Haluaisin herättää ajatuksia teemasta, joka nousee usein esiin ateismi- ja tiedekeskusteluissa: tieteen rajoista ja siitä, miten tieteeseen suhtaudutaan.
Tiede on epäilemättä paras työkalumme fyysisen maailman mekaniikan, teknologian ja luonnonilmiöiden tutkimiseen. Samaan aikaan on kuitenkin tärkeää erottaa toisistaan kaksi asiaa: tiede menetelmänä ja skientismi (eli tieteisuskonto).
Nykypäivänä vaikuttaa siltä, että suuri osa ihmisistä suhtautuu tieteen nykytilaan kiveen hakattuna, lopullisena totuutena. Tämä asenne muistuttaa hämmentävän paljon sokeaa uskonnollista dogmatismia, jossa tutkijoista tehdään nykyajan ”pappeja”, joiden sanomisia ei saa kyseenalaistaa. Ja silmiinpistävää on myös se, että suurin osa näistä tiedeuskovaisista ei todellisuudessa kunnollla ymmärrä edes peruskoulufysiikkaa, saati sitten suhteellisuusteorioita tai kvanttimekaniikkaa.
Muutamia kohtia pohdittavaksi:
1.
Nykytieteen (kosmologian) mukaan tunnemme vain noin 5 % maailmankaikkeudesta. Loput 95 % on pimeää ainetta ja pimeää energiaa, joiden luonteesta meillä on vain arvauksia. Jos tiede itse myöntää tuntevansa vain murto-osan maailmankaikkeudesta, millä perusteella voidaan varmuudella määritellä, mikä on absoluuttisen ”luonnollista” ja mikä ”yliluonnollista”? Se, mitä emme tänään osaa mitata, voi huomenna olla osa luonnollista maailmaamme.
2.
Tiede vastaa erinomaisesti kysymykseen ”miten?”, mutta se on täysin kyvytön vastaamaan kysymykseen ”miksi?”. Tiede ei selitä, miksi mitään ylipäätään on olemassa. Tietoisuus (hard problem of consciousness) on tieteelle yhä täysi mysteeri. Tiede voi mitata aivosähkökäyröjä ja hormonitasoja, mutta se ei tavoita itse koettua elämystä – kuten rakkautta, surua tai merkitystä. Rakkautta ei voi mitata viivoittimella, eikä sinfonian kauneutta selitä se, paljonko nuottipaperi painaa.
3.
Oikeussalissa muutaman silminnäkijän kertomus voi riittää tuomitsemaan ihmisen elinkautiseen. Silti miljoonien ihmisten subjektiiviset mystiset kokemukset pyyhitään pöydältä "pelkkänä aivokemiana", koska ne eivät sovellu laboratorio-olosuhteissa toistettavaksi. Tiede siis valikoi melko mielivaltaisesti eri todisteiden merkittävyyden.
Tieteellinen kokeellisuus on tiettyyn tarkoitukseen rakennettu rajoittunut raami, ei koko todellisuuden mittari. Tiede on upea prosessi, jonka ytimessä pitäisi olla kyky sanoa: ”Emme tiedä vielä.”
Kun tieteestä tehdään ehdoton auktoriteetti, joka kieltää kaiken oman mittauskykynsä ulkopuolelle jäävän, kyse ei ole enää tieteellisestä uteliaisuudesta vaan dogmatismista. Jos väittää tieteen tietävän kaiken todellisuuden luonteesta, syyllistyy aynrandilaiseen sokeuteen omia rajoituksiaan kohtaan.
Tiede on epäilemättä paras työkalumme fyysisen maailman mekaniikan, teknologian ja luonnonilmiöiden tutkimiseen. Samaan aikaan on kuitenkin tärkeää erottaa toisistaan kaksi asiaa: tiede menetelmänä ja skientismi (eli tieteisuskonto).
Nykypäivänä vaikuttaa siltä, että suuri osa ihmisistä suhtautuu tieteen nykytilaan kiveen hakattuna, lopullisena totuutena. Tämä asenne muistuttaa hämmentävän paljon sokeaa uskonnollista dogmatismia, jossa tutkijoista tehdään nykyajan ”pappeja”, joiden sanomisia ei saa kyseenalaistaa. Ja silmiinpistävää on myös se, että suurin osa näistä tiedeuskovaisista ei todellisuudessa kunnollla ymmärrä edes peruskoulufysiikkaa, saati sitten suhteellisuusteorioita tai kvanttimekaniikkaa.
Muutamia kohtia pohdittavaksi:
1.
Nykytieteen (kosmologian) mukaan tunnemme vain noin 5 % maailmankaikkeudesta. Loput 95 % on pimeää ainetta ja pimeää energiaa, joiden luonteesta meillä on vain arvauksia. Jos tiede itse myöntää tuntevansa vain murto-osan maailmankaikkeudesta, millä perusteella voidaan varmuudella määritellä, mikä on absoluuttisen ”luonnollista” ja mikä ”yliluonnollista”? Se, mitä emme tänään osaa mitata, voi huomenna olla osa luonnollista maailmaamme.
2.
Tiede vastaa erinomaisesti kysymykseen ”miten?”, mutta se on täysin kyvytön vastaamaan kysymykseen ”miksi?”. Tiede ei selitä, miksi mitään ylipäätään on olemassa. Tietoisuus (hard problem of consciousness) on tieteelle yhä täysi mysteeri. Tiede voi mitata aivosähkökäyröjä ja hormonitasoja, mutta se ei tavoita itse koettua elämystä – kuten rakkautta, surua tai merkitystä. Rakkautta ei voi mitata viivoittimella, eikä sinfonian kauneutta selitä se, paljonko nuottipaperi painaa.
3.
Oikeussalissa muutaman silminnäkijän kertomus voi riittää tuomitsemaan ihmisen elinkautiseen. Silti miljoonien ihmisten subjektiiviset mystiset kokemukset pyyhitään pöydältä "pelkkänä aivokemiana", koska ne eivät sovellu laboratorio-olosuhteissa toistettavaksi. Tiede siis valikoi melko mielivaltaisesti eri todisteiden merkittävyyden.
Tieteellinen kokeellisuus on tiettyyn tarkoitukseen rakennettu rajoittunut raami, ei koko todellisuuden mittari. Tiede on upea prosessi, jonka ytimessä pitäisi olla kyky sanoa: ”Emme tiedä vielä.”
Kun tieteestä tehdään ehdoton auktoriteetti, joka kieltää kaiken oman mittauskykynsä ulkopuolelle jäävän, kyse ei ole enää tieteellisestä uteliaisuudesta vaan dogmatismista. Jos väittää tieteen tietävän kaiken todellisuuden luonteesta, syyllistyy aynrandilaiseen sokeuteen omia rajoituksiaan kohtaan.
Vastaukset 61
Vanhimmat
"Tiede on epäilemättä paras työkalumme fyysisen maailman mekaniikan, teknologian ja luonnonilmiöiden tutkimiseen."
Tämä johtuu siitä että nyky käsityksen mukaan mitään muuta kuin fyysinen maailma ei ole olemassa.
Nyky tietämyksen (fysiikka) todellisuus/maailmankaikkeus koostuu erilaisista kvanttikentistä.
1.
On väärin sanoa että tiede myöntää mitään koska se on vain tutkimus väline.
5% + 95% = 100%
Kaikki 100% on siltikin lunnollista vaikkakaan sen tarkkaa rakenetta tai koostumusta ei vielä tiedetä.
2.
"Miksi?"
Miksi kysymykset kuuluvat enenmmän filosofian puolella.
"Tietoisuus (hard problem of consciousness) on tieteelle yhä täysi mysteeri. "
Tämä ei pidä paikkaansa vaan asiasta on julkaistu lukusia tieteellisiä artikkeleja jossa asiaa kuvataan hyvinkin tarkasti.
Hiljattain on julkaistu fysiikan tutkimuksia joissa pimeä aine on kenties saatu "näkymään".
