Aina Raamatun mainitessa avioliitto, on kyseessä miehen ja naisen välinen suhde. Ensimmäinen viittaus avioliittoon on 1. Moos. 2:24, jossa miehen kerrotaan jättävän vanhempansa ja liittyvän vaimoonsa. Avioitumista käsittelevissä raamatunkohdissa, kuten 1. Kor. 7:2-16 ja Ef. 5:23-33, avioliitto on aina miehen ja naisen välillä. Raamatullisesta näkökulmasta avioliitto on elinikäinen liitto miehen ja naisen välillä ja sen ensisijainen tarkoitus on perheen perustaminen ja hyvän pohjan luominen sille.
Meidän ei kuitenkaan tarvitse turvautua yksin Raamattuun ymmärtääksemme avioliittoa. Raamatullinen avioliittokäsitys on hyväksytty maailmanlaajuisesti kaikissa sivilisaatioissa kautta ihmiskunnan historian. Historia todistaa homoseksuaalista avioliittoa vastaan. Nykyisen sekulaarisen psykologian mukaan mies ja nainen ovat psykologisesti ja tunteellisesti toisiaan täydentäviä. Psykologit ovat myös todenneet, että miehen ja naisen välinen liitto, jossa molemmat aviopuolisot toimivat hyvinä roolimalleina, on kaikkein paras ympäristö tasapainoisten lasten kehitykselle. Psykologia todistaa homoseksuaalista avioliittoa vastaan. Samoin fysiologisesti mies ja nainen on suunniteltu sopimaan toisiinsa seksuaalisesti. Sukupuolinen kanssakäyminen jälkeläisten tuottamiseksi on ainoastaan mahdollista miehen ja naisen välillä. Luonto todistaa homoseksuaalista avioliittoa vastaan.
Jos näin ollen Raamattu, historia, psykologia ja luonto kaikki yhdessä puhuvat miehen ja naisen välisen avioliiton puolesta, miksi tämän asian suhteen on niin paljon polemiikkia nykyaikana? Miksi homoseksuaalista avioliittoa vastustavat leimataan suvaitsemattomiksi ja vihamielisiksi kiihkoilijoiksi riippumatta siitä, kuinka kunnioittavasti he esittävät mielipiteensä? Miksi homoseksuaalit ajavat avioliitto-oikeuksiaan niin voimallisesti, kun useimmat ihmiset , uskonnolliset ja maalliset joko tukevat tai eivät suuresti vastusta heidän oikeuttaa muodostaa pariliittoa, jossa heillä olisi kaikki samat lailliset oikeudet kuin avioliitossa olevilla pareilla?
Raamatun mukaan kaikki tietävät homoseksuaalisuuden olevan moraalittoman ja luonnottoman. Ainoa keino tämän sisäisen tietouden tukahduttamiseksi on laillistaa homoseksuaalisuus ja hyökätä kaikkia sitä vastustavia vastaan. Paras keino homoseksuaalisuuden hyväksymiseksi on saada homoseksuaalinen avioliitto samalle tasolle perinteisen vastakkaista sukupuolta olevien avioliiton kanssa. Room. 1:18-32 kuvailee tätä. Totuus on kaikkien tiedossa, koska Jumala teki sen tiettäväksi. Totuus on hylätty ja korvattu valheella. Valhetta esitetään, totuutta tukahdutetaan ja sitä vastaan hyökätään. Monien homoseksuaalisten oikeuksia ajavien kiihkomielisyys ja viha sitä vastustavia kohtaan on itse asiassa merkki siitä, että he tietävät mielipiteensä olevan väärä. Huonosti puolustettavissa olevan mielipiteen tukeminen mahtipontisella ryminällä on yksi vanhimmista propagandakeinoista. Homoseksuaalisten oikeuksia puolustavien toimintaohjelma on kuvattu kenties kaikkein parhaiten Room. 1:31, "ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja säälimättömiä".
Homoseksuaalisen avioliiton hyväksyminen merkitsee homoseksuaalisen elämäntavan hyväksymistä, jonka Raamattu selvästi tuomitsee synnillisenä. Kristittyjen on oltava lujasti samaa sukupuolta olevien avioliittoa vastaan. Tämän lisäksi monet Raamatun ulkopuoliset seikat vastustavat samaa sukupuolta olevien avioliittoa. Sinun ei tarvitse olla evankelinen kristitty tietääksesi, että avioliitto on miehen ja naisen välillä.
