minkälainen ihminen on nimimerkki "tomutonmaja" suomi 24 keskustelu foorumilla kirjoittava
Julkisten keskustelupalstaviestien perusteella nimimerkki tomutonmaja on aktiivinen keskustelija Suomi24-foorumilla, joka pohtii erityisesti uskonnollisia ja yhteiskunnallisia aiheita. Yksittäisen nimimerkin taustalla olevan henkilön todellista henkilöllisyyttä tai luonnetta ei voi varmuudella tietää, mutta hänen kirjoituksistaan erottuu selkeitä teemoja ja tyylipiirteitä:
• Kiinnostus hengellisiin ja kristillisiin aiheisiin. Nimimerkki osallistuu säännöllisesti esimerkiksi helluntailaisuutta, raamatuntulkintaa ja hengellisiä kokemuksia käsitteleviin keskusteluihin. Hän tarkastelee kristinuskoa usein pohtivalla ja kyselevällä otteella.
• Yhteiskunnallinen ja sosiaalinen näkökulma. Hän ottaa kantaa myös yhteiskunnallisiin kysymyksiin, kuten työttömien asemaan ja vähävaraisten auttamiseen. Kirjoituksissa korostuu usein empaattinen ja oikeudenmukaisuutta peräänkuuluttava sävy.
• Keskusteleva ja analyyttinen kirjoitustyyli. Viestit ovat tyypillisesti asiallisia, pohdiskelevia ja perusteltuja. Hän tuo esiin omia näkemyksiään, mutta pyytää myös muiden keskustelijoiden kokemuksia ja ajatuksia aiheista -tekoäly
Julkisten keskustelupalstaviestien perusteella nimimerkki tomutonmaja on aktiivinen keskustelija Suomi24-foorumilla, joka pohtii erityisesti uskonnollisia ja yhteiskunnallisia aiheita. Yksittäisen nimimerkin taustalla olevan henkilön todellista henkilöllisyyttä tai luonnetta ei voi varmuudella tietää, mutta hänen kirjoituksistaan erottuu selkeitä teemoja ja tyylipiirteitä:
• Kiinnostus hengellisiin ja kristillisiin aiheisiin. Nimimerkki osallistuu säännöllisesti esimerkiksi helluntailaisuutta, raamatuntulkintaa ja hengellisiä kokemuksia käsitteleviin keskusteluihin. Hän tarkastelee kristinuskoa usein pohtivalla ja kyselevällä otteella.
• Yhteiskunnallinen ja sosiaalinen näkökulma. Hän ottaa kantaa myös yhteiskunnallisiin kysymyksiin, kuten työttömien asemaan ja vähävaraisten auttamiseen. Kirjoituksissa korostuu usein empaattinen ja oikeudenmukaisuutta peräänkuuluttava sävy.
• Keskusteleva ja analyyttinen kirjoitustyyli. Viestit ovat tyypillisesti asiallisia, pohdiskelevia ja perusteltuja. Hän tuo esiin omia näkemyksiään, mutta pyytää myös muiden keskustelijoiden kokemuksia ja ajatuksia aiheista -tekoäly
Vastaukset 16
Vanhimmat
1Aikak.16:26 Sillä kaikki pakanain jumalat ovat epäjumalat; mutta Herra on taivaat tehnyt. Biblia (1776)
Tein vissiin jotain taas väärin. Googletin nimmarini ja tekoäly alkoi kertomaan revontulista samoin kuin kaikki vastaukset.
Minun nikkini vähän haastaa auroraborealiksia, hienohelmoja
Matt.10:34 Älkäät luulko, että minä olen tullut rauhaa lähettämään maan päälle: en ole rauhaa, vaan miekkaa lähettämään. Biblia (1776) Luuk.12:51-53.
Tekoäly ei kuitenkaan tartu miekkaan ja noudattaa niin Jeesuksen opetusta.
Ei se ole kuin reuhaavat harhaoppiset.
