palstalle kirjoittavista..
a) on parisuhteessa
b) haluaisi olla parisuhteessa, muttei ole löytänyt sopivaa kumppania
c) ei haluaisi olla parisuhteessa
d) haluaisi olla parisuhteessa, muutei kukaan ole huolinut sinua
Mikä on mielipiteesi; vaikuttavatko nämä olosuhteet siihen, kuinka suhtaudut miehiin/naisiin ja feminismiin?
a) on parisuhteessa
b) haluaisi olla parisuhteessa, muttei ole löytänyt sopivaa kumppania
c) ei haluaisi olla parisuhteessa
d) haluaisi olla parisuhteessa, muutei kukaan ole huolinut sinua
Mikä on mielipiteesi; vaikuttavatko nämä olosuhteet siihen, kuinka suhtaudut miehiin/naisiin ja feminismiin?
Vastaukset 21
Vanhimmat
olen. En tiedä vaikuttaako parisuhteeni ajatuksiini, meidän suhteemme on tasa-arvoinen, mutta olen kiinnostunut feminismistä vasta muutama vuosi sitten (olin jo siis parisuhteessa).
Olen parisuhteessa ja uskon että se mieheni varaukseton hyväksyminen on vaikuttanut siten, että minun on helppoa olla sinut itseni kanssa.
En suhtaudu kehenkään ihmiseen sillä asenteella, että hän olisi muita huonompi, mutta sillehän ei sitten mitään voi, jos joku sellaisena haluaa esiintyä ja elää.
a) Eli olen parisuhteessa. Kiinnostuin feminismistä vasta noin vuosi sitten, jolloin olin jo pitkään seurustellut nykyiseni kanssa. Minusta tuntuu, että parisuhteellani ja muilla elämäni miehillä on vaikutusta siihen, että haluan miettiä tasa-arvoa myös paljon miesten kannalta. Ainakin yritän välttää turhaa naisten ja miesten vastakkainasettelua, koska ei meillä kotonakaan mitenkään olla napit vastakkain. Tasa-arvo ei ylipäätänsä muutenkaan ole mikään nollasummapeli.
..tasa-arvo ei kenties ole nollasummapeli,mutta sen toteuttaminen on..
..ajatellaan nyt vaikka, että on avoinna tasavallan presidentin duuni, kuten vähän näyttää, no tasa-arvon mukaan tehtävään pitäisi valita sekä mies että nainen, ettei syrjintää tapahdu, mutta vain yksi valitaan..
..tasa-arvon toteutumiseksi myös pentti olisi saatava presidentiksi..
..että tasa-arvon vaatimus käytännössä on täyttä hrrrppprijaa..
eli eletään vain epäoikeudenmukaisessa maailmassa kun muu on täysin mahdotonta. Loistavaa, jos olisin noin pessimisti ihminen enkä tällä hetkellä jaksaisi uskoa yhden jos toisenkin muutoksen mahdollisuuteen maailmassa niin todennäköisesti pamauttaisin tietoisuuteni muille maille..
..totesin vain olemassaolevan tosiasian ja totean edelleen, että mitään mullistavia muutoksia tuskin on tiedossa, kyllä asiat poliittisella areenallakin ovat sen verran heikoissa kantimissa..
..luultavasti maailma muuttuu entistä epäoikeudenmukaisemmaksi sitä mukaa kuin resurssit maailmasta ehtyvät..
..ei tuon toteamiseen tarvita edes pessimismiä, enkä ymmärrä, miksi tietoisuus pitäisi moisen asian takia lähettää minnekään, kyllä se siitä lähtee ihan itsekseenkin..
jotkut meistä ehkä haluavat uskoa parempaan maailmaan ja myös toimia sen puolesta, riippumatta siitä kuinka realistisena ja todennäköisenä muutosta sitten pitääkään. Itse en voi antautua sellaiseen elämänasenteeseen, että helvettiin mennään, mutta menkkööt. Asiat, jotka ovat ihmisen omaa käsialaa (esim. talous, tuotanto- ja kulutusmalli, globaali epäoikeudenmukaisuus, sukupuolten välinen epätasa-arvo) voidaan muuttaa ja se on se voima, joka minua ajaa tässä elämässä. Minä en ole niitä ihmisiä, joille elämässä riittää hyvä työpaikka, kunnolliset tulot, auto, omakotitalo, pelit ja vehkeet, mies ja lapset. Varsinkin kun samanaikaisesti toiset ihmiset näkevät nälkää ja ympäristöntila vetelee viimeisiään.