Raamatun mukaan avioliitto on säädetty miehen ja naisen välille (1. Moos. 2:21-24; Matt. 19:4-6). Homoseksuaalinen avioliitto on avioliiton vääristymä ja loukkaus avioliiton luojaa, Jumalaa, vastaan. Kristittyinä me emme voi hyväksyä tai sivuuttaa syntiä. Sen sijaan kerromme Jumalan rakkauden ja anteeksiannon olevan tarjolla kaikille, myös homoseksuaaleille, Jeesuksen Kristuksen kautta. Meidän on julistettava totuutta rakkaudella (Ef. 4:15) ja puolustettava totuutta sävyisästi ja kunnioittavasti (1. Piet. 3:16). Kun me kristittyinä puolustamme totuutta ja joudumme sen seurauksena henkilökohtaisten hyökkäysten, ivan ja vainon kohteeksi, meidän tulee muistaa Jeesuksen sanat: "Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua. Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä" (Joh. 15:18-19).
Meidän ei kuitenkaan tarvitse turvautua yksin Raamattuun ymmärtääksemme avioliittoa. Raamatullinen avioliittokäsitys on hyväksytty maailmanlaajuisesti kaikissa sivilisaatioissa kautta ihmiskunnan historian. Historia todistaa homoseksuaalista avioliittoa vastaan. Nykyisen sekulaarisen psykologian mukaan mies ja nainen ovat psykologisesti ja tunteellisesti toisiaan täydentäviä. Psykologit ovat myös todenneet, että miehen ja naisen välinen liitto, jossa molemmat aviopuolisot toimivat hyvinä roolimalleina, on kaikkein paras ympäristö tasapainoisten lasten kehitykselle. Psykologia todistaa homoseksuaalista avioliittoa vastaan. Samoin fysiologisesti mies ja nainen on suunniteltu sopimaan toisiinsa seksuaalisesti. Sukupuolinen kanssakäyminen jälkeläisten tuottamiseksi on ainoastaan mahdollista miehen ja naisen välillä. Luonto todistaa homoseksuaalista avioliittoa vastaan.
Jos näin ollen Raamattu, historia, psykologia ja luonto kaikki yhdessä puhuvat miehen ja naisen välisen avioliiton puolesta, miksi tämän asian suhteen on niin paljon polemiikkia nykyaikana? Miksi homoseksuaalista avioliittoa vastustavat leimataan suvaitsemattomiksi ja vihamielisiksi kiihkoilijoiksi riippumatta siitä, kuinka kunnioittavasti he esittävät mielipiteensä? Miksi homoseksuaalit ajavat avioliitto-oikeuksiaan niin voimallisesti, kun useimmat ihmiset , uskonnolliset ja maalliset joko tukevat tai eivät suuresti vastusta heidän oikeuttaa muodostaa pariliittoa, jossa heillä olisi kaikki samat lailliset oikeudet kuin avioliitossa olevilla pareilla?
Raamatun mukaan kaikki tietävät homoseksuaalisuuden olevan moraalittoman ja luonnottoman. Ainoa keino tämän sisäisen tietouden tukahduttamiseksi on laillistaa homoseksuaalisuus ja hyökätä kaikkia sitä vastustavia vastaan. Paras keino homoseksuaalisuuden hyväksymiseksi on saada homoseksuaalinen avioliitto samalle tasolle perinteisen vastakkaista sukupuolta olevien avioliiton kanssa. Room. 1:18-32 kuvailee tätä. Totuus on kaikkien tiedossa, koska Jumala teki sen tiettäväksi. Totuus on hylätty ja korvattu valheella. Valhetta esitetään, totuutta tukahdutetaan ja sitä vastaan hyökätään. Monien homoseksuaalisten oikeuksia ajavien kiihkomielisyys ja viha sitä vastustavia kohtaan on itse asiassa merkki siitä, että he tietävät mielipiteensä olevan väärä. Huonosti puolustettavissa olevan mielipiteen tukeminen mahtipontisella ryminällä on yksi vanhimmista propagandakeinoista. Homoseksuaalisten oikeuksia puolustavien toimintaohjelma on kuvattu kenties kaikkein parhaiten Room. 1:31, "ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja säälimättömiä".
Homoseksuaalisen avioliiton hyväksyminen merkitsee homoseksuaalisen elämäntavan hyväksymistä, jonka Raamattu selvästi tuomitsee synnillisenä. Kristittyjen on oltava lujasti samaa sukupuolta olevien avioliittoa vastaan. Tämän lisäksi monet Raamatun ulkopuoliset seikat vastustavat samaa sukupuolta olevien avioliittoa. Sinun ei tarvitse olla evankelinen kristitty tietääksesi, että avioliitto on miehen ja naisen välillä.
