Mitä asioita teidän mielestänne Jehovan todistajien pitäisi muuttaa, jotta kaikki osapuolet olisivat tyytväisi, kuitenkaan niin ettei Raamatun periaatteita joutuisi luopumaan?
Itse voisin esinmmäiseksi mainita paljon puhutun verikiellon. Olen ehdottomasti Jehovan todistajien kanssa samaa mieltä siitä, että käskyyn karttaa verta sisältyy myös verensiirrot, sillä eipä tuota käskyä karttaa verta voisi paljon selkeämmin Raamatussa ilmaista.
Mutta koska kyseessä on kuitenkin asia, jossa saattaa olla henki vaarassa ja ja saa muut ihmiset raivon valtaan, joten olisiko sittenkin parempi, että Seura jättäisi tuon valinnan jokaisen yksilön henk.kohtaiseksi päätökseksi. Toki he voisivat edelleen säilyttää tuon kielteisen asenteen verensiirtoihin, kuten oikein onkin, mutta jos joku yksilö päättäisi kuitenkin ottaa verta, niin seurakunta ei puuttuisi siihen, vaan jättäisi sen kyseisen henkilön ja Jumalan väliseksi asiaksi, jollainen se kyllä oikeastikin on.
Vaikka tällainen muutos tehtäisiin, niin se ei välttämättä verensiirtoja juurikaan lisää Jehovan todistajien keskuudessa, mutta ainakaan kukaan ei voisi valittaa, jos kyseessä olisi vapaaehtoinen, omaantuntoon perustuva valinta, eikä taustalla olisi erottamisuhkaa.
Lasten suhteen tilanne onkin huomattavasti kinkkisempi. Ehkä siinäkin olisi viisainta antaa lääkärin tehdä päätös, sillä eihän pieni lapsi pysty tuollaisista asioista vielä päättämään. Siitä tulikin mieleeni eräs tekstin pätkä, joka sai ainakin minut näkemään punaista.
"Tällainen vaihtoehtoinen veretön hoito on parempaa ja turvallisempaa kuin sellainen hoito, jossa käytetään verta, ja lisäksi, mikä tärkeintä, heidän lapsensa pysyy sen ansiosta suuren Elämänantajan, Jehova Jumalan, suosiossa." (km 9/92)
Siis hetkinen, miten lapsen asemaan Jumalan silmissä voi vaikuttaa se, mitä aikuiset päättävät tehdä hänen puolestaan? Jos esim. 5-vuotiaalle tehdään verensiirto ja vaikka se onkin Jumalan silmissä väärin, niin miten hän muka voisi sen vuoksi joutua Jumalan epäsuosioon, koska tuolla lapsella ei ole mitään tekemistä ko. päätöksen kanssa? Sitten hänellä riittävästi ikää ja ymmärrystä tehdä itse päätöksiä, niin vasta silloin hän on teoistaan tilivelvollinen Jumalan edessä.
Tässäkin tilanteessa vanhemmat voivat yrittää tehdä kaikkensa, että lapselle annettaisiin veretöntä hoitoa, mutta lopulta kuitenkin mukautua siihen, minkä lääkäri näkee parhaaksi ratkaisuksi.
Vaikka lapselle lopulta annettaisiin verensiirto, niin ainakin vanhemmat ovat tehneet kaikkensa, eikä heidän tarvitsisi siitä huonoa omaatuntoa kantaa.
Sitten toiseen asiaan, eli siihen miten entisiä jäseniä kohdellaan. Tässäkään Jehovan todistajien toimintatapa ei ole täysin Raamatullinen, sillä tulee myös rakastaa vihollista ja tehdä hyvää kaikille ihmisille. Se, että heitä kartetaan, ei tervehditä saati jutella, ei ole kovin rakkaudellinen menettelytapa.
Toki Raamatussa käsketään poistamaan paha keskuudesta, mutta tuskin sillä sitä tarkoitetaan, että pitäisi alkaa heitä totaalisesti karttamaan. Vaan pikemminkin kyse on siitä, että hän ei enää kuulu seurakuntaan, eikä häntä huolita mukaan minkäänlaiseen hengelliseen tai vapaa-ajan toimintaan, joka on seurakunnan järjestämää. Se on ihan ok, että hänen kanssaan ei puhuta, jos hän tulee kokoukseen yms, mutta tarvitseeko tuon koskea muutakin elämää?
