ajattelemisen arvoinen juttu..
Elä hetkessä!
Liian monet ihmiset sysäävät syrjään jotakin mikä tuo iloa heidän
elämäänsä ainoastaan koska he eivät ole ajatelleet tai suunnitelleet
sitä etukäteen, se ei muuten vain sovi heidän tiukkaan aikatauluunsa
tai he ovat vain liian jäykkiä poikkemaan rutiineistaan.
Ajattelin tuossa yhtenä päivänä kaikkia niitä naisia, jotka
Titanic-laivalla nauttivat jälkiruokaa illallispöydässä täysin
tietämättömänä, mitä kohtalokas yö toisi tullessaan. Sen jälkeen olen
yrittänyt olla hiukan joustavampi.
Kuinka monet naiset syövät kotona ravintolassa syömisen sijaan, vain
koska ei ole mitään erityistä syytä ulkona syömiseen. Kuinka tuttuja
"jääkaappimme, patamme ja pannumme" ovatkaan meille?
Kuinka monesti lapsemme juoksee huoneeseen, haluavat jutella jostain ja
joutuvat istumaan hiljaisuudessa sillä aikaa kun tuijotamme "Kauniita
ja rohkeita" televisiosta?
En jaksa muistaa kuinka monta kertaa soitin siskolleni ja sanoin
"Kuinka olisi lounas puolen tunnin päästä?" Hän melkein kimpaantui ja
sanoi: "En voi, pyykit odottaa.... tukkani on likainen....olisinpa
tiennyt eilen, niin en olisi syönyt aamiaista niin myöhään...luulen,
etta rupeaa satamaan...."
Ja oma suosikkini on: "Oletko hullu, nythän on maanantai"..... Siskoni
kuoli muutama vuosi sitten. Emme koskaan lounastaneet yhdessä.
Koska me ihmiset ahdamme niin paljon kaikkea elämäämme tänä päivänä,
suunnittelemme jopa ajankohdan päänsärylle.... Elämme lupausten
niukalla dieetillä itsellemme, sitten kun ajankohta on täydellinen!!
Menemme vieraisille mummolaan sitten, kunhan Joonas on ensin oppinut
pissaamaan pönttöön. Kutsumme ystävämme meille iltaa viettäämään kunhan
olohuoneen lattiamatto on ensin uusittu. Menemme toiselle
kuherruskuukaudelle sitten kunhan kaksi nuorimmaista ovat onnellisesti
valmistuneet lukiosta.
Elämällä on tapana kiihdyttää vauhtia kun vanhenemme. Päivät lyhenee ja
lupausten lista itsellemme pitenee. Monina aamuina, kun heräämme,
ainoa, mitä elämälle annamme on: "Minä aion", "minä suunnittelen" ja
"jonain päivänä, kun elämä on rauhoittunut... niin sitten"
Minulla on yksi niin kutsuttu "elä hetkessä" ystävä, joka on aina
valmis uusiin seikkailuihin ja matkoihin. Hänen mielensä on aina avoin
uusille ideoille. Hänen elämänjanonsa on kuin tarttuva tauti. Juttelet
hänen kanssaan viisi minuuttia ja olet jo valmis vetämään
rullaluistimet vanhoihin jalkoihisi ja syöksymään täyttä päätä alamäkeen.
Huuleni eivät ole oikeastaan koskettaneet jäätelöä kymmeneen vuoteen.
Rakastan jäätelöä. Tähän saakka olen vain lusikoinut sen niin nopeasti
suuhuni, nauttimatta sen viileydestä huuliani vasten. Niinpä tässä
yhtenä päivänä kun olin kotimatkalla, pysähdyin jäätelökioskille ja
ostin suuren pehmiksen. Jos autoni olisi sinä päivänä törmännyt
kallioon, olisin ainakin kuollut onnellisena!
Oletko koskaan katsellut kun lapset leikkivät piilosta tai kuunnellut
kun sade rummuttaa kattoa? Oletko koskaan katsellut perhosen
ailahtelevaa lentoa tai seurannut kun aurinko katoaa taivaanrannan taa
ja pimeys laskeutuu? Juoksetko jokaisen päivän läpi kiirehtien
päättömänä paikasta ja asiasta toiseen? Kun kysyt joltain "mitä kuuluu"
kuuletko vastauksen?
