Suomen poliittisen johdon taholta tuskin on odotettavissa aloitetta rajan muuttamiseksi Karjalan suunnalla. sen verran mieltyneitä johtomme on NATO-optioonsa, ettei se halua sitä Karjalalla ostettaman.
Ilmaiseksikin Venäjä Karjalan antaisi? Maa, jossa kaupankäynnin perinteisiin on muutenkin kuulunut korruptio ja lahjonta? Millaista hintaa Venäjä kehtaisi Karjalasta pyytää, ja miten tyhmiä tsuhnia olemme jos maksamme sotakorvaukset vielä kerran uudelleen?
Selvää on, että Suomen hyväksi luovutettavien alueiden joutuminen heti perään NATO:n sillanpääasemiksi olisi Venäjän mielestä sille anteeksiantamaton virhe. Siksi ei kiirettä ole ollut silläkään puolen Karjalaa palauttamaan.
Sopisiko Venäjälle esimerkiksi Suursaaren joutuminen NATO:n tukikohdaksi?
Ehkä sittenkin Karjalan ja Suursaaren palautuessa tulisi antaa takeet ettei sitä käytettäisi sotilaalliseen toimintaan Venäjää vastaan? Saari nauttisi demilitarisoitua asemaa Ahvenanmaan sijaan. Tosin jo nyt on Suomessa sotilasstrategisia ajattelijoita, joille Ahvenanmaa on vain jäänne sotilaallisesta tyhjiöstä, joka pitäisi mahdollisimman pian ”täyttää”. Onpa vilauteltu mahdollisuutta vaihtaa Ahvenanmaa Karjalaan – ehdotus, jolle venäläinen osapuoli on ollut viisaasti hiljaa.
Kaliningradiin Pietarista matkaavat lentokoneet lentävät nykyisellään juuri Suursaaren yli. Baltian maiden itsenäistyttyä Suomenlahden käytävä on käynyt venäläiskoneille kapeaksi, ja osin tästä ovat aiheutuneet useat Suomen ja Viron ilmatilanloukkaukset Loviisan ja Vaindlon edustalla. Suursaaren kuuluessa Suomella ”loukkaukset” olisivat kohta väkisinkin arkipäivää. Saaren sijainnin tietäen ehkä oppisimme elämään sen faktan kanssa. Vai toisaalta: laskisiko suomalaisen Suursaaren ilmatilan loukkausten salliminen kynnystä loukata ilmatilaa myös muualla Suomessa?
Joka tapauksessa blokatessaan Pietarin jälleen Suomenlahden suppuun Suursaari NATO:n hallussa olisi Venäjälle kehno kauppa – pitäisikö Suomen nyt sitten pysyvästi kieltäytyä NATO-optiosta (joka nyt on ”auki”) saadakseen toivoa aluepalautuksista?
Suursaari, Pietariin kiinni kasvanut Rajajoki ja Terijoki, Hyrsylän mutka ja ortodoksisen kirkon ja kulttuurin suurkohteet Valamo ja Konevitsa voisivat hyvin olla palautumatta Suomelle (kuten Virokin luopui Petserin luostarialueesta), josta voitaisiin de facto hyvien naapurien kanssa kiistatta sopia.
Ilmaiseksikin Venäjä Karjalan antaisi? Maa, jossa kaupankäynnin perinteisiin on muutenkin kuulunut korruptio ja lahjonta? Millaista hintaa Venäjä kehtaisi Karjalasta pyytää, ja miten tyhmiä tsuhnia olemme jos maksamme sotakorvaukset vielä kerran uudelleen?
Selvää on, että Suomen hyväksi luovutettavien alueiden joutuminen heti perään NATO:n sillanpääasemiksi olisi Venäjän mielestä sille anteeksiantamaton virhe. Siksi ei kiirettä ole ollut silläkään puolen Karjalaa palauttamaan.
Sopisiko Venäjälle esimerkiksi Suursaaren joutuminen NATO:n tukikohdaksi?
Ehkä sittenkin Karjalan ja Suursaaren palautuessa tulisi antaa takeet ettei sitä käytettäisi sotilaalliseen toimintaan Venäjää vastaan? Saari nauttisi demilitarisoitua asemaa Ahvenanmaan sijaan. Tosin jo nyt on Suomessa sotilasstrategisia ajattelijoita, joille Ahvenanmaa on vain jäänne sotilaallisesta tyhjiöstä, joka pitäisi mahdollisimman pian ”täyttää”. Onpa vilauteltu mahdollisuutta vaihtaa Ahvenanmaa Karjalaan – ehdotus, jolle venäläinen osapuoli on ollut viisaasti hiljaa.
Kaliningradiin Pietarista matkaavat lentokoneet lentävät nykyisellään juuri Suursaaren yli. Baltian maiden itsenäistyttyä Suomenlahden käytävä on käynyt venäläiskoneille kapeaksi, ja osin tästä ovat aiheutuneet useat Suomen ja Viron ilmatilanloukkaukset Loviisan ja Vaindlon edustalla. Suursaaren kuuluessa Suomella ”loukkaukset” olisivat kohta väkisinkin arkipäivää. Saaren sijainnin tietäen ehkä oppisimme elämään sen faktan kanssa. Vai toisaalta: laskisiko suomalaisen Suursaaren ilmatilan loukkausten salliminen kynnystä loukata ilmatilaa myös muualla Suomessa?
Joka tapauksessa blokatessaan Pietarin jälleen Suomenlahden suppuun Suursaari NATO:n hallussa olisi Venäjälle kehno kauppa – pitäisikö Suomen nyt sitten pysyvästi kieltäytyä NATO-optiosta (joka nyt on ”auki”) saadakseen toivoa aluepalautuksista?
Suursaari, Pietariin kiinni kasvanut Rajajoki ja Terijoki, Hyrsylän mutka ja ortodoksisen kirkon ja kulttuurin suurkohteet Valamo ja Konevitsa voisivat hyvin olla palautumatta Suomelle (kuten Virokin luopui Petserin luostarialueesta), josta voitaisiin de facto hyvien naapurien kanssa kiistatta sopia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Raiskattua Karjalaa ei takaisin saada ja sitä vähemmistö ilmeisesti halusi. Viipurin jos saisimme niin hyvä on.