Jumalalle meidän teoillamme ei ole merkitystä. Jumala on niin suuri että mitään et saa aikaan hänen rinnallaan, teitpä hyvää tahi pahaa. Pienen pieni värähdys valtameren pinnalla, ja sitten sinua ei enää edes ole.
Mutta muille ihmisille meidän teoillamme ON merkitystä.
Miksi on niin vaikeaa muistaa että "rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi"? Auttaako tämän käskyn unohtamisessa se että päähän iskostuu ajatus että eivät kaikki ihmiset muka olekaan Jumalasta, vaan osa, ellei peräti suurin osa, on suoraan "saatanasta"?
Ja mistähän tuollainen demonisoiminen on saanut alkunsa?
Ei tarvitse edes ottaa käsitteitä jumala tai saatana esiin, kun johan löytyy perusinhimillinen tarve nähdä oma varjonsa muiden päälle heittyneenä.
Se joka pystyy olemaan edes neutraali niitä kohtaan jotka eivät kuulu hänen välittömään lähipiiriinsä ja ryhmäänsä, se se vasta on tehnyt jotakin mainitsemisen arvoista. Saati sitten että rakastaisi "vihollistaan". Rakkaus on kaikkivoipa voima, jossa esiin astuu mystinen tietoisuus että mitään vihollisuutta ei ole.
Mutta kuinka moni suostuu rakastamaan vihollistaan ilman ehtoja?
- Rakastan tuota sitten heti kun se alkaa ajatella kuten minä.
- Leikitään nyt että rakastan tuota, niin sitten se taipuu minun tahtooni ja on minulle alamainen.
- Minäpä olen niin suuri ja ylväs että osoitan rakkautta tuolle viholliseni (vaikka eihän tämä minun rakkauteni mitään rakkautta olekaan, vaan halveksuntaa...)
Luuleeko joku tosissaan että Jumala ei olisi niin suuri että hän/se ei kata kaikkea olemassaolevaa, ja silloin meillä on oikeus erotella, vertailla, inhota ja ajaa pois?
Mutta muille ihmisille meidän teoillamme ON merkitystä.
Miksi on niin vaikeaa muistaa että "rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi"? Auttaako tämän käskyn unohtamisessa se että päähän iskostuu ajatus että eivät kaikki ihmiset muka olekaan Jumalasta, vaan osa, ellei peräti suurin osa, on suoraan "saatanasta"?
Ja mistähän tuollainen demonisoiminen on saanut alkunsa?
Ei tarvitse edes ottaa käsitteitä jumala tai saatana esiin, kun johan löytyy perusinhimillinen tarve nähdä oma varjonsa muiden päälle heittyneenä.
Se joka pystyy olemaan edes neutraali niitä kohtaan jotka eivät kuulu hänen välittömään lähipiiriinsä ja ryhmäänsä, se se vasta on tehnyt jotakin mainitsemisen arvoista. Saati sitten että rakastaisi "vihollistaan". Rakkaus on kaikkivoipa voima, jossa esiin astuu mystinen tietoisuus että mitään vihollisuutta ei ole.
Mutta kuinka moni suostuu rakastamaan vihollistaan ilman ehtoja?
- Rakastan tuota sitten heti kun se alkaa ajatella kuten minä.
- Leikitään nyt että rakastan tuota, niin sitten se taipuu minun tahtooni ja on minulle alamainen.
- Minäpä olen niin suuri ja ylväs että osoitan rakkautta tuolle viholliseni (vaikka eihän tämä minun rakkauteni mitään rakkautta olekaan, vaan halveksuntaa...)
Luuleeko joku tosissaan että Jumala ei olisi niin suuri että hän/se ei kata kaikkea olemassaolevaa, ja silloin meillä on oikeus erotella, vertailla, inhota ja ajaa pois?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tämä oli fariseusten kuva Jeesuksesta:
"Ihmisen Poika on tullut, syö ja juo, ja te sanotte: 'Katso syömäriä ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten ystävää!'" (Luuk 7:34)
Jeesus viihtyi juuri niiden ihmisten seurassa, jotka fariseusten mielestä olivat arvottomia. Siinä olizi esimerkkiä meille kristityillekin, mutta monet nyrpistävät nokkaa 'pahoille pakanoille'. Se on asia, jota en voi koskaan ymmärtää. Jos Jumala on kerran on meidän Isämme, niin silloin jokainen ihminen on meidän veljemme ja sisaremme. Olet oikeassa siinä, että uutta uskonpuhdistusta tarvittaisiin kipeästi. Jos kristityt ymmärtäisivät, että Jumala on mittaamaton armo ja loputon rakkaus, he voisivat muuttaa maailman. Nyt sen asian ovat ymmärtäneet paremmin muut kuin kristityt.