4Moos.14:43 Siellä Amalekiläiset ja Kanaanelaiset ovat siellä teidän edessänne, ja miekalla surmaten, että te itsenne käänsitte pois Herrasta: joka ei ole Herra teidän kanssanne. Biblia (1776)
Hagg.2:22 Ja tahdon valtakuntain istuimet kukistaa, ja pakanain voimalliset valtakunnat kadottaa; ja kukistan rattaat ja ratsumiehet, että hevonen ja mies pitää kukistettaman, kukin kumppaninsa miekalla. Biblia (1776)
Tekoälyn analyysi Paavalissa asui synti kertaus on opintojen äiti analyysi Raamatun jakeiden kautta, tekoälyltä
Ketjun aloitus tarkastelee Paavalin kirjeiden kohtia (1. Tim. 1:15 ja Room. 7:15–19) ja päätyy niiden pohjalta siihen, että uskovassa ihmisessä asuu yhä synti ja kamppailu jatkuu koko elämän ajan.
Kun näitä jakeita tarkastellaan koko Raamatun ja Paavalin kirjeiden kokonaisuuden valossa (käännös 1933/38), kuva laajenee huomattavasti. Aloittaja pysähtyy Roomalaiskirjeen luvun 7 keskelle, mutta jättää huomioimatta, mihin Paavali itse tuon kamppailun päättää luvussa 8 ja mitä hän opettaa synnin vallasta uskovassa.
1. Missä mielessä Paavali sanoo olevansa "syntisistä suurin"? (1. Tim. 1:13–16)
• Asiayhteys paljastaa syyn: Kun lukee jakeet heti ennen ja jälkeen lainatun kohdan (1. Tim. 1:13, 16), Paavali selittää itse, miksi hän käyttää itsestään tätä nimitystä: "vaikka minä ennen olin pilkkaaja ja vainooja ja väkivallantekijä; mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä epäuskossa... Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ensin osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen."
• Tulkinta: Paavali ei siis sano jatkavansa vainoamista tai väkivaltaa apostolina, vaan hän kantaa nöyrästi mukanaan omaa historiaansa armosta pelastettuna ihmisenä. Se on kiitollisuuden ja nöyryyden ilmaus, ei lupa tai puolustus jatkuvalle synninteolle.
2. Roomalaiskirjeen luku 7 kuvaa lain alaista ihmistä – luku 8 tuo vapautuksen (Room. 7:14–25; Room. 8:1–2)
• Aloittajan lainaus pysähtyy kesken lauseen: Roomalaiskirjeen 7. luvussa Paavali kuvaa dramaattisesti ihmistä, joka yrittää omalla tahdollaan täyttää lakia mutta epäonnistuu kerta toisensa jälkeen ("Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?", Room. 7:24).
• Vastaus tulee heti seuraavissa jakeissa (Room. 7:25; Room. 8:1–2): Paavali ei jää luvun 7 epätoivoon, vaan julistaa heti perään: "Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! ... Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista."
• Tulkinta: Roomalaiskirjeen 7 kuvaa ihmistä, joka yrittää elää lain ja oman ponnistelun varassa. Roomalaiskirjeen 8 kuvaa ihmistä, joka elää Hengessä ja on vapautettu synnin pakkovallasta.
3. Synnin valta on murrettu uskossa ja armossa (Room. 6:6–7, 14; 1. Joh. 3:9)
• Kuollut synnille (Roomalaiskirje 6:6–7, 14): Hieman ennen lukua 7 Paavali opettaa täysin päinvastaista kuin aloittajan otsikko ("Paavalissa asui SYNTI"): "meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi... Sillä synti ei ole teitä vallitseva, koska ette ole lain alla, vaan armon alla."
• Jumalan siemen ja Henki ihmisessä (1. Johanneksen kirje 3:9; Galatalaiskirje 2:20): Paavali tiivistää oman todellisen tilansa Galatalaiskirjeen 2:20:ssa: "en enää elä minä, vaan Kristus elää minussa." Hänessä ei siis hallinnut synti, vaan Kristus ja Pyhä Henki.