4.
Vertauksesi oikeudenkäyntiin ontuu, koska sekoitat keskenään kokemuksen ja kokemuksesta tehdyn tulkinnan.
Tiede ei kiistä miljoonien ihmisten mystisiä kokemuksia eikä edellytä, että jokainen historiallinen tapahtuma tai yksittäinen kokemus voitaisiin toistaa laboratoriossa. Myös ainutkertaisia tapahtumia voidaan tutkia niiden jättämän todistusaineiston perusteella.
Tieteessä erotetaan kuitenkin toisistaan se, että ihminen on kokenut jotakin ja se mikä kokemuksen todellisuudessa aiheutti.
Jos miljoona ihmistä kertoo kokeneensa Jumalan läsnäolon, se on aineistoa uskonnollisten kokemusten yleisyydestä. Se ei itsessään todista Jumalan olemassaoloa. Aivan samoin miljoonan ihmisen kertomus kummituksista ei vielä todista kummitusten olemassaoloa.
Oikeudessakaan silminnäkijän kertomusta ei pidetä erehtymättömänä. Kertomusta arvioidaan suhteessa muuhun näyttöön ja vaihtoehtoisiin selityksiin.
Lisäksi eri uskontojen mystiset kokemukset voivat johtaa keskenään ristiriitaisiin väitteisiin jumalista ja todellisuuden luonteesta. Pelkkä kokemusten suuri lukumäärä ei ratkaise, mikä näistä tulkinnoista olisi oikea.
Tiede ei siis valikoi todisteita mielivaltaisesti, vaan arvioi kuinka hyvin todistusaineisto tukee juuri sitä väitettä, jonka puolesta se esitetään.
Kokemuksen aitous ei tarkoita, että kokemukselle annettu selitys olisi oikea.
”Tämä johtuu siitä että nyky käsityksen mukaan mitään muuta kuin fyysinen maailma ei ole olemassa”
Niin, tieteen edustaman käsityksen mukaan. Ymmärrätkö että tämä on kehäpäätelmä: ”tieteen väittämä ainoastaan fyysisen todellisuuden olemmassaolosta on totta, sillä tieteellisen käsityksen mukaan muuta kuin fyysinen maailma ei ole olemassa”?
”Tämä ei pidä paikkaansa vaan asiasta on julkaistu lukusia tieteellisiä artikkeleja jossa asiaa kuvataan hyvinkin tarkasti”.
Se että artikkeleita julkaistaan, ei kerro mitään niiden todenperäisyydestä. Tietoisuuden luonteesta ei tieteen piirissä ole syntynyt minkäänlaista konsensusta.
"Se että artikkeleita julkaistaan, ei kerro mitään niiden todenperäisyydestä. Tietoisuuden luonteesta ei tieteen piirissä ole syntynyt minkäänlaista konsensusta."
Kyse olikin tieteellisten artikkelien julkaisuista eikä minkä tahansa artikkelien.
Kun kerran olet tietävinäsi tieteestä jotain ymmärtänet varmasti eron.
"Niin, tieteen edustaman käsityksen mukaan. Ymmärrätkö että tämä on kehäpäätelmä: ”tieteen väittämä ainoastaan fyysisen todellisuuden olemmassaolosta on totta, sillä tieteellisen käsityksen mukaan muuta kuin fyysinen maailma ei ole olemassa”?"
Kuvailemasi päättely olisi kehäpäätelmä, mutta siinä on virheellinen oletus tieteen lähtökohdista.
Tiede ei lähtökohtaisesti väitä, että ainoastaan fyysinen todellisuus on olemassa. Sekoitat metodologisen naturalismin ja ontologisen naturalismin.
Metodologinen naturalismi tarkoittaa, että tieteessä etsitään havaintojen avulla tutkittavia ja testattavia selityksiä. Ontologinen naturalismi puolestaan on filosofinen käsitys siitä, että todellisuus on pohjimmiltaan luonnollinen.
Tieteellinen menetelmä ei edellytä jälkimmäisen hyväksymistä.
Kun mystiselle kokemukselle esitetään yliluonnollinen selitys, kysymys ei ole siitä, että tiede olisi etukäteen päättänyt selityksen mahdottomaksi. Kysymys on siitä, millä perusteella juuri kyseinen selitys olisi oikea.
Se, ettei yliluonnollista selitystä hyväksytä ilman riittävää näyttöä, ei ole sama asia kuin väittäisi yliluonnollisen olevan mahdotonta.
Todistusaineiston puuttuminen ei automaattisesti todista olemattomuutta, mutta se ei myöskään todista olemassaoloa.
Kehäpäätelmä syntyisi vasta silloin, jos yliluonnollinen selitys hylättäisiin yksinomaan sillä perusteella, että yliluonnollista ei määritelmän mukaan voi olla olemassa.
Ja tieteellinen artikkeli on siis automaattisesti tosi?
Kyllä ymmärrän tieteestä jotain, jopa tarpeeksi ymmärtääkseni, että todelliset tiedemiehet eivät edes yritä väittää esittävänsä totuuksia vaan teorioita, jotka eivät millään varmuudella ole oikeita. Tämä on siis kaltaistesi skientistien ja oikeasti tiedettä ymmärtävien ero ja juuri se asia, josta tässä viestiketjussa alunperin oli kyse.
Kuka on väittänyt, että tieteellinen artikkeli olisi automaattisesti tosi?
Tieteellisen tutkimuksen julkaiseminen ei tietenkään takaa sen johtopäätösten oikeellisuutta. Mutta et ilmeisesti huomioi lainkaan sitä, että vertaisarvioiduissa tieteellisissä aikakauslehdissä tutkimusartikkelit käyvät ennen julkaisemista läpi vertaisarvioinnin, jossa alan asiantuntijat arvioivat tutkimuksen menetelmiä, perusteluja ja johtopäätöksiä.
Vertaisarviointi ei takaa tutkimuksen virheettömyyttä, mutta se on olennainen laadunvarmistuksen vaihe. Julkaisemisen jälkeenkään tutkimustuloksia ei hyväksytä lopullisiksi totuuksiksi, vaan niitä voidaan arvioida, kritisoida ja testata uusilla tutkimuksilla.
Sen sijaan väitteesi siitä, etteivät oikeat tieteentekijät edes pyrkisi esittämään totuuksia vaan ainoastaan teorioita, osoittaa väärinkäsityksen tieteellisen teorian merkityksestä.
Tieteellinen teoria ei tarkoita arvausta tai totuuden vastakohtaa. Se tarkoittaa havaintoihin ja tutkimustuloksiin perustuvaa, järjestelmällistä selitysmallia, jota voidaan testata ja tarvittaessa korjata.
Tieteessä nimenomaan pyritään selvittämään, mikä todellisuudessa pitää paikkansa. Se, että tieteellinen tieto on periaatteessa korjattavissa, ei tarkoita etteikö se voisi olla erittäin luotettavaa.
Esimerkiksi evoluutioteoria, suhteellisuusteoria ja atomiteoria eivät ole vain epävarmoja arvauksia siksi, että niitä kutsutaan teorioiksi.
Lisäksi sekoitat keskenään totuuden ja absoluuttisen varmuuden. Väite voi olla tosi ja erittäin hyvin perusteltu, vaikka sen totuudesta ei olisi filosofisessa mielessä täydellistä varmuutta.
Tieteen vahvuus on juuri siinä, että sen väitteitä arvioidaan kriittisesti, niiden tueksi vaaditaan todistusaineistoa ja niitä voidaan korjata uuden tiedon perusteella.
Se, että ymmärtää tieteen erehtyväisyyden, ei vielä tarkoita, että ymmärtäisi tieteellisen tiedon muodostumisen. Eikä tieteellisen tiedon luotettavuuden puolustaminen ole skientismiä.
Uskonto esittää tunnetun valheen tai alustavan hypoteesin totuutena. Ja se on noloa se.