Mutta voihan sitä toki ajatella että todellinen kristitty onkin se joka tekee taivaallisen Isän tahdon, ei se joka vain osaa kovimpaa huutaa Herra, Herra... :)
Kirjoitit näinkin:
"Jeesus viihtyi juuri niiden ihmisten seurassa, jotka fariseusten mielestä olivat arvottomia. Siinä olizi esimerkkiä meille kristityillekin, mutta monet nyrpistävät nokkaa 'pahoille pakanoille'. Se on asia, jota en voi koskaan ymmärtää. Jos Jumala on kerran on meidän Isämme, niin silloin jokainen ihminen on meidän veljemme ja sisaremme."
Vast.: Viihtyä sanaa ei Raamattu käytä. Totta tietenkin oli Jeesuksen ennakkoluulottomuus KAIKKIA SYNTISIÄ KOHTAAN, (joita kaikki olivat periaatteessa, salasyntiset ja julkisyntiset) mutta viihtymissana syntisten hyväksi fariseuksia vastaan on turhaa kärjistämistä. Jeesus oli ystävä myös opetuslapsilleen, köyhille, Herodeksen taloudenhoitajalle ym.
"Jos Jumala on kerran on meidän Isämme, niin silloin jokainen ihminen on meidän veljemme ja sisaremme."
Vast.: Jos on. Mutta kun ei ole. Uskovalla ja ei uskovalla on yhteinen Luoja, Tekijä, mutta Isä-sanan käyttö hengellisessä mielessä ei ole yksi yhteen Luojan kanssa.
Jumala on Isä VAIN NIILLE, jotka ovat uudestisyntyneet ylhäältä. Jeesus: "Teidän täytyy uudestisyntyä ylhäältä."
Näissä ilmaisuissa uskoa tunnustavien pitää olla tarkkoja, että ei uskovat voisivat paremmin nähdä ja kartoittaa Jumala-suhteensa ja kääntyä vastaanottamaan Jeesus ja pelastus.
Tämä ei tietenkään saa johtaa siihen, että ihminen jätetään esim. nälkää kärsimään ja kuolemaan, kun ei ole uskossa. Ihmisveljeys laajemmassa mielessä, auttamismielessä koskee kaikkia. "Tehkää hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille," neuvoo Sanakin.
Kirjoitit:
"Jos kristityt ymmärtäisivät, että Jumala on mittaamaton armo ja loputon rakkaus, he voisivat muuttaa maailman. Nyt sen asian ovat ymmärtäneet paremmin muut kuin kristityt."
Vast.: Historia osoittaa ymmärtämisestä muuta. Kristityt ovat kautta vuosisatojen olleet etupäässä viemässä apua köyhiin maihin, koulut, sairaalat, vesiprojektit jne. Valtiot ja muut ovat tulleet paljon perässä.
Tarkenna hieman liberaalia linjaasi Raamatullisemmaksi. On hyvää ja on epätarkkuutta. On näkynyt muissakin kommenteissasi.
hieman vaikeaa se tarkentaminen. Yli 20 vuotta ahkeraa Raamatun tutkiskelua eri kielillä sekä varsinkin viime aikoina monet rukouksessa vietetyt päivät ovat tuoneet minut tähän, missä nyt olen. Antiikin kreikkaakin opettelin ymmärtääkseni Uutta testamenttia paremmin. Tiedän kyllä varsin hyvin, etteivät näkemykseni vastaa useimpien protestanttisten kirkkokuntien näkemyksiä, mutta se ei tee niistä epäraamatullisia. Itse asiassa ahkeraan Raamatun tutkimiseen minut johti nimenomaan havainto, että kirkkokunnat yleensä opettavat omia tulkintojaan raamatullisina ja hylkäävät kaikki muut tulkinnat.
