Miten kaikki alkoi?

Joku(Se alkuperäinen) kirjoitti:

SEURAKUNTAMME HISTORIA

Kirje lopunajassa elävälle Jumalan seurakunnalle


Viime vuosikymmeninä uskonsuunnat ovat ryhtyneet tekemään historiankertomusta omasta yhteisöstään. Historiikkeja on syntynyt lähes kaikista uskontokunnista. ”Miten kaikki alkoi?”, sopii niiden otsikoksi.
Monenlaisia historiankirjoituksia on myös syntynyt otsikolla ”Kristikunnan historia”. Niiden otsikoksi soveltuisi paremminkin Nimikristillisyyden historia.

Raamatullisesta Jumalan seurakunnasta, ekkleesiasta ei tarvitsisi laatia historiikkeja. Historiamme on valmiiksi kirjoitettu.



Miten kaikki alkoi?
Sen voimme lukea mm. Luukkaan evankeliumista ja Apostolien teoista. Ne ovat Luukkaan ensimmäinen ja toinen kirje Teofilukselle, historiikkimme.



Luukkaan evankeliumi alkaa näin: ”Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu” (1:1-4).
Historiamme jatkuu Apostolien teoissa (Luukkaan toine kirje Teofilukselle): ”Edellisessä kertomuksessani kirjoitin, oi Teofilus, kaikesta, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa, hamaan siihen päivään asti, jona Hänet otettiin ylös, sitten kuin Hän Pyhän Hengen kautta oli antanut käskynsä apostoleille, jotka hän oli valinnut, ja joille Hän myös kärsimisensä jälkeen moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä, ilmestyen heille neljänkymmenen päivän aikana ja puhuen Jumalan valtakunnasta” (Apt.1:1-3).



Oikeastaan historiamme alkaa jo Taivaasta, jossa olimme Jumalan suunnitelmissa. ”…niin kuin hän ennen maailman perustamista oli Hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat Hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, Hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, Hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä Hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus Hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, Hänen armonsa rikkauden mukaan.
Tätä armoa Hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi” (Efes.1:4-8).

”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on” (Joh.1:1-3). ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta” (Joh.1:14).

Maallinen olemassaolomme historia alkaa Raamatun luomiskertomuksesta: ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan” (1 Moos. 1:1). ”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa” (1 Moos.1:27).

Historiamme alkaa siis Taivaasta ja päättyy Taivaaseen. Mitä siinä välissä tapahtuu, sen kaiken kertoo Raamattu, Vanha ja Uusi Testamentti. Siinä historiassa me elämme. Kaikki muut ”seurakuntahistoriat” ovat vieraitten uskontojen historioita.




SEURAKUNNAN NIMI

Jumalan seurakunta, josta Raamattu puhuu, ei ole ihmisten perustama uskonnollinen laitos, kirkko tms.. Jumalan seurakunta on yksi.
Se on Jerusalemissa, Golgatan ristillä yhden ainoan kerran perustettu Jeesuksen opetuslasten joukko. Synnistä vapautetut ihmiset ovat Jumalan seurakunta, ne jotka ovat tulleet Jeesuksen veriuhrin perustalle.
Tämän seurakunnan tulee, ollakseen raamatullinen, ilmetä yhtenä pyhien yhteytenä jokaisella paikkakunnalla. Tämä ei tarkoita, että pitää olla koolla saman katon alla.

Historiamme opettaa, että yhden paikkakunnan yksi Jumalan seurakunta voi kokoontua lukuisissa eri kodeissa ym. kokouspaikoissa. Esimerkkinä Jerusalemissa oleva Jumalan srk., jossa oli tuhansia jäseniä, mutta sitä sanottiin yhdeksi seurakunnaksi.

Seurakuntamme silloin tarvitsi useita kymmeniä, jopa satoja kokoontumispaikkoja. Historiamme ei mainitse niitä kaikkia. Useista kokoustiloista huolimatta se oli yksi srk. Katso mm. Apt. 1:13; 8:3; 10:24,27,33; 12:5,12; 16:32; 21:18; 28:16,23,30,31.



Korinton kaupungissa seurakuntaa nimitettiin Jumalan seurakunnaksi: ”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin” (1 Kor.1:2). ”Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus, Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle ynnä kaikille pyhille koko Akaiassa. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!” (2 Kor.1:1-2).

