Koskaan ei kannata olla aivan varma mistään uskontoon liityvästä; ateistin ei kannata olla varma, etteiko ns. Jumalaa, eli luojaa ole olemassa - uskovaisen ei kannata olla varma, että hänen uskontonsa on se paras mahdollinen kenellekään muulle kuin itselleen, ja miksei voi kyseenalaistaa koko Jumalaakin välillä. Loppuviimein on kyse siitä, mitä haluamme tässä elämässämme tehdä.
Jos homo sapiens käyttää järkeään, hän huomaa, että perinteisessä Kristillisessä uskossa ei ole mitään järkeä. Miksi pitäisi uskoa siihen, mitän joku muu ihminen on joskus aikoinaan päätellyt. Viittaan tässä Raamatun kirjoituksiin ja uskontunnustuksiin. Uskonnollinen "totuus" taitaa loppuviimein lähteä ihmisestä itsestään ja tuo totuus toimii vain hänen kohdallaan.
Minusta tuntuu, että syventyminen mihin tahansa uskontoon paljastaa valheellisuuden, jota ruokkii itsesuggestio ja petos. Ihmiset itse pettävät itseään.
Koen silti elämässäni, että tällä täytyy olla jokin tarkoitus ja koen murhetta siitä, että kun aikani päättyy, saattaa olla, että minua ei enää ole. Jos olisin uskovainen, saisin lohtua ja toivoa elämästä elämän jälkeen. Toisaalta, jos elämä on ainutkertainen, se on arvokkaampi kuin mikään muu. Jos kaikki ihmiset tämän tajuaisivat, maailma olisi parempi paikka kuin uskovaisten fundamentalistien maailma, jossa eletään itse asiassa kuoleman jälkeistä elämää varten.
Pidän silti toivoa yllä, että jokin korkeampi voima minut pelastaa, mutta en ole siitä lainkaan varma. Siitä olen kuitenkin varma, ettei mikään uskonto ole oikeammassa kuin jokin toinen.
Muistakaa suuren boheemielämän-evankelistan Matti Nykäsen slogani: elämä on ihmisen parasta aikaa ;-)
Jos homo sapiens käyttää järkeään, hän huomaa, että perinteisessä Kristillisessä uskossa ei ole mitään järkeä. Miksi pitäisi uskoa siihen, mitän joku muu ihminen on joskus aikoinaan päätellyt. Viittaan tässä Raamatun kirjoituksiin ja uskontunnustuksiin. Uskonnollinen "totuus" taitaa loppuviimein lähteä ihmisestä itsestään ja tuo totuus toimii vain hänen kohdallaan.
Minusta tuntuu, että syventyminen mihin tahansa uskontoon paljastaa valheellisuuden, jota ruokkii itsesuggestio ja petos. Ihmiset itse pettävät itseään.
Koen silti elämässäni, että tällä täytyy olla jokin tarkoitus ja koen murhetta siitä, että kun aikani päättyy, saattaa olla, että minua ei enää ole. Jos olisin uskovainen, saisin lohtua ja toivoa elämästä elämän jälkeen. Toisaalta, jos elämä on ainutkertainen, se on arvokkaampi kuin mikään muu. Jos kaikki ihmiset tämän tajuaisivat, maailma olisi parempi paikka kuin uskovaisten fundamentalistien maailma, jossa eletään itse asiassa kuoleman jälkeistä elämää varten.
Pidän silti toivoa yllä, että jokin korkeampi voima minut pelastaa, mutta en ole siitä lainkaan varma. Siitä olen kuitenkin varma, ettei mikään uskonto ole oikeammassa kuin jokin toinen.
Muistakaa suuren boheemielämän-evankelistan Matti Nykäsen slogani: elämä on ihmisen parasta aikaa ;-)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mitä tarkoittaa se, että kristinuskossa ei ole mitään järkeä?
Mielestäni missään uskossa tai uskonnossa ei ole mitään järkeä, jos se ei ole totta, sellaiseen en suostuisi uskomaan. Mielestäni on hyvin järkevää uskoa siihen mikä on totta, vaikka siitä puhuttaisi uskonnon nimellä ;)
Koska ei voida tietää mikä on totta, niin mainitsemaasi järkevän uskomisen tilannetta ei ole olemassakaan.
...sanoa, että missään uskonnossa ei ole mitään järkeä. En siis tarkoita, että jossain muussa uskonnossa olisi enemmän järkeä kuin Kristinuskossa. Mutta mitä tulee itse Kristinuskon "järjettömyyteen", niin tässä muutamia:
- miksi pitäisi uskoa 2000v vanhojen tapahtumien todenperäisyyteen ja tunnustaa jonkun muun ihmisen/ihmisryhmän käsityksen tuntemattomasta olevan oikein? Vanhan testamentin tarinat ovat lähinnä plagiaattia muiden kansojen legendoista (esim. Gilgamesh; sieltä löytyy niin vedenpaisumus kuin Jaakobin paini, yms).
- Raamattu ei anna selkeää eikä yksikäsitteistä kuvaa oikein mistään. Kaikki 10000 Kristillistä uskontoa voivat Raamatusta osoittaa oman uskontonsa olevan oikeassa ja muiden väärässä.
