Ristinpuita kannetaan ortodoksien
jumalanpalveluksissa sinne ja tänne.
Mitä tuolla kantamisella halutaan sanoa?
jumalanpalveluksissa sinne ja tänne.
Mitä tuolla kantamisella halutaan sanoa?
Ristinpuiden kantaminen
ihmettelevä
422016
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
ja meidän ristinä ovat nämä omasta mielestään humoRISTIset kyselijät.
Ei ortodoksisissa palveluksissa "ristinpuita" kanneta sinne ja tänne. Kyllä ristisaatoilla on aivan tarkka järjestyksensä liturgiassa.
Ristisaatto on käytössä myös katolisessa messussa ja nykyisin jopa luterilaisissakin "messuissa".
Risteistä puheen ollen olen hämmästellyt luterilaisten naispuolisten "pappien" kaulassaan kantamaa tasasakaraista ristiä. Sehän ei ole kristillinen risti lainkaan, mutta toisaalta: eiväthän naiset voi olla kristillisissä kirkoissa pappeinakaan.
kreikkalainen risti ja se on varmasti yhtä kristillinen kuin latinalainen eli se, jossa poikkipuu on lyhempi tai venäläinen risti jossa on kolme poikkipuuta ja alin niistä vinossa. Kaikki ristit ovat kristillisiä lukunottamatta kvastikaa eli hakaristiä, joka on vanha pakanallinen symboli.
Paremminkin voi kysyä, miksi naispapit kantavat ristiä, kun miespapeillakaan ei ole. Eikös kaularisti ole piispan tunnus?
Tosin hyvin se risti istuu papin virkapukuun.
Letkautuksesi "eiväthän naiset voi olla kristillisissä kirkoissa pappeinakaan" voi jättää omaan arvoonsa tai muuten joku helluntailainen tulee ja letkauttaa, että "eihän kristillisessä kirkossa kasteta lapsiakaan vaan aikuisia". Kristillinen uskontunnustus ei määrittele papin sukupuolta, siviilisäätyä tai edes ristin muotoa.
Miten sinulta on jäänyt huomaamatta kreikkalainen risti, joka taitaa olla vanhin kristillissistä risteistä ja melkein jokaisen kreikkalaisortodoksin kaulassa?
muinaisslaavin välityksellä kreikankielen sanasta papa ja se tarkoittaa tietenkin isää. Kun nainen ei voi olla isä, ei hän voi olla pappikaan.
Olenkin ehdottanut, että luterilaisista "papeista" niin miehistä ja naisistakin ruvettaisiin käyttämään nimitystä pastori (Pastor lat. =paimen. Paimenhan voi olla naispuolinenkin) pappi sanan asemesta. Pappi nimen varaisin niiden kirkkojen käyttöön, joissa papit ovat miehiä ja heitä puhutellaankin isiksi.
Kuulostaa ihan hyvältä ehdotukselta, mutta pappi -sana on vakiintunut tähän nykyiseen laajaan käyttöön. Itse asiassa pappi-sanaa käytetään muidenkin uskontojen "papeista", tosin naispuolisista sanaa "papitar". Mitäs tästä sanayhdistelmästä pidät? Sitä paitsi ev-lut papit käyttävät pastorinimikettä esim. seurakuntien sivuilla tyyliin "nuorisopastori" eikä "nuorisopappi". Sivuasioitahan nämä ovat.
ja kielen kehitys kulkee omia latujaan eikä meidän kaavailujemme mukaan.
Ehkä tätä eroa katolisten kirkkojen pappien ja protestanttisten kirkkojen pappien välille ei ole alunperin tullut kieleemme, koska täällä uskonpuhdistus tapahtui valtiovallan toimesta ja ilman suuria taisteluja, mitä nyt Kustaa Vaasan pojat vähän nahistelivat keskenään.
Toisaalta suomenkielessäkin on myöhemmin tehty ero luterilaisen papin ja esim helluntailaissaarnaajan välille. Pappi on Suomessa ollut koulutettu ammattilainen (ortodoksisillakin papeilla on Pietari Suuren ajoista alkaen ollut vähintäin seminaarikoulutus), saarnaaja taas kouluttamaton vapaakirkollinen toimihenkilö tai herätysliikkeen maallikkosaarnaaja.