”Älkää olko pahennukseksi juutalaisille, älkää kreikkalaisille älkääkä Jumalan seurakunnalle” (1 Kor. 10:32; 11:16; 15:9; Gal.1:13).

Eri paikkakunnilla olevia pyhiä nimitettiin sen paikkakunnan Jumalan seurakunnaksi.

”Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntain seuraajia, jotka ovat Juudeassa” (1 Tes. 2:14).

Raamatullisesti voidaan sanoa, että monta paikallisseurakuntaa ovat yhdessä yksi, kaikkien aikojen ja kaikkien paikkakuntien kaikista pyhistä koostuva Jumalan seurakunta.

Itämeren rannalla voimme nähdä vettä, joka on samaa, kuin Välimeressä oleva vesi. Kysymyksessä on kaksi merta, mutta yksi vesi. Samoin on seurakunta ja seurakunnat.

”Niin oli nyt seurakunnalla (yksikössä) koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta” (Apt. 9:31). Oli monta seurakuntaa, yksikössä.

Tähän monta seurakuntaa -sanaan ei pidä sekoittaa ihmisten perustamia niin sanottuja ”seurakuntia”, jotka ovat uskonnollispoliittisia liikelaitoksia.



Raamattu puhuu seurakunnasta yksikössä, vaikkakin se näkyvässä maailmassamme ilmenee monikossa. Me Turussa olevat Jumalan ihmiset olemme samaa seurakuntaa esim. Jerusalemissa asuvien pyhien kanssa.
Jumalan srk. Jerusalemissa, Lontoossa, Sydneyssä, Turussa jne. on samaa Jumalan kansaa (samassa Pyhän Hengen ”vedessä”) kaikkien aikojen elävien ja kuolleiden pyhien kanssa. Seurakunta ON yksi.

Varma ja raamatullinen seurakuntatotuus on myös se, että jokaisella paikkakunnalla on yksi Jumalan seurakunta. "Kirjoita kirjaan, mitä näet, ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle, Efesoon ja Smyrnaan ja Pergamoon ja Tyatiraan ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan” (Ilm.1:11). Seitsemän kaupunkia, seitsemän seurakuntaa, yksi kaupunki, yksi seurakunta, jne.. Näin Raamattu opettaa.

”Minä jätin sinut Kreettaan sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niin kuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat” (Tiit.1:5).
Tämä totuus on aina ollut Jumalan silmissä tosiasia. Hän näkee jokaisella paikkakunnalla yhden, Jeesuksen verellä lunastetun ihmisjoukon, Hänen seurakuntansa.



Raamatun meistä käyttämä nimitys ”Jumalan seurakunta” kuvaa omistussuhdetta, ei niinkään nimeä. Jumalan ihmiset ovat Jumalan seurakunta.
Helsingissä olevat Jumalan ihmiset ovat Helsingissä oleva Jumalan seurakunta. Turussa olevat Jumalan ihmiset ovat Turussa oleva Jumalan seurakunta. Korintossa olevat Jumalan ihmiset ovat Korintossa oleva Jumalan seurakunta. Yksinkertaista. … Yhteisesti olemme YKSI Jumalan srk.


ENNALLEEN ASETTAMINEN

Jumalalla on suunnitelmissa edelleen saada seurakunta kaikilta osin alkuperäiseen tahtoonsa, historiamme alkuvaiheeseen. Hän ei muuta opetustaan meidän tekemisiemme mukaiseksi. Meidän on muututtava Hänen mielensä mukaisiksi.
Meidän on hyvä varoa kaikkea toimintaa, mikä saattaa rikkoa raamatullisen tärkeysjärjestyksen. Jopa niin hyvä asia, kuin Israel-ystävyys saattaa saada liian suuret mittasuhteet. Yksityisen seurakuntalaisen tehtäväalue voi painottua Israel-ystävyyteen, mutta seurakunnan tehtävässä se on sivuasia (joka siis kuitenkin kuuluu seurakunnan tehtäviin).

Seurakunnan päätehtävä on lähetyskäskyn toteuttaminen: ”Menkää ja tehkää opetuslapsia, kastakaa, opettakaa, hoitakaa, rohkaiskaa, nuhdelkaa, siunatkaa, kokoontukaa jne..” Tähän tehtävään tulee kaikkien osallistua, sekä naisten että miesten.