- Jeesuksesta tehtiin muuten Jumala vasta Nikean kirkolliskokouksessa. Sitä ennen hän oli profeetta. Aika monella uskovaisella ei tunnu olevan kunnollista käsitystä siitä, mikä Raamattu on ja miten se on syntynyt. Ei Jumala sitä ole kirjoittanut eikä Jumala ole osoittanut mitä kirjoja siihen sai pistää ja mitkä poltettiin.
- Kaiken perusta on usko, mutta uskolle ei saa mitään todistetta. Ainoat todisteet kumpuavat ihmisen omastatunnosta ja alitajunnasta. Näin ollen kaikkien kirkkojen jäsenet saavat opastusta "Pyhältä Hengeltä", uskontokunnasta riippumatta. Miten erotat Pyhän Hengen ilmoituksen omasta milikuvituksestasi? Et mitenkään.
- Kristinuskon ekumenia on teeskentelyä. Omat luterilaiset appivanhempanikin suorastaan kirskuttelevat hampaitaan kun kuulevat jotain Paavista. Jos jokainen uskonto on olevinaan oikeassa, niin kuka on väärässä?
- Kristinuskon Jumala ei ole koskaan ollut oikeudenmukainen. Siitä voi jo luka Raamatusta, josta paikoin paistaa Jumalan kostonhimo. Miksei näitä asioita toitoteta kirkoissa Jumalanpalveluksissa? Jos seuraat luontoa ja ihmiskohtaloita, niin maailma on epäoikeudenmukainen. Miten käy niille ihmisille, jotka eivät koskaan kuule Kristinuskosta? Onko näin ollen siis Kristillinen Jumala oikeudenmukainen.
- Kristinusko ei selitä mitään ihmisen alkuperästä eikä kohtalosta eikä elämän tarkoituksesta. Jos uskot Raamatun luomiskertomukseen, niin sitten kyllä ihmettelen; ei kukaan täysjärkinen voi siihen uskoa. Synti on kasvatuksessamme geeneissämme ja jos Jumala on sen sinne luonut, niin se on sitten hänen ongelmansa.
- Jos Jumalaa lähtee täydestä sydämestä etsimään, niin lopputulos on joko se, että jatkuva itsesuggestio saa tulosta aikaan. Jos on sen verran rehellinen, ettei suggeroi itseään, niin mitään ei löydy. Tässä vaiheessa pappi kehoittaa jättämään koko asian ja odottamaan otollisempaa aikaa itsesuggestiolle.
- jne..........
En nyt silti sano, että olisin ateisti, mutta suhtaudun näihin uskonasioihin rehellisesti enkä pyri mihinkään hengelliseen joukkohysteriakliimaksiin, kuten esim monet seurakunnat.
Sinun mielestäsi uskontosi on totta. Totta se onkin sinulle, mutta miten voisit tietää sen olevat oikeasti totta? Et mitenkään. Sinun totuutesi kumpuaa alitajunnastasi ja milikuvituksestasi - ja ehkä itsesuggestion vaikutuksesta oikeasti uskot siihen. Mutta muista että se on vain sinun oma totuutesi.
”missään uskonnossa ei ole mitään järkeä.”
Uskonnossa ei ole mitään järkeä? Uskonnothan pitävät sisällään jonkinlaisia oppijärjestelmiä yms., jotka ovat kehittyneet jonkin uskon ympärille. Siis uskonto itsessään voi olla ihan järkeenkäypä suhteessa siihen mihin uskotaan. Tietenkin jo uskon kohde on jotain olematonta, niin sen ympärillä olevat uskonnolliset rakenteet saa olla itsessään miten järkeviä tahansa, mutta silloin nekin ovat kehittyneet turhan uskon ympärille. Jos sen sijaan uskon kohde on todellinen, niin siihen uskominen on järkevää, ja miksipä ei olisi järkevä ilmeneminen sille myös uskon ympärille muodostunut uskonto.
”- miksi pitäisi uskoa 2000v vanhojen tapahtumien todenperäisyyteen ja tunnustaa jonkun muun ihmisen/ihmisryhmän käsityksen tuntemattomasta olevan oikein? Vanhan testamentin tarinat ovat lähinnä plagiaattia muiden kansojen legendoista (esim. Gilgamesh; sieltä löytyy niin vedenpaisumus kuin Jaakobin paini, yms).”