Nyt kun helluntailiike on alkanut kirkollistua on siellä ruvettu puhumaan saarnaajien asemesta pastoreista. Sitä en tiedä onko heidän koulutustaan parannettu. Ennenhän he kävivät pelkän raamattukoulun.
Ortodoksisissakin kirkoissa puhuttiin varsinkin maailmansotien välisenä aikana pastoreista kun tarkoitettiin pappeuden toista astetta eli presbyteeriä. Nykyään pastori nimitystä käytetään paljon vähemmän. Protopresbyteerit taas ovat suomeksi rovasteja.
Mitä tulee sanaan papitar niin sehän tarkoittaa pakanoiden naispappia, joten sitä ei voitane käyttää minkään kristillisen kirkon naispuolisista työntekijöistä.
Sanana se on minusta vähän samanlainen kuin vanhoissa raamatunkäännöksissä esiintynyt sana "miehetär" =nainen, vaimo. Miehetär- sana on luotu vastaamaan heprean sanaa ishaa, koska muuten hepreankielinen sanaleikki ei kääntyisi suomeksi. Ish= mies, ishaa=nainen.
Mikä "uskonpuhdistus" ja miten se tapahtui?
Oliko kristinusko jotenkin likaista ja puhdistuksen tarpeessa?
Tuomitsiko ekumeeninen patriarkka aikanaan Lutherin väärin perustein hereetikoksi ja hänen oppinsa hereettiseksi?
"Oliko kristinusko jotenkin likaista ja puhdistuksen tarpeessa?"
Jos mm. ehtoollisen jakaminen seurakuntalaisille yhdessä muodossa, aneiden kauppaaminen, sielunmessujen myyminen ja ylikorostunut pyhimyskultti olivat kristinuskoa, niin ei ollut, mutta jos eivät ole, niin oli. Kuten tiedämme, pari esipesua yrittänyttä pyykkäriä poltettiin roviolla.
Hoh hoijaa, taas näitä. Kuka on hereetikko ja kuka ei? Onko hereetikko se, joka muuttaa uskontunnustusta lisäyksillä? Vai se, joka opettaa Marian synnitöntä sikiämistä? Vai se, joka ei hyväksy Rooman piispaa kristikunnan johtajaksi vaikka Jeesus juuri hänelle Pietarin kautta antoi kristikunnan johtajan roolin? Vai onko se hereetikko, joka opettaa ihmisten pelastuvan vain armosta? Minusta hereetikko on se, joka opettaa uskontunnustuksen vastaisesti esim. kolminaisuusopista ja Kristuksen kahdesta luonnosta.
Kaikenlaisiin kirjoituksiin minäkin sitä viitsin vastata. Olisiko päiväduunini liian puuduttavaa?
unohdin laittaa sen lainausmerkkeihin.
Luterilaiset lähettivät tunnustuskirjojaan ekumeenisen patriarkan luettaviksi, mutta tämä ei voinut yhtyä läheskään kaikkeen, mitä niissä oli. Lue vaikka Runcimanin "The Great Church in Captivity". En tähän hätään keksi mitään uudempaa kirjallisuutta.
Uskonopuhdistus on hyvin värittynyt ilmaus. Samoin reformaatio. Sopivat tosin hyvin meille luterilaisille varsinkin kun ortodoksit ja katolilaiset erehtyvät käyttämään samaa käsitettä ja näin "hyväksyvät" ajatuksen uskonPUHDISTAMISESTA. Mikä olisi hyvä synonyymi?
Voisin kuvitella, että uskonPUHDISTUKSEN pyörteissä ja vastauskonpuhdistuksen aikana luterilaisia aika vähän kiinnosti aktiivisesti lobata Konstantinopolin suuntaan. Pääpaino oli katolilaisten ja reformoitujen kanssa käydyissa keskusteluissa.