Linjanvetomme seurakuntatyössä on näin: ”Mistä Raamattu puhuu paljon, siitä mekin puhumme paljon. Mistä Raamattu puhuu vähän, siitä mekin puhumme vähän. Mistä Raamattu ei puhu, siitä mekään emme puhu.”

Historiamme ensimmäiset sata vuotta velvoittavat meitä edelleen pysymään sen aikaisessa uskossa. Alkuperäisen kristinuskon toteuttamiseen on kuljettava Kristuksen opin alkeiden kautta (Hebr.6).

Emme voi uskoa, että joku on oikeassa uskossa, ellei hän tahdo kaikessa tulla Jumalan mielen mukaiseksi mielipiteiltään, tavoiltaan, tekemisiltään jne..
Jos joku ei tahdo olla kokonaan Jeesuksen Kristuksen valtaama, on hän vielä itsensä valtaama, täynnä omaa itseään. Hän ei vielä ole raamatullisessa mielessä Jeesuksen opetuslapsi.

”Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa” (Matt.6:24).




KETKÄ OVAT VELJIÄ ?

”Niin joku sanoi hänelle: "Katso, sinun äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat sinua puhutella."

Mutta hän vastasi ja sanoi sille, joka sen hänelle ilmoitti: "Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljeni?" Ja hän ojensi kätensä opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Katso, minun äitini ja veljeni!

Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini." (Matt. 12:47-50). "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi" (Joh.8:31-34). ”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sen tähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille” (Joh.16:13). Pyhä Henki, Totuuden Henki käyttää Raamatun Sanaa johtaessaan meitä kaikkeen totuuteen. ”Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus” (Joh.17:17).





Miten nyt tulee toimia?

YKSIMIELISYYS

Ensimmäinen asia pyrkiessämme raamatulliseen uskovien yhteyteen on yksimielisyys. Jumala tahtoo omiensa olevan kaikessa samaa mieltä keskenään Hänen tahtonsa mukaan.

”Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne, (minkä periaatteen mukaan ?) Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan, niin että te yksimielisesti ja yhdestä suusta ylistäisitte Jumalaa ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen isää” (Room.15:5-6).
Jumalan mielipiteet ovat Raamatussa. Niiden hylkääminen on aiheuttanut uskovien hajaannustilan. Yhteys korjaantuu palaamisella takaisin Hänen Sanaansa.

”Mutta minä kehotan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus” (1 Kor.1:10). "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan” (1 Kor.4:6).



Meidän kaikkien on oltava yhtä mieltä Raamatun kanssa seurakuntatotuudesta.

Omaksuessamme raamatullisen seurakuntaopetuksen pääsemme muissakin kysymyksissä eteenpäin. Jos uskomme ja ymmärrämme väärin seurakuntatotuuden synnyttää tuo väärin ymmärtäminen lisää sekaannusta. Valhe synnyttää lisää valhetta. Totuus synnyttää lisää totuutta.

Mikäli pidämme nykyisen kaltaisia organisaatioita seurakuntina joudumme monenlaisiin muihinkin harhoihin. Esimerkkinä tästä 1. Timot. 3:15: ”miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus.” Tähän selkeään Jumalan Sanaan ei voida mitenkään sisällyttää nykyisen kaltaisia laitosseurakuntia. Niistä ei saada totuuden pylväitä.
Tästä johtuen asia jossakin väännetäänkin niin, ettei mainittu Raamatun kohta tarkoitakaan sitä, mitä se sanoo. Sanotaan, että piste kuuluu eri paikkaan. Mutta asia ei ole niin. Jumalan seurakunta, joka tuo esiin oikean Jumalan Sanan, on ”totuuden pylväs ja perustus”. Armo, totuus, oikeus ja vanhurskaus ovat seurakunnan keskeisiä pylväitä.



”Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä” (Efes. 2:19-22).

Ainoa oikea perustus yksilöuskovalla on ristillä täytetty lunastustyö. Tällä perustuksella olevat ihmiset yhdessä (seurakuntana) ovat kestävän totuuden edustajia. He rakentavat toimintansa Raamatussa olevien opetusten perustalle ( = ”apostolien ja profeettain…” ). Organisaatiopohjaisten, liikelaitosperiaatteella rakentuvien ”seurakuntien” toiminta on luopumuksen ja hajaannuksen ylläpitämistä. Niiden toiminta ei ole kestävällä perustalla. Sen tähden ne eivät ole totuuden pylväitä ja perustuksia.

