Alkoi tässä kiinnostaa, kun feministit usein ovat vaatimassa "työnantajilta" erilaisia asioita, että mikä on feministinen näkemys työnantajasta?
Itselläni on tullut vähän semmoinen ajatus, että vaikkapa suomessa työnantaja on vähän kuin kalaresurssit Välimeressä - ryöstökalastuksen seurauksena Välimeri on tyhjentymässä kaloista.
Itse näkisin työnantajat enemmänkin tavallaan uusiutuvana luonnonvarana, josta on kuitenkin yhteiskunnan taholta pidettävä huoli siten, etteivät erilaiset kupparit pääse tappamaan tuota luonnonvaraa sukupuuttoon. Ts. työnantajaa ja yritteliästä ihmisluontoa pitäisi kyetä vaalimaan yhteiskunnassa.
Näkemykseni feminismistä on siis ollut kuitenkin semmoinen ryöstökalastus-lähtökohtainen (kuten nykysossudemokratiasta laajemminkin).
Mikäli olen erheytynyt, niin miten mielestänne feminismi vaalii konkreettisesti työnantajaa "uusiutuvana luonnonvarana", vai onko feminismin metafora työnantajasta sitten jotakin muuta?
Itselläni on tullut vähän semmoinen ajatus, että vaikkapa suomessa työnantaja on vähän kuin kalaresurssit Välimeressä - ryöstökalastuksen seurauksena Välimeri on tyhjentymässä kaloista.
Itse näkisin työnantajat enemmänkin tavallaan uusiutuvana luonnonvarana, josta on kuitenkin yhteiskunnan taholta pidettävä huoli siten, etteivät erilaiset kupparit pääse tappamaan tuota luonnonvaraa sukupuuttoon. Ts. työnantajaa ja yritteliästä ihmisluontoa pitäisi kyetä vaalimaan yhteiskunnassa.
Näkemykseni feminismistä on siis ollut kuitenkin semmoinen ryöstökalastus-lähtökohtainen (kuten nykysossudemokratiasta laajemminkin).
Mikäli olen erheytynyt, niin miten mielestänne feminismi vaalii konkreettisesti työnantajaa "uusiutuvana luonnonvarana", vai onko feminismin metafora työnantajasta sitten jotakin muuta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kerrotko mielipiteesi, millä tavoin mielestäsi työnantajaa poljetaan erityisesti Suomessa - verrattaessa vaikka ihan esim. Irlantiin, Tanskaan...jne.
Tämähän ei kuulu suoranaisesti feminismiin, mutta kaiketi siitäkin saa haaran.
Mutta kiinnostaisi kuulla.
...että on tullut viime aikoina pohdittua, "sossukulttuurin" ylläpitämistä myös yrittäjien puolelta. Tästä vielä kauemmas palstan aiheesta - feminismistä.
Sossukulttuuri vähentää myös kilpailua. Naapurin tytöstä/pojasta ei tulekkaan kova kilpailija, vaan jonkun yrityksen mapittaja.
Kiinasta muuten kuulin sanottavan, että äidinmaidosta vedetään samat tiedot kuin mitä täällä tarjotaan tietyille yksilöille kaupallisessa koulutuksessa. Tuon tiedän pitkälti myös pitävän paikkansa.
Yrittäjät ovat käymässä vähiin. Feminismi ei kyllä vaali heitä millään tavoin.
Feminismi on vähän kuin entisen miehen työreformi, hyviä ajatuksia vaikka muille jakaa, mutta rahoittajista ei tietoakaan...
..olematta varsinaisesti täysiaikainen feministi katson olevani oikeutettu vastaamaan kysymykseen työnantajasta..
..olen sitä mieltä, että olisi kansakunnan etu, jos huonot työnantajat poistuisivat, jos ei maasta, niin ainakin taloudesta, ne ovat vain kehityksen jarru ja osaamattomuuden ylläpitäjä..
..ei tarvitse olla edes ekonomisti nähdäkseen, millaisia resurssien haaskaajia nykyiset firmat, saati julkiset organisaatiot ovat, seisovat tumput suorina ja odottavat valmista, ja vaikka vielä esittäisi valmiin suunnitelman ja lukisi sen ääneen ja piirtäisi kuvan, niin ei, mitään ei tapahdu..
..sen sijaan iniseminen luonnistuu kyllä, milloin verot ovat liian suuret, milloin liian pienet, milloin sivukulut ahdistaa, milloin työvoimasta on pulaa, milloin työvoimaa on liikaa jne..
..mielestäni työnantajille pitäisi enenevästi aiheuttaa stressiä, se karaisisi ja muovaisi työnantajista kilpailukelpoisia, yhteiskunta hyysää liikaa talouselämää, joka vain pehmenee ja muuttuu yhä enemmän pullasorsan kaltaiseksi..
..ja kuten tiedämme, pullasorsa ei menesty, jos se joutuu ympäristöön, jossa pullaa ei tarjoilla..
..tästä näkökulmasta suosittelen rankkaa naispalkkaerää ainakin tyhmimmille työnantajille..
ja mitä vittua puhut taloudesta, kun fatka on ettei yksikään saatanan taliaivo vasemmistolainen niistä tiedä paskan vertaan.
ja sinäkö tiedät.
Mun mielestä vanhemmuuden kustannusten jakaminen työnantajien kesken on niitä harvoja järkeviä feministisiä KONKREETTISIA ratkaisuehdotuksia tasa-arvon parantamiseksi. Vaikka tulikohan sekään alunperin ideoitua missään naisjärjestössä? Eikös se tullut jonkun ammattiliiton johdolta. Mä arvostelen nykyfeminismin tapaa abstrahoida kaikenlaisia asioita ongelmiksi, jotka johtuvat yhteiskunnan rakenteellisesta väkivallasta, jonka takana on miehet. Esim. naisiin kohdistuva väkivalta, jonka väitetään johtuvan siitä, että miehet yleisesti alistavat naisia. Ja sen perusteella voidaan sitten tyrmätä kaikki semmoinen väkivaltatutkimus, jossa lähtökohta olisi joku muu.
Mä kyllä kannatan feministejä tässä vanhemmuuskustannusasiassa. Kokonaan toinen asia on sitten se, että jos tutustuu vaikkapa EVA:n sivuihin (joka ei kyllä edusta työnantajia suoraan, mutta tekee ideologista raivaustyötä työnantajien etujen näkökulmasta), niin se on kyllä selvä asia, että työnantajapuolella tehdään kovasti töitä hyvinvointiyhteiskunnan purkamiseksi, tavoitteena markkinayhteiskunta. Jos kannattaa hyvinvointiyhteiskuntaa, niin sitä ei kyllä kehitetä työnantajaa paapomalla.
noin pääpiirteiltään.