No nyt on vahva argumentti. Ihan itsekö keksit?
Se ei ollut argumentti, vaan väite. Niinhän se on. Haluatko esimerkkejä?
"Nykypäivänä vaikuttaa siltä, että suuri osa ihmisistä suhtautuu tieteen nykytilaan kiveen hakattuna, lopullisena totuutena."
Ei vaikuta. Käytännössä kaikki tiedeuutiset jotka pääsevät "yleismedian" sivuille ovat (usein liioteltuja) uutisia siitä miten asiat ovat eri tavalla kuin niiden on joskus päätelty olevan tai on löytynyt jotain, josta ei ennen tiedetty.
"Tiede vastaa erinomaisesti kysymykseen ”miten?”, mutta se on täysin kyvytön vastaamaan kysymykseen ”miksi?”."
Tämä on uskovaisten suurimpia huijauksia: uskonto muka vastaa miksi-kysymyuksiin Ei vastaa.
Uskonnon pseudovastaukset ovat kaikki lopulta muotoa: "Jumala nyt vaan sattuu olemaan olemassa, vaikka sitä ei pysty mitenkään rationaalisesti perustelemaan ja mistä me voimme tietää miksi Jumala toimii niin kuin hän toimii (jota emme edes tiedä)."
KAIKKI uskovien keksimät "perustelut" uskonnolle ovat kehäpäätelmiä tai muita argumentointivirheitä.
"Tietoisuus (hard problem of consciousness) on tieteelle yhä täysi mysteeri."
Malliesimerkki argumentointivirheestä "argumentum ad ignorantiam" eli vetoaminen tietämättömyyteen.
M. O. T.
”Ei vaikuta. Käytännössä kaikki tiedeuutiset jotka pääsevät "yleismedian" sivuille ovat (usein liioteltuja) uutisia siitä miten asiat ovat eri tavalla kuin niiden on joskus päätelty olevan tai on löytynyt jotain, josta ei ennen tiedetty”
Niin eli toisin sanoen väitetään, että ennen ei tiedetty, mutta nyt tiedetään, miten ne ovat.
”Malliesimerkki argumentointivirheestä "argumentum ad ignorantiam" eli vetoaminen tietämättömyyteen”
Jos maailmanselitysmalli ei kykene vastaamaan edes kaikkein perustavimpaan kysymykseen, eli tietoisuuden luonteeseen, sitä ei voida pitää erityisen uskottavana. Eli tiede ei pysty edes vastaamaan kysymykseen, miten on mahdollista että käymme tätä keskustelua. Tässä tapauksessa tietämättömyyteen vetoaminen lienee siis perusteltua.
"Jos maailmanselitysmalli ei kykene vastaamaan edes kaikkein perustavimpaan kysymykseen, eli tietoisuuden luonteeseen"
Uskonnot voi siis heittää roskakoriin.
Miksi kolibrilla on tietyn muotoinen nokka?
Siksi että se saa sillä mettä kukista.
Miksi pingviinit eivät osaa lentää?
Ne ovat kehittyneet merielämään.
Tiede vastaa usein kysymykseen "Miksi".
Ei tieteellä ole rajoja. Se kehittyy jatkuvasti uuden tiedon myötä. Se ei ole kiveenhakattu niin kuin uskonto kirjaimellisesti on (10 käskyä kivitauluissa).
Tieteellinen teoria muuttuu siinä vaiheessa todeksi, kun se on vahvistettu tarpeeksi hyvin. Uudet näkemykset ulkopuolisista asioista hyväksytään siis vasta, kun ne on varmasti todistettu.
Tiede ei siis sulje mitään pois, mutta vaatii vahvat todisteet.
Tätä ei suurin osa ihmisistä (skientisteistä) millään meinaa ymmärtää: tieteellinen teoria ei koskaan muutu todeksi, vaikka todisteet olisivat kuinka vahvoja. Teoria on aina parhaimmillaankin vain paras tämänhetkinen tulkinta aiheesta, ei koskaan absoluuttinen totuus.
Se että esitän tässä ketjussa väitteitä tieteen rajoista, ei tarkoita että olisin uskovainen tai edes uskontojen puolestapuhuja. Itseasiassa avausviestissäni en kirjoittanut mitään uskonnosta (kirjoitin mystisistä kokemuksista, jotka eivät automaattisesti liity mihinkään tiettyyn uskontoon), mutta lähes kaikissa vastauksissa siitä kyllä on puhuttu.
Ps: Muitakin uskontoja kuin abrahamilaiset uskonnot on olemassa
Kun virittelet uskonto vs. tiede väittelyä, niin yrität unohtaa, että uskonto on tyhjää täynnä. Uskonnolla ei ole MITÄÄN oikeaa yhtymäkohtaa todellisuuteen, vaan se on verbaalista onanointia, jossa höttöisillä ja maagisilla käsityksillä määritellään toisia höttöisiä käsitteitä, kunnes saadaan kielipeli-umpio, jossa hurskautetaan ja selitellään kolminaisuuksia ja perisyntejä.
Tieteessä ei ole absoluuttuisia totuuksia, toisin kuin uskonnoissa väitetysti on.
Tieteellinen teoria selittää tieteellisiä faktoja.
tieteellinen teoria ei koskaan muutu todeksi, vaikka"
Ja tämäkö todistaa vuohipaimenten tarut tosiksi?
Tieteelliset teoriat kuvaavat parhaiten todellisuutta ja ovat "totta".
>> Nykypäivänä vaikuttaa siltä, että suuri osa ihmisistä suhtautuu tieteen nykytilaan kiveen hakattuna, lopullisena totuutena.
Mihin perustat tämän käsityksesi? Kenenkään tiedettä vähääkään ymmärtävällä ei pitäisi olla tällaista käsitystä. Tietämys lisääntyy. Jos jokin teoria näyttää kiveen haktulta, se johtuu siitä, että se on paras saatavilla oleva, siinä ei ole voitu osoittaa virheitä, eikä sille ole kilpailijaa.
>> tutkijoista tehdään nykyajan ”pappeja”, joiden sanomisia ei saa kyseenalaistaa.
Kaikki perusteltu kritiikki vie tiedettä eteenpäin. Denialismi on sitten asia erikseen.
>> Se, mitä emme tänään osaa mitata, voi huomenna olla osa luonnollista maailmaamme.
Tiedon vajavaisuus ei oikeuta luulemaan, että mikä tahansa kuviteltu on totta.
>> Tiede voi mitata aivosähkökäyröjä ja hormonitasoja, mutta se ei tavoita itse koettua elämystä
Pitäisikö? Elämykset ovat yksilöllisiä. N
>> Oikeussalissa muutaman silminnäkijän kertomus voi riittää tuomitsemaan ihmisen elinkautiseen. Silti miljoonien ihmisten subjektiiviset mystiset kokemukset pyyhitään pöydältä "pelkkänä aivokemiana"
Uskonnolliset kokemukset eivät osoita, että niiden takana olisi jotain muuta kuin pään häiriöitä. Ne riippuvat kokijan kulttuurista ja uskonnosta.
Rikostapauksissa ihmiset kertovat havainnoista, jotka tiedetään mahdollisiksi. Silti näidenkin todenperäisyyttä arvioidaan. On lukuisia kokeita, joissa on osoitettu silminnäkijätodistuksetkin epäluotettaviksi. Ihmiset muistavat väärin, ovat johdateltavissa ja kehittävät valemuistoja. Ketään ei vapauteta, vaikka useampi todistaisi tekijän olleenkin alieni, joka sitten äkkiä katosi. Kun on kyse uskonnoista, uskovat ottavat vastaavat tapaukset kritiikittä todesta, jos ne vain heidän korvasyyhyynsä sopivat.