Muuten ihan vinkiksi annan, että kannattaisi ehkä perehtyä enemmän tasa-arvokeskusteluun, jos sinulle tasa-arvo tarkoittaa sitä, että jokaiseen tehtävään ja virkaan täytyy nimittää sekä mies että nainen samanaikaisesti, jotta tasa-arvo toteutuu.
..jotta emme rajoittuisi vain tehtävään valitsemiseen, niin laajentakaamme juttu koskemaan köyhiä kansakuntia ja rikkaita..
..rikkaat länsimaalaiset (feministit) syövät leivän köyhän suusta jotta voivat ajankulukseen ajaa tasa-arvoasiaa, joka ei heidän mielestään ole nollasummapeliä..
..miten ajattelet tasa-arvoistavasi maailmaa vähentämättä länsimaisen hyvinvointitantan elinolosuhteita..??
Eivätkö länsimaat olleet rikkaita jo kauankauan ennen feminismin esiintymistä?
Ahaa eli täytyy valita joko sukupuolten välinen tasa-arvo maailmaan tai sitten globaali oikeudenmukaisuus? Sinullahan melkoisen kovat nollasummapelit kyllä on.. Minun ajatusmaailmassa ne eivät kyllä mitenkään sulje toisiaan pois. Päinvastoin, sama punainen lankahan niissä on kummassakin takana. Eli puretaan pois rakenteita, jotka aiheuttavat epätasa-arvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta.
Harmi muuten, ettei tuo feministien demonisointi itsekkäiksi ja ahneiksi tunnu oikein onnistuvan, vaikka jotkut niin kovasti sitä haluaisivat...
..miksi minun pitäisi olla populisti..?
..en ymmärrä kysymystäkään, mitä tekemistä länsimaiden rikkaudella ja feminismin esiintymisellä on tasa-arvon kanssa..??
..kaiketi rakenteet on helppo purkaa, mutta miten se tasa-arvoisuutta lisää, poistuuko köyhyys sillä, että tehdään kaikista köyhiä vai sillä, että tehdään kaikista rikkaita..??
..jos kaikista tehdään rikkaita, niin millä keinoin..??
..mielestäni pyrkimys tasa-arvoon köyhdyttää joitakuita ja rikastuttaa joitakuita, ellei sitten tasa-arvotaistelussa häviäjät ryhdy sotimaan oikeuksiensa puolesta..
..olisi kiinnostava kuulla, miten olet aikonut ratkaista nämä näkökohdat etten sanoisi ongelmat..
Ei se rakenteiden purku niin yksinkertaista ole, koska juuri sehän ohjaa sitä, että rikkaista tulee kokoajan entistä rikkaampia samalla kun köyhät sen kuin köyhtyvät. Ja kaikki tämä tottakai verhottuna oikean ja oikeudenmukaisen viittaan. En suoraan sanottuna nyt ymmärrä vaahtoamistasi, mutta etkös tuolla jo itse aikaisemmin sanonut, että globaalin epäoikeudenmukaisuuden poistaminen vaatisi länsimaisen elintason (radikaalia) alentamista? Kaikista maailman ihmisistähän ei voi meidän laillamme tehdä "rikkaita", koska tämä planeetta ei kestä 6 miljardia autoa. Tämä planeetta ei kestä edes meidän rikkauttamme, joka on hankittu lyhytnäköisellä riistolla.. Eikö elämä, jossa perusasiat (kohtuulliset tulot, ruoka, koti, ihmissuhteet) on turvattu ole rikkautta?
Eikö se sitten taas ole ihan odotettava ongelma, että ne, jotka joutuvat liiastaan luopumaan, eivät niin halua tehdä? Tottakai myös sukupuolten välisen tasa-arvon eteneminen aiheuttaa miehille väliaikaisesti haittaa, kuten tekee Gatesille ja Trumpille kun joutuvat raasut vähän muillekin jakamaan, mutta palkintona sitten taas on kaikille oikeudenmukaisempi maailma. Minusta se ainakin on tavoittelemisen arvoinen asia.
