Jos lähdetään siitä, että tietty osa ihmisistä on väkivaltaisia ja heitä on enemmän miehissä kuin naisissa (osa tutkimuksista ei yhdy tähän), niin eikö silloin väkivallan tekijöistä suurempi osa ole miehiä ja uhreista naisia ilman että siihen liittyy sen kummempaa epätasa-arvoa yhteiskunnan taholta. Mediassa muistetaan aina rummuttaa, että naisiin kohdistuva väkivalta jotenkin hyväksytään yhteiskunnassa. Lisäksi väitetään, että siihen ei syyllisty vain pieni väkivaltaisten miesten joukko, vaan valtaosa miehistä (usko, toivo, hakkaus). Verrattaessa suomalaisia tutkimuksia yhdysvaltalaisiin, todetaan että Suomessa naisiin kohdistuva väkivalta on hulppeat 200-kertainen (yhdysvalloissa nainen pahoinpidellään joka 18. minutti, Suomessa 90000 naista vuodessa. Suhteutettuna väkilukuun luvuissa on 200-kertainen ero). Epäilemättä tilastoissa ei ole mitattu aivan samaa asiaa. Suomessahan on lähdetty siitä, että viranomaisten luvut eivät kerro mitään, koska suurin osa väkivallasta ei tule viranomaisten tietoon. Kyselytutkimusissa kysytään sitten onko joskus sattunut sitten yhtään minkäänlaista väkivallaksi edes jotenkin miellettävää tekoa miesten taholta. Luvut ovatkin sitten hirmuisia (40% naisita on joskus kokenut kumppaninsa tekemää väkivaltaa), mutta mitä tässä sitten mitataan ja mitä tuommoinen tulos kertoo.
Jos lasketaan kaikki kiinnipitämiset ja raapimiset, niin kyllä naisten tekemä väkivalta on tässä yhteiskunnassa todella merkittävä ongelma. Jos taas vedotaan siihen, että naisten fyysisen alivoiman takia se ei aiheuta merkittäviä vammoja, niin kyllä merkittävät vammat taas alkavat näkyvät ihan viranomaisten tilastoissa.
Mun mielestä väkivallan vakavuutta arvioitaessa aika tärkeää on se, tarvitseeko sitä pelätä. Naisten väkivalta on yleistä, mutta se ei muodosta merkittävää ongelmaa, koska se ei yleensä ole kovin pelottavaa. Toisaalta jos mitataan miesten tekemää väkivaltaa niin alhaisella kynnyksellä, että sitä esiintyy lähes puolessa parisuhteissa, niin kuinka suuri osa tästä on semmoista, että naiset kokevat sen pelottavana? Onko tätä koskaan mitattu?
Olen muuten itsekin syyllistynyt kiinnipitämiseen parisuhteessa, käyttänyt fyysistä ylivoimaani naisen alistamiseen ja kontrolloimiseen (ainakin 2 kertaa ja eri naisen kanssa). Toisaalta olen myös joutunut raapimisen, puremisen ja jopa potkimisen kohteeksi. En pidä näitä tekoja vakavina, koska en ole itse kokenut tilanteita pelottavina, enkä kyllä usko uhreina olleiden naistenkaan kokeneen niin.
Jos lasketaan kaikki kiinnipitämiset ja raapimiset, niin kyllä naisten tekemä väkivalta on tässä yhteiskunnassa todella merkittävä ongelma. Jos taas vedotaan siihen, että naisten fyysisen alivoiman takia se ei aiheuta merkittäviä vammoja, niin kyllä merkittävät vammat taas alkavat näkyvät ihan viranomaisten tilastoissa.