Ei pidä uskoa, ennen kuin on riittävästi tietoa. Mutta eipä se nyt ole kovin järkevä lähestymistapa asioihin, että ennalta päättää olla uskomatta todeksi edes tosiasioita, jos ne liittyvät uskontoon. Minä ihan mielelläni keskustelen siitä, mitkä kohdat Raamatussa olisivat plagiaatteja, vedenpaisumuksesta ja muista varhaiskulttuureissa kerrotuista asioista on ollutkin keskustelua ja olen todennut, että kansakuntien omat vanhat kirjoitukset näyttäisivät puhuvan samasta tapahtumasta. Kun puhutaan myytistä tai legendastakin puhuttaessa tarkoitetaan kirjoituksen olevan jonkinlainen, se täyttää joitain myytille tai legendalle ominaisia piirteitä. Kuitenkaan näitä piirteitä ei löydy Raamatusta ja siksi sitä on vaikea rinnastaa sellaisiin ehkä myös ajastaan kertoviin, mutta selkeästi runollisuuteen tai tarustoon laskettaviin kirjoituksiin. Gilgameshin taustalla on varmaankin jotain todellisia tapahtumia ja niiden tutkiminen on kyllä mielenkiintoista. Väite siitä, että Raamattu on plagiaatti on kuitenkin hieman outo, kun huomioi miten vähän yhteistä Raamatulla on muiden kirjoitusten kanssa.
”- Raamattu ei anna selkeää eikä yksikäsitteistä kuvaa oikein mistään. Kaikki 10000 Kristillistä uskontoa voivat Raamatusta osoittaa oman uskontonsa olevan oikeassa ja muiden väärässä.”
On vain yksi kristillinen uskonto ja sen sisältö on uskontunnuksessa. Sitten kun aletaan puhua joistain historian tapahtumista, joista Raamattu ei välttämättä kerrokaan yksityiskohtaisesti, niin voidaan esittää arvioita, ei se mielestäni ole paha asia. Raamattu on hyvin yksiselitteinen kirja, kun sitä luetaan niin kuin se on alun perin kirjoitettukin. Jos nyt sanoisin, että koska kvanttimekaniikan ympärillä käytävässä keskustelussa on niin monia ristiriitaisia käsityksiä esitetty, niin koko tieteellinen tukimus on väärää. Eikö se olisi mieletön väite? ja silti melko analoginen esittämäsi kanssa.
”- Jeesuksesta tehtiin muuten Jumala vasta Nikean kirkolliskokouksessa. Sitä ennen hän oli profeetta. Aika monella uskovaisella ei tunnu olevan kunnollista käsitystä siitä, mikä Raamattu on ja miten se on syntynyt. Ei Jumala sitä ole kirjoittanut eikä Jumala ole osoittanut mitä kirjoja siihen sai pistää ja mitkä poltettiin.”
Tässä väitteessä ei ole sitä totuuden jyvästä josta voisi lähteä liikkeelle, vaan tämä on juuri esimerkki urbaanilegendasta, jota ihmiset hokevat tarkistamatta tosiasioita. Joku on kai saanut väärän käsityksen jonka kirjoittanut nettikeskustelussa, kotisivullaan tms. Kukaan ei tiedä kuka sen on kertonut alunperin tai mihin se perustuu, mutta sitä vain hoetaan keskusteluissa edelleen ja jotkin ovat kirjoittaneet sen nettisivuilleenkin. Kuitenkaan kristillisen uskon sisältö ei muuttunut millään tavalla Nikean kokouksessa, vaan siellä muotoiltiin yksityiskohtaisempi uskontunnustus väärinkäsitysten välttämiseksi. Varsinainen kokouksen syy oli Areioksen gnostilaisperäiset väitteet, jotka kokouksessa todettiin olevan erilaisia kuin kristilliseen uskoon kuuluvat käsitykset. Siis kokous vahvisti jo olemassa olleet asiat ja otti jyrkän linjan erilaisia epäkristillisiä oppeja vastaan, etteivät ne saa sijaa kristillisessä seurakunnassa. Sinä sanot että kokouksessa tehtiin muutoksia, vaikka se nimenomaan oli ehdoton alkuperäisen apostolisen uskon vahvistus.
”- Kaiken perusta on usko, mutta uskolle ei saa mitään todistetta. Ainoat todisteet kumpuavat ihmisen omastatunnosta ja alitajunnasta. Näin ollen kaikkien kirkkojen jäsenet saavat opastusta "Pyhältä Hengeltä", uskontokunnasta riippumatta. Miten erotat Pyhän Hengen ilmoituksen omasta milikuvituksestasi? Et mitenkään.”
Se on yksinkertaista, minun mielikuvitukseni ei ole sanellut Raamattua.
”- Kristinuskon ekumenia on teeskentelyä. Omat luterilaiset appivanhempanikin suorastaan kirskuttelevat hampaitaan kun kuulevat jotain Paavista. Jos jokainen uskonto on olevinaan oikeassa, niin kuka on väärässä?”
Minusta on vain parempi, että erilaisille ihmisille on erilaisia muotoja toteuttaa uskoaan. Toinen tahtoo ylistää ja toinen hiljentyä. En ymmärrä ristiriitaa, ja ekumeniassa on hyvää se, jos esimerkiksi kastekysymys saadaan ratkaistua niin, ettei kenenkään tarvitse kastattaa itseään uudestaan vaihtaessaan seurakuntaa. Hyödyt siis ovat käytännöllisiä, opillisia ristiriitoja tuskin paljoa onkaan, vaikka onhan totta, että Roomalaiskatolisessa kirkossa on korostettu esimerkiksi Marian asemaa jo monien mielestä liikaa.