..kuten sanoin tasa-arvo on mitä suurimmassa määrin nollasummapeli, toki tasa-arvosta voi meuhkata niin paljon kuin keuhkot kestää, mutta toteutus on toinen asia..
..
Rehellinen (antifeministinen) vastaukseni on a) ja kyllä vaikuttaa suhtautumiseeni sekä miehiin, naisiin että feministeihin.
a)
Parisuhteessa oleminen on avannut silmiäni monella tapaa ja on mainio tapa tutustua itseensäkin (hyviin ja huonoihin puoliinsa).
Rouvani on erittäin feminismivastainen (pitää feminismiä siten, kun se käytännössä ilmenee, erittäin ikävänä ihmisen mallittajana ja muottiin pistämisen yrittäjänä noin aatteellisesti), joten itse asiassa rouvanikin on avannut silmiäni feminismin huonoille puolille myös naisen näkökulmasta. Hän kertokoon lisää itse näistä, jos joutaa.
(Rouvalla tuntuu olevan hyvin samanlainen elämänkatsomus kuin esim. palstalle kirjoittavalla avemarialla... mutta rouva on piipahtanut silloin tällöin palstalla myöskin).
a) on parisuhteessa
- olen parisuhteessa, kihloissa
Mikä on mielipiteesi; vaikuttavatko nämä olosuhteet siihen, kuinka suhtaudut miehiin/naisiin ja feminismiin?
- koska olen kihloissa naisen kanssa ja enempi aikaa tulee vietettyä naisten parissa muutenkin, niin harvoin tulee erimielisyyksiä jos puhutaan naisten ongelmista työpaikoilla yms.
Kotityöt ja muutenkin arki jakaantuu tasaisesti, eli meillä ei ole miestentöitä ja naistentöitä vaan kotitöitä.
Miehiä en vihaa eikä kukaan tuntemistani naisista, mutta miehet osoittavat yllättäenkin herkästi tunteensa kun huomaa että miesseura ei kiinnosta. Silloin saaa kulla kyllä olevansa "femakkohuoravitunhomo".
Mä myönnän että elän aika naisvoittoisessa ympäristössä ja toivon että tulevaisuudessa muutto vie meidät myös entistä homoseksulisempaan ympäristöön.
Sen takia täällä feministejä piikittelenkin, että oppisin pistämään kampoihin vaimollekkin.
Niin, kai se motiivi on sama femuillakin.
e) Haluaa parisuhteen, muttei kukaan ole pysynyt vauhdissa mukana :D
Miehet. Pieni pilke silmäkulmassa niitä katselen... Lähelleni en kuitenkaan päästä.
Naiset. Ovat kateellisia, kun miehet kuulemma pörrää vierelläni. Voi kun naiset tietäisivätkin, etten minä silti ole miestennielijä tai mikään vamppi. JOs juttelen miesten kanssa, ei se tarkoita mitään.
Onnellisempi olisin, jos olisi se yksi, jonka kanssa jakaa arjen.
Feminismi. En osaa kyllä sanoa tähän mitään...
a) Olen parisuhteessa.
Onnellisesti. Tasa-arvoisesti. Mieheni on feministi ja olen hänestä erittäin ylpeä :)
olen parisuhteessa. Suhtautumiseni naisiin perustuu yhteensä kolmeen pitempään suhteeseen sekä lukuisiin naisystäviin (siis pelkästään ystäviä). Näiden pohjalta olen huomannut tasa-arvon olevan yksinkertaista ystävyys- ja työsuhteissa, joissa naisten kanssa on helppoa ja hauskaa kommunikoida. Toisaalta parisuhteissani olen törmännyt joihinkin stereotypioihin naisista, joita ei/en pysty kiertämään mitenkään. Merkittävin seikka on tyhjästä valittaminen, jota on esiintynyt jokaisessa suhteessani ja keskustelut muiden mies- JA naisystävieni kanssa viittaisi ilmiön olevan hyvin yleinen.
Suhtautumiseni (pääasiassa kielteinen) feminismiin pohjautuu taas suurimmaksi osaksi mediaan. Olen plärännyt mielenkiinnosta läpi myös naisjärjestöjen omia nettisivuja, joten uskon itselläni olevan aika hyvä käsitys siitä, mitä asioita sen pohjalta tällä hetkellä ajetaan.