Ja onko Seuralla loppujen lopuksi oikeutta tehdä päätöksiä jäsentensä puolesta, kuinka paljon he saavat olla tekemisissä sellaisten sukulaisten kanssa, jotka ovat erotettuja? Ei ole, sillä sen pitäisi olla tässäkin jokaisen henk.kohtainen valinta, miten hän Raamattua soveltaa. Ei kukaan ulkopuolinen voi siihen tulla sanomaan, mikä on oikein tai väärin, sillä he eivät ole tietoisia siitä, mikä kunkin perheen sisäinen tilanne on. Ei ole oikein hylätä sellaista, joka todella saattaa tarvita kipeästi apua.
Ja mitä tulee siihen pelkoon, että nuo erotetut saattavat houkutella toisia mukanaan väärintekoon, niin yhtä lailla ja ehkä paljon todennäköisemmin saattavat toisetkin ulkopuoliset, jotka eivät ole koskaan olleet Jehovan todistajia, houkutella väärintekoon, eikä heitä kuitenkaan käsketä varsinaisesti karttamaan.
Jehovan todistajilla on hyvä ohje, miten tulisi valita seuransa. Eiköhän jokainen siinä tapauksessa osaa itse tehdä ne valintansa, joista myös itse on vastuussa. Ei kukaan voi tulla määräämään, kenen kanssa viettää aikaa, vaan se päätös on tehtävä itse. Hieman lisää vapautta tehdä itse valintoja ja vähemmän sääntöjä, kun jokainen kuitenkin loppujen lopuksi on edelleen vastuussa vain itsestään.
Tässä nyt pari asiaa, joissa kaipaisin muutoksia ja katsotaan jahka jotain joskus tapahtuisi.
Itse voisin esinmmäiseksi mainita paljon puhutun verikiellon. Olen ehdottomasti Jehovan todistajien kanssa samaa mieltä siitä, että käskyyn karttaa verta sisältyy myös verensiirrot, sillä eipä tuota käskyä karttaa verta voisi paljon selkeämmin Raamatussa ilmaista.
Mutta koska kyseessä on kuitenkin asia, jossa saattaa olla henki vaarassa ja ja saa muut ihmiset raivon valtaan, joten olisiko sittenkin parempi, että Seura jättäisi tuon valinnan jokaisen yksilön henk.kohtaiseksi päätökseksi. Toki he voisivat edelleen säilyttää tuon kielteisen asenteen verensiirtoihin, kuten oikein onkin, mutta jos joku yksilö päättäisi kuitenkin ottaa verta, niin seurakunta ei puuttuisi siihen, vaan jättäisi sen kyseisen henkilön ja Jumalan väliseksi asiaksi, jollainen se kyllä oikeastikin on.
Vaikka tällainen muutos tehtäisiin, niin se ei välttämättä verensiirtoja juurikaan lisää Jehovan todistajien keskuudessa, mutta ainakaan kukaan ei voisi valittaa, jos kyseessä olisi vapaaehtoinen, omaantuntoon perustuva valinta, eikä taustalla olisi erottamisuhkaa.
Lasten suhteen tilanne onkin huomattavasti kinkkisempi. Ehkä siinäkin olisi viisainta antaa lääkärin tehdä päätös, sillä eihän pieni lapsi pysty tuollaisista asioista vielä päättämään. Siitä tulikin mieleeni eräs tekstin pätkä, joka sai ainakin minut näkemään punaista.
"Tällainen vaihtoehtoinen veretön hoito on parempaa ja turvallisempaa kuin sellainen hoito, jossa käytetään verta, ja lisäksi, mikä tärkeintä, heidän lapsensa pysyy sen ansiosta suuren Elämänantajan, Jehova Jumalan, suosiossa." (km 9/92)
Siis hetkinen, miten lapsen asemaan Jumalan silmissä voi vaikuttaa se, mitä aikuiset päättävät tehdä hänen puolestaan? Jos esim. 5-vuotiaalle tehdään verensiirto ja vaikka se onkin Jumalan silmissä väärin, niin miten hän muka voisi sen vuoksi joutua Jumalan epäsuosioon, koska tuolla lapsella ei ole mitään tekemistä ko. päätöksen kanssa? Sitten hänellä riittävästi ikää ja ymmärrystä tehdä itse päätöksiä, niin vasta silloin hän on teoistaan tilivelvollinen Jumalan edessä.
Tässäkin tilanteessa vanhemmat voivat yrittää tehdä kaikkensa, että lapselle annettaisiin veretöntä hoitoa, mutta lopulta kuitenkin mukautua siihen, minkä lääkäri näkee parhaaksi ratkaisuksi.
