Dan Brownin Da Vinci -koodi on sinänsä ihan hauska viihderomaani, mutta siinä on myös joitakin asioita, jotka ärsyttävät: erityisesti puheet “Jeesuksen jättämästä kuninkaallisesta verenperinnöstä” (s. 260) ovat aivan älyttömiä kristinuskon näkökulmasta. Lainaan tähän vielä muutamia kohtia: - - “Sang real oli yhtä kuin kuninkaallinen veri” (s. 260); “Graal on Magdalan Maria ... Jeesuksen kuninkaallisen sukulinjan äiti” (s. 262); “heidän peruslähtökohtansa pätee ja heille on kunniaksi, että he vihdoinkin toivat ajatuksen Jeesuksen verenperinnöstä tieteen valtavirtausten piiriin” (s. 263); “Graalin etsintä on aina pohjimmiltaan ollut Magdalan Marian etsintää - väärin kohdellun kuningattaren, jonka hautaan on kätketty todisteet hänen sukunsa laillisesti pätevästä oikeudesta valtaan” (s. 267).
Kristinuskossahan ei ole ollenkaan kysymys siitä, ketkä ihmiset saisivat hallita toisia tai keillä olisi oikeus valtaan - saati sitten siitä keillä olisi sukuperimän suoma oikeus valtaan. Eihän Jeesuskaan ottanut valtaa eikä pitänyt sitä laillisena omaisuutenaan: erämaassa paholainen kiusasi Jeesusta houkuttelemalla vallalla, mutta Jeesus ei langennut siihen. Siksi ne, jotka puhuvat “hänen sukunsa laillisesti pätevästä oikeudesta valtaan", eivät ole Jeesuksen perillisiä.
Matteuksen evankeliumissa (12:48b-) Jeesus kysyi: “Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni?” Hän osoitti kädellään opetuslapsiaan ja sanoi: “Katso, tässä ovat minun äitini ja veljeni. Jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.” Jeesuksen mukaan veren perintö ei antanut mitään erioikeuksia. Jeesus ei myöskään halunnut maallista valtaa, jota olisi voinut periä ja jolla olisi voinut hallita muita. Päinvastoin: rakkauden valta oli se, jonka oli määrä hallita.
Tämän kanssa on toisaalta sopusoinnussa se, että päähenkilön, Sophien, isoisä ei ollutkaan kristitty. Toisaalta kirjassa yritetään todistella kristillisten lähteiden ja kristillisen perimätiedon avulla, että kristinusko on valetta... ÄÄH.
Kristinuskossahan ei ole ollenkaan kysymys siitä, ketkä ihmiset saisivat hallita toisia tai keillä olisi oikeus valtaan - saati sitten siitä keillä olisi sukuperimän suoma oikeus valtaan. Eihän Jeesuskaan ottanut valtaa eikä pitänyt sitä laillisena omaisuutenaan: erämaassa paholainen kiusasi Jeesusta houkuttelemalla vallalla, mutta Jeesus ei langennut siihen. Siksi ne, jotka puhuvat “hänen sukunsa laillisesti pätevästä oikeudesta valtaan", eivät ole Jeesuksen perillisiä.
Matteuksen evankeliumissa (12:48b-) Jeesus kysyi: “Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni?” Hän osoitti kädellään opetuslapsiaan ja sanoi: “Katso, tässä ovat minun äitini ja veljeni. Jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.” Jeesuksen mukaan veren perintö ei antanut mitään erioikeuksia. Jeesus ei myöskään halunnut maallista valtaa, jota olisi voinut periä ja jolla olisi voinut hallita muita. Päinvastoin: rakkauden valta oli se, jonka oli määrä hallita.
Tämän kanssa on toisaalta sopusoinnussa se, että päähenkilön, Sophien, isoisä ei ollutkaan kristitty. Toisaalta kirjassa yritetään todistella kristillisten lähteiden ja kristillisen perimätiedon avulla, että kristinusko on valetta... ÄÄH.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tunnustan, etten ole lukenut itse kirjaa. Siispä en ota kantaa "juoneen". Totean vain, että kirja ei yritä todistella mitään. Kirja on fiktiivinen romaani, ei historian oppikirja.
