Vuonna 1800 Napoléon hyökkäsi Itävaltaa vastaan ja voitti jälleen, ja nyt myös Britannia suostui rauhantekoon. 1802 Napoléon myi suuren maa-alan Pohjois-Amerikassa Yhdysvalloille koska ei olisi pystynyt puolustamaan sitä. Louisianan ostossa yli 2 000 000 km² maata vaihtoi omistajaa vain 15 miljoonalla dollarilla. Napoléon laajensi vaikutusvaltaansa Sveitsiin ja Saksaan, mutta kiista Maltasta johti jälleen Iso-Britannian sodanjulistukseen 1803 ja tukeen Napoléonia vastustaville rojalisteille. Paavi Pius VII kruunasi Napoléonin keisariksi 2. joulukuuta 1804. 26. toukokuuta 1805 hänet kruunattiin myös Italian kuninkaaksi Milanon katedraalissa Lombardian rautakruunulla.
Ranskan ja Espanjan suunnitelma tuhota brittien kuninkaallinen laivasto koki kuitenkin takaiskun Trafalgarin taistelussa 21. lokakuuta 1805, ja vaikka amiraali Nelson sai siinä surmansa, Britannia sai pysyvän yliotteen merellä seuraavaksi sadaksi vuodeksi.
Napoléonin taistelussa kolmatta koalitiota vastaan 1805, hän saavutti jälleen suuren voiton Itävaltaa ja Venäjää vastaan Austerlitzissa 2. joulukuuta 1805. Seuraavana vuonna hän löi myös Preussin Jenassa (14. syyskuuta 1806). Näin Napoléonista tuli myös Saksan tosiasiallinen hallitsija. Marssittuaan Puolan läpi hän solmi rauhan ja liiton Venäjän keisarin Aleksanteri I:n kanssa jakaen Euroopan näiden kahden suurvallan kesken. Ranskan osasta Puolaa tehtiin Varsovan suuriruhtinaskunta, jonka johtoon asetettiin saksilainen kuningas.
Vielä 1809 Napoléon liitti Kirkkovaltion Ranskan keisarikuntaan. Veljensä hän asetti Espanjan kuninkaaksi. Espanjalaiset nousivat kuitenkin kapinaan ja britit nousivat maihin Portugalissa. Itävalta taas hyökkäsi Saksaan, mutta kärsi tappion Wagramissa 6. heinäkuuta 1809. Aleksanteri I puolestaan sanoutui irti Britannian sulkemuksesta. Vuonna 1812 Napoléon lähti hyökkäämään Puolasta Venäjää vastaan. Puolalaiset ehdottivat vain Puolan Venäjälle kuuluvan osan valtaamista, mutta Napoléon hylkäsi varovaisuuden ja marssi Moskovaa kohti. Varoittelujen mukaisesti venäläiset Smolenskin ruhtinaan Mihail Illarionovitš Kutuzovin johdolla eivät antautuneet taisteluun, vaan käyttivät poltetun maan taktiikkaa Napoléonin ylivoimaisia joukkoja vastaan. Ensimmäinen suuri taistelu käytiin 12. syyskuuta Borodinossa Moskovan edustalla, jonka Napoléon voitti ja marssi Moskovaan odottaen Aleksanteri I:n nyt anovan rauhaa. Moskova poltettiin, ja koska kuukauden kuluttua Napoléon alkoi pelätä tilanteen Ranskassa riistäytyvän käsistä, hän lähti paluumarssille syyssäässä. Ranskan Grande Armée kärsi hirvittävät tappiot ja vain 10 000 miestä valloitukselle lähteneistä 600 000:sta pääsi marraskuuksi 1812 takaisin. Napoléonin vastoinkäyminen yllytti muut valtiot käymään jälleen Napoléonia vastaan. Ranskan häviö koitti viimein Leipzigin taistelussa 16. - 19. lokakuuta 1813
Vuonna 1814 Britannia, Venäjä, Preussi ja Itävalta muodostivat liiton Napoléonia vastaan. Vaikka ranskalaiset voittivat monia taisteluita, ylivoima oli suuri, ja liittoutuneiden joukot marssivat Pariisiin 31. maaliskuuta 1814. Voittajat määräsivät Napoléonin luopumaan kruunusta, ja hän luovutti sen 6. huhtikuuta pojalleen. Voittajat vaativat kuitenkin ehdotonta antautumista, ja Napoléon luopui kruunusta toistamiseen 11. huhtikuuta. Fontainebleau'n sopimuksessa voittajat karkoittivat Napoléonin Elban saarelle 20 km Italian rannikosta. Hän sai pitää keisarin tittelin, mutta keisarikunta rajoittui nyt tuohon pieneen saareen.