”Uskonnolliset kokemukset eivät osoita, että niiden takana olisi jotain muuta kuin pään häiriöitä. Ne riippuvat kokijan kulttuurista ja uskonnosta”
Itse asiassa mystisten kokemusten on monissa tutkimuksissa osoitettu olevan huomattavan samankaltaisia kulttuurista riippumatta.
Ja näistä pään häiriöistä voisin antaa yhden vertauksen: Myös kipu aiheuttaa näitä pään häiriöitä, tai itse asiassa kokemus kivusta syntyy aivoissa niiden vastaanottaessa hermoimpulsseja. Mutta, kivun todellisia aiheuttajia eivät ole nämä hermoimpulssit, vaan se, että potkaisit varpaan pöydän jalkaan. Eli tällä haen sitä, että vaikka mystisten kokemusten aikana aivoissa tapahtuu tiettyjä asioita, ei voida tietää aiheuttavatko muutokset aivotoiminnassa nämä kokemukset vai päinvastoin.
Mystisten kokemusten samankaltaisuudesta eri kulttuureissa on tosiaan tutkimusnäyttöä. Mutta mitä ajattelet tämän todistavan?
Samankaltaiset kokemukset eivät automaattisesti tarkoita, että niiden taustalla olisi jokin yliluonnollinen todellisuus. Ihmisillä on kulttuurista riippumatta hyvin samankaltainen aivojen rakenne ja toiminta. Siksi on täysin odotettavaa, että myös erilaisissa tajunnantiloissa esiintyy samankaltaisia kokemuksia.
Lisäksi kokemusten samankaltaisuus ei tarkoita niiden tulkintojen samankaltaisuutta. Kristitty voi tulkita kokemuksensa kristillisen Jumalan kohtaamiseksi, hindu jonkin oman uskontoperinteensä mukaisesti ja uskonnoton henkilö ilman yliluonnollista selitystä.
Kipuvertauksesi puolestaan sisältää olennaisen ongelman.
Kun potkaiset varpaasi pöydänjalkaan, voimme riippumattomasti todeta pöydänjalan olemassaolon, varpaan osumisen siihen, kudosvaurion ja hermoston toiminnan.
Mystisessä kokemuksessa meillä on kyllä havaittavissa itse kokemus ja siihen liittyvää aivotoimintaa, mutta missä on vastaava riippumaton näyttö kokemuksen oletetusta yliluonnollisesta aiheuttajasta?
Lisäksi kipua voidaan kokea myös ilman ulkoista kudosvauriota, esimerkiksi aavekivussa. Tämä osoittaa juuri sen, ettei kokemuksen voimakkuus tai todentuntuisuus yksin todista kokemuksen kohteen tai oletetun aiheuttajan olemassaoloa.
Olet oikeassa siinä, ettei pelkkä aivotoiminnan ja kokemuksen välinen korrelaatio vielä ratkaise kaikkia syy-seuraussuhteita.
Mutta siitä ei seuraa, että yliluonnollinen selitys olisi yhtä hyvin perusteltu kuin luonnollinen selitys. Vaihtoehtoisen selityksen puolesta tarvitaan myös näyttöä.
Jos väität, että mystinen kokemus on seurausta yhteydestä johonkin aivojen ulkopuoliseen yliluonnolliseen todellisuuteen, millä riippumattomalla menetelmällä tämä yhteys voidaan osoittaa?
Kokemuksen olemassaolo ja kokemuksen aiheuttajasta esitetyn väitteen paikkansapitävyys ovat kaksi eri asiaa.
”Mystisessä kokemuksessa meillä on kyllä havaittavissa itse kokemus ja siihen liittyvää aivotoimintaa, mutta missä on vastaava riippumaton näyttö kokemuksen oletetusta yliluonnollisesta aiheuttajasta?”
Vaadit tässä nyt fyysisesti mitattavaa näyttöä lähtökohtaisesti ei-fyysisestä asiasta, mystisestä, yliluonnollisesta kokemuksesta. Tiede ei fyysistä todellisuutta kuvaavana menetelmänä voi vahvistaa eikä kieltää ns. henkisen maailman olemassaoloa.
”Lisäksi kipua voidaan kokea myös ilman ulkoista kudosvauriota, esimerkiksi aavekivussa. Tämä osoittaa juuri sen, ettei kokemuksen voimakkuus tai todentuntuisuus yksin todista kokemuksen kohteen tai oletetun aiheuttajan olemassaoloa”
Tämä pitää paikkansa. Tässä on kuitenkin yksi mutta: aavekipu perustuu aiempaan kokemukseen ns ”oikeasta” kivusta. Mihin ympäri maailmaa, eri aikakausina ja eri kulttuureissa ilmenevät samankaltaiset mystiset kokemukset perustuvat, jos niillä ei ole mitään todellista perustaa?
En vaadi nimenomaan fyysisesti mitattavaa näyttöä, vaan riippumatonta näyttöä väitteesi tueksi. Nämä ovat kaksi eri asiaa.
Olet oikeassa siinä, ettei tiede voi yksiselitteisesti todistaa kaiken mahdollisen yliluonnollisen todellisuuden olemattomuutta. Mutta jos väitetään, että jokin yliluonnollinen todellisuus aiheuttaa ihmisissä mystisiä kokemuksia, kyseessä on jo väite syy-seuraussuhteesta. Silloin on perusteltua kysyä, millä tavalla kyseinen syy-seuraussuhde voidaan osoittaa.
Jos yliluonnollisen oletetaan vaikuttavan ihmisen kokemuksiin, sillä on ainakin kokemusten tasolla havaittavia seurauksia. Miksi näiden seurausten tutkiminen olisi lähtökohtaisesti mahdotonta?
Aavekipua koskeva huomautuksesi on myös virheellinen. Aavekipua esiintyy tutkimusten mukaan myös ihmisillä, joilta raaja on puuttunut syntymästä lähtien. Heillä ei siis ole aikaisempaa kipukokemusta juuri kyseisestä raajasta. Esimerkiksi Melzackin ja kollegoiden vuonna 1997 julkaisemassa tutkimuksessa raportoitiin aaveraajakokemuksia synnynnäisesti raajattomilla ihmisillä, ja osalla kokemuksiin liittyi kipua.
Entä mihin eri kulttuureissa ilmenevät samankaltaiset mystiset kokemukset perustuvat?
Miksi niiden pitäisi perustua johonkin ihmisen ulkopuoliseen yliluonnolliseen todellisuuteen?
Kaikilla ihmisillä on biologiseen perustaan rakentuva hermosto. Meillä esiintyy samankaltaisia unia, pelkoja, tunteita, havaintoharhoja ja erilaisia tajunnantiloja. Ei ole siksi mitenkään yllättävää, että myös mystisissä kokemuksissa esiintyy yhteisiä piirteitä.
Mystisiä kokemuksia ja niiden hermostollisia mekanismeja on myös tutkittu. Esimerkiksi vuonna 2016 Neuropsychologia-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa havaittiin yhteyksiä tiettyjen aivoalueiden vaurioiden ja mystisten kokemusten välillä. Tämä antaa perusteita tutkia aivojen osuutta niiden syntymisessä, vaikkei yksin ratkaisekaan kaikkia kokemusten syitä koskevia kysymyksiä.
Ja ennen kaikkea: kokemuksilla on todellinen perusta jo siinä, että ne ovat todellisia kokemuksia. Niiden olemassaolo ei edellytä, että kokemukselle annettu yliluonnollinen tulkinta olisi oikea.
Tässä on argumenttisi varsinainen ongelma. Esität kysymyksen, johon meillä ei ehkä ole täydellistä vastausta, ja tarjoat yliluonnollista selitystä ikään kuin se seuraisi muiden selitysten puutteellisuudesta.
Tietämättömyys jonkin kokemuksen tarkasta syntymekanismista ei kuitenkaan ole todiste yliluonnollisesta aiheuttajasta.
Edelleen kysymys kuuluu: mikä riippumaton todistusaineisto osoittaa, että mystisten kokemusten aiheuttajana on jokin aivojen ulkopuolinen yliluonnollinen todellisuus?