Emmekö siis tahdo sanoutua irti luopumuksen voimista ja tulla herätyksen piiriin? Emmekö tahdo kaikesta sydämestämme ottaa vastaan sitä sanomaa, jota Pyhä Henki ilmoittaa meille? Joh.16:14. Kysymykset odottavat vastaustasi.



Uskomme Jumalan seurakunnassa, että kaikki oikeat uskovat ottavat iloiten vastaan Raamatussa ilmoitetun Jumalan totuuden. ”…lampaat kuulevat hänen ääntänsä; …ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä." ( Joh. 10:3-5 ).

”…he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin” (Apt.17:11).



Seurakuntatotuuden ymmärtäminen edellyttää, että haluamme olla tavallisia kristittyjä. Tavallinen kristitty on sellainen, joka ei uskoon tulonsa jälkeen liity mihinkään ihmisten perustamaan uskontoon (ns. seurakuntaan). Hän on jäänyt kristityksi Jumalan seurakuntaan.
Hän pitää kunnianaan olla pelkästään kristitty ilman etuliitteitä. Olemme tavallisia kristittyjä, emmekä esimerkiksi ”luterilaisia kristittyjä” tai ”helluntailaisia” jne.





JUMALAN SEURAKUNTA – MIKÄ SE ON JA KUKA SIIHEN KUULUU ?

Saadaksemme vastauksen otsikon kysymykseen, meidän on määriteltävä alkuperäinen, raamatun mukainen kristillisyys. On tiedettävä, minkälainen ihminen on kristitty ?



1. Hän on tullut uskoon eli uskonut syntinsä anteeksi Jeesuksen Nimessä ja ristin sovintoveressä.

2. Hän on saanut Pyhän Hengen lahjan sisimpäänsä. ”…luvatun Pyhän Hengen sinetti” (Ef.1:13).

3. Hän on luopunut syntielämästään eli tehnyt parannuksen (= kokonaisvaltainen elämän suursiivous).

4. Hän on ottanut upotuskasteen vedessä Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen (Apt.2:38, 41; 10:44-48).

5. Hän tunnustaa Jeesuksen ylösnousseeksi Herrakseen ja syntiensä sovittajaksi (Room.10:9-10).

6. Hän elää elämäänsä Jeesukselle, Häntä varten. Jeesus on hänen elämänsä (2 Kor.5:14-17).



Edellisten askelten kautta ihmisestä on tullut kristitty, uudestisyntynyt Jumalan lapsi, joka kulkee kohti Kirkkautta. Hän elää ”totuutta noudattaen rakkaudessa” (Efes. 4:25 ). Tällaisessa uskossa olevat ihmiset yhdessä ovat Jumalan kansa eli Hänen seurakuntansa. Jumalan ihmiset eli Jumalan seurakunta.



Jumalan seurakunta on siis yhteisnimitys raamatullisessa uskossa olevista ihmisistä. Jäsenyys tähän seurakuntaan saadaan edellä mainittujen kuuden askeleen kautta. Jäsenyys ei edellytä nimen kuulumista kirkonkirjaan tai muuhun jäsenrekisteriin. Jäsenyys on yhtä kuin ”olla Kristuksessa” ( 1 Kor.12:27; 2 Kor. 5:17; Gal. 3:26-27 ).



Ikävä asia on, että valtaosa tämän seurakunnan jäsenistä kuuluu ihmisten perustamiin uskontokuntiin. Kuuluisat Jumalan seurakunnan jäsenet, apostolit Pietari, Paavali ja Johannes ym. eivät kuuluneet nykyisen kaltaisiin uskontoihin. Meidänkin on kuuluttava ainoastaan Jumalan seurakuntaan.



Jokainen oikea kristitty kuuluu Jumalan seurakuntaan tunnusti hän sen tai oli tunnustamatta. Mikään muu ei ole mahdollista. Raamatun mukaan on mahdotonta olla oikeassa uskossa ja silti seurakuntaan kuulumaton. Sellaista käsitettä ei löydy Raamatusta.