Näin kertoo wikipedia sekopäisen herran sotaretkistä.
Ranskan ja Espanjan suunnitelma tuhota brittien kuninkaallinen laivasto koki kuitenkin takaiskun Trafalgarin taistelussa 21. lokakuuta 1805, ja vaikka amiraali Nelson sai siinä surmansa, Britannia sai pysyvän yliotteen merellä seuraavaksi sadaksi vuodeksi.
Napoléonin taistelussa kolmatta koalitiota vastaan 1805, hän saavutti jälleen suuren voiton Itävaltaa ja Venäjää vastaan Austerlitzissa 2. joulukuuta 1805. Seuraavana vuonna hän löi myös Preussin Jenassa (14. syyskuuta 1806). Näin Napoléonista tuli myös Saksan tosiasiallinen hallitsija. Marssittuaan Puolan läpi hän solmi rauhan ja liiton Venäjän keisarin Aleksanteri I:n kanssa jakaen Euroopan näiden kahden suurvallan kesken. Ranskan osasta Puolaa tehtiin Varsovan suuriruhtinaskunta, jonka johtoon asetettiin saksilainen kuningas.
Vielä 1809 Napoléon liitti Kirkkovaltion Ranskan keisarikuntaan. Veljensä hän asetti Espanjan kuninkaaksi. Espanjalaiset nousivat kuitenkin kapinaan ja britit nousivat maihin Portugalissa. Itävalta taas hyökkäsi Saksaan, mutta kärsi tappion Wagramissa 6. heinäkuuta 1809. Aleksanteri I puolestaan sanoutui irti Britannian sulkemuksesta. Vuonna 1812 Napoléon lähti hyökkäämään Puolasta Venäjää vastaan. Puolalaiset ehdottivat vain Puolan Venäjälle kuuluvan osan valtaamista, mutta Napoléon hylkäsi varovaisuuden ja marssi Moskovaa kohti. Varoittelujen mukaisesti venäläiset Smolenskin ruhtinaan Mihail Illarionovitš Kutuzovin johdolla eivät antautuneet taisteluun, vaan käyttivät poltetun maan taktiikkaa Napoléonin ylivoimaisia joukkoja vastaan. Ensimmäinen suuri taistelu käytiin 12. syyskuuta Borodinossa Moskovan edustalla, jonka Napoléon voitti ja marssi Moskovaan odottaen Aleksanteri I:n nyt anovan rauhaa. Moskova poltettiin, ja koska kuukauden kuluttua Napoléon alkoi pelätä tilanteen Ranskassa riistäytyvän käsistä, hän lähti paluumarssille syyssäässä. Ranskan Grande Armée kärsi hirvittävät tappiot ja vain 10 000 miestä valloitukselle lähteneistä 600 000:sta pääsi marraskuuksi 1812 takaisin. Napoléonin vastoinkäyminen yllytti muut valtiot käymään jälleen Napoléonia vastaan. Ranskan häviö koitti viimein Leipzigin taistelussa 16. - 19. lokakuuta 1813
Vuonna 1814 Britannia, Venäjä, Preussi ja Itävalta muodostivat liiton Napoléonia vastaan. Vaikka ranskalaiset voittivat monia taisteluita, ylivoima oli suuri, ja liittoutuneiden joukot marssivat Pariisiin 31. maaliskuuta 1814. Voittajat määräsivät Napoléonin luopumaan kruunusta, ja hän luovutti sen 6. huhtikuuta pojalleen. Voittajat vaativat kuitenkin ehdotonta antautumista, ja Napoléon luopui kruunusta toistamiseen 11. huhtikuuta. Fontainebleau'n sopimuksessa voittajat karkoittivat Napoléonin Elban saarelle 20 km Italian rannikosta. Hän sai pitää keisarin tittelin, mutta keisarikunta rajoittui nyt tuohon pieneen saareen.
