Olen kohta 37 rv. Supistukset ja olo muutenkin on välillä melkein sietämätön. Mä en haluais millään tavalla poiketa mun kavereista ja siksi liikun lähes päivittäin useita tunteja kaupungilla kaveriporukassa. Mä en todellakaan haluais hissutella kotonakaan mun pienessä kaksiossa.
Yhdelläkään mun kavereista ei ole vielä omaa kämppää ja aina kun menen ison mahani kanssa heille kylään, kaverieni äidit ovat heti kyttäämässä, että miten jaksan ja kyselemässä vointia. En mä tietenkään viitsi sanoa, että suoistukset on aika kovia ja liikkuminen vaikeaa, kun maha on laskeutunut niin alat, ettei meinaa istuultaan ylös päästä.
Yksinkään mun kavereista ei ole samasa tilanteessa ni ei nekään voi ymmärtää. En ole edes puhunut tästä oikein kenellekkään. Yritän vaan roikkua kavereitten perässä ja olla näyttämättä miten vaikeaa mulla oikeastaan onkaan.
Tottakai mä lähden kavereitten kanssa kaupungille, jos ne pyytää, kun lähtisin muutenkin ilman tätä isoa mahaakin.
En tiedä miten jaksan tälläistä rääkkiä. En vain pysty myöntämään itselleeni olevani heikko. Kotityöt ja kaupassa käynnit tämän kaiken päälle.
Synnytyskin pelottaa, enkä haluaisi astua jalallanikaan neuvolatädin huoneeseen.
Voisiko kivut olla vähäisemmät, joa kuitenkin hissuttelisin kotona?
Kommentoikaa, että olenko ihan seko kun teen tälläistä??
Ymmärtääkö kukaan tätä mun pointtia, että en halua menettää nuoruuttani ja siksi haluan elää normaalia teini elämää, vaikka se onkin raskaampaa, kuin osasin odottaa. Ei mun kaverinkaan ole vaikea liikkua, niin ei munkaan sillon ole vaikea liikkua! Joka päivä itkettää tää tällänen helvetti. Olenhan itsekkin melkein lapsi vielä.
Yhdelläkään mun kavereista ei ole vielä omaa kämppää ja aina kun menen ison mahani kanssa heille kylään, kaverieni äidit ovat heti kyttäämässä, että miten jaksan ja kyselemässä vointia. En mä tietenkään viitsi sanoa, että suoistukset on aika kovia ja liikkuminen vaikeaa, kun maha on laskeutunut niin alat, ettei meinaa istuultaan ylös päästä.
Yksinkään mun kavereista ei ole samasa tilanteessa ni ei nekään voi ymmärtää. En ole edes puhunut tästä oikein kenellekkään. Yritän vaan roikkua kavereitten perässä ja olla näyttämättä miten vaikeaa mulla oikeastaan onkaan.
Tottakai mä lähden kavereitten kanssa kaupungille, jos ne pyytää, kun lähtisin muutenkin ilman tätä isoa mahaakin.
En tiedä miten jaksan tälläistä rääkkiä. En vain pysty myöntämään itselleeni olevani heikko. Kotityöt ja kaupassa käynnit tämän kaiken päälle.
Synnytyskin pelottaa, enkä haluaisi astua jalallanikaan neuvolatädin huoneeseen.
Voisiko kivut olla vähäisemmät, joa kuitenkin hissuttelisin kotona?
Kommentoikaa, että olenko ihan seko kun teen tälläistä??
Ymmärtääkö kukaan tätä mun pointtia, että en halua menettää nuoruuttani ja siksi haluan elää normaalia teini elämää, vaikka se onkin raskaampaa, kuin osasin odottaa. Ei mun kaverinkaan ole vaikea liikkua, niin ei munkaan sillon ole vaikea liikkua! Joka päivä itkettää tää tällänen helvetti. Olenhan itsekkin melkein lapsi vielä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Koko ajan kauhee pelko, että kun olen yksin kaikki illat ja yöt kotona, että osaanko toimia järkevästi kun synnytys alkaa. Tämän ikäisen pitäisi vielä pelätä pimeääkin, eikä todellakaan miettiä mitään synnytystä!! Ei ole vanhemmistakaan pahemmin apua...
