Varmasti on sellaisia parisuhteita, joissa mies pelkää saavansa selkään naiseltaan. Joko ei fyysisesti pysty vastaamaan (vammainen, muuten vain heikompi tai sitten vaikka nukkumassa) tai oma etiikka ei anna myöden. Mutta tämän ilmiön pienuuden miehen käyttämään väkivaltaan nähden todistaa jo peruskoulun bilsankirja, jossa kerrotaan että naisen lihasvoima on keskimäärin ei edes puolet, vaan 1/3 miehen voimasta. Todellista kuoleman tai vammautumisen pelkoa harvalla miehellä siis voi olla suhteessa väkivaltaiseenkaan naiseensa.
Siksi olisikin kummallista, että puolet tutkimusresursseista pitäisi tasa-arvon nimissä sijoittaa NAISEN fyysisen väkivallan tutkimiseen. Tarpeellisempaa olisi tutkia lisää henkistä väkivaltaa. Mutta se ei ainakaan suoranaisesti kuulu enää feminismin kenttään.
Vaikuttaa siltä, että mitä enemmän feminismiä täällä pohdiskellaan (ja hyvä että pohditaan), sen syvemmille vesille joskus ajaudutaan. Vaikka femisismi on tasa-arvon ajamista, se on sitä kuitenkin naisen näkökulmasta. Se on juuri sellaisena, kaikessa agressiivessa vouhkaamisessaankin ollut ja on tärkeää yhteiskunnissa, sillä nainen on todellakin ollut altavastaaja, monissa kulttuureissa yhä räikeästi. Niin kauan kuin miehillä on jotain naissukupuolen tasa-arvoa vastaan, tai asiasta on erimielisyyksiä, tarvitaan femisnismiä. Feminismin kanssa purnaava mies (/nainen), jos riisut puolustuksesi (jonka vihaiset femmarit ymmärrettävästi herättävät), uskon että TAJUAT miksi jotkut naisista kokevat, ettei tasa-arvo vielä täysin toteudu. Nimenomaan tasa-arvon ajaminen, ei feminismi, on sitten sitä jossa mietitään asemaa kaikkien osapuolten kannalta.
Feminismin riemuvoitoiksi voidaan Suomessa lukea mm. se, että nainen voi kävellä baariin ilman "esiliinaa", tai nostaa suuren summan omalta tililtään ilman aviomiehensä suostumusta. Toivon, että tämän päivän ongelmat tuntuvat tulevaisuudessa yhtä suurilta epäkohdilta, kuin nämä kaksi vanhaa. Jaksan uskoa, että kehitystä parempaan tapahtuu, esim. että lastensaanti- ja -hoitokustannukset jaettaisiin puoliksi miesten ja naisten työnantajien kesken.
Siksi olisikin kummallista, että puolet tutkimusresursseista pitäisi tasa-arvon nimissä sijoittaa NAISEN fyysisen väkivallan tutkimiseen. Tarpeellisempaa olisi tutkia lisää henkistä väkivaltaa. Mutta se ei ainakaan suoranaisesti kuulu enää feminismin kenttään.
Vaikuttaa siltä, että mitä enemmän feminismiä täällä pohdiskellaan (ja hyvä että pohditaan), sen syvemmille vesille joskus ajaudutaan. Vaikka femisismi on tasa-arvon ajamista, se on sitä kuitenkin naisen näkökulmasta. Se on juuri sellaisena, kaikessa agressiivessa vouhkaamisessaankin ollut ja on tärkeää yhteiskunnissa, sillä nainen on todellakin ollut altavastaaja, monissa kulttuureissa yhä räikeästi. Niin kauan kuin miehillä on jotain naissukupuolen tasa-arvoa vastaan, tai asiasta on erimielisyyksiä, tarvitaan femisnismiä. Feminismin kanssa purnaava mies (/nainen), jos riisut puolustuksesi (jonka vihaiset femmarit ymmärrettävästi herättävät), uskon että TAJUAT miksi jotkut naisista kokevat, ettei tasa-arvo vielä täysin toteudu. Nimenomaan tasa-arvon ajaminen, ei feminismi, on sitten sitä jossa mietitään asemaa kaikkien osapuolten kannalta.