Näin kertoo wikipedia sekopäisen herran sotaretkistä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
http://fi.wikipedia.org/wiki/Waterloon_taistelu
Sama mies oli suoranainen syypää Suomenkin kurimuksiin tuona aikana, ei säälitä yhtään!
Olisivat tehneet sillekin ns. päänlyhennyksen.
Waterloon taistelu oli kesäkuussa 1815 käyty Napoleon Bonaparten viimeinen taistelu. Taistelu käytiin belgialaisen Waterloon kylän lähistöllä Napoleonin johtamien ranskalaisten, Wellingtonin herttuan johtamien englantilaisten ja Gebhard Leberecht von Blücherin johtamien Preussin joukkojen välillä.
Taistelun aikana Napoleon joutui jopa käyttämään pelättyä keisarillista kaartiaan, jota oli pidetty voittamattomana. Kaarti kuitenkin lyötiin ja lausuttiin kuuluisat sanat "La Garde meurt, elle ne se rend pas!". Huuto oli ranskan kieltä ja merkitsi: Kaarti kuolee, muttei antaudu!
Napoleonin armeija hävisi taistelun. Hän antoi miestensä paeta ja yritti myös itse paeta, mutta joutui brittien vangiksi. Napoleon vietiin Saint Helenan saarelle, missä hän kuoli vuonna 1821.
Jooo, Napoleonille tuli taktinen virhe taistelussa.
Englantilaiset oli asemissä mäen päällä, rinne oli hyvin jyrkkä.
Itävaltalaiset oli tulossa apuun ja Napoleon halusi ratkaista taistelun ennenkuin Itävaltalaiset tulevat mukaan.
Monta päivää jatkunut sade teki jyrkästä rinteestä liejuisen ja liukkaan, nopea eteneminen oli mahdoton.
Nelson odotti tyynesti itävaltalaisten saapumista eikä edennyt asemistaan mihinkään.
Napoleon pääätti hyökätä jyrkkää liukasta rinnettä ylöspäin ja ratkaista taistelun, joukot tapettiin siihen rinteeseen ...
Odottaminen olisi tuonut lisävoimaa liittoutuneille, ehkä tarvittavan ylivoiman.
Eteneminen vaikeissa olosuhteissa ja huonossa säässä oli myös riski ...
Napoleon halusi tuhota vihollisen yksi kerrallaan, ennenkuin ne saisivat armeijansa yhteen ...
Olisi varmaan ollut muitakin keinoja, mutta Napoleon oli mies joka luotti itseensä taistelussa.
Se myös uskoi omiin joukkoihinsa, ehkä perääntyminen olisi vienyt armeijalta tuon uskon omaan ylivertaisuuteensa, vaikea sanoa ...
Harmi että satoi vettä ...
Hyvä että satoi vettä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Napoleonin_sodat
"Ranskan joukkojen vetääntyessä menetettiin 275 000 miestä ja 200 000 joutui vangeiksi. Marraskuussa jäljellä oli vain 10 000 taistelukuntoista sotilasta"
Tiede 2000 lehdessä tuon Venäjänretken suurimman tappion aiheuttajaksi sanottiin täitten ja kirppujen levittämä PUNATAUTI.
Siihen sairastui lähes kaikki ja valtava määrä sotilaita kuoli tai paleltui pakkasiin juuri tuosta syystä.
Napoleon oli aikansa tuote ja helvetin fiksu kaveri.
Esim. monia asioita mitä nykyäänkin on voimassa otettiin aikanaan käyttöön napoleonon aikana ja sen käskystä.
"Yleinen asevelvollisuus ja yleinen oppivelvollisuus on kansallisvaltion kivijalka", tämä toteamus on luonut koko euroopan nykyiset kansallisvaltiot, se oli Napoleonin keksintö.
Talojen numerointi, parilliset ja parittomat eri puolille, oikean puoleinen liikenne, rautateiden rakentaminen sotilaallisista syistä ...
Esim. Napoleonin psykologisesta silmästä voi mainita tuon oikeanpuoleisen liikenteen, alunperin liikenne oli niin että aateliset kulkivat vasemmalla ja köyhät oikealla, syy oli se että kun ihmiset oli oikeakätisiä niin aatelisilla piti olla ruoskakäsi vapaan että sai hakata tietä auki kulkiessaan ...