”- Kristinuskon Jumala ei ole koskaan ollut oikeudenmukainen. Siitä voi jo luka Raamatusta, josta paikoin paistaa Jumalan kostonhimo. Miksei näitä asioita toitoteta kirkoissa Jumalanpalveluksissa? Jos seuraat luontoa ja ihmiskohtaloita, niin maailma on epäoikeudenmukainen. Miten käy niille ihmisille, jotka eivät koskaan kuule Kristinuskosta? Onko näin ollen siis Kristillinen Jumala oikeudenmukainen.”
Kristinuskon Jumala ei olekaan oikeudenmukainen siinä mielessä, että toteuttaisi oikeudenmukaisuuttaan vielä. Meidän onneksemme asia on näin, että saamme olla osalliset armosta, emmekä joudu kohtaamaan oikeudenmukaista tuomiota.
”- Kristinusko ei selitä mitään ihmisen alkuperästä eikä kohtalosta eikä elämän tarkoituksesta. Jos uskot Raamatun luomiskertomukseen, niin sitten kyllä ihmettelen; ei kukaan täysjärkinen voi siihen uskoa. Synti on kasvatuksessamme geeneissämme ja jos Jumala on sen sinne luonut, niin se on sitten hänen ongelmansa.”
Esitänpä sinullekin tässä kysymyksen: Kun hyvyys määritellään Jumalan mukaan, että Jumalan tahdon mukainen on hyvää ja Jumalan teot ilmentävät hyvyyttä. Jos sanotaan, että Jumala loi mahdollisuuden pahaan, niin herää kysymys siitä mitä luodulla ymmärrämme. Jos minulla on mahdollisuus kävellä ulos, ottaa tunkki auton tavaratilasta ja lyödä naapurin tuulilasi hajalle, niin onko se mahdollisuus jotain todella olemassa olevaa, luotua?
Onko mahdollisuus jotain olemassa olevaa silloinkin, kun se ei toteudu? Jos sanotaan, että pahaa on se, mikä on Jumalan tahdon vastaista, niin mitä meidän on sanottava siitä mikä on luotu? Koska hyvyys on sitä, mitä Jumala tekee, niin eikö kaikki Jumalan teot ilmennä hyvyyttä? Miten siis voisimme sanoa, että jokin mahdollisuus sellaiseen, mitä ei ole, olisi luotua?
Syyllisyys kysymys lienee selvä? Jumala ei riko naapurin tuulilasia jos minä sen teen. Jumalaa on kyllä helppo syyttää kaikesta mutta oudoksi sen tekee se, että näitä syytteitä esittävät yleensä ateistit.
”- Jos Jumalaa lähtee täydestä sydämestä etsimään, niin lopputulos on joko se, että jatkuva itsesuggestio saa tulosta aikaan. Jos on sen verran rehellinen, ettei suggeroi itseään, niin mitään ei löydy. Tässä vaiheessa pappi kehoittaa jättämään koko asian ja odottamaan otollisempaa aikaa itsesuggestiolle.”
Ihmisellä ei ole koskaan ollut mahdollisuutta löytää Jumalaa, tämä on täydellisen selvä asia. Yritystä on kovasti ja paljon on tehty uskontoja joilla sitä yritetään mutta ei onnistu. Kuitenkin Jumala haluaa löytää ihmisen ja löytää jokaisen, joka antaa löytää itsensä. Siitä Raamattu kertoo, ei siitä mitä kaikkea ihmisen pitäisi tehdä löytääkseen Jumalan.
”Sinun mielestäsi uskontosi on totta. Totta se onkin sinulle, mutta miten voisit tietää sen olevat oikeasti totta? Et mitenkään. Sinun totuutesi kumpuaa alitajunnastasi ja milikuvituksestasi - ja ehkä itsesuggestion vaikutuksesta oikeasti uskot siihen. Mutta muista että se on vain sinun oma totuutesi.”
Niin, ehkäpä en ole oikeasti edes olemassa, sekin voi olla vain itsesuggestioni tulosta. Luulenpa todennäköisyyden olevan sama kuin sillä, että uskoni on itsesuggestion tulosta. Mutta ihmettelen sitä, miten ne, jotka eivät tiedä uskosta itse mitään, kuitenkin kertovat tietävänsä nämä asiat kaikkia muita paremmin. Mitä luulet, mistä se johtuu?
Sori, jos töykeäntuntuinen kirjoitus, halusin vaan ihan asiat asioina nopeasti tähän luetella.
...ettei uskonasioista kannata kinata. Argumentteja löytyy niin vastaan kuin puolesta. Jos puhutaan *perusteltavista* argumenteista, niin silloin ateistit ovat niskan päällä.
Mutta mutta,... kun en minä ole ateisti, enkä halua sellaiseksi tullakaan. Haluan uskoa Jumalaan, mutta kun se on niin vaikeaa (sitä halusin sanoa alkuperäisessä viestissä). Jos menettää oman lapsuuden uskonsa, niin on hyvin vaikeaa saada enää selvää kontaktia mihinkään uskontoon. Jokainen uskovainen tuntuu olevan oikeassa omasta mielestään. Kun vielä otetaan esiin se, että kaikki ukovaiset pitävät *varmasti* omaa uskoaan oikeana ja muita vääränä (esim. muslimit vs kristityt), niin voiko mikään olla oikeassa; uskoisin ennemmin, että kaikki ovat väärässä.
