Ikää on 60 vuotta ja ahdistaa. Kroppa rappeutuu, kipuja tulee lisää ja reipas kävelyvauhti on pikku hiljaa muuttumassa hitaammaksi kuin kolme-nelikymppisenä. Voimaa ei enää ole entiseen tapaan.
Maan vetovoima vetää yhä enemmän. Kai se on sitä elämän loppusuoran alkamista. Ahdistaa hemmetisti rappeutumisen ja sairauksien pelko, pelko siitä että jäisi muiden armoille. Nuoruus ja kaikki siihen liittyvä on muisto vain. Kuolemakin ahdistaa. Tuntuu että vasta oli parikymppinen ja ei ole kuin huraus niin on jo kahdeksankymppinen jos luoja suo elinpäiviä. Ja päättyykö kaikki kuolemaan, sitäkään ei kukaan varmaksi tiedä.
Onko muilla ahdistusta tästä?
Maan vetovoima vetää yhä enemmän. Kai se on sitä elämän loppusuoran alkamista. Ahdistaa hemmetisti rappeutumisen ja sairauksien pelko, pelko siitä että jäisi muiden armoille. Nuoruus ja kaikki siihen liittyvä on muisto vain. Kuolemakin ahdistaa. Tuntuu että vasta oli parikymppinen ja ei ole kuin huraus niin on jo kahdeksankymppinen jos luoja suo elinpäiviä. Ja päättyykö kaikki kuolemaan, sitäkään ei kukaan varmaksi tiedä.
Onko muilla ahdistusta tästä?
Vastaukset 17
Vanhimmat
60-vuotiaalla on elämän loppusuora vielä kaukana. Parhaat päivät juuri ovat tulossa. Tyyni mieli, kokonaisuuksien hallinta, avarat näköalat ne tekevät vielä tuloaan.
Minä olen 81, opiskelen kieliä ja tanssin keveästi. Noo, tiedän toki, että kaikilla ei ole yhtä helppoa.
En ole ihan vielä kuutta kymmentä, mutta lähellä.
En pelkää vanhuutta, ajatus siitä ei sinänsä ahdista. Vaikka se miltä vanhustenhoito nykyään näyttää, herättäähän se kaikenlaisia ajatuksia.
Vaikka olenkin vielä alle kuusikymppinen, en ole enää hyvässä kunnossa.
Kaikkein pahin ajatus on se, jos jään täysin muiden armoille.
Parin vuosikymmenen takaa on jo kokemus, kun olin pitkään tehohoidossa, ja sieltä päästyäni tavalliselle osastolle olin täysin muiden armoilla, kädet liikkuivat vähän, kun nostin niitä vuoteelta ylöspäin, ja pää kääntyi tyynyllä sivulle, kun käänsin. En pystynyt edes kylkeä kääntämään, makasin vain selällään.
Silloin tuli tunne, etten halua enää koskaan joutua kokemaan sellaista, ja silloin olin vielä alle neljänkymmenen.
On vain toivottava, että liikuntakyky säilyisi edes jotenkuten. Muisti on kyllä alkanut jo muutamia vuosia sitten heittää, mutta silloin olin kuulemma vielä "niin nuori, ettei muistissa voi mitään vikaa olla".
Kuolema ei ahdista muuten, paitsi jos se tapahtuu hitaasti kuihtumalla pois. Kaikkihan sitä haluaisi lähteä ns. saappaat jalassa.
voi sinua raukkaa.olen paljon vanhempi,ei ahdista mikään.elämä on niin ihanaa,kun sen oikein oivaltaa. kohta lumityöt,täytyy olla ruista ranteessa,että jaksaa.olen aina iloisella mielellä.
Hienoa, että jaksat touhuta kaikkea.
Toki se touhuaminen on juuri se, mikä myös auttaa pysymään paremmassa kunnossa.
Iloinen mieli on aina hyvä, sen voi säilyttää kyllä, vaikka terveys ei enää niin hyvä olekaan/olisikaan. Itse olen enimmäkseen iloinen ja positiivinen, vaikkakin terveys on kehno. Toki huonojakin päiviä on ärsytykseen asti.
Minua ahdistaa ihan rutosti äitini vanheneminen. Toki omakin keski-iässä. Vaikka äiti on reipas, pelkään oireiden perusteella aina jotain tai jos ollut toimenpiteessä, lääkäri. Happea tässä tarviin.
Äidit vanhenevat, sille ei kukaan voi mitään. Lopulta sairastuvat ja kuolevat pois. Sellainen on elämän kulku.
Oma äitini on 100-vuotias, tarpeekseen elänyt. Ei ole hauskaa hänellä. Mutta mitään ei ole pelätty eikä pelätä, toivotaan vapautusta.
Onnea 100 vuoden iästä. Minun äitini on myös jo kyllästynyt vähän vaikkei ole lähellekään sitä ikää, siksi on liian "nuori" kuolemaan aikoihin. Mutta hän toistaa samaa kaavaa ja ajattelua elämässään ei kai ihme jos kyllästyy, mutta kukin tavallaan.
Ei ole, kun katsoo taakse ja muistelee menneitä - mennyttä- aikaa ajattelen hyvä niin. Toki kroppaan tulee kaikenlaista kremppaa ja ajatus kulkee nopeemmin kuin keho vetää mut muuten kuolema ajatus käy mielessä ja ajattelen että tämä uneni voikin olla se lopullinen josta en herää. Toivottavasti olisi niin helppo kuolema.
Useimmat kai toivovat kuolevansa pois nukkuessaan. Minäkin.
Yksinäinen kuolema pelottaa.
Terveet iäkkäät näyttävät luulevan,
että kaikki elävät terveinä iäkkääksi.
Tilastokeskuksen mukaan 70 vuotta täyttäneistä vain noin
joka toinen näkee 80 vuotispäivänsä.
Kaikki omat ystäväni ovat menehtyneet,
vanhimmaksi elänyt kuoli 74 vuotiaana.
Nuorin menehtyi 63 vuotiaana kuukausi sen jälkeen,
kun jäi eläkkeelle. Aortta repesi. Välitön kuolema.
Meidän kehomme ei ole täydellinen.
Jokaisella on heikkoja kohtia.
Pidän sitä luonnollisena,
että kuolema voi ahdistaa.
Minäkin pelkään eniten sitä,
etten kuole äkkiä,
vaan jään muitten armoille
huonokuntoisena
mahdollisesti muistisairaana
tai muuta vastaavaa,
etten pysty enää omaa parastani tajuamaan.
Kuusikymppisenä ei pitäisi kai vielä olla kovin väsyksissä.
Silloin on tehtävät vielä töitäkin
ennenkuin eläkkeelle pääsee.
Pitäisikö sinun mennä terveystarkastukseen ?
Olen 76 vuotias ja tiedän,
että voin kuolla minä hetkenä vain.
Ihmettelen,
että olen elänyt näinkin kauan,
koska terveyteni on jo aika huono,
ei ole terveellinen elämä pelastanut.
Yksinäisyys ikääntyessäni on lisännyt ahdistustani.
Se pahenee vaan, ei mitään mahda,
vaikka olen valmis poistumaan tästä maailmasta
milloin vain.
Miksi joku kuolema ahdistaisi, kun joku DFanten kuvailema helvettikin olisi parempi kuin nykyinn yhteiskunta.. niin, kuolema olisi ihana helpotus tästä VITUN HELVETISTÄ...
kyllä pikkase mietityttää et mahdatkohan olla ton ikäne ku tänne itket niiku pikku kakarat. luulis sun iässä tajuavan että mitä se itkemine tänne auttaa, vaikka menisit töihi niiku monet muutki sun ikäset on töissä. ja jotkut viittii uskoo että ton ikäne kirjottelee tänne, ei hyvää päivää. alottaja taitaa olla 15vuotias jonne kennellä ei oo jälleen kerran mitään tekemistä.
Hohhoijaa, vai että 15 vuotias kakara kirjoitti....Ei sinun tarvitse uskoa. Hyvä jos olet iloinen. Ja olen töissä, väkisin sinnitellen.
Helppohan se on täällä netissä valehdella mutta sitte ku näkee kasvotusten nii joo o siinä se 15 vuotias jonne seisoo edessä🤣🤣🤣🤣.
Minua ahdistaa kun Sanna Marin tyttää jo 41vuotta
Miksi se sinua ahdistaa ?
Kyllä se ahdistaa ja mitä vanhemmaksi tulee sitten se vasta ahdistaakin,
kun olet jäänyt yksin.