Ymmärtäessämme tämän seurakunnan ainutlaatuisen olemassa olon, ymmärrämme samalla ettei Jumalalla voi olla mitään muuta seurakuntaa. Yksikään ihmisen perustama laitosorganisaatio tai toimintamuoto ei ole Jumalan seurakunta. Yhdistykset, rakennukset jne. voivat olla palvelemassa seurakuntalaisten päämääriä, Jumalan työtä maailmassa. Ne eivät kuitenkaan voi olla seurakuntia.

Ainoastaan ristintyön ympärille kokoontuneet ihmiset ovat Jumalan seurakunta. Tähän ei pidä lisätä mitään.



1. Seurakuntaan liittyminen tapahtuu kristityksi tulon myötä, ei mitenkään muuten.

2. Seurakuntaan kuuluminen on kuulumista Kristukselle, ei mitään muuta.

3. Seurakuntayhteys on yhteyttä muiden kristittyjen kanssa, ei mitään muuta.

4. Seurakunta näkyy maailmassa kristittyjen toiminnan kautta, ei mitenkään muuten.



Tähän seurakuntaan ei siis voida ”liittyä” kuten maallisiin organisaatioihin: ”Nimi jäsenkortistoon ja kuulut seurakuntaan. Nimi pois jäsenkortistosta, etkä enää kuulu seurakuntaan.” Näin ei Raamattu opeta. Se on ihmisten väärinkäsitystä.

Jumalan seurakunta on nyt hajallaan lukuisissa uskonsuunnissa. Toiminta ei siksi voi vastata Jumalan tahtoa.

Mutta seurakunnan Herra, Jeesus Kristus kutsuu taas kansaansa: ”…kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet”(Luuk.13:34).

”…heidän paimenensa olivat vieneet heidät harhaan, eksyttäville vuorille”(Jer.50:6). ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset…”(Jer.3:22).
Nämä alun perin Israelille lausutut kehotukset kuuluvat nyt myös uuden liiton Jumalan kansalle, seurakunnalle; meille Suomen pakanoillekin.
”Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta ( = ei juutalaisia); myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi Paimen” (Joh.10:16). Jeesus ”teki molemmat (juutalaiset uskoon tulleet ja pakanuudesta uskoon kääntyneet) yhdeksi ja purki erottavan väliseinän” (Efes.2:14-22).



On aika palata takaisin alkuperäiseen kristinuskoon. Jumalan Pyhä Henki ohjaa siihen. Hän ohjaa kaikkeen totuuteen. Jumala tahtoo hyvää seurakunnalleen. Hän parantaa kansansa vammat.



Nyt, kun seurakuntatotuus on selvinnyt, voimme alkaa toimia.

Meillä ei ole ollut mahdollisuutta toteuttaa raamatullista seurakuntatoimintaa niiden uskovien kanssa, jotka kuuluvat ns. ”seurakuntiin”.
Yhteinen toiminta on mahdollista vain ulkopuolella kaikkien uskonsuuntien. Tähän Pyhä Henki on johdattava Jumalan seurakunnan. Jeesus on edelleen kansansa kanssa ulkopuolella leirin.
”Sen tähden myös Jeesus, pyhittääkseen omalla verellänsä kansan, kärsi portin ulkopuolella. Niin menkäämme siis hänen tykönsä "ulkopuolelle leirin", hänen pilkkaansa kantaen; sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme.
Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät” (Hebr. 13:12-14).

Toimintamme pitää sisällään kaiken sen, mitä Raamattu opettaa. Voimme todeta esimerkiksi, että meidän seurakuntamme kautta ovat tapahtuneet maailmanhistorian suurimmat ihmeteot. Seurakuntamme jäseniähän olivat mm. Paavali, Pietari, Jaakob, Johannes, Filippus, Steafanus



Tätä raamatullista suuntaa tullaan paljon vastustamaan. Se kuuluu ulkopuolella leirin olevien osaan.

”Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne. Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sen tähden maailma teitä vihaa.
Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: 'Ei ole palvelija herraansa suurempi.' Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne. Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt” (Joh.15:17-21).

”Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi, eikä palvelija parempi isäntäänsä. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niin kuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niin kuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään!

Älkää siis pelätkö heitä” (Mat.10:24-26).


LAHKOLAISUUTTAKO?

