Silloin ihminen sokeudessaan alkaa vihaamaan Jumalan omia, apostoleja ja kaikkea ja kaikkia sitä, mikä on Jumalan pyhää.
Hänen eksymyksensä ja paatumuksensa menee aina vaan pahemmaksi.
Hän ei saa kylliksi synnistä.
Hän on saatanan orja.
Hänen eksymyksensä ja paatumuksensa menee aina vaan pahemmaksi.
Hän ei saa kylliksi synnistä.
Hän on saatanan orja.
Vastaukset 10
Vanhimmat
2. Kor. 12:7
Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, SAATANAN ENKELI, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.
2. Kor. 12:8
Sentähden olen minä kolmasti Herraa rukoillut, että hän läksis minusta.
Raamatussa "liha" tarkoittaa ihmisen mieltä.
Room. 8:6
"Sillä lihan mieli on kuolema."
Väärin Teuvo. Liha on liha, mieli on mieli. Ne ovat ihmisen eri osia.
Miksi olet päästänyt saatanan päästä herraksesi?
Raamatussa liha tarkoittaa ihmisen mieltä ja mieltymyksiä.
Room. 8:7
"sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan"
Room. 8:6
"Sillä lihan mieli on kuolema."
Ap. t. 26:10
Niinkuin minä myös tein Jerusalemissa, ja salpasin monta pyhää vankihuoneisiin, kuin minä ylimmäisiltä papeilta olin saanut vallan;
JA KUN HEIDÄT TAPETTIIN, MIELISTYIN minä heidän tuomioonsa.
” Autuas se mies, joka panee turvansa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niitten, jotka valheeseen eksyvät!”
Psalmi 40:5
Tuota kannattaa uskonharhaisen ajatella kahdesti, koska tiedämme jesusianismin olevan suuri valhe!
Saatanan enkeli on henkiolento, jolta puuttuu fyysinen ruumis.
Molempien Saulien kohtalo oli ihan samanlainen. Jumala ei katso henkilöön.
1. Sam. 16:14
Mutta Herran henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki vaivasi häntä.
Saatanan enkeli on hurmoshenki.
Molemmat Saulit oli kovia hurmostelemaan.
Kuningas Saul hurmosteli kotonaan.
1. Sam. 18:10
Seuraavana päivänä Jumalan lähettämä paha henki valtasi Saulin, ja hän riehui hurmoksissa kotonaan. Daavid soitti tapansa mukaan harppua, mutta Saul puristeli keihästään.
"Pakanoiden apostoli" hurmosteli Korinton seurakunnssa.
1. Kor. 14:19
Jotta voisin opettaa muitakin, haluan seurakunnassa silti puhua mieluummin viisi ymmärrettävää sanaa kuin tuhansia hurmoskielen sanoja.
LUOMUAJATTELUA VAI DYNAAMISTA AJATTELUA VAI DOGMATIIKAN PAKKOVALTAA?
Tervehdys taaS! Saat! Kokea tämänkin päivän ihan itse omassa päässäsi, havainnoissasi ja tulkinnoissasi siitä mitä pidät totena, mitä tai ketä ”kuuntelet, tiedostat, reflektoit, ymmärrät, …ja mihin tietoon ja todellisuuteen samastut ja mitä pidät objektiivisesti totena reflekointiesi, arvojesi ja tunteittesi ”kotipiirissä”. ”Sutiiko” ajattelusi liike määrittämäsi tietoisuutesi, ajattelusi totuuden, arvojen, uskomusten ja erityisesti tunteittesi hyväksymisen premissien ja paradigmojen rajapinnoissa?
-MISTÄ SYNTYVÄT MAAILMANKUVAMME , TIETOKÄSITYKSEMME, YHTEISKUNTAKÄSITYKSEMME JA SE, MITÄ PIDÄMME TOTENA JA OIKEUTENA JA MITÄ TULKINTAA JA RATKAISUJA VÄÄRINÄ? SIIS TODELLISUUTENA OBJEKTIIVISUUDESTA, HYVÄNTAHTOISUUDESTA VAI PAHANSUOMUUDESTA ARKITODELLISUUKSISTA JA LÄHIMMÄISTEMME OIKEUSHYVÄSTÄ JA KOHTALOSTA PÄÄTETTÄESSÄ?
Kävin läpi AI:n (tekoälyn) tulkinnat vastaajan oikeusturvakysymyksistä ja oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä; niistä taustavaikuttimista, joiden kautta käsitys siitä, mitä pidetään oikeus-dogmaattisesti ja lakitermi- ja prosessuaalisten rikosoikeutta oikeudenkäynneissä määrittyvien käsitemäärittelyjen merkityksellisimpinä tulkintaa ohjaavina premisseinä ja paradigmoina. Havaitsin, että oikeudellista argumentointia, aineistovalintoja ja ratkaisukeskeistä validointia ohjaavat monet, ehkä tiedostamattomat, ehkä tietoiset tulkintaa sekä sitovasti, että analyyseissä ohjaavat päättelyä ohjaavat kuvitellut reunaehdot , tunteet ja asenteet, jopa ennakko-oletukset syyllisyydestä, ei siis syyttömyysolettama, joka kuitenkin käsitteenä ja dogmaattisena olisi lain mukaan oltava oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen näkökulmista oikeudenkäytön yksi tärkeimmistä vastaajan oikeusturvan, oikeusturvan takeiden ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kriteereistä.