Ja tänään jaetaan ehtoollista luterilaisessa kirkossa niin oikein, niin oikein (että katolisia huimaa):
http://uskojarukous.net/phpBB2/viewtopic.php?t=66&sid=acd1d736560b293a232df10b73e3e5d1
No kaikenlaista sattuu ja tapahtuu, valitettavasti. Väärät käytännöt eivät ole kirkon opetusta. Jos katolinen seurakunta jakaa ehtoollisen vain yhdessä muodossa, se rikkoo Vaticanum II:n ohjetta vastaan. Esimerkissä luterilainen pappi "oikaisi" kiireessä, kun taas ehtoollisen jakaminen yhdessä muodossa ei ole vahinko vaan käytäntö.
Luitko viestiketjua enempää? Jos vanhaa konsekroitua viiniä on kalkissa jäljellä ja siihen lisätään uutta konsekroimatonta viiniä, niin periaatteessa konsekroitu viini vain laimenee. Tällainen "homeopaattinen" ehtoollinen on periaatteessa validi.
Viestiketjussa joku sanoi, että ortodoksien ennalta pyhitettyjen lahjain liturgiassa myös "laimennettaisiin" konsekroituja ehtoollisleipiä.
Ennenpyhitettyjen lahjojen liturgiassa konsekroitua on vain ehtoollisleipä. Ainakin minulle on ortodoksiäitinä sanottu, että EPL:ssä ei vauvoja voi viedä ehtoolliselle, koska he eivät vielä osaa niellä leipää. Yleensä tavallisissa liturgioissa vauvoille annetaan ehtoollisella vain pisara Kristuksen verta eli siis pieni tippa konsekroitua ehtoollisviiniä.
Ehtoollisen voi nauttia joko molemmissa muodoissa tai sitten vain jommasakummassa, ja ehtoollinen on kirkkomme käsityksen nukaan aina yhtä pätevä. Tilanteesta sitten riippuu, miten jaetaan. En ymmärrä kiivailuanne siitä pitääkö jakaa molemmissa muodoissa vai ei.
"Ennenpyhitettyjen lahjojen liturgiassa konsekroitua on vain ehtoollisleipä"
Olen tähän asti luullut, että viini on imeytetty leipään ja näin jaetaan molemmissa muodoissa, mutta tietoni ovat hyvin hatarat.
Kiivailu ehtoollis- tai kasteopista on sikäli paikallaan, että niissä tiivistyy uskon ja jumalanpalveluselämän ydin. Tässähän se suurin juopa ääriprotestanttien (uudestikastajat ja vain muistoateriaa viettävät reformoidut) ja vanhojen kirkkojen välillä menee.
Molemmissa muodoissa jakaminen on tärkeää, koska itse Kristus asetti ehtoollisen UT:ssa näin. Mainitsevasi vauvojen ehtoollinen on kai erityistapaus. Lisäksi jakaminen yhdessä muodossa on yksi niistä epäkohdista, jotka johtivat reformaatioon (ks Augustana). En näe mitään syytä poiketa alkuperäisestä ja selvästi raamatullisesta käytännöstä.
Minusta kannattaa kiivailla oikean ehtoollisen ja kasteen puolesta. Sen sijaan homopapit, viran avaaminen naisille yms. ovat vain toisarvoista tohinaa, joilla ei ole merkitystä uskon sisällölle.
että ehtoollinen tärkeä, jollei aivan tärkein kirkollinen kysymys ja muut mainitsemasi asiat vähemmän tärkeitä.
Olen vain eri mieltä jakotavasta. Katolisessa kirkossa suurissa messuissa, niin kuin edesmenneen paavi Johannes Paavali II:n hautajaismessussa tehtiin, voidaan ehtoollinen jakaa kansalle vain Kristuksen ruumiin muodossa, mikä minusta on ihan oikein.
Samoin on oikein jakaa vauvoille ja keliakiaa sairastaville Pyhä ehtoollinen vain Kristuksen veren muodossa niin kuin meillä tehdään. Ehtoollisen koko täyteys on kummassakin ehtoollisaineessa erikseen.
Ehtoollisen voi konsekroida vain oikein vihitty pappi. Tämä on mielestäni paljon tärkeämpää kuin se, että ehtoollinen jaetaan aina molemmissa muodoissa.