Alkuajan Jumalan seurakuntaa syytettiin lahkolaisuudesta. Paavali kumosi väitteen sanoen: ”Sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa, ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin. Sen tähden minä myös ahkeroitsen, että minulla aina olisi loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä” (Apt.24:14-16).
Meitäkin tullaan sanomaan lahkolaisiksi. Emme silti saa olla sitä.

Lahkolaisuus on ”lihan teko” eli synti. ”Lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat …lahkot…, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa” (Gal. 5:19-21).

Uskosta osattomat juutalaiset sanoivat Paavalille: ”Katsomme kuitenkin syytä olevan kuulla sinulta, mitä mielessäsi on; sillä tästä lahkosta on meillä tiedossamme, että sitä vastaan kaikkialla kiistetään" (Apt.28:22).

Raamatullisen uskon eräs merkki on aina ollut, että sitä vastaan noustaan voimakkaasti, sitä nimitellään jos minkälaisilla halventavilla nimityksillä. ”Kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi” (2 Tim.3:12). Tämäkin Raamatun lupaus toteutuu kohdallamme.






UUDEN AJAN VALHEET

Uskovien pariin on luikerrellut tuo käärmeen sana: ”Onko Jumala todella sanonut?” Tuota epäuskon kylvöä kylvetään nyt fiksussa muodossa: ”Erilaisuuden hyväksyminen on kasvun merkki”, he sanovat. ”Pitää olla suvaitsevainen”, on yleisesti hyväksytty oppilauselma.
Hengellisiin asioihin nähden tuo on käärmeen myrkkyä ja vastoin Jumalan Sanaa. Hyväksymme kyllä ihmiset ja päätämme rakastaa heitä sellaisina kuin he ovat, kaikkine erikoisnäkemyksineen ja vakaumuksineen. Mutta kun tulee kysymys siitä, mikä on Jumalan tahto, niin silloin emme voi emmekä saa hyväksyä Raamatun ulkopuolisia mielipiteitä.

Emme mitenkään voi hyväksyä esimerkiksi sotivia väkivaltauskontoja tai itsemurhalahkoja. Mutta miten käyttäydymme Raamatulle vieraissa piireissä olevia ihmisiä kohtaan? Perustammeko uuden inkvisitiolaitoksen?
Mitä Jeesus opettaa? ”Te olette kuulleet sanotuksi: 'Silmä silmästä ja hammas hampaasta.' Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin; ja jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hänen saada vaippasikin” (Mat.5:38-40).

Hyväksymme kaikessa ainoastaan alkuperäisen kristinuskon totuuden, sen, ”jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille” (Hebr.2:3).

Raamatun Sana kumoaa nuo uudet, maailmanmieliset ”oppilauselmat”. ”Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa, me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne” (Gal. 2:4-5).

Alkuperäinen Jumalan Sana eli evankeliumin totuus säilyy keskuudessamme pysyessämme historiamme alkuvaiheessa eli alkuseurakunnan opetuksissa.



Historiamme velvoittaa meitä: ”Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme” (2 Tes. 2:15). ”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä” (1 Joh.2:24). ”Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa” (Apt.2:42).

Historiamme velvoittaa meitä toimimaan kuten alussa. Galatalaiskirjeen 1:6-9 opettaa: ”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Niin kuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä (alkuperäistä uskoa), minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.”



Emme voi hyväksyä sitä, että ihmiset elävät erossa Jumalasta. Miksi? Koska emme hyväksy kenenkään menemistä helvettiin. Olemme siinäkin asiassa ”suvaitsemattomia”, koska rakastamme ihmisiä Jumalan rakkaudella.
Toivomme kaikille ihmisille hyvää. Tahdomme samaa asiaa Jumalan kanssa: ”…joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden” (1 Tim.2:4).

Tiedämme hyväksi sen minkä Jumala on ihmisille tarkoittanut. Jumala lahjoitti meille kaikki Raamatun lupaukset Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. ”Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"; sen tähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme” (2 Kor.1:20).

Emme mitenkään voi suvaita sitä, että ihmiset vääristelevät Herran suoria teitä. Vääristelijät ovat Jumalan vihollisia. Herran Sanasta poikkeaminen on lahkolaisuuden ensimmäinen askel.