Yllätykseni oli suuri kun havaitsin oikeusterminologian ohjaavan ratkaisukeskeistä pohdintaa jo käsitteenmäärittelystä lähtien kohti reflektointien ohjailua vastaajan, syytetyn vahingoksi. Kun kirjoitin oikeusdogmaattisen väitelauseen vastaajan oikeushyvän näkökulmasta ja syötin sen AI:n oikeudelliseen tarkasteluun, tekoäly tulkitsen sen puolueellisesti vastaajaa suosivaksi ja tulkitsi ja käänsi kysymyksenasettelun syyllisyysolettamaa vahvistavaksi samalla kun se väitti objektivoivansa ja neutralisoivansa väitelauseen ja väitekappaleen. Tuo ristiriita oli tulkintakonteksteissa myös käytännön oikeusprosesseja ohjaava ennakkoasenne, josta yhtenä prosessivirheenä tehtiin osa vääristä päätelmistä, vääristä todentamisista, itseohjautuvista tulkintavinoumista, vastaajan oikeusturvanormien huomiotta jättämisistä ja lopulta vääristä tuomioista. Varsinkin seksuaalirikoksia ratkottaessa, akselilla syyllinen vai syytön; tunteet, yhteiskunnan paineet ja oikeudenkäyntiä ja prosessia ohjaavat ennakkokäsitykset ja -oletukset sekä prosessiin valikoidut aineistot oli priorisoitu ja otettu mukaan juuri tuosta vastaajan oikeusturvanormien premisseistä ja paradigmoista – oikeuden tapauskohtaiseen ratkaisuun valikoiduista oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vastaisista tietämisen ja todentamisen sekä tulkintojen juurista ja juurisyistä. Otan tässä, pienen tilan vuoksi, vain yhden käsitteen esimerkiksi: Käsite: ”asianomistaja”, miten niin etukäteen jo määritelty omistaja. Ja vastapuolella vastaaja / syytetty. Kuulostaako objektiivisesti oikeamieliseltä käsittelyä ja syyttömyysolettamaa vahvistavalta? Oikeusprosessi on läpikotaisin täynnä syyllisyysolettamaa vahvistavia oikeusdogmaattisia ja oikeusfilosofisia vinoumia ja ennakkoasenteita kuvaavia ja ohjaavia vastaajan oikeusturvan loukkauksiin ohjaavia prosessivirheitä aina esitutkinnasta loppuratkaisuun ja siitä raportointiin saakka.
Jopa lakitekstien arvioinnissa oli tyyppiä: ”…ei välttämättä tarkoita, että syyte tai vastaajaa vastaan esitetty tekoväittämä olisi väärä… Myöskin… ei välttämättä tarkoita, ettei rikollista tekoa olisi tehty… Nuo todentavat jo lähtökohtina tulkinnalle syyttömyysolettaman suhteen EI neutraalia, eikä varsinkaan syyllisyysolettaman ensisijaisuutta oikeusprosessissa ehkäisevää perustetta. Myös tekoälyn löytämät pohdinnat painottivat oikeustulkinnan osalta tuota vinoumaa, jossa ei tullut mieleenkään kyseenalaistaa vastaavasti em. syyttömyysolettaman priorisointia aineistojen tulkinnassa ja niistä tehtävissä reflektoinneissa ja ratkaisuissa.
Vastaajan oikeusturvasta kuvaavaa on, että kaikki; ns. asianomistajasta (jo etukäteen määritellysti), avustajista, esitutkinnasta, valmistelijoihin, syyttäjiin ja tuomareihin, -kaikki orientoituvat saamaan käytännössä langettavan tuomion aikaan. Oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä on kyllä laeissa ja prinsiipeissä, jopa kansainvälisesti ratifioiduissa ihmisoikeusnormeissa ja monissa muissa, syyttäjän ja tuomarin ohjeet mukaan luettuna luotu tavoitteenasettelut oikeamielisesti. Mutta yhteiskunnallinen vanhurskaus, eli oikeamielisyys nähdään käytännössä usein vastaajan kannalta tarpeettomana, poliittisoikeudellisena ja esim. alueellisen arvoyhteisön valintana päättelyä, aineistovalintoja ja niistä tehtävien oikeudellisten ratkaisujen prioriteetteina. Se on lain ja oikeuden häpäisemistä ja lain ja oikeuden varjolla väärin tuomitsemista. Ennen oli myös tuomioistuinsalissa Pyhä Raamattu…. Raamattuunkin on kuvattu tuomiohakuisuus lain ja oikeuden varjolla… Se on myös esim. Mooseksen lain 8. käskyn Lutherin vähäkatekismuksen selityksissä
Vapaa todisteluharkinta ja oikeuslaitoksen riippumattomuus vahvistavat potentiaalia tehdä mielivaltaisia tulkintoja totena pitämistään jopa poliittisesti tai arvolähtöisesti johonkin suuntaan vääriä turmeluksen vallan hedelmiä ja siis vastaajaa kohtaan vääriä tuomioita.
Lakiluke & el Morisco 007
Oikeusturvankatu 10
009990 V
Totta!