Mielestäni pitäisi ainakin pyrkiä raamatulliseen ja alkuperäiseen käytäntöön eli kahdessa muodossa jakamiseen. Niinhän teilläkin yleensä tehdään. En näe mitään järkevää teologista perustelua sille, että viini jaettaisiin esim. vain papeille, kuten katolilaisilla on joskus ollut tapana. En ymmärrä sitäkään, miksei tämä kahdessa muodossa jakaminen toteutuisi kastamalla ehtoollisleipä viiniin, kuten paavin hautajaisissa olisi voitu tehdä. Väitän, että ehtoollisen jakaminen kahdessa muodossa vain papeille on silkkaa pappissäädyn turhaa pönkittämistä.
Minneköhän Vaticanum II on unohtunut?
Mainitsemasi esimerkit (vauvat, keliakia) ovat poikkeustapauksia, joissa voinee käyttää ekonomiaa. Muistaakseni luterilainen kirkko jakaa esim. ex-alkoholisteille alkoholitonta viiniä, mikä ei kyllä ole myöskään oikea käytäntö, mutta paikallaan.
"Ehtoollisen voi konsekroida vain oikein vihitty pappi. Tämä on mielestäni paljon tärkeämpää kuin se, että ehtoollinen jaetaan aina molemmissa muodoissa"
Tästä olen samaa mieltä. Kiusauksena on kysyä, että lasketko luterilaisen pastorin (!) tuohon joukkoon, jolloin helposti lipsahtaa virkakeskusteluun sukkessioineen päivineen.
Eiköhän nuo liperkaulaiset neidoset ja rouvaset voisi nimittää suoraan virkanaisiksi nimeltä pastorella.
Damigella tutta bella...
luterilaisen pastorin oikeaksi papiksi, kun on kysymys ehtoollisen konsekroimisesta. Jätän tämän asian Jumalan haltuun, enkä ajattele sitä. Niin on parempi.
Ortodoksit ajattelevat periaatteessa oman kirkkonsa olevan sen ainoan oikean, mutta käytännössä muutkin kristilliset kirkot tunnustetaan kristillisiksi yhteisöiksi.
EPL:ssä jaetaan kyllä Ruumis ja Veri. Tippa Verta on imeytetty Karitsaan, joka jätetään edellisenä sunnuntaina odottamaan seuraavan paastoviikon EPL:a. Ei voi jakaa vain toista.
ilmeisesti kielto viedä vauvoja ehtoolliselle EPL:ssä johtuu siis siitä, että Kristuksen verta ei ole silloin saatavilla ERILLISENÄ. Kiitos korjauksesta. Olinkin jo huolissani siitä, olinko mahdollisesti antanut väärää tietoa ja aikeissa soittaa jollekin papille ja kysyä asiaa.
Et kylläkään ole oikeassa siinä, etteikö ehtoollinen olisi pätevä, jos annetan vain toista ehtoollisainetta kuten esimerkkitapaukseni (vauvat, keliaakikot) osoittavat.
Soma nimitys! Tai ainakin parempi kuin papitar. Antaisihan se kirkosta ihan toisen kuvan, jos lehdessä lukisi, että "palveluksen toimittaa pastorella Mähönen". Siinähän ortodoksit kadehtisivat. Pelkään pahasti, että tasa-arvomaanisessa Suomessa ei mene läpi.
"luterilaisen pastorin oikeaksi papiksi, kun on kysymys ehtoollisen konsekroimisesta. Jätän tämän asian Jumalan haltuun, enkä ajattele sitä. Niin on parempi."
Harvinaisen viisas ja maltillinen vastaus palstalla, missä luterilaiset usein leimataan hereetikoiksi ja lahkolaisiksi, joiden pappeus ja sakramentit eivät ole päteviä. Minua ei ärsytä lainkaan katolilaisten ja ortodoksien näkemys ev-lut pappeudesta kunhan sitä ei motivoi ylimielisyys ja kauna valtakirkkoa kohtaan.
Kyllähän se Ruumis sillonkin siellä kalkissa on. Samoin Veri on Ruumiissa, kun se tippa on siihen laitettu. Vanhempi suomalainen käsikirja opastaa kastamaan Karitsan Vereen, mutta ymmärrettävästi säilyvyys kärsii ja niinpä keihään kärjellä tai lusikalla laitetaan tippa Verta Karitsaan. Silloin prosessi on kuivuminen, eikä jotain ikävämpää, kuten homehtuminen.
