Emme tarkoin tiedä, mitä Kristus milloinkin sanoi, tai mikä on vain hiukan myöhemmän ajan kirjoittajien käsitystä.
Sen tiedämme, että kirkolliskokoukset määrittelivät kristillisen uskon yrittäen luoda yhdelmän käyttäen Uutta testamenttia, suullista permätietoa ja ottaen palasia juutalaisuudesta ja Vanhasta testamentista.
Ut kertoo Kristuksen vaatineen uskoa, mutta toisaalta myöntäneen, että usko on mahdoton: "Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, voisitte siirtää vuoria."
Kirkolliskokoukset valitsivat tästä paradoksista uskon. Athanasioksen tunnustus, yksi kolmesta varhaiskirkon tunnustuksesta, alkaa sanoin: ”Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.”
Liki 2 000 vuotta kirkko puhui uskosta, kertoi sen oikeasta muodosta ja pelotteli helvetillä.
Nykyinen kirkko valitsee toisin. Vaikka entiset sananmuodot ovat olevinaan edelleen voimassa, ne on selitetty tavalla, joka poistaa niiden merkityksen. Ennen helvetti oli kidutuslaitos.
Nykyisin opetetaan, että jos joku ei halua elää ikuisesti Jumalan seurassa, saa olla ilman. Tämän tien on de facto valinnut sekä Suomen luterilainen että ortodoksinen kirkko. Edellinen paavi Franciscus taas pysyäkseen aikaisemmassa sanamuodossa sanoi, että helvetti on suljettu. Ts. sinne ei kukaan joudu.
Aivan kristinuskon alussa, ennen kirkolliskokouksia, ei ollut mitään määriteltyä uskoa. Ihmiset uskoivat mikä mitäkin, mutta yhteistä oli, että yhteen kokoontuivat ne, jotka jollakin tavoin halusivat seurata Kristusta, kuka mitenkin.
On kuin 2 000-vuotisen harharetken jälkeen, uskon vaatimisen jälkeen, olisi tultu alkuperäiseen kristillisyyteen, iloon siitä että kellään ei ole mitään pelättävää, sillä KRISTUS ON MAKSANUT KOKO MAAILMAN SYNNIN.
Ei ole pelättävää myöskään niillä, jotka uskovat Kistuksen olevan korkea profeetta. Jeesus (arab. عيسى, 'Īsā) on islaminuskossa islamin profeetta, Jumalan lähettiläs ja lopun aikoina Antikristusta vastaan sotiva Messias.
Ei ole pelättävää edes niillä, jotka eivat Kristusta edes tunne, eikä heillä, jotka häneen eivät usko.
Nykyinen kristillinen julistus on täydellistä lämpöä ja rakkautta, ilman pienintäkään pelkoa.
Sen tiedämme, että kirkolliskokoukset määrittelivät kristillisen uskon yrittäen luoda yhdelmän käyttäen Uutta testamenttia, suullista permätietoa ja ottaen palasia juutalaisuudesta ja Vanhasta testamentista.
Ut kertoo Kristuksen vaatineen uskoa, mutta toisaalta myöntäneen, että usko on mahdoton: "Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, voisitte siirtää vuoria."
Kirkolliskokoukset valitsivat tästä paradoksista uskon. Athanasioksen tunnustus, yksi kolmesta varhaiskirkon tunnustuksesta, alkaa sanoin: ”Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.”
Liki 2 000 vuotta kirkko puhui uskosta, kertoi sen oikeasta muodosta ja pelotteli helvetillä.
Nykyinen kirkko valitsee toisin. Vaikka entiset sananmuodot ovat olevinaan edelleen voimassa, ne on selitetty tavalla, joka poistaa niiden merkityksen. Ennen helvetti oli kidutuslaitos.
Nykyisin opetetaan, että jos joku ei halua elää ikuisesti Jumalan seurassa, saa olla ilman. Tämän tien on de facto valinnut sekä Suomen luterilainen että ortodoksinen kirkko. Edellinen paavi Franciscus taas pysyäkseen aikaisemmassa sanamuodossa sanoi, että helvetti on suljettu. Ts. sinne ei kukaan joudu.
Aivan kristinuskon alussa, ennen kirkolliskokouksia, ei ollut mitään määriteltyä uskoa. Ihmiset uskoivat mikä mitäkin, mutta yhteistä oli, että yhteen kokoontuivat ne, jotka jollakin tavoin halusivat seurata Kristusta, kuka mitenkin.