Jumalan tahdosta poikkeaminen on askel pois rakkauden tieltä. ”Ja tämä on rakkaus, että me vaellamme hänen käskyjensä mukaan” (2 Joh./6). ”Jeesus sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua (mistä se tiedetään?), niin hän pitää minun sanani… Joka ei minua rakasta (mistä se tiedetään?), se ei pidä minun sanojani” (Joh. 14:23-24). ”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa” (1 Kor.13).





OIKEA VAI VÄÄRÄ OPPI ?

Jumalan Sana, Raamattu on oikeassa? Nykyinen suuntaus on tuudittautunut harhaluuloon, ettei kukaan voi olla oikeassa. Puhutaan halventavasti ”oikeaoppisista”. Pitäisikö meidän siis olla vääräoppisia? Vai voisimmeko kenties olla molempia yhtaikaa tai ei kumpaakaan? Eikö Totuuden Henki enää johdatakaan ”kaikkeen totuuteen”? (Joh. 16:13). Näitä kysymyksiä kannattaa pohtia. - 1 Joh. 2:15-25. -

Herran Sanan vääristelijät julistavat olevansa suvaitsevia. He eivät kuitenkaan voi suvaita totuudessa eläviä Jumalan lapsia (Jaak.1:22). On hyvä muistaa, että Jumalalla on ainoastaan yksi todellinen totuus jokaisessa asiassa. Kuinka pitkälle sitä ymmärrämme on toinen asia.
Jopa sellaisessa asiassa kuin musiikissa on olemassa Jumalan mielen mukainen tapa. Oikeaa hengellistä musiikkia on rakkaudesta Jumalaan lähtevä kiitollisuudella esitetty musiikki, jota esittävät Pyhällä Hengellä täyttyneet Jumalan seurakuntalaiset. Uskosta osaton, kastamaton ( = seurakuntaan kuulumaton) ei voi esittää hengellistä musiikkia. Samoin ei uskosta ja opetuksesta osaton ole oikeutettu puhumaan Herran Sanaa. ”Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: "Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi? Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse! Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojain kanssa. Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi punoo petosta. Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa. Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen” (Ps.50:16-21).


BAABELISTA SIIONIIN ( Baabel = sekoitus )

Ihmiset ovat luoneet itselleen sopivan pikkujumalan, joka on kaikessa heidän kanssaan samaa mieltä. Näin he ovat tehneet uskonnon muotomenoineen ja tapoineen. Tällä tavalla ovat syntyneet eri uskonnot, joista on muodostunut Jumalan korvike. Jumalaa ja Hänen Sanaansa on vääristelty. Siitä on syntynyt Baabel = sekoitus. Aivan kuin he olisivat katsoneet oikeudekseen tehdä Jumalan kanssa erikoissopimuksen omasta tiestä.
Kuitenkin Sanan tie kuuluu jokaiselle samalla tavalla. Nyt on aika jättää nuo Baabelin sekauskonnot pikkujumalineen ja lähteä kohti ”Siionin vuorta”. Näin tekivät muinoin Baabelista lähteneet juutalaiset: ”Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra, tulevat israelilaiset yhdessä Juudan miesten kanssa; he kulkevat itkien lakkaamatta ja etsivät Herraa, Jumalaansa.

Siionia he kysyvät, sitä kohden ovat heidän kasvonsa käännetyt. Tulkaa! He liittyvät Herran kanssa iankaikkiseen liittoon, jota ei pidä unhotettaman. ( = Uusi liitto ) Kadonnut lammaslauma oli minun kansani. Heidän paimenensa olivat vieneet heidät harhaan eksyttäville vuorille;

he kulkivat vuorelta kukkulalle, unhottivat lepopaikkansa. Kaikki, jotka heitä tapasivat, söivät heitä, ja heidän vihollisensa sanoivat: 'Emme joudu syynalaisiksi.' Sillä he olivat tehneet syntiä Herraa vastaan, vanhurskauden asumusta, Herraa, heidän isiensä toivoa, vastaan. Paetkaa Baabelista, lähtekää pois kaldealaisten maasta, ja käykää kuin johtokauriit lauman edellä” (Jer. 50:4-8).

Tänäkin aikana tuosta hengellisestä Baabelista lähteneet kääntäkööt katseensa Siionia kohti. Mitä se tarkoittaa? ”Sillä te ette ole käyneet sen (Siionin) vuoren tykö, jota voidaan käsin koskea ja joka tulessa palaa…, vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö

( = asioiden täyttymys Jeesuksessa) ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö, ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri” (Hebr.12:18-24).