Moista kieltoa viedä vauvoja ehtoolliselle en ole kuullutkaan ja toivottavasti en kuulekaan.
Käsitteet "pätevä" tai "pätemätön" ja erityisesti kyökkiteologisesti pohdittuna ovat kauhistus.
on luterilaisia ystäviä ja omaisia. Sen tähden nämä asiat ovat usein vähän kipeitäkin. Kristus on toisaalta sanonut, että Jumala voi vaikka kivistä herättää lapsia itselleen (vai miten se evankeliumin kohta menee, en muista nyt oikein tarkasti), joten uskon, että kyllä Jumala hoitaa tämän ehtoollisasiankin.
papeille annettuja ohjeita, eikä asia minulle varsinaisesti kuulukaan. "Pätevä" ja "pätemätön" lienevät tarttuneet roomalaiskatolisesta kielenkäytöstä. Mitkä sinusta olisivat asianmukaiset ortodoksiset termit?
Olisiko "huolella toimitettu" salaisuuksien inhimillistä toimintaa koskevan keskustelun termistöä. "Oikein" toimitettu kalskahtaisi siltä, kuin olisi jokin yksi ainoa viimeistä piirtoa myöten saneltu ortodoksinen tapa toimittaa. "Huolella" viittaa siihen että sekä pappi että kansa (papin [jakaman opetuksen] kautta) ovat kiinnostuneita siitä mitä tapahtuu ja on perehtynyt jumalanpalvelukseen ja sen merkitykseen. Ja että esim. lyhentämiset on perusteltu ja perustuvat liturgiseen ymmärrykseen eikä "mä en tykkää tästä" -ajatteluun.
Pätevyys liittyy puolestaan Pyhän Hengen toimintaan Kirkossa. Se toimii apostolisen jatkumon kautta, sen ortodokseina tiedämme, mutta lopulta emme voi tietää, missä se ei toimi. Jos siis esim. vie vauvan lujassa uskossa osallistumaan ennen pyhitetyistä lahjoista vauva tuskin jää Jumalan rakkauden ulkonpuolelle. Toinen kysymys on sitten esim. pienten lasten valmistautuminen iltaliturgiaan.
esim luterilainen, joka menee lujassa uskossa oman kirkkonsa ehtoolliselle uskoen saavansa Kristuksen ruumiin ja veren. Jääkö hän mielestäsi osattomaksi?
Siis kun emme tiedä, missä Pyhä Henki ei toimi.
> kauna valtakirkkoa kohtaan <
Katolilaisia 1200.000.000.
Ortodokseja 360.000.000.
Luterilaisia 90.000.000.
Pikkusen on kertauksen makua näissä sulkeisissa.
Suomalaisessa todellisuudessa ei ole mitään merkitystä sillä, kuinka monta hindua, muslimia, katolilaista, anglikaania ja ortodoksia maailmassa on. Samoin Venäjällä ei ole mitään merkitystä sillä, kuinka monta luterilaista maailmassa on. Samoin Italiassa ei maailman reformoitujen määrä merkitse mitään. Kiinalaisia on eniten, mutta silti kiina ei ole pakollinen kieli Suomen kouluissa. Koska suomi ja ruotsi ovat enemmistökielet (vielä).
Se on kato sellanen juttu, että enemmistö-vähimmistö jaot menevät maakohtaisesti ja paikallisesti. Suomessa ev-lut on tällä hetkellä enemmistöuskonto, mikä näkyy valitettavasti monessakin asiassa. Meillä on kaksi kansankirkkoa, joista toinen on ortodoksinen. Roomalaiskatolista "valtakirkkoa" ei ole otettu kansankirkoksi. Että tällaisia puitteita Suomessa elämiselle.
> suomi ja ruotsi ovat enemmistökielet <
Suomessa on enemmistökielenä suomi, jota puhuu äidinkielenään reilusti yli 90 prosenttia väestöstä.
Ruotsi on maassamme vähemmistökieli, jolla on kylläkin toisen kansalliskielen virallistettu asema. Ruotsinkielisiä on Suomessa vain noin 5 prosenttia.
Kaksi kieltä (uskontoa) eivät voi olla samanaikaisesti enemmistönä samassa maassa.
Ps.