Yksi keskeinen kohta, josta usein kuulee epäraamatullista opetusta on Matteus 7:
"13. Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; 14. mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät."
Yleensä tämä kohta selitetään niin, että se ahdas portti on usko, tai sen hyväksyminen, ettei teoillamme ole mitään osuutta pelastukseen. Tämä on oikeastaan malliesimerkki, minkälaisia oppeja syntyy kun Raamatun jakeet irroitetaan kontekstistaan. Mutta otetaanpa edeltävä ja seuraava jae mukaan, niin nähdään mitä tämä kohta todella tarkoittaa:
"12. Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat. 13. Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; 14. mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. 15. Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. 16. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? 17. Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä."
Monet luterilaiset ja helluntailaiset pitävät esim. katolisten ja ortodoksien uskoa kuolleena, koska nämä opettavat pelastusta uskosta ja hyvistä teoista. Mutta Jaakob sanoo juuri toisin päin:
"2:19. Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. 20. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton? 21. Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille? 22. Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi; 23. ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi. 24. Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta. 25. Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois? 26. Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut."
Monet uskovat kuvittelevat, että kaikki ei-uskovat tuomitaan helvettiin. Tämäkään ei ole raamatullista, sillä kaikissa UT:n tuomiota käsittelevissä kohdissa tuomion perusteena ovat teot. Meidän luterilaisessa kirkkoraamatussamme on tätä uskoa pönkitetty jopa suoranaisella käännösvirheellä, Mark. 16:16:
"16. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."
Aapeli Saarisalo on ainoa, joka kääntää tässä kreikan katakrinoo-verbin oikein: "joka ei usko, se tuomitaan".
Minulla on protestanttinen tausta, mutta viime aikoina olen usein havainnut, että ainakin ortodoksit ovat monessa asiassa lähempänä Raamatun alkuperäistä ilmoitusta kuin protestantit. Minusta nimenomaan 'yksin uskosta' -oppi on johtanut monenlaisiin uskon vääristymiin, mm. menestysteologiaan. Erityisen huonoja kokemuksia minulla on niistä kristityistä, jotka yrittävät evankelioida ihmisiä pelottelemalla heitä helvetillä. Siitä syystä olen tullut hyvin varovaiseksi tuomitsemaan kenenkään Jumalaan uskovan ihmisen käsityksiä, etten taitamattomilla sanoilla aiheuttaisi korvaamatonta vahinkoa. Sellainen ihminen, joka uskoo Jumalaan ja pyrkii noudattamaan Jeesuksen opetuksia, on mielestäni paljon lähempänä taivasten valtakuntaa kuin se, joka uskoo Jeesukseen, mutta ei noudata hänen oppejaan. Ja Paavalin tavoin minäkin uskon, että Jumala on voimallinen saattamaan loppuun sen hyvän työn, jonka Hän on meissä aloittanut.
Jos olen mielestäsi kerettiläinen, niin 'tässä seison enkä muuta voi'.
Arvostan vastaustasi, koska aistin rehellisen pyrkimyksen.
Itselläni on 35v. uskoontulosta. Kreikkaan en ole perehtynyt, mutta VT:n olen lukenut kahdesti alkukielellä, kun tutustuin hepreaan Israelisa, jossa asuimme perheeni kanssa yht. kahdeksan vuotta. Eli olemme suunnileen samoissa lähtökuopissa.
Kommentoin joitakin ajatuksiasi.
Kirjoitit:
"Itse asiassa ahkeraan Raamatun tutkimiseen minut johti nimenomaan havainto, että kirkkokunnat yleensä opettavat omia tulkintojaan raamatullisina ja hylkäävät kaikki muut tulkinnat."
Vast.:
Aikalailla samoja havaintoja. Kuitenkin olen huomannut ns. vapaiden suuntien olevan lähinnä Raamatullisia. Ev.Lut kirkkoon on jäänyt ulkoisesti liian paljon katolista vaikutusta:
Pappien puvut, rituaaliset kääntymiset Jumalanpalveluksen aikana, lapsikaste jä katolilaisilta jne.
Kirjoitit:
"Matteus 7:13. Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; 14. mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät."