Sinulla on vastauksia kaikkiin kysymyksiin, jotka yrittävät horjuttaa uskoasi, mutta vastaavasti sinun esittämiin argumentteihin löytyy vasta-argumentit, ja kierre on ikuinen.
Ole iloinen siitä, että sinulla on usko, mutta ymmärrä se, että se on vain sinun subjektiivinen näkemyksesi, ei muuta. Haluan pyytää anteeksi, jos olen pilkannut kommenteillani Jumalaa tai Pyhää Henkeä - se ei ollut tarkoitukseni (vaikka välillä katkera olenkin).
Kommentoit seuraavaa: "Esitänpä sinullekin tässä kysymyksen: Kun hyvyys määritellään Jumalan mukaan, että Jumalan tahdon mukainen on hyvää ja Jumalan teot ilmentävät hyvyyttä. Jos sanotaan, että Jumala loi mahdollisuuden pahaan, niin herää kysymys siitä mitä luodulla ymmärrämme. "
Haluan tässä vielä esittää asiaan liittyvän ajatuksen; meidän pitää Kristillisen uskonnon mukaan uskoa Jeesuksen pelastustyöhön ja käydä kasteella päästäksemme taivaaseen. Entä sitten vaikkapa eteläamerikan viidakossa syntyvä alkuasukas, joka ei kuule elämänsä aikana halaistua sanaa mistään Jeesuksesta. Miten hänen käy? Jos hän joutuu kadotukseen, niin Jumala on melkoisen epäoikeudenmukainen. Jos hän pääsee pelastukseen, niin sitten Jumala on epäoikeudenmukainen niitä kohtaan, joilta edellytetään usko ja kaste. Minusta nimitäin tuo usko ei ole eikä saa olla mitään "hauki on kala"-uskoa (jota se kyllä tuntuu olevan ainakin 90% luterilaisista). Entä ihminen joka ei ehdi tehdä parannusta / ottaa kastetta ennen kuin kuolee (esim onnettomuuteen), mutt olisi sen tehnt eläessään. Tällaisia esimerkkejä on lukuisia, ja tyypillinen tapa niihin vastata on: "Kyllä Jumala on varmasti tuomioissaan oikeudenmukainen". Oikeidenmukaisuuden noudattaminen Kristillisen opin nojalla on melko mahdotonta, jopa Jumalalle. Siksi minä olen osittain sit mieltä, että Kristinuskon opista puuttuu jotain tärkeää. Luterilaisten tyyli halveksia tekojen merkitystä pelastukseen on kanssa sellainen, joka nostaa niskakarvat pystyyn. Voisin muuten harkita liittymistä ko kirkkoon, mutta tämä oppi sulkee kirkon ovet minulta.
Väitätkö sinä ymmärtäväsi Jeesuksen pelastustyön? Jos näin väität, niin voisin Einsteinin tyyliin sanoa, että olet ymmärtänyt väärin... Ei sitä kukaan voi ymmärtää, sehän on aivan mieletöntä. Eräs piikki taas lihassa on se, että Raamatun aikoihin harrastettiin ns syntipukki-menetelmää. Tästä tulee jopa alkuperäienn syntipukki-sana, eli jos joku oli tehnyt jonkun pahan "synnin/teon", niin teko/syy voitiin kaataa vaikkapa pukin päälle ja heittää jyrkänteeltä alas. Tällaista harrastettiin aikoinaan, joten miten Jeesuksen sovitus eroaa tästä? Eikö ole mahdollista, että perisynnin taakka painoi profeettoja, jotka toivoivat joskus tulevan jonkun, jonka slkään kaikki synnit voitaisiin pistää.
Sinä suhtauduit minuun kommenteissani niin, kun en olisi koskaan ollut uskovainen. Sanonpa vielä sen, että olen syntynyt hyvin uskonnolliseen perheeseen 60-luvulla ja elänyt Herran nuhteessa elämästäni ensimmäiset 30v, ja sen jälkeen monia vuosia ihmetellen uskovaisten ajatuksen kulkua. Nämä itsesuggestio-kommentit eivät kuule ole mitään mielikuvitustani. Siitä on ihan omakohtaista kokemustakin.
No, se siitä. Pyydän vielä anteeksi jos olen loukannut jotain, puhumattakaan sitä luojaani, jota on vaikea löytää.
Kiistely näistä asioista ei varmasti tuo esiin mitään sellaista, mikä olisi hyödyksi kenenkään hengelliselle elämälle. Kuitenkin on mielestäni syytä välillä puuttua sellaisiin todistettavasti vääriin väitteisiin, joita palstalla esiintyy erittäin runsaasti kristinuskoa vastaan. Sellaisten keksittyjen argumenttien käyttäminen keskusteluissa on mielestäni joskus jopa tahallista harhaanjohtamista. En tosin tiedä, vaikka ne ihmisten jotka juttuja kopioivat vapaa-ajattelijoiden sivuilta, uskoisivat niihin oikeasti itsekin. Heidänkin kyllä kannattaisi havaita, että noilla sivuilla kerrotaan ideologisia näkemyksiä, ei varsinaisesti asioita niin kuin ne on, eikä siellä esitettyä voi käyttää omaa mielipidettään perustellessa, vaikka muutenhan samaa mieltä saa olla jokainen joka niin oikeaksi kokee.