> Italiassa ei maailman reformoitujen määrä merkitse mitään <
Eikö kausaalilaki toimikaan Italiassa?
Tilastollinen vuosikirja 2004 kertoo vuoden 2003 tilanteesta
Katolilaisia 1092853000
Protestantteja 364530000
Ortodokseja 217030000
Muita kristittyjä 486062000
Sinun luvuista saa käsityksen, jonka mukaan ortodokseja on noin neljännes kristityistä ja neljä kertaa enemmän kuin protestantteja. Todellisuudessa ortodokseja on noin 3,5 prosenttia maailman väestöstä ja ortodoksikirkko on merkittävä vain muutamassa valtiossa.
Enemmistön voi muodostaa monellakin merkittävällä tasolla. Suomessa enemmistökieli merkitsee paitsi valtiollisella tasolla myöskin kunnallisella tasolla. Tilastollisesta vuosikirjasta en löytänyt kuntien jakoa kielien mukaan, mutta excelillä pikaisesti laskemalla näyttäisi olevan 19 ruotsinkielistä kuntaa, 23 kaksikielistä kuntaa, jossa enemmistökieli on ruotsi ja 21 kaksikielistä kuntaa, jossa enemmistökieli on suomi.
Ortodoksinen kirkko on valtiokirkko, sillä sen perustamisen aikana ortodoksit muodostivat enemmistön tai ainakin merkittävän vähemmistön itärajalla. Ortodoksien pelättiin siirtyvän vihollisen puolelle, kun ortodoksiset venäläiset yrittävät valloittaa Suomen. Nykyisin ortodoksit eivät ole yhdessäkään kunnassa enemmistönä eikä edes samanlaisena merkittävänä vähemmistönä kuin ruotsia äidinkielenään puhuvat suomalaiset kaksikielisissä kunnissa.
WAM, en suoraan sanottuna ymmärtänyt mitään kirjoituksestasi.
Ainoa pointtini oli, että riippumatta uskontojen maailmanlaajuisesta kannattajamäärästä, ev-lut kirkko on suurin eli valtakirkko Suomessa. Jos luulet katolilaisten huiman määrän merkistevän jotain Suomessa, niin tulet toisiin ajatuksiin yrittäessäsi järjestää katolista uskonnonopetusta lapsellesi, joka on ainoa katolilainen koko kunnassa. Samaan ongelmaan saatan minä törmätä Italiassa, jos haluan lapselleni ev-lut opetusta.
Protestanttista kirkkoa ei ole olemassakaan.
Tilastollisen vuosikirjan protestanttien määrään sisältynevät luterilaisten LISÄKSI esimerkiksi zwingliläiset, kalvinistit, reformoidut ja anglikaanit. Nämä kirkothan ovat sukua toisilleen, mutta eivät suinkaan opillisesti yhtenäinen tunnustus.
Ortodoksien määrän tilastointi on vaikeaa, sillä useimmissa maissa seurakunnat keskittyvät enemmän jumalanpalvelusten ja sakramenttien toimittamiseen kuin väestökirjanpitoon. Perinteisessä mielessä ortodoksi ei ole kirkollisveron maksaja, vaan ihminen, joka säännöllisesti osallistuu samassa kirkossa eukaristiaan. Venäjällä ortodokseiksi lasketaan ne, jotka ovat kasteen sakramentin kautta tulleet kirkon jäseniksi. Mutta heistä ei tehdä systemaattisia tilastoja.
OrtodoksiNEN kirkko on valtakirkko Venäjällä, Romaniassa, Bulgariassa, Kreikassa, Serbiassa, Armeniassa ja Georgiassa. Venäjällä on ortodokseja enemmän kuin koko maailmassa luterilaisia. Amerikan Yhdysvalloissa on ortodokseja enemmän kuin Suomessa on asukkaita.
Kreikassa on ortodokseja kaksi kertaa ja Romaniassa kolme kertaa niin paljon kuin Suomessa on asukkaita.
Onpa pieni uskonto : )
Arvoisa Tjl,
Onko Suomi jotenkin muusta maailmasta erillinen ja riippumaton saareke uskonnollisessa mielessä? : )
Tervetuloa takaisin lomilta.
Viestiketju on äärirajoilla, joten vastaan tässä kohdassa.
Kysyit onko uskonto saareke. On ja ei ole. On silloin, kun järjestetään asioita paikallisella tasolla. Ja niin pitääkin (uskonnonvapauslain puitteissa) olla. Muuten kai meilläkin kuuluisi minareettien rukouskutsu vähän useammin. Globaali uskonto on toisella tasolla, esim. paavin nimittäessä piispan.
Tässä ei ollut tarkoitus sanoa, että ortodoksinen kirkko olisi pieni - näissä asioissa "size matters" ei päde. Koko keskustelu lähti siitä, että kehtasin kutsua ev-lut kirkkoa valtakirkoksi. Ok, olkoon sitten enemmistökirkko SUOMESSA. Nyt kaikki lienevät tyytyväisiä.
Protestanttista kirkkoa ei ole, mutta on nippu liikkeitä, jotka ainakin historian ja itseymmärryksen perusteella voidaan leimata protestanttisiksi. Tilastointiin tuo otsikko sopii hyvin. Suomen ev-lut kirkko on valitettavasti yksi näistä.
Tilastotietoa löytyy uskonnoista esim. sivulta http://www.tilastokeskus.fi/tup/maanum/10_uskonnot.xls. Siitä voi päätellä, että maailmassa islam tulee voimistumaan kiihtyvästi sekä lähetystyön että syntyvyyden kautta kun taas kristinusko lisääntyy vain lähetystyön kautta (muutama korkean syntyvyyden kehitysmaa ei tilannetta muuta). Kristittyjen lisääntymisestä saamme kiittää katolista kirkkoa. Euroopan maallistuminen ja islamilaistuminen syö kristinuskon kannatusta ydinalueilla.
Maita, joissa ortodoksisuus on enemmistöuskonto, näyttäisi olevan 15. Katolilaisenemmistöisiä oli niin pilvin pimein. Jos jokin pitää Euroopan uskonnoksi nimetä, niin kyllä se tilastojen valossa on katolisuus.
...ei ole olemassakaan. Kerran alkoholisti, aina alkoholisti.
"Muistaakseni luterilainen kirkko jakaa esim. ex-alkoholisteille alkoholitonta viiniä, mikä ei kyllä ole myöskään oikea käytäntö, mutta paikallaan."
Ortodoksikirkossa ei todellakaan mehukattiehtoollisia tunneta. Siksi jotkut tuntemani ortodoksialkoholistit (raittiit, eivät exät) eivät osallistu ehtoollisesta. Toiset pidättäytyvät vain jälkiviinistä - sehän on nimittäin viiniä ja vain viiniä, ehtoollinen puolestaan Kristuksen verta.
Makarios
Olet oikeassa. Sori, huono sanavalinta. "Raitistunut alkoholisti" tai vain "alkoholisti" olisi kai parempi. Toisaalta aktiivialkoholistille ehtoollisviini ei ole ongelma - jos juo, ei voi ratketa.
koska se on meidän voitonmerkkimme. Kristus on voittanut kuolemallaan kuoleman ja kaikki pahan vallat. Tyhjä risti muistuttaa meitä Kristuksen ylösnousemuksesta.
Ortodoksit olivat maailmansotien välisenä aikana enemmistönä ainoastaan Salmin kihlakunnassa eli Salmissa, Suojärvellä, Suistamossa ja Impilahdella. Muutamissa muissa pitäjissä oli merkittävä ortodoksivähemmistö.
Suuriruhtinaskunnan aikaan oli taas niin, että Suomen suuriruhtinaskunnassa ortodoksit olivat vähemmistö, jolla ei suinkaan ollut valtionuskonnon asemaa, mutta kuitenkin eräänlainen suositummuusasema keisarinuskoisina. Koko Venäjän valtakunnassa taas ortodoksit olivat tietysti ehdoton enemmistö ja valtionuskonto.
Länsisuomalaiset eivät olleet kohdanneet ennen sotia ortodoksisuutta kuin ehkä venäläisten kauppiaiden tai tsaarin armeijan sotilaiden välityksellä. Vasta ortodoksien evakkoon joutuminen levitti ortodoksisuuden tuntemusta Länsi-Suomeenkin.