Mutta mutta, olemme osa kosmosta.
Jokainen aivoissasi ja hermostossasi oleva atomi – kuten hermoimpulssien kululle välttämätön kalsium, verihiutaleiden rauta ja solujen hiili – on syntynyt miljardeja vuosia sitten kuolleiden tähtien fuusioreaktioissa ja supernovaräjähdyksissä. Fyysisesti aivosi ovat kirjaimellisesti palanen kosmosta, joka on järjestäytynyt sellaiseen muotoon, että se kykenee havainnoimaan itseään.
"Mystisten kokemusten samankaltaisuudesta eri kulttuureissa on tosiaan tutkimusnäyttöä. Mutta mitä ajattelet tämän todistavan? Samankaltaiset kokemukset eivät automaattisesti tarkoita, että niiden taustalla olisi jokin yliluonnollinen todellisuus."
Mystisillä kokemuskilla on selkeä yhteinen taustatekijä: kokijat kuuluvat genetiikaltaan varsin yhtenäiseen lajiin Homo sapiens. Samanlaiset aivot tuottavat samanlaisia kokemuksia.
Vaikka synnynnäisesti raajattomalla ei ole kokemusta juuri kyseisestä raajasta, hänellä on siis hermostossaan valmis evolutiivinen pohjamalli kivulle ja hän on kokenut oikeaa kipua muualta kehostaan. Aavekipu on järjestelmän ”virhesoitto”, mutta se nojaa todellisuudessa kehittyneeseen aistintamekanismiin. Tämä herättää vääjäämättä kysymyksen: miksi hermostossamme on valmis arkkitehtuuri mystisille kokemuksille, jos niillä ei ole minkäänlaista todellisuuspohjaa? Miksi evoluutio tai hermosto kehittäisi näin monimutkaisen järjestelmän pelkkää tyhjästä syntyvää harhaa varten?
Tässä ovat keskeiset syyt sille, miksi materialistinen selitys jää puutteelliseksi:
1. Mystisten kokemusten universaali luonne
Mystiset kokemukset eivät ole sekavia tai yksilöllisiä hallusinaatioita. Ympäri maailmaa – kulttuureista, aikakausista ja uskonnollisista taustoista riippumatta – ihmiset raportoivat täsmälleen samat ydinelementit: ajattomuuden ja paikattomuuden tuntu, ego-kuolema (erillisen minän sulautuminen), syvä ykseyden kokemus sekä kokemus pyhyydestä tai absoluuttisesta rakkaudesta. Tämä strukturoitu universaalius viittaa siihen, että kyseessä on havainto jostakin todellisesta rakenteesta eikä satunnainen aivohäiriö.
2. Todistetaakka ja "silminnäkijälausunnot"
Transsendentin todellisuuden puolesta on massiivinen määrä ihmiskunnan historiasta kumpuavia kokeellisia todisteita – eli satojatuhansia yhdenmukaisia ”silminnäkijälausuntoja”.
Vastapuolella ei puolestaan ole suoraa todisteainetta siitä, että nämä kokemukset eivät voisi olla aitoja havaintoja aivojen ulkopuolisesta todellisuudesta; on vain materialistinen perusoletus. Jos sadat tuhannet ihmiset raportoivat havainneensa saman ilmiön ja havainnoista on yhtenäinen raportointi läpi historian, todistetaakka siitä, että kaikki nämä havainnot ovat poikkeuksetta harhaa, on väitteen esittäjällä. Pelkkä vetoomus siihen, että "aivot olivat toiminnassa kokemuksen aikana", ei riitä kumoamaan havainnon kohdetta.
3. Aivotoiminnan vaimentuminen vs. tajunnan laajeneminen
Nykyaikainen neurotieteellinen tutkimus (esim. aivokuvantamiset syvissä meditatiivisissa tiloissa tai psykedeelikokeissa) paljastaa mielenkiintoisen paradoksin: mystisen kokemuksen aikana aivojen kokonaisaktiivisuus ja erityisesti ns. Default Mode Network (DMN, aivojen "minäkeskus" ja suodatin) pienenee ja hiljenee.
Jos kokemus olisi aivojen sisäisesti tuottama hallusinaatio, aivokuvissa pitäisi näkyä kiihkeää aktiivisuutta (kuten esimerkiksi epilepsiakohtauksessa tai unennäössä). Sen sijaan aivotoiminnan vaimentuessa tajunta laajenee, ja kokemus raportoidaan säännönmukaisesti voimakkaammaksi ja "todellisemmaksi" kuin tavallinen arkitaju (ns. more real than real -ilmiö). Tämä viittaa vahvasti siihen, että aivot toimivat suodattimena tai vastaanottimena. Kun suodatin hiljenee, ihminen pääsee käsiksi todellisuuteen, joka tulee aivojen ulkopuolelta.
4. Hermoston perustehtävä ja todellisuuspohja
Koko hermostomme on kehittynyt havainnoimaan ja reagoimaan ulkoisen maailman reaalisiin ilmiöihin (valo, ääni, paine, kemialliset aineet). Miksi ihmeessä hermosto loisi näin syvällisen, koherentin ja ihmisen koko elämänarvohierarkian muuttavan kokemuksen tyhjästä, jos sillä ei olisi mitään kosketuspintaa todellisuuteen?
Yhteenvetona: Tietämys aivotoiminnan mekanismista selittää sen, miten aivot käsittelevät kokemusta, mutta se ei selitä mitä kokemuksessa havaitaan. Se, että radion toimintaperiaate tunnetaan, ei todista, että radion sisältä kuuluva musiikki on radion itsensä säveltämää.
pimeä aien voi olla laskuvirhe tai jotain
kaikkea tieteessä saa haastaa ja se tekee siitä puhdasta ainakin pitkässä juoksussa
ei ihmisten kertomuksiin ole luottaminen ja sen oikeuslaitos ottaa huomioon
Ja jos vertaa maailmankuvaa Raamatun vastaavaan, niin Raamatusta puuttui käsitys aurinkokunnasta, planeetoista, tähdistä aurinkoina, kuusta auringonvalon heijastajana, gravitaatiosta, galakseista, sähkömagnetismista, avaruuden laajenemisesta jne jne.
On kerrassaan kornia, että tieteen "kijlapilijaksi" tai peräti "täydentäjäksi" nostetaan jotain vuohipaimenten kamelinlantanuotiolla 2500 vuotta sitten kertomia horinoita.
Tässä ketjussa kukaan ei nähdäkseni ole millään tavalla ottanut Raamattua esille, saati puolustanut sitä. Se, että kyseenalaistaa tieteellisen tiedon absoluuttisuuden, ei tarkoita, että väittää Raamatun olevan totta. Tai minkään muunkaan pyhän kirjan tai uskonnon, joita tässä maailmassa riittää, mutta joista tämän palstan lukijoista iso osa ei nähtävästi ole koskaan kuullutkaan, sillä Raamattu vedetään jatkuvasti tyhjästä mukaan. Perehtykää ihmiset asioihin, joita vastaan esitätte argumentteja.
Minulle jää kuva tästä aloituksesta, että aloittaja yrittää ujuttaa uskomaansa pseudotiedettä tieteen sekaan kritisoimalla tiedettä dogmaattisuudesta ja "tiede ei osaa selittää kaikkea" jargonilla.
Ei, en usko mihinkään pseudotieteeseen, enkä muuhunkaan uskomusjärjestelmään. Tarkoituksenani on saada sokeasti tieteeseen uskovat ymmärtämään, että tiede ei kykene selittämään maailmankaikkeutta ja sen ilmiöitä kuin osittain. Ja samalla myös herätellä heitä siihen tosiasiaan, etteivät he oikeastaan tiedä uskomastaan asiasta juuri mitään tai ainakaan sitä syvällisesti ymmärrä.
"Ei, en usko mihinkään pseudotieteeseen, enkä muuhunkaan uskomusjärjestelmään."