Ja tulkitsit näin (keskeinen ajatus):Yleensä tämä kohta selitetään niin, että se ahdas portti on usko, tai sen hyväksyminen, ettei teoillamme ole mitään osuutta pelastukseen. Tämä on oikeastaan malliesimerkki, minkälaisia oppeja syntyy kun Raamatun jakeet irroitetaan kontekstistaan."
Vast.: Näen niin, että itse pelastuksen päivä tai uskoon sisääntulotapahtuma (jolloin Jeesus todella tulee asumaan ihmisen sisälle) on todellakin vain uskomalla Jeesukseen ja tapahtuu monilla ns.katumus/uskoontulorukouksen kautta. Näin varsinkin niillä, jotka tulevat syvältä sisälle pelastukseen. Narkomaanit yms. , joilla ei hyviä tekoja ole, mutta kokevat saavansa siihenastiset syntinsä anteeksi ehdottomasti.
Sitten VASTA alkaa vaellus, jossa ahkeroidaan myös hyviä tekoja, kuten Raamattu kehottaa ja 'vaelletaan ennaltavalmistetuissa teoissa'.
Mutta perustusta, yksin armosta, ei voida lisukkeilla parannella. Tämän vakuuttaa Raamatun peruuttamaton sana:
1.Kor.3:11 Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.
Mitä se on? Se on tätä: Perustus on vain Kristus ja joka sillä pysyy pelastuu nimenomaan ikuiseen elämään, VAIKKA VÄÄRÄMOTIIVISET TEOT TAI LAIMINLYÖNNIT olisivatkin olleet uskonvaelluksen 'talon tekojen rakennusmateriaaleina'.
Samantyyppisesti sanoi Jeesus:
Luuk.12:47 "Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä. Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään."
Tämähän tarkoittaa sitä, että lyöntejä tuli laiminlyönneistä, kun ei oltu täysillä mukana Jeesuksen elovainioilla, mutta ei vie Taivaspaikkaa, KOSKA PERUSTUS OLI TÄSSÄKIN LASKETTU OIKEIN. Oltiin Jeesuksen leirissä, mutta vähän siellä jälkipään kulkijoina.
Nyt täytyy tietenkin muistuttaa, että lähimmäisen rakkauden kehoitus on aina uskovien harteilla. Tämä on tärkeä yksittäinen uskonelämän alue ja evankeliumin eteenpäin vieminen omalla sarallaan on kuitenkin ehkä tärkein, riippuu yksilöuskovan armoituksesta ts. kutsumuksesta.
On hyvä muistaa, että Jeesus piti tärkeimpänä Jumalan tekona seuraavaa:
"Joh.6:28 Niin he sanoivat hänelle: "Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?"
29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt".
Tämä mielestäni korostaa pelastuksen perustuksen tärkeyttä ja ensiarvoisuutta. Sitten tulee vaelluksen tekojen vuoro.
Kreikkalaisortodokseilla ja Lutherilaisilla on varmasti paljon hyvää, mutta itse vierastan epäraamatullisia muotomenoja.
Kun neuvoin sinua tarkentamaan kannanottojasi, niin tarkoitin erityisesti tämän Q... nimimerkkiä tukevia ajatuksia, jotka kokonaisuutena ovat kaukana Raamatun totuudesta, mutta totta on, että hän myöntää aivan oikein lähimmäisenrakkauden periaatteen.
>"Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt".
Tuollaiset kohdat "uskokaa Jeesukseen" saattavat olla käännösvirhe ja tarkoittaa alunperin "uskokaa Jeesusta".
Jeesus-palstalla joku uskovainen valisti.
Saarisalon sanatarkka käännös ei käännä niin, vaan:
Se on Jumalan teko, että te uskoisitte Häneen, jonka lähetti".
Ei käänösvirhettä. Nyt on valistettu tälläkin palstalla.
Meillä on vain sinun sanasi, ja kenties sen Saarisalon.
Saarisalo oli seemiläisten kielten professori ja teki oman UT:n käännöksen.
Ja onhan meillä Raamatun sana monella kielellä käytettävissä ko. kohdasta. Minunkin Raamattuohjelmassani useilla kielillä, kreikka, useita engl.käännöksiä King James jne.