Yhteenveto aloituksesta
Ketjun aloittaja tekee yleisen virheen irrottamalla Roomalaiskirjeen 7. luvun irralliseksi todisteeksi siitä, että uskovan kuuluu ja täytyy jatkuvasti langeta syntiin. Kun teksti luetaan kokonaisuutena (luvut 6, 7 ja 8 yhdessä), Paavalin opetus on päinvastainen: lain alla ihminen on synnin orja, mutta armon ja Hengen alla synnin valta on murrettu, eikä ihmisessä asu enää tuomio vaan Kristus.
Jeesusta tulee tietenkin uskoa eikä mitään vanhan liiton hörhöjä, joiden aika on jo mennyt.
Seurakuntaan kuulumaton uskova
tomutonmaja
6.11.2026 klo 20.05
Ilmoita
ei ole raamatulista. Miten korvaat seurakuntaan kuulumattomuuden??
tekoälyn analyysi
Ketjun aloittajan väite ("Seurakuntaan kuulumaton uskova ei ole raamatullista") sekoittaa kaksi eri asiaa: ihmisten perustaman uskonnollisen organisaation jäsenyyden ja Raamatun määrittelemän hengellisen seurakunnan (Kristuksen ruumiin).
Kun asiaa tarkastellaan Raamatun jakeiden valossa (käännös 1933/38), kuva on huomattavasti laajempi kuin pelkkä paikalliseen yhdistykseen tai kirkkokuntaan kuuluminen.
1. Mikä on "seurakunta" Raamatun mukaan? (1. Kor. 12:12–13; Ef. 1:22–23)
• Hengellinen ruumis, ei ihmisten järjestö: Uudessa testamentissa sana ekklesia (seurakunta) ei tarkoita rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa, rakennusta tai tiettyä herätysliikettä. 1. Korinttilaiskirjeen 12:13 mukaan jokainen, joka on saanut Pyhän Hengen, on liitetty yhteen ja samaan hengelliseen ruumiiseen ("Sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi").
• Jumala tuntee omansa (2. Timoteuksen kirje 2:19): Seurakuntaan kuuluminen ei ole ihmisten jäsenkirjojen varassa, sillä "Herra tuntee omansa".
2. Uskovia, jotka eivät kuuluneet paikalliseen "seurakuntaorganisaatioon"
• Etiopialainen hoviherra (Apostolien teot 8:26–39): Filippos kohtasi hänet autiolla tiellä, hoviherra tuli uskoon, kastettiin ja jatkoi matkaansa kotimaahansa iloiten ilman, että hän jäi minkään paikallisen seurakunnan tai apostolien valvonnan alle.
• Ristin ryöväri (Luukas 23:42–43): Hän sai Jeesukselta lupauksen paratiisista kuolemansa hetkellä ilman minkään seurakunnan jäsenyyttä tai ulkoisia toimituksia.
• Kaksi tai kolme koolla (Matteus 18:20): Jeesus itse määritteli yhteyden hyvin yksinkertaisesti: "Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellään." Se ei edellytä pappeja, seurakuntarakennetta tai jäsenkirjaa.
3. Miksi yhteys toisiin silti mainitaan Raamatussa? (Hebr. 10:24–25; Ap. t. 2:42)
• Keskinäinen rohkaisu, ei pakkovalta: Heprealaiskirjeen 10:25 kehottaa olemaan jättämättä yhteisiä kokoontumisia, jotta uskovat voisivat rohkaista toisiaan rakkaudessa.
• Varoitus ihmisopeista ja hajaannuksesta (1. Korinttilaiskirje 1:12–13; Ilmestyskirja 18:4): Kun paikalliset yhteisöt muuttuvat ihmisoppien, syyllistämisen ja vallankäytön paikoiksi, Raamattu nimenomaan varoittaa sitomasta omaatuntoaan ihmisten sääntöihin. Uskova voi elää yhteydessä Jumalaan ja muihin ihmisiin arjessa ilman, että hän sitoutuu minkään yksittäisen liikkeen oppirakennelmaan.