Annas kun arvaan: uskot pelkästään jeesukseen?
"Tarkoituksenani on saada sokeasti tieteeseen uskovat ymmärtämään, että tiede ei kykene selittämään maailmankaikkeutta ja sen ilmiöitä kuin osittain. Ja samalla myös herätellä heitä siihen tosiasiaan, etteivät he oikeastaan tiedä uskomastaan asiasta juuri mitään tai ainakaan sitä syvällisesti ymmärrä."
En tiedä mistä näitä tieteeseen uskovia löytyy.
Jokainen asioista perillä olevat tietävät että tiede on tapa hankkia tuloksia ja se on osoitautunut parhaaksi tavaksi hankkia luotettavaa tietoa.
Mitä tarkoitat sokeasti tieteeseen uskovalla?
Esimerkiksi minä luotan tieteeseen, koska se on tehokas menetelmä saada tietoa ympäröivästä maailmasta, toisin kuin uskonnoilla. Olen tähän asti kuullut tuon syyttelyn ainoastaan kreationisteilta ja muilta pseudotieteen tuputtajilta.
Jos tieteessä ei tiedetä jotakin asiaa tai siitä tiedetään vähän, niin asiaa pyritään korjaamaan tekemällä lisää tiedettä.
Minä en tiedä syvällisesti monesta tieteen asiasta, mutta minulla on mahdollisuus tietää niistä syvällisesti jos haluan, koska tietoa on saatavilla. Eikä minun tarvitse tietää syvällisesti esim. kuinka polttomoottori toimii, koska havaitsen että se toimii.
”Annas kun arvaan: uskot pelkästään jeesukseen?”
Kyllä uskon, että kyseinen henkilö on elänyt noin 2000 vuotta sitten.
”En tiedä mistä näitä tieteeseen uskovia löytyy.”
Menepä vaikka Helsingin keskustaan ja kysy jokaiselta vastaantulijalta: ”uskotko tieteeseen?”. Olen melko varma, että suurin osa vastaa myöntävästi.
”Jokainen asioista perillä olevat tietävät että tiede on tapa hankkia tuloksia ja se on osoitautunut parhaaksi tavaksi hankkia luotettavaa tietoa.”
Et ilmeisesti ole lukenut viestejäni kunnolla tai sitten et vain ymmärrä lukemaasi.
"
”Annas kun arvaan: uskot pelkästään jeesukseen?”
Kyllä uskon, että kyseinen henkilö on elänyt noin 2000 vuotta sitten.
"
Ja on jumalan poika jne ?
Tämäkö on parasta mihin kykenet?
"Menepä vaikka Helsingin keskustaan ja kysy jokaiselta vastaantulijalta: ”uskotko tieteeseen?”. Olen melko varma, että suurin osa vastaa myöntävästi."
Eli tekisit ympäripyöreän kysymyksen henkilölle jota ei asia kiinnosta ja julistat kuinka hän uskoo absoluuttisesti tieteen olevan kiveen hakattua. Oletat ilmeisesti kuinka henkilö rupeaa tekemään tarkkaa analyysiä mitä tiede tarkoittaa hänelle?
Olet kyllä äärimmäisen epärehellinen.
Tämä olikin koko aloituksesi tarkoitus ilmeisesti kertoa tämä epärehellinen tarkoitusperäsi. Tässä on jo useat ihmetellyt missä olet nähnyt tälläisiä ihmisiä, ja nyt myönsit kuinka olet vain peppukipuinen kun omat huuhaa juttusi eivät toimi.
Ymmärsin muista teksteistäsi kuinka yrität alentaa tieteitä omalle olemattomalle tasollesi. Tyyliin "tiede ei tiedä mistään mitään niin minun todistamaton huuuhaa on samalla linjalla".
Millä tavalla epärehellinen? Esitin väitteen, että tiede on ottanut ikään kuin uskonnon aseman nyky-yhteiskunnassa ja mielestäni perustelin väitteen melko selkeästi. En missään kirjoituksessani ole väittänyt esim. mitään uskontoa todeksi, mutta siitä huolimatta tässä ketjussa suurin osa vastauksista on liittynyt jotenkin Raamattuun ja kristinuskoon.
Sinä puolestasi puhut joistain peppukivuista ja tuomitset kirjoitukseni huuhaaksi esittämättä minkäänlaisia järkeviä vasta-argumentteja, mikä kertoo, ettet todennäköisesti ole ymmärtänyt puoliakaan asioista, mistä olen tässä ketjussa kirjoittanut.
"ettet todennäköisesti ole ymmärtänyt puoliakaan asioista, mistä olen tässä ketjussa kirjoittanut."
Tärkeintä on että tietää että olet ihan tavallinen jeesus hihhuli uskovainen.
Missä lahkossa maksat kymmenyksesi?
Sovitaan sitten niin. Turha edes yrittää käydä keskustelua henkisesti murrosikäisen tasolla olevan kanssa.
TIede ei osaa selittää kaikkea.
Uskonnot ja muu magia ei osaa selittää yhtään mitään.
Kannattaa siis luottaa tieteeseen.
Miten tämä eroaa väitteestä: ”Raamattu/Koraani on totta, mutta tiede ei pysty selittämään mitään”?
Esitä edes jonkinlaisia argumentteja väitteidesi tueksi, niin saisit ehkä jonkinlaista uskottavuutta.
Siten että aiempi väite on totta ja Raamatun todeksi väittäminen niljakas vale. Mene laskemaan heinäsirkan jalat. Onko niitä kuusi vai neljä? Onko sinapinsiemen siemenistä pienin? Jos tiedät biologiasta MITÄÄN, tiedät että kaikkea muuta. Tekevätkö linnut talvivarastoja parasta aikaa täällä Suomessakin vai pitääkö paikkansa Jeesuksen liirumlaarum, että linnut eivät kerää varastoa.
Miten idiootti piteää olla. että kuvittelee Raamattua erehtymättömäksi?
Väänsit juuri oppikirjaesimerkin olkiukko-argumentista (tarkoittaa siis sitä, että vääristelet toisen sanomisen joksikin aivan muuksi ja hyökkäät sitten tätä keksimääsi väitettä vastaan).
1. Mitä minä sanoin: Tiede ei pysty selittämään kaikkia ilmiöitä, ja pelkkien iskulauseiden huutaminen on sokeaa dogmatismia.
2. Mitä sinä keksit minun sanoneen (olkiukko): "Raamattu on sanasta sanaan totta!"
3. Mihin hyökkäsit: Alat raivota heinäsirkoista ja Raamatun virheistä – asioista, joista en ole puhunut sanallakaan.
On paljon helpompaa taistella itse keksittyä tuulimyllyä vastaan kuin vastata siihen, mitä toinen oikeasti sanoi.
Aito tieteellinen asenne myöntää rehellisesti myös sen, mitä tiede ei vielä tiedä – kuten tietoisuuden perimmäistä olemusta. Sokea uhoaminen ei tee tyhjästä väitteestäsi yhtään sen tieteellisempää.
"Aito tieteellinen asenne myöntää rehellisesti myös sen, mitä tiede ei vielä tiedä – kuten tietoisuuden perimmäistä olemusta. Sokea uhoaminen ei tee tyhjästä väitteestäsi yhtään sen tieteellisempää."
Aidon tieteellisen aseman omaava ei koskaan käyttäisi sanontaa:
"tiede ei vielä tiedä" ...
Siitä yksinkertaisesta syystä että tiede ei tiedä mitään vaan pelkästään ihmiset jotka käyttävät tiedettä tietääkseen asioita.
Jokainen ymmärtää, mitä tarkoitin sanoessani ”tiede ei vielä tiedä”, jopa sinä. Aloit saivartelemaan, koska sinulta yksinkertaisesti loppuivat argumentit, eikä mitään sanottavaa varsinaiseen aiheeseen enää ollut.