Kun päiväsi on ohi ja makaat sängyssä illalla, ajatteletko jo satoja
hoitamattomia juttuja seuraavalle päivälle? Oletko koskaan sanonut
lapsellesi "Tehdään se huomenna" etkä kiireeltäsi huomaa surua hänen
silmissään? Oletko koskaan antanut hyvän ystävyyden hiipua unholaan?
Mikset vain soita ja sano "hei"?
Nyt...mene siitä ja nauti tästä päivästä! Tee jotakin mitä HALUAT
tehdä...ei jotain mitä sinun PITÄISI tehdä. Jos kuolisit pian ja voisit
tehdä vain yhden puhelinsoiton, kenelle soittaisit? Ja mitä sanoisit?
Ja mitä vielä odotat siinä?
Huolehdit ja kiirehdit päiviesi läpi, jotka ovat kuin avaamaton
lahja...heitetty pois...elämä ei ole kisa! Ota se hitaammin. Kuule
musiikki ennenkuin laulu on päättynyt
Elä hetkessä!
Liian monet ihmiset sysäävät syrjään jotakin mikä tuo iloa heidän
elämäänsä ainoastaan koska he eivät ole ajatelleet tai suunnitelleet
sitä etukäteen, se ei muuten vain sovi heidän tiukkaan aikatauluunsa
tai he ovat vain liian jäykkiä poikkemaan rutiineistaan.
Ajattelin tuossa yhtenä päivänä kaikkia niitä naisia, jotka
Titanic-laivalla nauttivat jälkiruokaa illallispöydässä täysin
tietämättömänä, mitä kohtalokas yö toisi tullessaan. Sen jälkeen olen
yrittänyt olla hiukan joustavampi.
Kuinka monet naiset syövät kotona ravintolassa syömisen sijaan, vain
koska ei ole mitään erityistä syytä ulkona syömiseen. Kuinka tuttuja
"jääkaappimme, patamme ja pannumme" ovatkaan meille?
Kuinka monesti lapsemme juoksee huoneeseen, haluavat jutella jostain ja
joutuvat istumaan hiljaisuudessa sillä aikaa kun tuijotamme "Kauniita
ja rohkeita" televisiosta?
En jaksa muistaa kuinka monta kertaa soitin siskolleni ja sanoin
"Kuinka olisi lounas puolen tunnin päästä?" Hän melkein kimpaantui ja
sanoi: "En voi, pyykit odottaa.... tukkani on likainen....olisinpa
tiennyt eilen, niin en olisi syönyt aamiaista niin myöhään...luulen,
etta rupeaa satamaan...."
Ja oma suosikkini on: "Oletko hullu, nythän on maanantai"..... Siskoni
kuoli muutama vuosi sitten. Emme koskaan lounastaneet yhdessä.
Koska me ihmiset ahdamme niin paljon kaikkea elämäämme tänä päivänä,
suunnittelemme jopa ajankohdan päänsärylle.... Elämme lupausten
niukalla dieetillä itsellemme, sitten kun ajankohta on täydellinen!!
Menemme vieraisille mummolaan sitten, kunhan Joonas on ensin oppinut
pissaamaan pönttöön. Kutsumme ystävämme meille iltaa viettäämään kunhan
olohuoneen lattiamatto on ensin uusittu. Menemme toiselle
kuherruskuukaudelle sitten kunhan kaksi nuorimmaista ovat onnellisesti
valmistuneet lukiosta.
Elämällä on tapana kiihdyttää vauhtia kun vanhenemme. Päivät lyhenee ja
lupausten lista itsellemme pitenee. Monina aamuina, kun heräämme,
ainoa, mitä elämälle annamme on: "Minä aion", "minä suunnittelen" ja
"jonain päivänä, kun elämä on rauhoittunut... niin sitten"
Minulla on yksi niin kutsuttu "elä hetkessä" ystävä, joka on aina
valmis uusiin seikkailuihin ja matkoihin. Hänen mielensä on aina avoin
uusille ideoille. Hänen elämänjanonsa on kuin tarttuva tauti. Juttelet
hänen kanssaan viisi minuuttia ja olet jo valmis vetämään
rullaluistimet vanhoihin jalkoihisi ja syöksymään täyttä päätä alamäkeen.
Huuleni eivät ole oikeastaan koskettaneet jäätelöä kymmeneen vuoteen.
Rakastan jäätelöä. Tähän saakka olen vain lusikoinut sen niin nopeasti
suuhuni, nauttimatta sen viileydestä huuliani vasten. Niinpä tässä
yhtenä päivänä kun olin kotimatkalla, pysähdyin jäätelökioskille ja
ostin suuren pehmiksen. Jos autoni olisi sinä päivänä törmännyt
kallioon, olisin ainakin kuollut onnellisena!
Oletko koskaan katsellut kun lapset leikkivät piilosta tai kuunnellut
kun sade rummuttaa kattoa? Oletko koskaan katsellut perhosen
ailahtelevaa lentoa tai seurannut kun aurinko katoaa taivaanrannan taa
ja pimeys laskeutuu? Juoksetko jokaisen päivän läpi kiirehtien
päättömänä paikasta ja asiasta toiseen? Kun kysyt joltain "mitä kuuluu"
kuuletko vastauksen?
Kun päiväsi on ohi ja makaat sängyssä illalla, ajatteletko jo satoja
hoitamattomia juttuja seuraavalle päivälle? Oletko koskaan sanonut
lapsellesi "Tehdään se huomenna" etkä kiireeltäsi huomaa surua hänen
silmissään? Oletko koskaan antanut hyvän ystävyyden hiipua unholaan?
Mikset vain soita ja sano "hei"?
Nyt...mene siitä ja nauti tästä päivästä! Tee jotakin mitä HALUAT
tehdä...ei jotain mitä sinun PITÄISI tehdä. Jos kuolisit pian ja voisit
tehdä vain yhden puhelinsoiton, kenelle soittaisit? Ja mitä sanoisit?
Ja mitä vielä odotat siinä?
Huolehdit ja kiirehdit päiviesi läpi, jotka ovat kuin avaamaton
lahja...heitetty pois...elämä ei ole kisa! Ota se hitaammin. Kuule
musiikki ennenkuin laulu on päättynyt
Vastaukset 6
Vanhimmat
musiikin.....Kiitos hellästä peppuun potkimisesta...kitos:o))
kuinka paljon,on vain kiinni,ettei ole rahaa kun kaikkein välttämättömimpään.Ei voisi edes kuvitella menevänsä ravintolaan syömään 5 henkilön voimin.Siinä menisi koko viikon ruokaraha,ja saisi olla loppuviikon syömättä.Kyllähän sitä tekisi vaikka mitä,rahasta vain kiinni.
Ei tarvitse valita kalleinta, että menisi ravintolaan syömään. Miten olisi picnic luonnon helmassa. Mikä sen mukavampaa.
Se on tosi ikävää nykypäivänä, kun ihmisillä on kamala kiire "olevinaan", vaikka on kaikenlaiset kodin vempaimet..
Ei tarvitse hakea vettä kaivosta jne. Me itse teemme elämästä kiireisen omalla ajattelutavalla. Se on ikävää, mutta totta.
Hyvää kesää kaikille ja otetaan opiksemme kilppiksen kirjoituksesta.
Tuon kun aina muistais,...toi mutku ja sitku on niin tiukassa:=))
Näin taitaa olla aika monella nyky ihmisellä..valitettavasti. Yleensä ihmiset heräävät tuohon todellisuuteen vasta sitten kun jokin todella pysäyttää tuon oravanpyörän, yleensä se on läheisen kuolema tai vakava sairastuminen. Todella hieno viesti, kiitos siitä.
ajateltavaa ja kuinka oikeessa oletkaan!! ihana viesti, joka sait aiankin mut miettimään elämääni :D