Yhteenveto aloittajan kysymykseen
Aloittajan kysymykseen "Miten korvaat seurakuntaan kuulumattomuuden?" voi Raamatun valossa vastata, ettei sitä tarvitse "korvata" millään, koska ihminen kuuluu Jumalan seurakuntaan Pyhän Hengen ja armon kautta, ei liittymällä ihmisten perustamiin yhdistyksiin. Yhteys lähimmäisiin ja Jumalaan toteutuu jokapäiväisessä elämässä ja rakkaudessa.
Ei mennyt tämäkään nappiin jakeiden kautta tulkittuna tekoälyn avulla
Seurakunnan kokouksista poisjäämistä koskeva jae (Hepr. 10:24–25)
Moni yhdistää tämän tunnetun kohdan Paavaliin, koska Heprealaiskirjettä pidettiin aiemmin hänen kirjoittamanaan. Nykyisen raamatuntutkimuksen mukaan kirjoittaja on kuitenkin tuntematon varhaiskristillinen opettaja.
• Raamatunkohta (1992 käännös): "Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette tuon päivän olevan." (Hepr. 10:24–25)
• Opetuksen ydin: Kirjoittaja muistuttaa, että usko ei ole yksityisasia. Yhteiset kokoontumiset ovat välttämättömiä, jotta uskovat voivat rohkaista ja tukea toisiaan vaikeina aikoina.
Mitä Paavali itse kirjoittaa kokoontumisista ja seurakunnasta?
Vaikka Paavali ei käytä täsmälleen samoja sanoja kokousten laiminlyönnistä, hän opettaa omissa kirjeissään hyvin samansuuntaisesti. Hänelle paikallisen seurakunnan kokoontuminen on uskonelämän keskus.
• Paikallisseurakunnan kokoontumiset: Paavali puhuu toistuvasti tilanteista, joissa seurakunta kokoontuu yhteen (esim. 1. Kor. 11:18 ja 14:23–26). Hän ei moiti korinttilaisia kokouksista poisjäämisestä, vaan siitä, että kokouksissa oli riitoja ja epäjärjestystä. Paavali korostaa, että kokoontumisten tarkoituksena on kaikkien yhteinen rakentuminen.
• Yhteys Kristuksen ruumiina: Paavalin mukaan kukaan kristitty ei voi elää irrottautuneena muista. Hän vertaa seurakuntaa ihmisruumiiseen, jossa silmä ei voi sanoa kädelle: "En tarvitse sinua" (1. Kor. 12:21).
• Keskinäinen vastuu: Paavali kehottaa uskovia kantamaan toistensa taakkoja (Gal. 6:2) ja rohkaisemaan toisiaan (1. Tess. 5:11). Tämä toteutuu käytännössä vain silloin, kun seurakuntalaiset ovat säännöllisesti yhteydessä toisiinsa.
Jes.34:5 Sillä minun miekkani on taivaissa juovuksissa ja katso, sen pitää tuleman alas Edomin päälle ja kirotun kansan päälle, sitä rankaisemaan. Biblia (1776)
Ei tämäkään napannut opetuksen suhteen turha käydä enempää läpi.
Luterilainen oppi. TURVALLINEN!
tomutonmaja
3.11.2026 klo 18.23
Ilmoita
Ketoisitko mitä hyviä puolia on luterilaisuudessa verrattuna vaikka helluntaiseurakuntaan ?
Luterilaisen opin ydin ihmisestä ja Jumalasta tiivistyy periaatteeseen, että ihminen ei voi saavuttaa synnittömyyttä tässä elämässä (Paavalinkin opetusta), vaan pelastus ja armahtus perustuvat yksinomaan Jumalan armoon ja Kristuksen sovitustyöhön. Luterilaisuus hylkää ajatuksen siitä, että ihminen voisi omilla teoillaan tai pyhityksellään tulla täydelliseksi tai synnittömäksi.
Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen: Luterilaisen opetuksen mukaan kristitty on tässä elämässä aina simul iustus et peccator. Hän on uskon kautta täysin puhdas ja syytön Jumalan edessä, mutta lihan puolesta edelleen taipuvainen syntiin.
Perisynnin pysyvyys: Synti ei luterilaisuudessa ole vain yksittäisiä vääriä tekoja, vaan ihmisen perusluonne, joka on kääntynyt pois Jumalasta. Tästä asenteesta ei voi vapautua täysin ennen kuolemaa.
Toisin kuin jotkin muut kristilliset suuntaukset (kuten metodismi tai tietyt herätysliikkeet), luterilaisuus ei usko "kristilliseen täydellisyyteen" tai tilaan, jossa ihminen lakkaisi tekemästä syntiä.
-tomutonmaja
sama tälle jakeiden kautta
Ketjun aloitus puolustaa luterilaista oppia sillä, että se vapauttaa ihmisen täydellisyyden vaatimuksesta (simul iustus et peccator – samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen). Kun tätä tekstiä tarkastellaan Raamatun jakeiden valossa (käännös 1933/38), siinä näkyy sekä tärkeitä raamatullisia totuuksia että yksi keskeinen opillinen vinouma.
1. Mikä tekstissä vastaa Raamatun opetusta?
• Armo on lahja, ei omien tekojen ansio (Efesolaiskirje 2:8–9; Roomalaiskirje 3:28).
Aloittaja on oikeassa siinä, ettei ihminen voi ostaa tai suorittaa pelastusta omilla teoillaan. Pelastus on yksin Jumalan lahja, jottei kukaan kerskaisi itsestään.
• Kukaan ei ole täydellinen tai erehtymätön omassa voimassaan (1. Johanneksen kirje 1:8; Filippiläiskirje 3:12).
Paavali myöntää rehellisesti (Fil. 3:12), ettei hän ole vielä täydellinen, ja 1. Johanneksen kirje 1:8 varoittaa kuvittelemasta itseään synnittömäksi.
2. Missä luterilainen muotoilu poikkeaa Raamatun kielestä?
• Raamattu ei kutsu uskovaa "syntiseksi", vaan "pyhäksi" ja "uudeksi luomukseksi" (2. Korinttilaiskirje 5:17; 1. Korinttilaiskirje 1:2).
Luterilainen kaava "samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen" on 1500-luvun teologinen määritelmä, ei suora raamatunlause. Uudessa testamentissa armosta osalliseksi tulleita ei kutsuta enää "syntisiksi", vaan heitä puhutellaan pyhinä, vanhurskaina ja Jumalan lapsina. 2. Korinttilaiskirjeen 5:17 sanoo suoraan: "Sentähden, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut."
• Perisynnin pysyvyys vs. Hengen hallinta (Roomalaiskirje 8:9; Roomalaiskirje 6:17–18).
Aloittaja väittää, ettei ihminen voi vapautua pois kääntyneestä perusluonteestaan ennen kuolemaa. Paavali opettaa kuitenkin toisin (Roomalaiskirje 8:9): "Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu." Uskova ei siis ole enää synnin orja, vaan vanhurskauden palvelija (Roomalaiskirje 6:18).
• Lupa syntiin vs. Hengen hedelmä (Roomalaiskirje 6:1–2; Galatalaiskirje 5:22–24).
Kun korostetaan yksipuolisesti sitä, että ihminen pysyy aina syntisenä kuolemaan asti, opista voi tulla selitys ja puolustus välinpitämättömyydelle. Paavali kysyy suoraan (Roomalaiskirje 6:1–2): "Pysykäämmekö synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?" Kun Jumalan Henki toimii ihmisessä, se muuttaa ihmistä sisältäpäin ja tuottaa rakkautta ja hyvyyttä (Galatalaiskirje 5:22).