Lapsuuden uskon menettää varmaan lähes jokainen jossain vaiheessa, näin olen ymmärtänyt, koska kuitenkin se todellinen aikuisella tavalla perusteltu usko on täysin erilaista kuin lapsen kyseenalaistamaton turvaaminen Jumalaan. Opittavaa siinä voisi olla lapsesta, mutta ehkä on kuitenkin hyvä, että usko tulee kyseenalaistetuksi, muuten jokin usko olisi vallitseva vain ulkoisesta paineesta tai muista vastaavista syistä, kuten on joissain maissa tilanne.
Jos sanot uskontojen olevan väärässä ja pidät sitä sääntönä, niin minä kyllä väitän, että säännön vahvistava poikkeus on kristinuskossa, jota ei oikeasti edes pitäisi kutsua uskonnoksi.
”Ole iloinen siitä, että sinulla on usko, mutta ymmärrä se, että se on vain sinun subjektiivinen näkemyksesi, ei muuta.”
Jos uskon, että minulla on työpaikka, niin sekin usko perustuu minun omaan käsitykseeni asiasta. Vaikka se perustuu vain minun käsitykseen asiasta, niin silti voidaan osoittaa, että käsitykseni on yhtäpitävä todellisuuden kanssa. Nyt voidaan kysyä, onko tuo subjektiivinen uskomukseni siitä, että minulla on työpaikka, jotenkin vähemmän totta siksi, että se on oma käsitykseni? Jos joku sanoo, että hänellä ei ole tiedossaan mitään viitteitä siitä, että minulla olisi työpaikkaa, niin tekeekö se työpaikastani vähemmän todellisen? Yhtä varmasti kuin mikä tahansa maallinen asia, on myös varmennettavissa se, että Jumala on. Jokainen, joka todella haluaa siitä saada varmuuden, saa sen. Kukaan ei sitä tuo tarjottimella, mutta etsivä löytää, vaikka ehkä sellaisena hetkenä jota ei arvaakaan.
”meidän pitää Kristillisen uskonnon mukaan uskoa Jeesuksen pelastustyöhön ja käydä kasteella päästäksemme taivaaseen. Entä sitten vaikkapa eteläamerikan viidakossa syntyvä alkuasukas, joka ei kuule elämänsä aikana halaistua sanaa mistään Jeesuksesta.”
Sananlasku jonka mukaan siltä, jolle on lusikalla annettu ei voi kauhalla vaatia, voidaan johtaa Raamatusta, en ole varma siitä olisiko peräti jossain käännöksessä käytettykin jotain tuon tapaista ilmaisua. Jumalan tahto on selvästi se, että kaikki saisivat koko kauhallisen ja siksi on syytä viedä evankeliumi kaikille kansoille. Luonnollisesti vaatimus nousee sen mukana, kun tulee tuntemaan Jumalaa, Jumalan pyhyys jo vaatii pyhitystä niiltä jotka häntä tuntevat, ei lakina vaan luonnollisena tapahtumana ja seurauksena siitä mitä ihminen ensin saa. Kaste on annettu meille lahjaksi, mehän olemme saajia kasteessa, se että meillä on tästä tieto, ei ole velvollisuus, vaan jotain minkä saamme ottaa vastaan.
”Entä ihminen joka ei ehdi tehdä parannusta / ottaa kastetta ennen kuin kuolee (esim onnettomuuteen), mutt olisi sen tehnt eläessään. Tällaisia esimerkkejä on lukuisia, ja tyypillinen tapa niihin vastata on: "Kyllä Jumala on varmasti tuomioissaan oikeudenmukainen".”
Tuo tyypillinen tapa vastata on siinä mielessä ihan oikein, että minä en ainakaan usko Jumalaan, jonka kädessä meidän elinpäivämme eivät ole. Uskon Jumalaan jonka kädessä elinpäivämme ovat, niitä on riittävästi parannuksen tekemiseen, mutta jos Jumala ennalta tietää ettei parannusta ole odotettavissa, vaan vääryyttä joka kasaa ihmiselle yhä enemmän tuomiota, niin miksi hän silloin myöskään jatkaisi elinpäivien määrää. Jollekin kuolema voi olla armollisempi vaihtoehto, kuin se mitä hän tekisi jos eläisi, Jumalan näkökulmaa asiasta on mahdoton tietää täsmälleen, mutta jos Jumalan tuntee, niin hänen oikeudenmukaisuuteen ja armollisuuteen ei ole vaikeaa luottaa.
”Luterilaisten tyyli halveksia tekojen merkitystä pelastukseen on kanssa sellainen, joka nostaa niskakarvat pystyyn.”