Vaikka lapselle lopulta annettaisiin verensiirto, niin ainakin vanhemmat ovat tehneet kaikkensa, eikä heidän tarvitsisi siitä huonoa omaatuntoa kantaa.
Sitten toiseen asiaan, eli siihen miten entisiä jäseniä kohdellaan. Tässäkään Jehovan todistajien toimintatapa ei ole täysin Raamatullinen, sillä tulee myös rakastaa vihollista ja tehdä hyvää kaikille ihmisille. Se, että heitä kartetaan, ei tervehditä saati jutella, ei ole kovin rakkaudellinen menettelytapa.
Toki Raamatussa käsketään poistamaan paha keskuudesta, mutta tuskin sillä sitä tarkoitetaan, että pitäisi alkaa heitä totaalisesti karttamaan. Vaan pikemminkin kyse on siitä, että hän ei enää kuulu seurakuntaan, eikä häntä huolita mukaan minkäänlaiseen hengelliseen tai vapaa-ajan toimintaan, joka on seurakunnan järjestämää. Se on ihan ok, että hänen kanssaan ei puhuta, jos hän tulee kokoukseen yms, mutta tarvitseeko tuon koskea muutakin elämää?
Ja onko Seuralla loppujen lopuksi oikeutta tehdä päätöksiä jäsentensä puolesta, kuinka paljon he saavat olla tekemisissä sellaisten sukulaisten kanssa, jotka ovat erotettuja? Ei ole, sillä sen pitäisi olla tässäkin jokaisen henk.kohtainen valinta, miten hän Raamattua soveltaa. Ei kukaan ulkopuolinen voi siihen tulla sanomaan, mikä on oikein tai väärin, sillä he eivät ole tietoisia siitä, mikä kunkin perheen sisäinen tilanne on. Ei ole oikein hylätä sellaista, joka todella saattaa tarvita kipeästi apua.
Ja mitä tulee siihen pelkoon, että nuo erotetut saattavat houkutella toisia mukanaan väärintekoon, niin yhtä lailla ja ehkä paljon todennäköisemmin saattavat toisetkin ulkopuoliset, jotka eivät ole koskaan olleet Jehovan todistajia, houkutella väärintekoon, eikä heitä kuitenkaan käsketä varsinaisesti karttamaan.
Jehovan todistajilla on hyvä ohje, miten tulisi valita seuransa. Eiköhän jokainen siinä tapauksessa osaa itse tehdä ne valintansa, joista myös itse on vastuussa. Ei kukaan voi tulla määräämään, kenen kanssa viettää aikaa, vaan se päätös on tehtävä itse. Hieman lisää vapautta tehdä itse valintoja ja vähemmän sääntöjä, kun jokainen kuitenkin loppujen lopuksi on edelleen vastuussa vain itsestään.
Tässä nyt pari asiaa, joissa kaipaisin muutoksia ja katsotaan jahka jotain joskus tapahtuisi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
..kymmentä käskyä.Kaikkia!Ei vain yhdeksää.
Lapsesi on ollut onnettomuudessa ja hän kuolee ilman verensiirtoa. Jehovan todistajana kuitenkin hyväksyt lapsesi kuoleman ennemmin kuin hänen elämänsä pelastavan verensiirron. Kymmenen vuoden kuluttua saatkin lavalta "uutena valona" markkinoitua "hengellistä ravintoa" jonka seurauksena verensiirrot ovatkin sallittuja! Mitä ajattelisit?
Lainauksia Jehovan todistajien ylläpitämiltä sivuilta "Verikysymys uudessa valossa":
------------------------------------------------------------------------------------------
Jatkossa todistajat eivät saa ottaa veren pääkomponentteja, joiksi Vartiotorni-seura määrittelee valkosolut, punasolut, plasman ja verihiutaleet eli trombosyytit. Yllätävä uusi veto oli se, että kuitenkin näiden pääkomponenttien kaikki alikomponentit ovat nyt jatkossa hyväksyttäviä.
Kristityt ... kieltäytyvät kokoveren, punasolujen, valkosolujen, verihiutaleiden ja plasman siirroista. He saattavat kuitenkin antaa lääkärin hoitaa heitä pääkomponeteista erotetulla aineosalla.
- Vartiotorni 15.6.2000, s.30 kpl 4.
Mielestämme tämä uusi asenne oli selvä askel parempaan suuntaa. Aikaisemmin todistajille oli sallittu samalla tavoin plasman komponentit, mutta nyt otettiin askel eteenpäin ulottamalla tämä periaate muihinkin veren pääkomponentteihin.