Mun mielestä väkivallan vakavuutta arvioitaessa aika tärkeää on se, tarvitseeko sitä pelätä. Naisten väkivalta on yleistä, mutta se ei muodosta merkittävää ongelmaa, koska se ei yleensä ole kovin pelottavaa. Toisaalta jos mitataan miesten tekemää väkivaltaa niin alhaisella kynnyksellä, että sitä esiintyy lähes puolessa parisuhteissa, niin kuinka suuri osa tästä on semmoista, että naiset kokevat sen pelottavana? Onko tätä koskaan mitattu?
Olen muuten itsekin syyllistynyt kiinnipitämiseen parisuhteessa, käyttänyt fyysistä ylivoimaani naisen alistamiseen ja kontrolloimiseen (ainakin 2 kertaa ja eri naisen kanssa). Toisaalta olen myös joutunut raapimisen, puremisen ja jopa potkimisen kohteeksi. En pidä näitä tekoja vakavina, koska en ole itse kokenut tilanteita pelottavina, enkä kyllä usko uhreina olleiden naistenkaan kokeneen niin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tulisi niin että tukka lähtee.
lähteekin! Mutta kun mun mielestä tässä nykyisessä keskustelussa on vialla se, että naisjärjestöt haluavat antaa ymmärtää nimenomaan naisiin kohdistuvan väkivallan olevan laaja yhteiskunnallinen ongelma vetoamalla tutkimuksiin, joissa kaikki mahdollinen on miesten tekemää väkivaltaa naisia kohtaan. Se todellinen vakava väkivalta hukkuu jonnekin kauas.
Toki monet käytannön esitykset viranomaisten keskinäisen yhteistyön vahvistamisesta ovat hienoja, mutta mitenkä niidenkään toimivuutta saadaan tällaisilla pilipali-kyselyillä mitattua. Jos tällä tavalla jatketaan, niin ei se naisiin kohdistuva väkivalta laske varmasti ikinä. Päinvastoin, kriteereitä muutettaessa sen voidaan varmasti osoittaa yhteiskunnassa lisääntyvän.
Mun mielestä olis kanssa mielenkiintoista kuulla, mikä on feministien/naisjärjestöjen kanta siihen, mikä on se väkivallan aste, joka yhteiskunnan toimenpiteillä on mahdollista saavuttaa? Onko tasa-arvoa se, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei ole, vaiko että naiset ovat uhreina yhtä usein kuin tekijöinä?
Kyse on kokonaisuudesta. Kun kiellämme seksin ostamisen, vähenee myös naisten pahoinpitelyt perheissä, koska miesten valta-asema heikentyy.
Tämä on jo pahimmanlaatuista femakkopropagandaa. siis haloo !!! ei helvetti. tätä palstaa lukiessahan rupeaa naisvihaajaksi.
Onko naisiin kohdistuva väkivalta tasa-arvokysymys. Toisaalta se ei ole. Se on kysymys, miten miehet suhtautuvat naisiin ja käyttäytyvät naisia kohtaan. Ja miksi miehellä on niin paha olla, että hänen täytyy käydä fyysisesti heikompiensa kimppuun.
Tasa-arvokysymykseksi se muuttuu vasta sitten, JOS naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vähätellään. (Naisiin kohdistuvia muitakin epäkohtia vähätellään, naiseutta vähätellään, naisen vaatimusten oikeutusta vähätellään jne.)
Olisivatko kenties naisetkin todellisuudessa aivan yhtä väkivaltaisia, ellei enemmän? Asiaan liittyvä keskustelu toisaalla suomi24:ssä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000009726574
Mutta tällä palstalla naisiin kohdistuva väkivalta otetaan aina puheeksi kun muut argumentit on käytetty. Paras oli(muistaakseni cisma) kun joku palstan naisista käänsi jonkun huonosti sujuneen keskustelun kulun naisten pahoinpitelyyn johon taas jutun alku ei sopinut MITENKÄÄN.
Ei kyllä tule nyt mitään mieleen.
UTH:n mukaan 40 % naisista on joutunut joskus 15 vuotta täytettyään miehen (kenen tahansa) tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai sillä uhkaamisen kohteeksi.