Heippa. Olen jo muutaman vuoden ollut menestyksellisesti uskossa Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Ajattelen häntä päivin ja öin, jopa vessassa käydessä.
Nyt on kumminkin ilmaantunut ongelma. Uskottomat, saatanan omat ihmiset eivät anna minun tehdä lähetystyötä, joten minä olen siis uskottomien uhri!
Jos pyydän naapuriani kirkkoon tai teltalle, hän ei lähde. Vaikka kahvia ja pullaakin kertoisin olevan tarjolla, niin tämä sielunvihollisen oma sielu vain vetoaa johonkin vatsahaavaan ja liikalihavuuteen. Epäilen että hän vain valehtelee, ehkäpä hänessä on saastainen valheen henki. Sen vuoksi olenkin pyrkinyt rukouksissani muistamaan häntä, ja tekemään ristinmerkkejä hänen talonsa jokaisen nurkan kohdalla. Siitä hän on kuitenkin suiviintunut jostain syystä ja käskenyt minun pysyä poissa tontiltaan.
Olen hänen lapsilleen edes yrittänyt päästä kertomaan tosiseikkoja elämästä, kuten että homot joutuvat helvettiin, avoliitto on sopimus saatanan kanssa ja sen sellaista. Mutta siitäkin on noussut kauhea haloo.
Murhe sydämessä joudun iltaisin levolle käymään, kun ei pyhä uskoni, joka ei tästä tosin horjumaan ole lähtenyt, pääse leviämään ympäristööni tuomaan Herralle kunniaa.
Olen yrittänyt edes työpaikaltani haalia väkeä teltalle kuuntelemaan miten kielillä puhutaan ja Jeesuksesta todistetaan. Olen kertonut että siellä sairaita parannetaan ja aivan varmasti saadaan vielä joku kuolleistakin nousemaan. Tässä mielessä vedin työpaikaltani erään toverini kahvihuoneeseen kahdenkeskiseen palaveriin, sillä tiesin että hänen pieni poikansa oli juuri kuollut. Mutta saatana vaikutti tässäkin naisessa, sillä heti kun kerroin kuolleistaherättämisestä hän alkoi huutaa ja solvata minua tavoin joita en viitsi toistaa.
Viimeinen toivoni löytää Herralle sieluja onkin se että menen nyt tänä perjantaina päivystämään tuonne kaupungin keskustaan, ja aion kertoa viinapirusta kaikille sen valtaan joutuneille. Ehkäpä he surkeassa tilassaan tulevat liikutetuiksi ja kuulevat Herran kutsun.
Nyt on kumminkin ilmaantunut ongelma. Uskottomat, saatanan omat ihmiset eivät anna minun tehdä lähetystyötä, joten minä olen siis uskottomien uhri!
Jos pyydän naapuriani kirkkoon tai teltalle, hän ei lähde. Vaikka kahvia ja pullaakin kertoisin olevan tarjolla, niin tämä sielunvihollisen oma sielu vain vetoaa johonkin vatsahaavaan ja liikalihavuuteen. Epäilen että hän vain valehtelee, ehkäpä hänessä on saastainen valheen henki. Sen vuoksi olenkin pyrkinyt rukouksissani muistamaan häntä, ja tekemään ristinmerkkejä hänen talonsa jokaisen nurkan kohdalla. Siitä hän on kuitenkin suiviintunut jostain syystä ja käskenyt minun pysyä poissa tontiltaan.
Olen hänen lapsilleen edes yrittänyt päästä kertomaan tosiseikkoja elämästä, kuten että homot joutuvat helvettiin, avoliitto on sopimus saatanan kanssa ja sen sellaista. Mutta siitäkin on noussut kauhea haloo.
Murhe sydämessä joudun iltaisin levolle käymään, kun ei pyhä uskoni, joka ei tästä tosin horjumaan ole lähtenyt, pääse leviämään ympäristööni tuomaan Herralle kunniaa.
Olen yrittänyt edes työpaikaltani haalia väkeä teltalle kuuntelemaan miten kielillä puhutaan ja Jeesuksesta todistetaan. Olen kertonut että siellä sairaita parannetaan ja aivan varmasti saadaan vielä joku kuolleistakin nousemaan. Tässä mielessä vedin työpaikaltani erään toverini kahvihuoneeseen kahdenkeskiseen palaveriin, sillä tiesin että hänen pieni poikansa oli juuri kuollut. Mutta saatana vaikutti tässäkin naisessa, sillä heti kun kerroin kuolleistaherättämisestä hän alkoi huutaa ja solvata minua tavoin joita en viitsi toistaa.
Viimeinen toivoni löytää Herralle sieluja onkin se että menen nyt tänä perjantaina päivystämään tuonne kaupungin keskustaan, ja aion kertoa viinapirusta kaikille sen valtaan joutuneille. Ehkäpä he surkeassa tilassaan tulevat liikutetuiksi ja kuulevat Herran kutsun.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Et näytä olevan Jehovan todistaja.