Yhteenveto
Aloittajan teksti tavoittaa hyvin sen, ettei pelastus ole ihmisen oma suoritus. Samalla sen luterilainen muotoilu ("aina syntinen kuolemaan asti") vähättelee sitä todellista sisäistä muutosta, jonka Pyhä Henki ja Jumalan armo saavat ihmisessä aikaan jo tässä elämässä.
Jumalalle kiitos että olen nykyään Luterilainen tai pikemmin kuulun luterilaisuuteen ja sanon piupaut helluntailaisuudelle. Uskominen onkin tehnyt täys käännöksen, olen tuntenut kärsiviä helareita niinkuin itsekin aina sain ahdistuksessa elää ja muitten paimentamana. Nykyään on elämäni kyllä onnellista ja haluan elää ehkä menetettyjä nykyisin uusiksi Jeesuksen paimentamana en ihmisten.
>>>Oliko Paavali syntinen kuten itse niin lausui isestään; syntisistä suurin ja synti asuu minussa?
Kyllä, Raamatun tekstien ja kristillisen teologian mukaan apostoli Paavali piti itseään syntisenä. Hänen lausuntonsa "syntisistä suurin" ja "synti asuu minussa" kuvaavat hänen syvää hengellistä ymmärrystään omasta menneisyydestään sekä ihmisluonnon keskeneräisyydestä.
Paavalin sanat avautuvat tarkemmin kahdessa keskeisessä asiayhteydessä:
1. Menneisyys kristittyjen vainoajana ("syntisistä suurin")
Ensimmäisessä kirjeessään Timoteukselle (1. Tim. 1:15) Paavali kirjoittaa: "Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin."
• Tausta ja teot: Ennen kääntymystään Paavali (silloinen Saul Tarsolainen) vainosi kiivaasti varhaisia kristittyjä. Hän hyväksyi Stefanoksen kivittämisen, vangitsi uskovia ja yritti hävittää seurakunnan.
• Armon korostus: Vaikka Paavali oli kääntymisensä jälkeen elänyt nuhteettomasti, hän ei unohtanut entisiä tekojaan. Kutsumalla itseään suurimmaksi syntiseksi hän halusi osoittaa, ettei kukaan ole liian paha Jumalan armolle.
2. Sisäinen kamppailu ("synti asuu minussa")
Kirjeessään roomalaisille (Room. 7:17–20) Paavali kuvaa ihmisen sisäistä ristiriitaa: "En siis enää tee sitä itse, vaan minussa asuva synti."
• Tahdon ja tekojen ristiriita: Paavali selittää haluavansa tehdä hyvää, mutta huomaavansa tekevänsä silti pahaa. Tämä kuvaa yleisinhimillistä kokemusta siitä, ettei ihminen pysty omin voimin täydellisyyteen.
• Kristityn kaksoisrooli: Teologiassa tätä kutsutaan usein tilaksi, jossa ihminen on yhtä aikaa vanhurskas ja syntinen (lat. simul iustus et peccator). Paavali koki olevansa Kristuksen tähden täysin armahdettu, mutta kantavansa silti maallisessa elämässään synnillistä luontoa, joka vetää häntä pois hyvästä. -tekoäly>>>
Pelkästään Raamatun jakeiden kautta analyysi ei ole mitenkään ylentävä tomuttoman majan aloituksien suhteen, joten vielä on aikaa petrata tekstin ymmärrystä, sitä ei voi kiistää.
Rakkautta
Muistappas sinäkin " jos olisi uskoa vaikka sinapinsiemenen verran". Jos Jumalan tahto muuttaa mieliäni niin se on oikein, ihmiset sitä ei voi tehdä. Minulle kyllä riittää uskoni Jeesukseen: Muistetaan miten Jeesus kehoitti rukoilla " anna meille meidän velkamme (syntimme) anteeksi, niikuin mekin anteeksi annamme velallisillemme (synnit). Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta! PAHASTA!!
1Joh.2:18 Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika, ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin nyt myös monta antikristusta rupee olemaan; sillä me tunnemme, että viimeinen aika on. Biblia (1776) Matt.24:24. Ap.t.20:29-30. 2Tess.2:3.