Raamatun mukaan avioliitto on säädetty miehen ja naisen välille (1. Moos. 2:21-24; Matt. 19:4-6). Homoseksuaalinen avioliitto on avioliiton vääristymä ja loukkaus avioliiton luojaa, Jumalaa, vastaan. Kristittyinä me emme voi hyväksyä tai sivuuttaa syntiä. Sen sijaan kerromme Jumalan rakkauden ja anteeksiannon olevan tarjolla kaikille, myös homoseksuaaleille, Jeesuksen Kristuksen kautta. Meidän on julistettava totuutta rakkaudella (Ef. 4:15) ja puolustettava totuutta sävyisästi ja kunnioittavasti (1. Piet. 3:16). Kun me kristittyinä puolustamme totuutta ja joudumme sen seurauksena henkilökohtaisten hyökkäysten, ivan ja vainon kohteeksi, meidän tulee muistaa Jeesuksen sanat: "Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua. Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä" (Joh. 15:18-19).
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kaikki avioliitot on hyväksytty kautta aikojen, eikä ole mikään ollut esteenä. On saanut olla vaikka rikollinen ja avioliitossa tehdä vaikka mitä.
Juttusi on lähinnä järjetön purkaus esittää homoseksuaaliset kuten olisivat vääriä ihmisiä.
"On saanut olla vaikka rikollinen ja avioliitossa tehdä vaikka mitä."
Hyvin havaittu, että homoseksuaaliset teot olivat rikollisia Suomessakin pitkälle 70-luvulla ja muutenkin kuvauksesi homoliitoista osuu aivan oikeaan.
Homokielto oli Suomessa voimassa 1894-1971. Sitä ennen (Ruotsista peritty) laki ei sanonut yhtään mitään samasukupuolisesta seksistä. Kruunua koko aihe ei kiinnostanut.
Valehtelet, kuten aina!
Ihmisten mielipiteet eivät merkitse mitään!
Jumala on auktoriteetti.
Suomessa oli siihen aikaan myös irtolaisuus rikos ja vuonna 1932 lopetettiin kuolemantuomio. Ja on saatu yleinen äänioikeus. Ja nyt on netti ja autot ja muut.
Eletään ihan nykyaikaa. Onko jotain vikaa.
Ei Suomessa välitetä siitä mitä Jumala on mieltä, eikä kukaan ole kyennyt sitä edes esittelemään.
Mitä sitten?
Puhu vain itsestäsi!
Niinpä.
Joo, en ole koskaan pitänyt tuollaisia väitteitä uskottavina. Ettäkö muka 1800-luvulla homot olisi hyväksytty 100% Ruotsissa, koska heistä ei ollut laissa mainintaa. Ja ihan alkeellinen tiedonhaku paljastikin paljon mielenkiintoista.
"Historiallisesti sodomiaan ja uskonnollisiin moraalirikoksiin liittyi ankaria rangaistuksia (aiempina vuosisatoina jopa kuolemanrangaistus). Vaikka vuoden 1864 rikoslaissa poistettiin äärimmäiset rangaistukset – kuten kiduttamalla toteutettu kuolemanrangaistus – yleisistä rikoksista, siinä kriminalisoitiin nimenomaisesti miesten väliset homoseksuaaliset teot. Miesten väliset seksuaaliteot luokiteltiin käsitteen *otukt mot naturen* (”luonnonvastainen haureus”) alle ja rinnastettiin eläimiin sekaantumiseen. Molemmista teoista voitiin tuomita enintään kahdeksi vuodeksi pakkotyöhön. Ei kuulosta yhtään siltä, että asia olisi ollut yhdentekevä.
Vuoden 1734 laissa, joka oli voimassa Suomessa 1800-luvulla, ei ole mainintaa samasukupuolisesta seksistä.
Ruotsissa 1865 säädetty laki vastasi Suomen 1894 homokieltoa. Ruotsin laki kumottiin 1944, Suomen vastaava laki 1971. Silti Ruotsissa oltiin perinteisesti kovasti eläimiin sekaantumista vastaan. Sitä oli luonnonvastainen "otukt" ennen kaikkea sen ajan käsityksen mukaan.
Ruotsissa ei ole koskaan vainottu homoja samalla tavalla kuten vakkapa Englannissa.
Joissain tapauksissa Ruotsissa (Suomessa) homoja saatettii tuomita Mooseksen lain perusteella varsinkin 1600-luvulla, vaikka Ruotsin omasta laista ei löytynytkään asiaa koskevaa pykälää. Kuolemaantuomitut armahdettiin Ruotsissa usein, kunhan armoa anottiin kuninkaalta.