Se on Raamatun tyyli suhtautua tekoihin. Teot eivät pelasta. Pelastuskysymyksessä ei ole yhtäkään tekoa, jonka tekemällä ihminen voisi pelastaa itsensä. Tekojen merkitys muussa elämässä taas on ihan toinen. Onhan täysin selvää, että tekoja tarvitaan tässä maailmassa, se on velvollisuus ihmisenä, ei vain uskovana.
Pelastus on yksin armosta, yksin uskosta, yksin Jeesuksen Kristuksen kautta. Tekoja ei koskaan tule tehdä sillä mielellä, että kuvittelisi niiden pelastavan itsensä, se on harhapolku, koska silloin kieltää Jeesuksen sovitustyön merkityksen ja tarjoaa sen tilalle omia tekojaan. Omat teot eivät koskaan ole missään suhteessa vertailukelpoisia Jeesuksen sovitustyön rinnalla mutta vähempi ei riitä. Yhteys Jumalaan saadaan kokonaan ilman omia ansioita, armosta, lahjaksi, pyytämällä sitä vaikka ei mitään oikeutta siihen olekaan, mutta Jeesuksen tähden se saadaan. Sitä on rukoileminen Jeesuksen nimessä, että turvataan Jeesuksen sovitustyön kattavuuteen omalla kohdalla, kun mitään omia tekoja ei Jumalalle ole vietävänä, paitsi syntinsä. Silti hyviä tekoja tulee tehdä sydämensä kyllyydestä ja kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan, mutta myös siksi, että on ihminen ja on tärkeää elää ihmisenä ihmisille.
”Väitätkö sinä ymmärtäväsi Jeesuksen pelastustyön?”
Toki ymmärrän siitä sen, miksi se tapahtui ja ketä se koskee. Tietysti asioita voi pohtia syvemminkin ja löytää siihen uusia näkökulmia, mutta pelastumisen kannalta keskeinen sanoma on kyllä hyvin selkeä.
”Sinä suhtauduit minuun kommenteissani niin, kun en olisi koskaan ollut uskovainen…”
Niin, kyllä ihmisiä on eri uskontojen piirissä myös vääristä syistä. En sitä kiellä ja moni joka on ajatellut jo olevansa uskossa onkin tajunnut asioiden oikean tilan vasta tultuaan ihan oikeasti uskoon. Monenlaisia esimerkkejä löytyy, ne ovat kaikki jonkin ihmisen tarina, eikä mielestäni kovin monilta osiltaan yleistettävissä. Itsesuggestion näkeminen kaikessa menee mielestäni vain liian pitkälle, silloin käsitekin jo kokee inflaation ja menettää oikeastaan merkityksensä.
Kirjoitit seuraavaa:
"Jos uskon, että minulla on työpaikka, niin sekin usko perustuu minun omaan käsitykseeni asiasta. Vaikka se perustuu vain minun käsitykseen asiasta, niin silti voidaan osoittaa, että käsitykseni on yhtäpitävä todellisuuden kanssa. Nyt voidaan kysyä, onko tuo subjektiivinen uskomukseni siitä, että minulla on työpaikka, jotenkin vähemmän totta siksi, että se on oma käsitykseni? Jos joku sanoo, että hänellä ei ole tiedossaan mitään viitteitä siitä, että minulla olisi työpaikkaa, niin tekeekö se työpaikastani vähemmän todellisen? Yhtä varmasti kuin mikä tahansa maallinen asia, on myös varmennettavissa se, että Jumala on. Jokainen, joka todella haluaa siitä saada varmuuden, saa sen. Kukaan ei sitä tuo tarjottimella, mutta etsivä löytää, vaikka ehkä sellaisena hetkenä jota ei arvaakaan. "
Kyllä minä olen sitä mieltä, että jos tilillesi tulee rahaa kerran kuussa, niin silloin sinulla on työpaikka. Uskonasioista saat selvyyden sitten kun heität kupin nurkkaan (jos silloinkaan...?)
Et taida tosiaankaan ymmärtää, että uskonasiat on uskonasioita ja tosiasiat tosiasioita. Uskonasia voi olla SINULLE tosiasia, mutta kenellekään muulle sinun uskosi ei todista mitään. Taidat olla taas yksi esimerkki uskovaisesta, joka tietää olevansa oikeassa, kuten jehovantodistajat, mormonit, lestadiolaiset ja muslimit näin esimerkkinä. Vedä siitä yhteenveto.
Kuitenkaan Jumalan löytäminen, eli löydetyksi tuleminen ei ole yhtään sen epätodellisempi asia kuin mikään maallinenkaan asia. Todisteet Jumalasta eivät ole yhtään vähempiarvoiset kuin todisteet jostain maallisesta asiasta. Mielestäni niitä voi ihan helposti verrata. Tiedän hyvin sen, että ennen kuin tulee Jumalan löytämäksi, ei asiasta ole niin paljoa tietoa, eikä sitä voi pitää sen todellisempana kuin mitään maallistakaan asiaa, josta ei ole tietoa.