"Tiede on epäilemättä paras työkalumme fyysisen maailman mekaniikan, teknologian ja luonnonilmiöiden tutkimiseen."
Mitä hiivattia? Tuomitsiko aloittaja humanistiset tieteet epätieteellisiksi?
Aloittajalla olisi tällöin äärimmäisen tiukat tieteen rajat. Ei jatkoon!
Tässä tuli taas uusi olkiukko. Jos sanon, että vasara on paras työkalu naulan lyömiseen, se ei tarkoita, etteikö sillä voisi myös murskata kiviä – saati sitä, että kieltäisin ruuvimeisselin olemassaolon tai käyttöarvon.
Se, että toteaa tieteen toimivan erinomaisesti fyysisen maailman tutkimisessa, ei tarkoita humanististen tieteiden kieltämistä tai lyttäämistä.
Ei ollut olkiukkoa, vaan kommentoija teki kysymyksen.
Kyllä tuo kysymys sellaiseen viittasi. Tuskin kukaan voi oikeasti ymmärtää noin väärin.
Jeesusharhaiset tiededenialistit eivät kerro mikä olisi tiedettä parempi menetelmä ymmärryksemme kasvattamiseksi ja miksi olisi.
Se, että tiede ei tiedä kaikkea, on totta, mutta se mitä ei tiedetä, niin SITÄ EI KUKAAN TIEDÄ. Uskovaisilla on ilmeisesti rajattomasta itsekeskeisyydestään ja omahyväisyydestään johtuen suuruudenhullu kuvitelma, että he muka tietäisivät jotain asioista, joita tiede ei ole selvittynyt. Eiväthän he yleensä ymmärrä edes sitä, minkä tiede ON selvittänyt.
Uskovaisten nöyryys ei riitä myöntämään, että asioita, joita kukaan ei tiedä ei tiedä myöskään Jeesuksen pikku morsiamet.
Tässä taas vedetään tyhjästä mukaan uskovaiset ja ”jeesusharhaiset tiededenialistit”, vaikka koko ketjun aikana kukaan ei ole esittänyt yhtäkään väitettä minkään uskonnon puolesta. Mutta se, että yrittää virittää keskustelua tieteen rajoista, tulkitaan sinun ja nähtävästi hyvin monen muunkin tämän palstan seuraajan toimesta automaattisesti uskonnon ylistykseksi, kertoo vain teidän rajoittuneesta maailmankuvastanne.
” Se, että tiede ei tiedä kaikkea, on totta, mutta se mitä ei tiedetä, niin SITÄ EI KUKAAN TIEDÄ”
Niin, tämä on ollut tämän ketjun pointti alusta alkaen, eikä mitään muuta ole väitettykään. Nämä ”Jeesuksen pikku morsiamet” saattavat ehkä toimia kuvaamallasi tavalla, mutta tämän ketjun keskusteluissa ei tällaisia morsioita ole ainakaan vielä näkynyt, joten turha kai heistä on tässä sen enempää puhua.
Ihmisellä on kuudes aisti ja ihminen on mikrokosmos makrokosmoksessa. Ihminen voi tätä kautta tietää paljon enemmän sellaisia asioita, joita on puettu uskontojen muotoon. Eihän ne ole voineet tyhjästäkään syntyä, vai onko?
"Ihmisen aivot, sähkömagnetismi, maapallo ja kosmos muodostavat dynaamisen kokonaisuuden, jossa sähkömagneettiset voimat ja kentät linkittävät biologisen elämän osaksi planeettamme ja maailmankaikkeuden suuria rakenteita.
Tämä vuorovaikutus voidaan jakaa neljään pääteemaan:
1. Aivopuoliskot ja aivojen oma sähkömagnetismi
Ihmisen aivot toimivat täysin sähkökemiallisesti. Noin 100 miljardia hermosoluamme (neuronia) välittävät tietoa pienten sähköisten impulssien avulla.
• Sähkömagneettinen kenttä: Koska jokainen sähkövirta synnyttää magneettikentän, myös aivomme tuottavat oman, äärimmäisen heikon sähkömagneettisen kenttänsä. Tämä kenttä on niin herkkä (femtoteslojen luokkaa), että sen mittaamiseen tarvitaan maailman hienostuneimpia aivokuvantamislaitteita (kuten MEG).
• Aivopuoliskojen synkronia: Vasen ja oikea aivopuolisko ovat erikoistuneet osittain eri tehtäviin, mutta ne kommunikoivat jatkuvasti keskenään sähköisten aaltojen (kuten alfa-, beeta- ja gammataajuuksien) välityksellä. Jotkut tietoisuudentutkijat jopa ehdottavat, että aivojen yhteinen sähkömagneettinen kenttä voi olla itse tietoisuutemme ja "minuuden" perusta.
2. Maapallon magneettikenttä ja ihmisen "kuudes aisti"
Maapallon nestemäinen ulkoydin toimii jättimäisenä dynamona, joka synnyttää planeettaamme ympäröivän geomagneettisen kentän. Tämä kenttä ei ole pelkkä taustatekijä, vaan ihminen on suorassa vuorovaikutuksessa sen kanssa:
• Magneettireseptio (magneettiaisti): Tiedetutkimukset (esim. Caltechissa tehdyt EEG-kokeet) ovat osoittaneet, että ihmisaivot reagoivat alitajuisesti maapallon magneettikentän muutoksiin. Kun magneettikenttää muutettiin kokeellisesti, koehenkilöiden aivojen alfavallat vaimenivat, mikä kertoo aivojen käsittelevän sensorista tietoa.
• Magnetiitti aivoissa: Ihmisen aivokudoksesta on löydetty mikroskooppisia magnetiittikiteitä (rautamineraalia). Nämä pienet magneetit saattavat toimia biologisina vastaanottimina, jotka reagoivat planeettamme magneettisiin voimalinjoihin.
3. Kosmos ja sähkömagneettinen säteily
Maailmankaikkeus eli kosmos on täynnä sähkömagneettista säteilyä. Siihen kuuluu kaikki aina tähtien näkyvästä valosta aina valtavan korkeaenergiseen kosmiseen säteilyyn ja gammasäteilyyn saakka.
• Magneettikenttä suojakilpenä: Ilman maapallon magneettikenttää kosminen säteily ja Auringon hiukkasmyrskyt (aurinkotuuli) pyyhkisivät ilmakehämme mennessään ja tuhoaisivat elämän. Magneettikenttä toimii siis elintarvittavana suojana kosmosta vastaan.
• Kosmisen säteilyn vaikutus aivoihin: Jos ihminen poistuu tämän magneettisen suojakilven ulkopuolelle (kuten tulevilla Mars-lennoilla), kosminen säteily muodostuu suoraksi uhaksi aivotoiminnalle. Tutkimuksissa on havaittu, että voimakas kosminen säteily voi vaurioittaa hermosoluja, heikentää muistia ja aiheuttaa kognitiivisia häiriöitä.
Yhteenveto: Mikrokosmos kohtaa makrokosmoksen
Fyysikko Sir Roger Penrose on todennut, että ihmisen aivot ovat dynaamisuudessaan universumin täydellisimmin organisoitunut rakenne. Aivopuoliskojemme sähkömagneettinen mikrokosmos on kehittynyt miljoonien vuosien aikana symbioosissa maapallon geomagneettisen kentän kanssa, joka puolestaan suojelee meitä kosmoksen rajulta energialta."
Kirjoituksessasi on paljon oikeaa fysiikkaa ja neurotiedettä, mutta mikä niistä osoittaa ihmisen kykenevän saamaan tietoa jostakin yliluonnollisesta todellisuudesta?
Aivojen sähkömagneettinen toiminta on tunnettu tosiasia. Samoin maapallon magneettikentän olemassaolo ja sen vuorovaikutukset ympäristön kanssa. Näissä ei ole mitään mystistä tai yliluonnollista.