Kun sitten tuli vallankumous, niin kun muut esittivät että "nyt saa kaikki kulkea vasemmalla puolen", niin Napolein oli se mies joka päätti että tästä lähtien kaikki kulkevat oikealla puolen eli köyhien puolella ...
Tuo sinänsä pikkujuttu kertoo Napoleonin psygologisesta silmästä, Napoleon ei nostanut ihmisiä "muka herroiksi" vaan laski "herratkin" ihmisiksi ...
Napoleon teki kymmeniä muita samantyyppisiä muutoksia, jotka ovat voimassa tänäkin päivänä.
Britit taisivat olla Napoleonin pahin vastus, Venäjä pääsee toiselle sijalle.
Brittilaivasto osoitti todeksi sen, että modernissa maailmassa se, joka hallitsee meriä (ja nykyään ilmatilaa), hallitsee strategista suuren mittakaavan kokonaistilannetta.
Tietysti maajoukot edelleen pitävät maa-alueet hallinnassaan, mutta sen nurmiporan elämä on pitkän päälle ikävää kauppasaarrossa ja ilmapommitusten alla...
"Brittilaivasto osoitti todeksi ... ja ilmapommitusten alla..."
Laivastoko se merten hallinnalla aiheuttaa ne kauheat ilmapommitukset?
Suosittelisin Sinulle vaikka jotain kansalaisopiston kurssia luetun ymmärtämisen kehittämiseen. Asiakokonaisuuden ymmärtämiseen ei nimittäin riitä yhden virkkeen irrottaminen tikunnokkaan ja siitä irviminen ymmärtämättä mitä edellisessä kappaleessa on kerrottu. Esimerkkinä juuri tässä tapauksessasi on se, että se, että jos jokin virkkeen osa on sijoitettu sulkuihin se ei tarkoita sitä, että sen voisi sivuuttaa ja unohtaa asiakokonaisuudesta kokonaan.
"Suosittelisin Sinulle vaikka jotain kansalaisopiston kurssia luetun ymmärtämisen kehittämiseen."
Samoin sinulle ei tuossa tekstissä ole yhtään sulkumerkkiä (),[], {} vaan lainausmerkkejä "" ja .... tekstin poissaolon/jatkumisem merkiksi.
Antamasi syötteen perusteella eipä sinustakaan peruskoulun äidinkielenopettajaksi ole. ; )
Miten Napoleon olisi voinut voittaa?
Mopollaan!
Juice tiesi tuon ja väsäs biisin.
Aatu yritti asein ja epäonnistui , EU valloitti uhkailulla ja kiristyksellä . Vain Britit ovat päässeet karkuun .
Napoleon ei ollut sekopää. Hän halusi rikkoa pankkimafian vallan ja olla oma pankkiirinsa. Sksi hänet piti kukistaa, vaikka juuri banksterit olivat saaneet koko vallankumouksen aikaan. Ensin hän tietenkin oli heidän etunsa mukainen, kun sai vallattua alueita ja vapautti juutalaiset kaikista rajoituksistaan Euroopassa ja toi "edistystä".
Napoleon ei aloittanut yhtäkään sotaa, vaan aina oli koalitiot kimpussa.
Mutta banksterien vihollinen on historiassa aina se "hullu diktaattori" ja "sekopää" ja kaikki sodat muka hänen syytään
"Pankkimafia" eli juutalaiset eivät edes pysty poistamaan Magneettimedian ja Stormfrontin kaltaisia sivuja netistä. Syy on selvä, mitään suurta kansainvälistä juutalaisten salaliittoa ei voi olla olemassa.
Oliko Napoleon hyvis, pahis vai jotain siltä väliltä?
Napoleon oli pahis hyviksien puolella.
Ainakin Suomen irtautuminen Ruotsin ikeestä oli tulosta siitä että Napoleon ja Aleksanteri I sopivat aloittavansa sodan Ruotsia vastaan. Sen tuloksena Suomesta tuli Venäjän suuriruhtinaskunta. Tämä oli parasta mitä Suomelle oli siihen mennessä tapahtunut. Ilman sitä nyt ei olisi itsenäistä Suomen tasavaltaa.