Myöskään Jumala ei ole sellainen asia, mistä ei voisi saada tietoa. Tiedon totuudellisuudesta ja sen perusteista voi tietysti keskustella, ja on keskusteltukin. Jokaisella on jonkinlainen käsitys maailmasta ja se on sitä todellisempi, mitä täsmällisemmin se on todellisuuden mukainen. Vaikka käsityksiä maailmasta on erilaisia, se ei sulje pois sitä tosiasiaa, että on yksi todellisuus, jos käsitys maailmasta on sen mukainen, niin se on oikea. Mielestäni on aivan turha sanoa esimerkiksi niin, että jokaisen totuus on oikea, koska eihän niin ole, se on realiteetti. Siksi meidän tulee taipua ja muokata maailmankuvaamme todellisuuden suuntaan, jos tahdomme sen olevan oikea.
Voin olla varma ettei jumalaa todellakaan ole ole olemassa. Ei ole yhtään sellaista tosiasiaa mikä antaisi aihetta edes epäillä toisin. Mielikuvitus voi todistettavasti liirata ihmisillä niin pahasti että uskovat höpötykset todeksi.
>>Ei ole yhtään sellaista tosiasiaa mikä antaisi aihetta edes epäillä toisin.
Tiesitkö että tämä jeesuksesi on vain pelkkää fiktiota.
http://www.kolumbus.fi/harry.hilden/artikkeleita.htm#ONKO
Mistä muuten sait päähäsi että jokin "jumala" on olemassa?
Jos kaikille uskiksille olisi kerrottu koko elämänsä ajan "Pyhästä pepsi-purkista", niin siihen he uskoisivat. Jos jumalan sijaan kaikki suomalaiset olisi opetettu satanismiin niin satanistejahan me olisimme? Tai ainakin kaikki, jotka ovat tarpeeksi typeria uskoakseen TÄYSIN todistemattomissa oleviin satuihin. "Valitettavasti" kaikki eivat ole näin tyhmia, joten kirkko joutuu käyttämään aivopesua. Tästä asiasta on tietenkin turha kiistella, koska kunnolla aivopesty uskis ei usko sanaakaan. Satuihin on helpompi ja mukavampi uskoa. Pitää vain uskoa satuihin, niin ei koskaan kuole, vaan saa elää paratiisissa. Helppoa ja mukavaa. Ja jos joku huomauttaa, että raamatusta löytyy paljonkin ajatuksiamme manipuloivia ajatuksia (naisten huonous miehiin nähden, rasismi) niin ei se mitään, uskikset ei kuule sanaakaan, tai eivät ainakaan usko. No, omapahan on asianne. Eläkää tylsä, rasistinen elämä, ja viimeiselläkin hetkella uskokaa raamattuihin ja Jeesus-satuihin.
Kristus ja hänen sanomansa eivät merkitse sinulle mitään, niinkö? Hän kuitenkin on ensimmäinen tav. ihminen, joka on kertonut toisille totuuden.
Jos väkivaltarikollinen on sinulle esikuva,
herää siitä uusi ja vaikea kysymys, ketä tai mitä korkeanpaa voimaa oikeasti palvelet?
Tee sitä jota lystäät, mutta yritä kuitenkin ensiksi päästä irti tuosta valehtelustasi. Koska se sinut paljastaa tyhjänpuhujaksi. Sitten hanki se oikea elämä itsellesi, jos pystyt!
pilaavat uskovaisten maineen. Mihinköhän viittaat tuolla valehtelulla?
elikkä! kenenkö maineen SE sinä ääliö pilaat?
oot sie se saatananpalvoja joka ilkkuu varsin suureleisesti mormoni palstallakin mustaa paskaa ja verta suupielissä. TÄH? Ja jolla on monta nimimerkkiä käytössään. TÄH?
Totta kai Kristus ja hänen sanomansa merkitsee, mutta en voi ymmärtää kokonaisuutta. En usko että kukaan voi ymmärtää. Voisitko nyt kertoa minulle, että minkä "totuuden" Jeesus on kertonut ja miksi sanot häntä "tavalliseksi ihmiseksi".
En ymmärrä mihin viittaat tuolla väkivaltarikollisella. En mielestäni ole sellaisesta mitään puhunut.
Mihin viittaat valehtelullani?
Suhteutettuna yhdysvaltojen väestöön, uskonnollisten ihmisten lukumäärä vankilassa on yli 40-kertainen, verrattuna ateistien määrään. Yksi mahdollinen selitys saattaa olla koulutuksella, mutta se vain vahvistaisi sen, ettei usko ole todellinen vastaus. G-7 maiden (eli maailman kehittyneimpien valtioiden) keskeisessä vertailussa on todettu että usko korreloi positiivisesti rikollisuuden määrään kanssa. Toisen maailmansodan jälkeen niissä maissa rikollisuus on vähentynyt eniten, missä uskon rooli on laskenut vahvimmin.
Skeptic lehden mukaan (vol. 6 #2 1998), useat tutkimukset korostavat että on olemassa negatiivinen korrelaatio teismin ja moraalisuuden välillä (ts. ateisteilla on keskimääräistä korkeampi moraali). Artikkelin kokoajalla ja kirjoittajalla ei valitettavasti ole tarkkaa listaa näistä tutkimuksista.
jotenska meehän nyt nukkumaa kahju