Esitä tutkimustuloksia muusta arvovaltaisesta lähteestä. Baana vapaa.
Uudestisyntynyt yliluonnollisesti muttunut Kristuxen kaltaisex tullut,, pystyy rakastamaan vihollinen ja jopa autta hänet kun hän on tehnyt sulle paha!
Kyllä mä ymmärrän ettet voi ymmärtää ! Mutt etsi ensin Jumalan valtakunta! ja lopeta syyttä Jumala niin sulle annetaan taito rakastaa vihollinen!!!
Siu siu (savis) !!!! !!!!
>>Uudestisyntynyt yliluonnollisesti muttunut Kristuxen kaltaisex tullut,, pystyy rakastamaan vihollinen ja jopa autta hänet kun hän on tehnyt sulle paha!ihminen joka ei ole sisäistänyt Kristuksen ajatusta olevaisuudesta ei yksinkertaisesti pysty hillitsemään omaa eläintään/lihaansa.
"Henki on vahva liha on heikko" ja tuo heikko liha on vallassa tässä olevaisuudessa ja sen voima on valtaisan peloittava,,,vain ehdoton uudestisyntyminen ylhäältä Kristuksen kaltaiseksi,,siis Kristuksen ajatusten ja periaatteiden sisäistäminen voi hillitä "heikkoa lihaamme" josta kaikki eripura ja saasta johtuu.
>>lopeta syyttä Jumala niin sulle annetaan taito rakastaa vihollinen!!!
Q:n ikiomaa teoretisointia:
"Jumalalle meidän teoillamme ei ole merkitystä. Jumala on niin suuri että mitään et saa aikaan hänen rinnallaan, teitpä hyvää tahi pahaa."
Vast.: Kyllä niillä on merkitystä. Hän on uskovien Isä. Jos lapset huitelevat missä sattuu ja tekevät mitä sattuu, niin onhan Isämme toki murheellinen. Sitä vain kaikkialla oleva pan-jumala ei tajua, kun on niin tyhmä huilunsoittaja.
Q:n omapäättelyä:
"Miksi on niin vaikeaa muistaa että "rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi"? Auttaako tämän käskyn unohtamisessa se että päähän iskostuu ajatus että eivät kaikki ihmiset muka olekaan Jumalasta, vaan osa, ellei peräti suurin osa, on suoraan "saatanasta"?"
Vast.: Kas, kas. Raamatun keskeinen ajatus taas kelpaa lainattavaksi. Toisinaan se on Q:lle ihmisten kirjoittama satukirja. Kertokaa minulle loogisuuden perusidea, kun putosin kärryiltä taas, kun luin tuon lainauksen.
Eikö Jeesuskin käyttänyt ilmaisua: "..te kyykäärmeitten sikiöt." Tottakai Jeesus tunsi demonimaailman, koska ajoi niitä uloskin. Useimmat ihmiset ovat kuitenkin pahan ja syntitottumusten siteissä, mutteivat suoraan riivaajien vallassa, silloin ihminen ei ollenkaan pysty kontrolloimaan tekojaan. Jumalahan teki ihmisen, mutta ei alkulankeemuksen jälkeen asu automaattisesti ihmisessä. Muutoin ei ole mieltä Jeesuksen sanoissa: "...me tulemme ja jäämme asumaan hänen tykönsä." (=ihmisen sydämeen)
Q:lla vaan levy pyörii:minun mielestäni J asuu kaikissa..Ja on jääräpää tässä marginaalilaisena.
Miten Q esittää yllättäin tällaisen loistokysymyksen? Bravo:
"Mutta kuinka moni suostuu rakastamaan vihollistaan ilman ehtoja?"
Vast.: Vain Jumala pystyy/pystyi siihen: "Hän sovitti meidät, kun vielä olimme synneissämme."
Toinenkin tärkeä pointti löytyy tuosta jalomielisestä kysymyksestä. "..suostuu rakastamaan.." Tämä on tärkeä: Lähimmäisen rakastaminen on TAHDON ASIA JA TEKOJA, MUUTAKIN KUIN LOHDUTTAVAA HALAUSTA.
Q:lla aina välillä välähtää. Olenkohan ylimielinen nyt lähestymistavassani, hope not.