Vaikka tämä ei tunnu suurelta muutokselta, niin sillä on suuri merkitys kehittyneissä maissa asuville todistajille. Punasoluista voidaan erottaa hemoglobiini, joka on happea veressä kuljettava molekyyli. Tällä hetkellä monissa laboratorioissa maailmalla kehitetään keinoverta, joka olisi todistajille erinomainen vaihtoehto. Pahaksi onneksi keinoveren valmistuksessa käytetään veripankeista saatua hemoglobiinia, joten vanhan näkemyksen mukaan keinoveri olisi ollut kuitenkin kiellettyjen aineiden listalla. Uusi päätös muutti tämän tilanteen ja kun keinoverivalmisteet tulevat markkinoille, ovat todistajat innokkaina odottamassa niiden käyttöä.
Verikysymys oli jäänyt pulmalliseen välivaiheeseen uuden Vartiotornin kirjoituksen jälkeen. Tämän johdosta lähti liikkeelle myös huhuja vielä suuremmasta muutoksesta.
Syntyneiden kysymysten johdosta hallintoelimen 'kuultiin' käsitelleen asiaa uudelleen keskiviikkona 24.5.2000 pitämässään kokouksessa. Huhut tuon kokouksen päätöksestä alkoivat kiertää Internetissä jo paria päivää myöhemmin. Tavallisesti luotettavaksi tunnettu Jehovan todistajien sisäpiiriä tunteva lähde kirjoitti Hourglass2 Outpost Internet-sivustolla lauantaina 27.5.2000 seuraavaa:
Hallintoelin äänesti viime keskiviikkona verensiirtojen sallimisen puolesta. Seurakuntiin lähtetään kirjeet, joissa sanotaan että jos joku ottaa verensiirron, niin häntä vastaan ei tule ryhtyä toimiin. Mitään julkista ei tulla ilmoittamaan, mutta sana tulee leviämään nopeasti kunhan kirjeet saapuvat. Ehkä tästä on jo keskusteltu täällä h2o:ssa, mutta itse kuulin tästä vasta äsken. Hyvä uutinen täällä oleville uudistajille. -Joseph Malik
--------------------------------------------------------------------------------------------
Lukekaa lisää:
Verikysymys uudessa valossa -sivustot:
http://www.geocities.com/Athens/Academy/9713/index.html
Ajatellaan asiaa Raamatun pohjalta:
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Apt.15.html
"Jerusalemin kokous
1 Juudeasta tuli Antiokian seurakuntaan eräitä, jotka opettivat: "Ellette anna ympärileikata itseänne, niin kuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua." 2 Paavali ja Barnabas asettuivat vastustamaan heitä, ja asiasta käytiin kiivasta väittelyä. Niinpä päätettiin, että Paavali ja Barnabas ja muutamat muut lähtisivät Jerusalemiin apostolien ja vanhimpien puheille, jotta saataisiin selvyys tästä kiistakysymyksestä. 3 Seurakunnan varustettua heidät matkalle he kulkivat Foinikian ja Samarian halki ja kertoivat veljille pakanoiden kääntymisestä. Kaikki ilahtuivat suuresti kuulemastaan.
4 Kun he saapuivat Jerusalemiin, seurakunta, apostolit ja vanhimmat ottivat heidät vastaan, ja he kertoivat niistä suurista teoista, joita Jumala heidän matkallaan oli tehnyt. 5 Silloin eräät uskoon tulleet fariseukset puuttuivat asiaan ja sanoivat, että kääntyneet pakanat oli ympärileikattava ja velvoitettava noudattamaan Mooseksen lakia.
6 Apostolit ja vanhimmat kokoontuivat käsittelemään tätä kysymystä. 7 Kun väittelyä oli kestänyt pitkään, Pietari nousi puhumaan ja sanoi: "Veljet, te tiedätte, että Jumala on jo aikoja sitten teidän keskuudessanne tehnyt valintansa: hän on antanut pakanoiden kuulla minun suustani evankeliumin ja tulla uskoon. 8 Jumala, joka tuntee kaikkien sydämet, osoitti hyväksyvänsä heidät vuodattaessaan Pyhän Hengen heihin yhtä lailla kuin meihinkin. 9 Hän ei tehnyt mitään eroa heidän ja meidän välillämme, vaan puhdisti heidän sydämensä uskolla. 10 Miksi te siis nyt uhmaatte Jumalaa ja panette opetuslasten harteille ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä me itse ole jaksaneet kantaa? 11 Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo, samalla tavoin kuin heidät."