Eikä ystävät ymmärrä asioiden vakavuutta, vaikka niiltä muuten tukea saisinkin.
mulla on vähän samantapasia fiilinkejä tän LÄSKImahan kanssa. en siis oo raskaana..hehehee
Ja taas itketään että on vaikeaa olla raskaana ja synnytys pelottaa. Ensiksikin missä on lapsen isä ja miksi piti ylipäätänsä hankkiutua raskaaksi? Toiseksi ei ole taas paljoa ajateltu kun olet ajatellut pitää lapsen. Sun elämäs on nyt sitten 18 vuotta eteenpäin lapsen huolehtimista, että unohda ruikuttaminen että haluat elää teinielämää! Kaveri piireissä on vähän samanlainen tapaus että tuli nuorena raskaaksi ja lapsen synnyttyä alkoi biletys ja lapsi oli hoidossa ties kenellä välistä ja lapsen isä ei ole maisemissa. Miettikää nyt hyvät ihmiset ennen kuin alatte lapsia tekemään että EI NIITÄ todellakaan huvikseen tähän maailmaan tehdä. Lopettakaa ruikutus ja ottakaa vastuu teoistanne.
Juu kuule, kyllä tämä vauva on ihan tietoisesti tehty!! Tätä oli toivottu ja pitkä pysyvä suhde oli takana, kunnes isä hävisi ...onnettomuus! Mitä te saatanat mollaatte, kun ette edes tiedä! Tarpeeksi vaikee tilanne muutenkin.
no kertoisit kunnolla asian taustat että et anna itsestäsi väärää kuvaa
Sorry....
Luulis Suomessa olevan edes yksi toinenkin ihminen samantapaisessa tilanteessa!? Välillä sattuu niin saatanasti ettei uskalla mitään tehdä!
.kyllä tosiäiti jaksaa ilman isääkin kantaa vastuun ja selvitä tilanteista, eikä ruikuta missään ehkäsy palstalla. olis ehkä kannattanu miettiä sitä ehkäisyä.. ja harvemmmin ketään TEINI oikein väkiste lasta haluaa, ja tekemällä on tehny?? miten vanha oot?
Lapsen isä oli jo kaksikymppinen, minä häntä paljon nuorempi. Pidän itseäni kuitenkin henkisesti paljon ikäistäni vanhempana, mutta nyt on alkanut itsevarmuuteni järkkyä. Tosissaan lasta yritettiin, kun olin itse peruskoulun saanut pulkkaan.
no eipä oo järkeä tossakaan touhussa, ei kirjotukses hirveen kypsältä kuulostanu.
eikö kuitenkin olisi parempi olla vastaamatta ja ******lematta jos joku tosissaan kirjoittaa täällä tunteistaan ja haluaa ehkä vähän henkistä tukea. Ihme idiootteja taas onkin liikkeellä.
Teiniäidille toivon voimia ja jaksamista! Olet tehnyt minusta hienon päätöksen kun pidät vauvan, eiköhän kuitenkin suuri osa nuorista päädy aborttiin syitä sen enempää tässä spekuloimatta.
Onnea matkaan teidän perheelle ja toivottavasti pystyisit pikkuhiljaa rauhoittumaan ja huilaamaan, että jaksat sitten kun vauva on syntynyt.
O N N E A ! ! ! !
jätä mollaukset omaan arvoonsa. Toiset eivät voi tietää tilannettasi koska eivät itse ole kokeneet samaa ja / tai nähneet sitä.
Keskity nyt pitämään huolta itsestäsi ja pienestä.
Tee niinkuin hyvältä tuntuu. Muista että liika rasitus ja esim. jatkuva kyläily tms. voi rasittaa eli toisinaan olisi hyvä olla kotonakin.
jos esim. siivoaminen tuntuu raskaalta, pyydä apua kaverilta. Muunmuassa siksi kaverit on olemassa että apua voi antaa ja saada tarvittaessa. Kauppaan voi pyytää kantoapua tai ostaa kerralla vähemmän jos kantaminen tuntuu raskaalta.
Kaikkea hyvää sinne ja kertoilepa meille kuulumisia aina välillä!
Et maininnut kirjoituksessasi ikääsi, mutta oletettavasti olet aika nuori...Suosittelisin avun hankkimista jo ihan oman jaksamisesi ja terveyden vuoksi. Olettaisin, että äitiysneuvolassakin olisi ymmärretty paremmin tilannettasi nuorena äitinä. Jo ennen vauvan syntymää voisit myös tiedustella oman paikkasi sosiaalitoimesta (lastensuojelusta) mahdollisuutta saada kotiapua/perhetyötä vauvan syntymän jälkeen. Myös joissakin ensikodeissa on nuorille äideille tarkoitettua toimintaa ja ns. ensikotiasumista. Kannattaa hakea rohkeasti apua ennen kuin itse uupuu. Onnea ja jaksamista sinulle!