Siionin vuori, joka ei siis ole käsin kosketeltava, kuvaa uuden liiton uskovien siunattua asemaa olla Jumalan tahdon keskipisteessä ilman sekauskontojen rihkamatuotteita.



Ekumeenisissa piireissä ( = Baabelissa ) ”kasvaneet” ovat yleensä kuin halpoja kirpputorin tuotetiskejä, täynnä halpa- arvoista rihkamaa. Baabelista tulevat jättäkööt ”viinipullonsa” (= Ilm.17:1-6) ja muut tuliaisensa tuomatta. Heidän tuomisiaan emme tahdo maistaa. ”Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan? Peratkaa pois vanha hapatus” (1 Kor.5:6-7). ”…että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten,

ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen” (Efes.4:22-24). Kristityn tulee olla kuin kaikkein kalleimman jalokiviliikkeen tuotetiski (”Ilm. 21:11”), ”…täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi” (Filip.1:11).

Uuden liiton Siion on Jeesuksen Kristuksen ristillä suorittama lunastustyö ja sen perustalle rakentuva ihmeellinen seurakunta. ”…että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon sen iankaikkisen aivoituksen mukaisesti, jonka hän oli säätänyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme, jossa meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö” (Efes.3:10-12). 21. ”Hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen” (Efes.3:21). Siionin vuorelle sopivat ainoastaan Raamatun aarteet.

”…että heidän sydämensä, yhteen liittyneinä rakkaudessa, saisivat kehotusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä” (Kol.2:2-3). ”Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä” (2 Kor.4:7).





LIIKKEELLE LÄHTÖ ( exodus ) eli käytännön toimintaa.

Suuntaviivat olet jo lukenut. ”Sen tähden myös Jeesus, pyhittääkseen omalla verellänsä kansan, kärsi portin ulkopuolella. Niin menkäämme siis hänen tykönsä "ulkopuolelle leirin", hänen pilkkaansa kantaen; sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme. Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria” (Hebr.13:12-15). Miten voit käytännössä toimia? - Ensimmäiseksi Sinun tulee huolehtia, ettei nimesi kuulu minkään uskonnollisen ryhmittymän jäsenkortistoon. ”…iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa” (Luuk.10:20). Jokainen, joka jää kuulumaan baabelilaisuuteen, pitää yllä luopumusta ja seurakunnan hajaannustilaa eli on seurakunnan hajottaja.




KOTIKOKOUKSIA

Kutsu paikkakuntasi uskovat koolle hengelliseen kokoukseen, jossa yhdessä päätätte alkaa toimia ulkopuolella uskonsuuntien. Voit lukea kotikokousten raamatullisuuden esim. seuraavista kohdista: Apt.12:12; 20:8; Room.16:5; 1 Kor.16:19; Kol.4:15; Filem/2. Viipykää yhteisessä rukouksessa. ”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa” (Kol.3:16-17). Tällaisissa kotikokouksissa Jumala toimii kuten alkuseurakunnankin aikana, antaen muutamat profeetoiksi, paimeniksi, opettajiksi jne.. ”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus” (Efes.4:11-15).

Armolahjat alkavat taas toimia kuten alussa. ”Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi” (1 Kor.14:26). Kiitos Jumalalle! Profetoimme, puhumme kielillä ja selitämme niitä. Puhumme viisauden ja tiedon sanoja. Sairaat paranevat. Näemme näkyjä ja ilmestyksiä. Jumala toimii! Ristin työ tulee kunniaan! Sielut pelastuvat! Tulee suuri herätys, jota koko luomakunta odottaa. ”Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä” (Room.8:19).

Oikea hengellinen toiminta rakentuu rukouksen pohjalle. ”Missä on paljon rukousta, siellä on paljon siunausta! Missä on vähän rukousta, siellä on vähän siunausta!

Missä ei ole rukousta, siellä ei ole siunausta!”



Yhdessä Jeesuksen kanssa vakuutan, että Jumalan tahto tapahtuu tässä kirjoituksessa esitetyissä suuntaviivoissa.



Weijo Lindroos

http://www.jeesus-on-herra.com/

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä