Esim. tämä viesti kirvoitti ajatuksia:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000009784890
...merkillepantavaa on mm. ajatus siitä, että miehillä on olemassa "helvetillisiä seksuaalisia haluja".
Tämä muistuttaa vähän viktoriaanisesta puritanismista, jossa seksuaalisuudesta tehtiin "likaista" ja jopa avioliitossa sitä hävettiin - toisin kuin esim. 1500-luvun taiteessa, jossa vaikkapa alastomuus ja rehevät naishahmot ja kikkelimiehet (Rubens) olivat usein esillä. (Tosin eivät tietenkään raakana seksinä vaan aistikkaasti).
Tuli tästä mieleeni, että viktoriaanisena aikanahan esim. englantilaisten yläluokkapoikien välillä oli homoseksuaalisuus varsin yleistä (samoin kuin vaikkapa nykyisin vankiloissa), kun ympäristö on sellaista jossa seksuaalisuus tukahdutetaan tai sitä pidetään noin muuten "helvetillisenä"... ja juuri naisten seksuaalisuuttahan tukahdutettiin silloin.
Eli tuli yhtälö: naisen seksuaalisuuden tukahduttaminen -> miesten homoseksuaalisuus lisääntyy. Tämä on aika mielenkiintoinen ilmiö, tosin sikäli luonteva, että jos naiset ovat seksuaalisesti mielenkiinnottomia (jopa demonisoituja) olioita, niin sittenhän näyttäisi mies kokeilevan miehen kanssa.
Nykyisinhän sitten näyttää, että juuri feministeissä on paljon lesboiksi tunnustautuvia naisia (enemmän ainakin näkyvillä kuin esim. ei-feministinaisissa)... Olisiko tällä yhteyttä siihen, kun feminismi tuntuu usein pitävän miehen seksuaalisuutta jotenkin likaisena ja pahana, ainakin mitä retoriikasta tulee?
Ts. feminismin seksuaalisuusvastaisuus (miehen osalta) -> lesbolaisuus lisääntyy.
Tässähän olisi jo taas sosiologisen teorian poikasta, eikö totta?
Feminismi näyttäisi aikamme käänteiseltä puritanismilta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000009784890
...merkillepantavaa on mm. ajatus siitä, että miehillä on olemassa "helvetillisiä seksuaalisia haluja".
Tämä muistuttaa vähän viktoriaanisesta puritanismista, jossa seksuaalisuudesta tehtiin "likaista" ja jopa avioliitossa sitä hävettiin - toisin kuin esim. 1500-luvun taiteessa, jossa vaikkapa alastomuus ja rehevät naishahmot ja kikkelimiehet (Rubens) olivat usein esillä. (Tosin eivät tietenkään raakana seksinä vaan aistikkaasti).
Tuli tästä mieleeni, että viktoriaanisena aikanahan esim. englantilaisten yläluokkapoikien välillä oli homoseksuaalisuus varsin yleistä (samoin kuin vaikkapa nykyisin vankiloissa), kun ympäristö on sellaista jossa seksuaalisuus tukahdutetaan tai sitä pidetään noin muuten "helvetillisenä"... ja juuri naisten seksuaalisuuttahan tukahdutettiin silloin.
Eli tuli yhtälö: naisen seksuaalisuuden tukahduttaminen -> miesten homoseksuaalisuus lisääntyy. Tämä on aika mielenkiintoinen ilmiö, tosin sikäli luonteva, että jos naiset ovat seksuaalisesti mielenkiinnottomia (jopa demonisoituja) olioita, niin sittenhän näyttäisi mies kokeilevan miehen kanssa.
Nykyisinhän sitten näyttää, että juuri feministeissä on paljon lesboiksi tunnustautuvia naisia (enemmän ainakin näkyvillä kuin esim. ei-feministinaisissa)... Olisiko tällä yhteyttä siihen, kun feminismi tuntuu usein pitävän miehen seksuaalisuutta jotenkin likaisena ja pahana, ainakin mitä retoriikasta tulee?
Ts. feminismin seksuaalisuusvastaisuus (miehen osalta) -> lesbolaisuus lisääntyy.
Tässähän olisi jo taas sosiologisen teorian poikasta, eikö totta?
Feminismi näyttäisi aikamme käänteiseltä puritanismilta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miten mielestäsi ilmenee kokemasi feministien maskuliiniseksuaalivastaisuus?
...esim. juuri linkkaamani viestin kaltaisina otsikkoyleistyksinä, joita feministit tapaavat viljellä (etenkin ruotsissa, täällä jöris on tuommoinen hurrifeminismin esitaistelija).
Toisaalta sitten esim. seksin ostamisen kriminalisointina (myynti on vain sitten "uhrin" toimesta tapahtuvaa... miehet viekoittelivat huorat töihin jne.).
Laajemmin sitten yhteiskunnassa feminismin ulkopuolellakin on vallalla ihme ajatuksia, että naisten seksuaalisuus olisi jotenkin "kauniimpaa" jne... (esim. että naisille tarkoitettu porno olisi jotenkin "parempaa" kuin miehille suunnattu jne... tätä tulee usein retoriikassa esiin) Eli ei tämä nyt pelkästään feministien aluetta ole.
..mikä pistää silmään, on yleensä seuraava käsitekuvio
a) "miehen miellyttäminen" on jotenkin paha tai naurettava asia
b) kaikki, mikä voidaan tulkita "miehen miellyttämiseksi" tehtynä (vaikkapa rantalentopalloilijoiden pukuvalinta) on pahasta ja feministi ampuu ääneen aiheesta
c) toisaalta... usein miehiltä vaaditaan "naisten miellyttämistä" (tai oletetaan... esim. kuka haluaa naimisiin ei-miellyttävän miehen kanssa?).. ja epämiellyttävistä miehistä puhutaan hyvinkin alentuvaan sävyyn.
"a) "miehen miellyttäminen" on jotenkin paha tai naurettava asia"
Jos henkilökohtainen on poliittista niin, voinen ottaa feministisen esimerkin omasta elämästäni. Mieheni on mieltynyt minuun (omien sanojensa mukaan) enkä mitenkään viitsisi epämiellyttää häntä, enkä myöskään näe sitä negatiivisena. Täysin päinvastoin.
"b) kaikki, mikä voidaan tulkita "miehen miellyttämiseksi" tehtynä (vaikkapa rantalentopalloilijoiden pukuvalinta) on pahasta ja feministi ampuu ääneen aiheesta"
Kaikkia miehiähän ei välttämättä mielytä se, jos veteraanirantalentopalloilija emännät sonnustautuvat bikineihin: satunnaisen veteraanirantalentopalloilijan aviomies voi jopa tulla mustasukkaiseksi, jos muidenkin silmä lepää vaimon Willendorfin Venusta muistuttavilla muodoilla, mutta Diaaniset Feministipapittaret tuskin paheksuvat...
...ruutupaitaisista rekkakuskeista nyt puhumattakaan.
"c) toisaalta... usein miehiltä vaaditaan "naisten miellyttämistä" (tai oletetaan... esim. kuka haluaa naimisiin ei-miellyttävän miehen kanssa?).. ja epämiellyttävistä miehistä puhutaan hyvinkin alentuvaan sävyyn."
Totta, epämiellyttävistä miehistä ei pidetä niin kuin ei epämiellyttävistä naisistakaan. Miellyttäminen nyt on yksi aspekti sosiaalista koukerointiamme, mutta on se melko tylsää, jos se on ainoa ulottuvuus ja petemisen keino. Ja ovat ne melko tylsiä joilla niin on: puhuu kokomuksen syvällä rinnatäänellään hän nyt.
Minusta näissä asioissa on enemmän kysymys evoluution mukanaan rahtaamista epäreiluuksista, kuten siitä, että kauneus on todellakin katsojan silmässä, eikä sisällä, sekä
siitä, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Feminismistä tuskin on kuitenkaan biologian haastajaksi eikä se sitä muuten yritäkään.
tuosta biologiasta, kun tuli mieleen.
Katselin tänään komeaa adonis-veistosta ja siinä oli ylikorostettuina juuri miehen oikeat paikat: peppu, vyötärö, hartiat, rintakehä. Jos näitä muotoja korostettaisiin, niin mieshän näyttäisi lähes vastaavalta kuin jonkun typerän vitsin bimbotypy`.
Onko seksuaalivastaisuutta, jos sanoo, että miehillä on "helvetillisiä seksuaalisia haluja"? Käsittääkseni aika monet miehet nimenomaan itse toitottavat sitä. Tosin käyttäen ehkä vähän erilaisia ilmauksia. "Helvetillisiä" ne varmasti ovat, jos eivät saa tyydytystä. Höh.
Naisen omat tarpeet projisoidaan miehiin. Siitähän tässä on kyse.
tai ei kelpaa kellekään ja valittaa sitä katkerana...
tämä kirjoittamasi:
"...merkillepantavaa on mm. ajatus siitä, että miehillä on olemassa "helvetillisiä seksuaalisia haluja"."
siis ideaali, haaveellinen tavoite. Reaaliteetit puraisevat kenttäfeministiä viimeistään vakipanon lähestyessä siinä keski-ikää: naisen seksuaalisuus on väkevämpää ja loimottaa kauemmin. Lepakoilla lienee sitten riehakkaampi roihu.