12 Koko joukko vaikeni. Kaikki kuuntelivat Barnabasta ja Paavalia, kun nämä kertoivat, miten suuria tunnustekoja ja ihmeitä Jumala oli kansojen keskuudessa tehnyt heidän kättensä kautta. 13 Kun he olivat lopettaneet, alkoi Jaakob puhua. Hän sanoi: "Veljet, kuulkaa mitä sanon. 14 Simon kertoi, kuinka Jumala ensi kerran lähestyi pakanoita ottaakseen heistä itselleen oman kansan. 15 Tämä käy yksiin sen kanssa, mitä profeetat ovat kirjoituksissa sanoneet:
16 -- Sen jälkeen minä palaan
ja rakennan jälleen Daavidin sortuneen majan.
Raunioista minä sen taas rakennan,
minä pystytän sen uudelleen,
17 jotta kaikki muutkin ihmiset etsisivät Herraa,
kaikki kansat, jotka olen omikseni ottanut.
Näin sanoo Herra,
18 joka on antanut tästä tiedon jo ammoin.
19 Tästä syystä ei mielestäni pidä hankaloittaa niiden elämää, jotka vieraista kansoista kääntyvät Jumalan puoleen. 20 [i] Meidän on kuitenkin lähetettävä heille kirje ja kehotettava heitä karttamaan sellaista, minkä epäjumalanpalvelus on saastuttanut, sekä haureutta*, verta ja lihaa, josta verta ei ole laskettu. 21 Onhan Mooseksen laki jo ikimuistoisista ajoista tullut tunnetuksi joka kaupungissa, kun sitä luetaan synagogissa jokaisena sapattina."
Kokouksen päätös
22 Silloin apostolit ja vanhimmat yhdessä koko seurakunnan kanssa päättivät valita joukostaan muutamia miehiä ja lähettää heidät Antiokiaan Paavalin ja Barnabaksen kanssa. Valituiksi tulivat Juudas, jota kutsuttiin Barsabbakseksi, sekä Silas -- molemmat seurakunnan johtavia miehiä. 23 Heille annettiin mukaan seuraava kirje:
"Apostolien ja vanhimpien veljellinen tervehdys pakanuudesta kääntyneille Antiokian, Syyrian ja Kilikian veljille. 24 Me olemme kuulleet, että muutamat, jotka ovat tulleet meidän luotamme mutta joita me emme ole lähettäneet, ovat puheillaan järkyttäneet teitä ja saattaneet teidät hämmennyksiin. 25 Siksi olemme yksimielisesti päättäneet lähettää edustajamme teidän luoksenne. He tulevat yhdessä rakkaiden veljiemme Barnabaksen ja Paavalin kanssa, 26 jotka ovat panneet henkensä alttiiksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen tähden. 27 Lähetämme siis Juudaksen ja Silaksen, ja he tuovat tämän saman viestin myös suullisesti. 28 Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet: 29 karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta. Kun näitä vältätte, kaikki on kohdallaan. Voikaa hyvin."
30 Näin heidät lähetettiin matkaan. Antiokiaan saavuttuaan he kutsuivat seurakunnan koolle ja antoivat kirjeen veljille. 31 Kirje luettiin, ja sen rohkaisevat sanat ilahduttivat kaikkia. 32 Juudas ja Silas, jotka hekin olivat profeettoja, puhuivat veljille monin sanoin rohkaisten ja vahvistaen heitä. 33 He viipyivät kaupungissa jonkin aikaa ja lähtivät sitten rauhantoivotusten saattelemina veljien luota niiden luo, jotka olivat heidät lähettäneet. [ 34 Silas kuitenkin päätti jäädä heidän luokseen, ja niin Juudas lähti yksin.]* 35 Paavali ja Barnabas sen sijaan jäivät vielä Antiokiaan. Yhdessä monien muiden kanssa he opettivat ja julistivat Herran sanaa"
-> " Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet: 29 karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta. Kun näitä vältätte, kaikki on kohdallaan."
"välttämättömät ohjeet:
- karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa
- samoin verta
- ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu
- sekä haureutta"
Minkälainen olisi seurakunnan hengellinen puhtaus, jos luettelon sisältö jätettäisiin jokaisen yksilön omantunnon päätettäväksi, kun:
"9 Petollinen on ihmissydän,
paha ja parantumaton
vailla vertaa!
Kuka sen tuntee" Jer.17:9
?
menet tälle palstalle
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000100&posting=22000000009705495