Kannattaisi lukea. Se on kirjoitettu sillä tavalla, että selvempikin pää hämmentyy. Alussa on ilmoitettu, mitä ovat faktoja ja mikä osa on fiktiota. Faktojen joukossa luetellaan Siionin luostari -niminen järjestö, joka ylläpitää tuota verenperintö-traditiota. Siten fiktiiviseen romaaniin on punottu juonne, jonka tarkoituksena on esiintyä faktuaalisena, jolloin sillä näyttää olevan todistusvoimaa.
Tosiasiassa tuota Siionin luostaria ei ole koskaan ollutkaan.
Nimimerkki Turust kirjoitti 27.7.2005 seuraavasti: "apostolinen suksessio on vähitellen päättynyt samoina aikoina kun kirkossa on keskiajalla otettu käyttöön miespuolisten pappien selibaatti. Sanomattakin lienee selvää ettei todellinen suksessio voi jatkua ilman verisiteitä."
Vaikka hän näyttää kirjoittavan pilke silmäkulmassa, niin joku muu voi mennä halpaan.
perustelivat oikeuttaan valtaistuimeen polveutumisella jostain kuuluisasta suvusta. esim Etiopian keisari Haile selassie, katsoi poveutuvansa Salomosta ja Saban kuningattaresta.
Varhaiskeskiajalla hallinnut Merovinkien suku meni vieläkin pitemmälle ja väitti polveutuvansa Meidän Herrastamme. Merovinkien suvulla oli huomattava osuus salaperäisessä Temppeliherrojen ritarikunnassa, joka tuomittiin 1300-luvulla kerettiläiseksi. Monet euroopan nykyisistä aatelissuvuista polveutuvat Merovingeista.
Dan Brownin romaani perustuu "tietojensa" puolesta brittiläisen toimittajakolmikon Michael Baingentin, Richard Leighin ja Henry Lincolnin kirjaan "Pyhä veri, pyhä Graal", joka on ilmestynyt Englannissa vuonna 1982 ja suomeksi Bazar-nimisen pikkukustantamon kustantamana tänä vuonna. Jos haluaa perehtyä tähän Brownia innoittaneeseen teokseen, niin huomaa selvästi minkätasoisesta huuhaasta on kyse.
Sen sijaan Opus Dein kuvaaminen murhia tekeväksi salaseuraksi yms antikatolisuus on Brownin omaa keksintöä.
kieltämiin kirjoihin: ei suositella luettavaksi?
vastuu tekstin paikkansapitävyydestä on lukijalla! Mitä tahansa voidaan kirjoittaa, ja kirjoitetaankin.
En ole vaivautunut tarkistamaan asiaa. Kirkollisten tahojen huoli siitä, että osa lukijoista ei kykene erottamaan faktaa fiktiosta, on varmasti todellinen. Itse en lähtisi pistämään kirjoja boikottilistalle. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, näen Da Vinci-koodista syntyneen "kohun" pikemminkin Kirkon kannalta positiivisena, kuin negatiivisena asiana. Ainakin Suomen kaltaisissa maissa, joissa Katolisen Kirkon tuntemus on vähäistä.
Uskon myös, että nyky-yhteiskunnassa kirjan julistaminen "kielletyksi" ainostaan toimii ilmaisena mainoksena kyseiselle teokselle.
rakkauden vallasta. Jumalan perhekuntaan kuulutaan uskon kautta eikä biologisen perinnön ansiosta. (Eikö Jeesus sanonut, että kivistäkin Jumala voi herättää perillisiä Aabrahamille?)
Ihmisellä kai on jokin sensaationnälkä, jota spekulointi ja fabulointi tyydyttää. Ja täytyyhän niitä dollareita hankkia, tavalla tai toisella.