Olen itse sähköpyörätuolia käyttävä 100:n %:n vammainen.
Olen ollut paljon tekemisissä nuorten kanssa, koska mm. olen osallistunut erään järjestön nuorisottoimintaan.
Nyt kysyisin, onko kukaan huomannut, että kolmenlaisia nuoria, joissa kaikissa heijastuu kotikasvatus.
1. Täysin välinpitämättömät
2. Vihamielisesti suhtautuvat( Muka pelkäämällä vammaisia)
3. Täysin luontevasti suhtautuvat nuoret, jotka tulevat reilusti juttelemaan ja kyselemään asioita(joihin ei välttämättä aina heti pysty vastaamaan, vaikka haluaisikin...).
Pyytäisin kirkkoa ja kirkon kasvattajia kertomaan enemmän vammaisuudesta sekä vanhemmille, että nuorille ja lapsille.
Ei meissä mitään pelättävää ole, emmekä ole mitään "namusetiä"(näinkin olen kuullut sanottavan)
Pyytäisin asiantuntijoiden sekä nuorten, että vanhempien vastauksia näihin asíoihin?
Olen ollut paljon tekemisissä nuorten kanssa, koska mm. olen osallistunut erään järjestön nuorisottoimintaan.
Nyt kysyisin, onko kukaan huomannut, että kolmenlaisia nuoria, joissa kaikissa heijastuu kotikasvatus.
1. Täysin välinpitämättömät
2. Vihamielisesti suhtautuvat( Muka pelkäämällä vammaisia)
3. Täysin luontevasti suhtautuvat nuoret, jotka tulevat reilusti juttelemaan ja kyselemään asioita(joihin ei välttämättä aina heti pysty vastaamaan, vaikka haluaisikin...).
Pyytäisin kirkkoa ja kirkon kasvattajia kertomaan enemmän vammaisuudesta sekä vanhemmille, että nuorille ja lapsille.
Ei meissä mitään pelättävää ole, emmekä ole mitään "namusetiä"(näinkin olen kuullut sanottavan)
Pyytäisin asiantuntijoiden sekä nuorten, että vanhempien vastauksia näihin asíoihin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ymmärrän, mutta...
esittämäsi pyyntö ei ole minkään kirkkokunnan/uskonnollisen yhteisön päätehtävä.
Siinä sivussa asia voi kyllä mennä.
Jos vammaisuudesta puhuminen ei ole
kirkon tärkein tehtävä, mikä sitten mahdollisesti olisi?
Jos emme kykene puhumaan meistä yksinkertaisilta
ja triviaaleilta näyttävistä asioista, kuinka
voisimme puhua jotenkin "ylevistä", "kirkollisista" tai "tärkeämmistä" asioista?
Epäilen vahvasti, että jälkimmäinen on eräänlaista
teologista harhaa.
Väitänkin, että vammaisuudesta puhuminen on koko kristillisen kirkon ensimmäinen tehtävä.
- Jeesuksen kultaisen säännön kertaaminen tässä yhteydessä lienee turhaa...
Ihmettelen ymmärtäväisen suhtautumista´! Sillä käsittääkseni kirkon tehtävä on esim päiväkodeisssa ja rippikouluissa muun opin lisäksi opettaaymmärätäväisyyttä ja oikeaa suhtautumista vammaisuuteen!
Yhdyn täysin edellisen kirjoittajaan: "Kiitos sinulle siitä!"
Lähettäkääpä lisää kommentteja!