Viittaamasi Caltechin tutkimus vuodelta 2019 on todellinen. Siinä havaittiin, että tietyt magneettikentän muutokset aiheuttivat muutoksia koehenkilöiden aivosähkökäyrissä.
Tutkimus ei kuitenkaan osoittanut, että ihmisillä olisi tietoinen magneettiaisti, saati kyky vastaanottaa yliluonnollista tietoa. Tutkijat nimenomaan totesivat, ettei havaittu aivotoiminnan muutos merkinnyt tietoista havaintokokemusta.
Myös magnetiittia on löydetty ihmisaivoista. Mutta kiinnostavasti tutkimuksissa on havaittu, että osa aivojen magnetiittihiukkasista on peräisin ilmansaasteista. Magnetiitin löytyminen aivokudoksesta ei itsessään todista mitään erityisestä aistista.
Lisäksi EEG:ssä havaittavat alfa-, beeta- ja gamma-aallot eivät ole mystisiä tiedonvälityskanavia maailmankaikkeuteen, vaan hermosolujoukkojen sähköisen toiminnan mitattavia rytmejä.
On myös syytä erottaa toisistaan tieteellisesti osoitetut asiat ja niistä tehdyt spekulatiiviset johtopäätökset.
Se, että ihminen on osa maailmankaikkeutta ja vuorovaikutuksessa sen fysikaalisten kenttien kanssa, on itsestäänselvyys. Kaikki tunnettu aine on vuorovaikutuksessa erilaisten fysikaalisten kenttien kanssa.
Mutta miten tästä seuraa, että ihmisellä olisi jokin yliluonnollinen kuudes aisti tai erityinen kyky saada tietoa, joka olisi muuten saavuttamattomissa?
Entä kysymyksesi siitä, etteivät uskonnot ole voineet syntyä tyhjästä?
Eivät tietenkään olekaan. Mutta miksi niiden alkuperän pitäisi siksi olla yliluonnollinen?
Ihmiset ovat kautta historian pyrkineet selittämään luonnonilmiöitä, kuolemaa, unia, tajunnantilojen muutoksia ja omaa olemassaoloaan. Uskonnollisten käsitysten syntyminen ja leviäminen voidaan ymmärtää myös psykologisten, sosiaalisten ja kulttuuristen prosessien kautta.
Se, että jollakin uskomuksella on todellinen historiallinen tai psykologinen alkuperä, ei tarkoita, että uskomuksen sisältö olisi totta.
Kirjoituksesi perusongelma on siis tämä: luettelet joukon todellisia tieteellisiä havaintoja ja yhdistät ne ajatukseen yliluonnollisesta tiedonsaannista osoittamatta, millainen syy-yhteys niiden välillä olisi.
**
Tieteellisten tosiasioiden luetteleminen ei tee niiden perusteella esitetyistä, todistamattomista johtopäätöksistä tieteellisiä tosiasioita.
**
"Fyysikko Sir Roger Penrose on todennut, että ihmisen aivot ovat dynaamisuudessaan universumin täydellisimmin organisoitunut rakenne."
Onko sinulla alkuperäistä lähdettä sille, että Roger Penrose olisi todennut ihmisaivojen olevan universumin täydellisimmin organisoitunut rakenne?
Penrose on kyllä kirjoittanut aivojen monimutkaisuudesta ja tietoisuuden luonteesta, mutta en löytänyt luotettavaa lähdettä juuri tuolle väitteelle.
Lisäksi millä tieteellisellä mittarilla olisi ylipäätään mahdollista osoittaa ihmisaivojen olevan koko maailmankaikkeuden täydellisimmin organisoitunut rakenne?
Tällainen väite ei muutu tieteelliseksi tosiasiaksi sillä, että se laitetaan tunnetun Nobel-palkitun fyysikon nimiin.
Ensinnäkään minä en kirjota, luettele tai viittaa mihinkään. Tuo on kaikki "korkeamman älyn" tuottamaa. Tuo kuudes aistikin putkahti jostain pyytämättä ja kysymättä.
Esim. meditoidessaan ihminen voi kokea monenlaista, ilman uskontoa.
Mitäpä jos esim. kristinuskon Isä, Poika ja Pyhä Henki niiden kosmologiset vastineet on, Isä on valo ja pimeys, ikuiset atomit ja sähkömagneettiset hiukkaset, Poika on atomit ja molekyylit ja Pyhä Henki on kuin sähkömagneettinen sauva, joka on myös maapallolla ja joka siirtää ihmistä joko ikuisuuteen tai aineelliseen kadotukseen eli lihaliseen unissakävelijöiden maailmaan, josta paluu taas on ikuisuuteen.
Uskonnot ei ole syntyneet tyhjästä. Jos sinulla ei mitään mystisiä kokemuksia, niin joillain on.
On meillä siellä itse rajapinta raili leikkimässä tieteilijää!?
Onko Fyysikko Sir Roger Penrose on todennut, että ihmisen aivot ovat dynaamisuudessaan universumin täydellisimmin organisoitunut rakenne
Kyllä, väite pitää paikkansa. Fyysikko Sir Roger Penrose on esittänyt tämänkaltaisen ajatuksen.
Helsingin yliopiston aivotutkimusblogissa viitataan suoraan siihen, että Penrosen mukaan ihmisaivojen monimutkaisuus on monta kertaluokkaa suurempi kuin minkään kosmoksen rakenteen, ja että kallomme suojassa on universumin täydellisimmin organisoitunut osa, vaikkakin se on kosmisessa mittakaavassa hyvin pieni.
Penrose tunnetaan fysiikan Nobel-palkinnon lisäksi siitä, että hän on tutkinut paljon ihmisen tietoisuutta ja aivoja. Hän on kehittänyt yhdessä anestesiologi Stuart Hameroffin kanssa niin kutsutun Orch-OR-teorian (orkestroitu objektiivinen reduktio). Teorian mukaan ihmisen tietoisuus ei ole pelkkää tietokonemaista laskentaa tai algoritmista toimintaa, vaan se perustuu aivosolujen mikrotubuluksissa tapahtumiin kvantti-ilmiöihin. Juuri tästä syystä hän pitää aivoja dynaamisena ja poikkeuksellisen monimutkaisesti organisoituneena järjestelmänä koko maailmankaikkeudessa.
Jos haluat, voimme sukeltaa syvemmälle johonkin näistä aiheista:
• Miten Orch-OR-teoria selittää kvantti-ilmiöitä aivoissa?
• Mitä muita tunnettuja teorioita tietoisuuden synnystä on olemassa?
• Miten Penrosen ajatukset eroavat tekoälyn kehittäjien näkemyksistä
Itse Albert Einstein on esittänyt SEN KALTAISEN ajatuksen että olet hihhuli pelle.
Kypsää.
Kiitos lähdetiedosta. Tarkistin asian uudelleen, ja olet oikeassa siinä, että Roger Penrosen nimiin on todella liitetty väite ihmisaivojen olevan maailmankaikkeuden täydellisimmin organisoitunut osa.
Vastaava suora lainaus löytyy jo vuonna 2012 julkaistusta NPR:n artikkelista. Aiempi epäilyni lainauksen olemassaolosta oli siis liian vahva.
On kuitenkin erotettava toisistaan kaksi asiaa: Penrosen esittämä näkemys ja sen tieteellinen todistaminen.
Vaikka Penrose olisi näin todennut, se ei yksin osoita ihmisaivojen olevan objektiivisesti maailmankaikkeuden kaikkein organisoitunein rakenne. Tällainen vertailu edellyttäisi ensin täsmällistä järjestäytyneisyyden mittaria.
Eikä aivojen monimutkaisuus itsessään todista mitään yliluonnollisesta kuudennesta aistista tai henkisen maailman olemassaolosta.
Penrosen ja Hameroffin Orch OR -mallikin on tieteellinen hypoteesi tietoisuuden mahdollisista fysikaalisista mekanismeista, ei todistus yliluonnollisesta tiedonsaannista.