Kaikkein vanhimmissa Ruotsin maakuntalaeissa mainitaan lyhyesti samasukupuolinen seksuaalisuus kunnianloukkaus-käsitteen yhteydessä, mutta sen enempää itse seksuaalisista teoista ei säädetä.
Ja höpö höpö. Jokaisessa Euroopan maassa on suhtauduttu kristinuskon vaikutuksesta negatiivisesti sateenkaari-ihmisiin. Homoseksuaalisuutta on aina pidetty joko rikoksena tai sitten sitä on karsastettu enemmän tai vähemmän voimakkaasti sosiaalisesti normeilla ja tapakulttuurissa. Väite, että historiassa olisi ollut pitkiä ajanjaksoja, jolloin homoutta olisi pidetty vähäpätöisenä, hyväksyttynä tai normaalina, ei ole totta.
Sitäpaitsi, vaikka se olisi hyväksytty, niin sehän on vain maallinen näkemys. Eikä Luterilaisuudessa välitetä maallisesta moraalista. Sehän on syntisten ihmisten keksintö! Kristinuskon näkemys on aina ollut jyrkän negatiivinen eikä Jumalan sana ole alisteinen maalliselle moraalille vaan se on aina päinvastoin.
Vuoden 1734 kiinnitti runsaasti huomiota heteroseksuaalisiin seksiasioihin. Säädettiin tarkat ja raskaat rangaistukset huorinteosta erilaisissa tilanteissa. Avioliittoa ja avioliittolupauksia piti kunnioitettaman. Myöskin eläimet piti jättää rauhaan. Mutta laissa nimenomaan ei puututa aikuisten miesten keskenään tekemiin tekoihin. Vuoden 1734 laki laadittiin pitkän ja huolellisen valmistelun tuloksena, ja tämä oli lainsäätäjiltä selkeä linjaus. Kruunu ei ole kiinnostunt siitä, mitä renkipojat mahdollisesti puuhaavat keskenään.
Siinäpä se.
Ruotsin oikeusjärjestys ei perustu roomalaiseen oikeuteen. Ruotsin oikeusjärjestys perustuu siihen, mitä Ruotsin käräjillä istunut kansa piti oikeana tai vääränä. Ja sittemmin tästä perinteestä säädettiin Vuoden 1734 laki.
Se mitä Euroopassa oikeussaleissa tapahtui, on eri asia, mitä Ruotsissa (Suomessa) tapahtui.
Suomen laissa kerrotaan yhä edelleen Ruotsin ikivanhat tuomarin ohjeet. Siellä on monenlaista asiaa. Mikä ei ole oikein ja kohtuullista, ei voi olla lakikaan.
Tässä on turha pohtia, mitä kristinusko todellisuudessa sanoo samasukupuolisista suhteista. Suuri osa siitä homofobiasta, mitä luullaan kuuluvan kristinuskoon, on itse asiassa syntynyt myöhempinä aikoina.
Otat perääsi.
Virallinen, lakiin kirjattu eurooppalainen homofobia alkoi käytännössä siitä, kun Englanti päätti kirjata osia katolisen kirkon kanonisesta laista omaan maalliseen lakiinsa. Kanoninen laki, jostain syystä, vaati katolisen kirkon työntekijöiltä pidättäytymistä kaikesta seksistä, eli selibaattia. Kun katolisen kirkon valta haluttiin lopettaa Englannissa 1500-luvulla, pykälä "luonnottomasta" seksistä tuli maalliseen lakiin.
Ruotsissa vastaavasti katolisen kirkon edustajat lähetettiin matkoihinsa uskonpuhdistuksen yhteydessä, ja vain kirkkoa koskenut kanoninen laki katosi Ruotsin maaperältä jälkiä jättämättä.
Jos ajatellaan, että avioliittoon kuuluu ihmisen hyvän seksuaalisen elämän mahdollistaminen, heteroseksuaaleille kuuluu erisukupuolinen avioliitto ja homoseksuaaleille avioliitto samasukupuolisen kumppanin kanssa.
Eikä seksi ole koko avioliitto.
Harrastat seksiä oman kätesi kanssa.
Vedät käteesi, olet avioliitossa tai et.
Niinpä.
SauIikin se pyIIyysi.
Kysykää Päivi Räsäseltä, hän on sentään asiantuntija.
Mitä pitäisi kysyä?
Mitäpä me tervejärkiset suomalaiset moista Lähi-idän paimentolaisheimon satukirjalta kyselemään.