain jotain taloudellista tai yhteiskunnallista asemaa, se on ulkoista. Se taas ei takaa sitä, että olisi tyytyväinen ja saisi tehdä asioita, jotka tuovat merkitystä ja iloa.

Ulkoista menestystä jos ajattelee, olen saanut elää sitä yhteiskunnallista tilannetta, missä köyhän asema parani, lapset saivat paremmin käydä kouluja ja tehdä ns. luokkahyppy. Moni sai ammatin – myös akateemista koulutusta.

Oli mahdollisuus kulkea montaa eri reittiä, eli vapautta. Oikeasti sai kokeilla mihin kaikkeen ne omat taidot ja kyvyt riittävät, ilman että olisi ollut jatkuva pelko elämän romahtamisesta. Oli siis hyvä sosiaaliturva.

Nyt tilanne on huonontunut siinä määrin, että voikin kysyä, mitä se tulevaisuuden menestyminen sitten tarkoittaa.