On kuin 2 000-vuotisen harharetken jälkeen, uskon vaatimisen jälkeen, olisi tultu alkuperäiseen kristillisyyteen, iloon siitä että kellään ei ole mitään pelättävää, sillä KRISTUS ON MAKSANUT KOKO MAAILMAN SYNNIN.
Ei ole pelättävää myöskään niillä, jotka uskovat Kistuksen olevan korkea profeetta. Jeesus (arab. عيسى, 'Īsā) on islaminuskossa islamin profeetta, Jumalan lähettiläs ja lopun aikoina Antikristusta vastaan sotiva Messias.
Ei ole pelättävää edes niillä, jotka eivat Kristusta edes tunne, eikä heillä, jotka häneen eivät usko.
Nykyinen kristillinen julistus on täydellistä lämpöä ja rakkautta, ilman pienintäkään pelkoa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
On palattu varhaiseen kristillisyyteen, puhtaaseen hyvään sanomaan.
Eikä ole.
Sekä kirkolliskokousten että teologien työ luodakseen kristinuskon sisällöstä loogisesti yksiselitteisen ja luonnontieteellisen tutkimuksen kanssa ristiriidattoman selvityksen eli dogmatiikan, on mahdoton.
Se on mahdoton siksi, että KAIKKI uskonnot muodostuvat uudennoksista ja entisten uskontojen palasista, jotka eivät sovi loogisesti yhteen.
Uskonto on kuin vallitseva kulttuuri, joka aina sisältää vastakkaisia näkemyksiä, vastakkaisia perinnäisiä käsityksiä ja vastakkaisia uudennoksia, joista ei voi muodostaa harmonista kuvaa.
Kristinuskon muodostivat alkujaan juutalaiset kastajalahkot. Vaikka juutalaisuus sylki sen pois ja siitä tuli itsenäinen uskonto, se peri valtavan määrän juutalaista ainesta, joka jo ennestään oli ristiriitaista.
Kristnuskon uudennokset olivat perityn kanssa ristiriidassa ja uudennokset keskenäänkin.
Teologit yrittävät onnistumatta loogistaa ja tieteellistää vielä tänäkin päivänä tätä soppaa. Tuloksia ei voi tulla, koska on ensin valittava tästä sopasta premissit. Ja eri teologit valitsevat premissit eri tavalla.
Vastakkaisia premissejä ei voi valita, koska sellaisessa loogisessa systeemissä kaikki väitteet olisivat tosia. Tätä teologit eivät vain tajua.
Raamattu profetoikin, että lopunaikana tuskin kukaan todella uskoo. Eksytykset ja harhaopit täyttävät ihmiskunnan. Pelastus on silti yksin Jeesuksessa Kristus (tai sitten ei ole mitään).
Vt on kirjakokoelma, joka syntyi erillisisinä kirjoina ja jota ruvettiin pitämään pyhänä paljon myöhemmin. Kuvaa aikansa taruja ja historiallisia ja oikeudellisia käsityksiä. Niitä on paljon enemmän kuin jumalansanaa.
Ut kertoo, kuinka kaksi juutalaista kastajalahkoa yhdistyi, Johannes kastajan ja Jeesuksen. Jeesus otti pääroolin, joten eniten se kertoo hänen ja seuraajiensa toiminnasta.
Historian 'tutkiminen' tarkoitti aivan muuta kuin nykyisin. Lähdekritiikkiä ei ollut, vaan tutkiminen tarkoitti kaiken mahdollisen kokoamista, oli tieto sitten ladon seinästä, katosta tai kuulopuheista.
On selvää, että meillä ei ole varmaa tietoa, mitä Jeesus teki ja sanoi.
Raamattu sisältää myös profetioita. Näistä ei ole toteutunut yksikään, ellei selityksessä käytetä luovaa mielikuvitusta.
Sivistyksen kasvaminen vähentää uskoa yliluonnollisuuksiin, mutta Raamatun profetioilla - sen paremmin kuin muidenkaan uskontojen piirissä lausutuilla - ei ole mitään tekemistä uskonnon takapakin kanssa.
Kristinusko ei muutu, kirkkolaitokset muuttuu
Näyttää muuttuvan. Kristus ei ole lahkolaisten pää, vaan kirkon (κυριακὴ ἐκκλησία) pää.
kirkko muuttuu , kuin aku ankan uusi numero
Kirkko pysyy kuin Aku Ankan auton rekisterinumero.
... ja itse kristinusko on aina pysynyt samana, sillä ei Jumala muutu.
Mal. 3:6
Sillä minä, Herra, en muutu, ettekä te, Jaakobin lapset, herkeä: