Kun katselee Urho Kekkosta nuoresta pojasta vanhaan mieheen saakka, väkisin tulee mieleen henkilö jolla on valtaisa pätemisen tarve. Kekkosella oli valtaisa halu näyttää kuinka mahtava ja osaava hän olikaan. Kalastusretkilläänkin hänen tuli saada suurin ja kaunein saalis. Jos joku vahongossakin erehtyi saamaan isomman saaliin, joutui välittömästi Kekkosen epäsuosioon. Kekkonen ei sietänyt vertaisiaan rinnallaan. Kekkonen keräsi ympärilleen ns. yes-linjan miehiä, jotka eivät uskaltaneet tai osanneet kyseenalaistaan hänen metodejaan hallitsemisessa.
Kekkonen oli hallitsemisen mestari. Hän ymmärsi kuinka ympärillään olleita ihmisiä hallittiin. Hän antoi vallanmakua hännystelijöilleen mutta todellisuudessa piti langat tiukasti käsissään. Olen huvittuneena seurannut kuinka monet kepulaiset juoksivat ja piirittivät Kekkosta. Kaikkein mieleenpainuvin kepulainen tyyppi 1970-luvulla oli eittämättä Paavo Väyrynen, joka kuvitteli nousevansa Kekkosen mittoihin. Väyrysen peli ei koskaan onnistunut, osin siksi että hän katkeroitti takanaan niin monet ihmiset, kuten Keijo Korhosen ja Eeva Kuuskosken.
Urho Kekkonen haki ympärilleen 1960-luvulla heikkolahjaisia tyyppejä. Martti Miettunen oli yksi tälläinen, toinen oli Ahti Karjalainen. Karjalaisessa oli heikkouksia, hän sortui viinaan koska ei koskaan saanut Kekkosen varauksetonta tukea osalleen. Kovasti Karjalainen teki työtä tuossa lähipiirissä, mutta tuki menikin Kalevi Sorsalle ja kilpailevalle puolueelle. Sorsa pelasi sitten jo omaa peliään ...
Kekkonen oli hallitsemisen mestari. Hän ymmärsi kuinka ympärillään olleita ihmisiä hallittiin. Hän antoi vallanmakua hännystelijöilleen mutta todellisuudessa piti langat tiukasti käsissään. Olen huvittuneena seurannut kuinka monet kepulaiset juoksivat ja piirittivät Kekkosta. Kaikkein mieleenpainuvin kepulainen tyyppi 1970-luvulla oli eittämättä Paavo Väyrynen, joka kuvitteli nousevansa Kekkosen mittoihin. Väyrysen peli ei koskaan onnistunut, osin siksi että hän katkeroitti takanaan niin monet ihmiset, kuten Keijo Korhosen ja Eeva Kuuskosken.
Urho Kekkonen haki ympärilleen 1960-luvulla heikkolahjaisia tyyppejä. Martti Miettunen oli yksi tälläinen, toinen oli Ahti Karjalainen. Karjalaisessa oli heikkouksia, hän sortui viinaan koska ei koskaan saanut Kekkosen varauksetonta tukea osalleen. Kovasti Karjalainen teki työtä tuossa lähipiirissä, mutta tuki menikin Kalevi Sorsalle ja kilpailevalle puolueelle. Sorsa pelasi sitten jo omaa peliään ...
Vastaukset 2
Vanhimmat
mutta johtuuko tuo siitä, että sinulla itsellään ei ole kaikki kohdallaan?
Kirjoitukseesi on tuskin kellään paljoakaan huomauttamista. Hyvä, että täällä esiintyy joskus asiallistakin Kekkos-kritiikkiä.