Feminismin riemuvoitoiksi voidaan Suomessa lukea mm. se, että nainen voi kävellä baariin ilman "esiliinaa", tai nostaa suuren summan omalta tililtään ilman aviomiehensä suostumusta. Toivon, että tämän päivän ongelmat tuntuvat tulevaisuudessa yhtä suurilta epäkohdilta, kuin nämä kaksi vanhaa. Jaksan uskoa, että kehitystä parempaan tapahtuu, esim. että lastensaanti- ja -hoitokustannukset jaettaisiin puoliksi miesten ja naisten työnantajien kesken.
Vastaukset 40
Vanhimmat
naiset tasoittaa heikkoja fyysisiä voimiaan käyttämällä kättä pidempää apuna. Esim. vasaralla päähän lyönti naisenkin voimilla riittää tappamaan miehen.
Muutamankin kerran on kyllä pitänyt ihmetellä naisten voimien heikkoutta, esim. purkkien avaamisessa, vaikken itsekään ole mikään muskelimies, ovat ne avautuneet kevyesti meikäläisen käsissä.
Joku joskus täällä väitti, etten tekstieni perusteella haluaisi olla nainen. Väärin. Mielestäni on jokseenkin kiihottavaa antaa miehen hallita fyysisesti sängyssä ja keittiössä;), kunhan tasa-arvoasiat jne on itsestäänselvyys. Tasa-arvo on eri asia kuin samanlaisuus. Ei ole mitään ihanampaa kuin antautua naisena nautinnolle!
"Ei ole mitään ihanampaa kuin antautua naisena nautinnolle"
... ja jättää kaikki velvollisuudet ja työt miesten niskoille samalla kun itse vaan nautiskelee muiden työn hedelmistä! Prrkele...
Ymmärsit pointtini errittäin miehekkäästi. Loistava ajatuksenjuoksu!
Se on kyllä oikeasti kovaa hommaa yrittää avata se purkki. Käsiin vaan sattuu ja kansi ei hievahdakaan. Usein pitää ihan oikeasti pyytää mies avaamaan. :)
Laittaa pikkulusikan pään purkin kannen alle ja vähän vääntää, niin purkki aukeaa tosi helposti.
Mies vain, oletko katkera?
Kyllä minä ostokseni kannan itse ja kurkkupurkkini avaan viimeiseen asti, ja jos huomaan etten kykene, pyydän vahvempaa apuun. Avunantajaa kiitän. Turhaa siellä itkeä, kuinka kaikki naiset esittävät avutonta. Jos ei todellakaan se purkki aukea, niin apua saanee pyytää, tai sitten jää kurkut ruokapöydästä.
Ristiriitaisia tietoja - luin muualta, että naisen lihasvoima on "vain 2/3 miehen vastaavasta". Kai se on sitten vertailtavista yksilöistä riippuen 1/3-1/3.
siis 1/3-2/3.
No niin. Jos katsotaan sitä vakavaa väkivaltaa, niin Suomessa tehdään naisiin kohdistuvia törkeitä pahoinpitelyjä vuosittain 300-400. Tämähän on tietenkin feministille aivan liian pieni luku, että pääsisi vouhottamaan ja siksi tarkastelu halutaan laajentaa koskemaan myös kiinnipitämiseen ja henkiseen väkivaltaan. Näin päästään kyselytutkimuksilla sentään lähelle 100 000 tapausta vuodessa. Vaikka harmillisesti luku ei ihan siihen yllä vieläkään, niin se varmasti johtuu siitä, että monet naiset häpeävät tunnustaa joutuneensa väkivallan kohteeksi, edes kyselytutkimuksessa. Usein korostetaan tätä naisiin kohdistuvan väkivallan näkymättömyyttä.
Jos vilkaistaan taas tilastoja, niin törkeistä pahoinpitelyistä nainen tekee n. 13%. Ilmiö on siis pienempi, mutta ei mitenkään marginaalinen, enkä ymmärrä miksi sitä pitää vähätellä. Edelleen, jos mukaan otetaan lievemmät teot, niin nämä eivät näy tilastoissa ja miehet häpeävät niistä puhua. Naisten tekemästä väkivallasta tekee erityisen vakavan juuri asenteet, joiden mukaan nainen ei oikeastaan edes pysty väkivaltaa tekemään. Asiaa ei oteta vakavasti. Kun ottaa kättä pidempää, niin fyysistä voimaa ei juuri tarvita siihen, että tulee hurjaa jälkeä. Voimaa olennaisesti tärkeämpää on väkivaltainen asenne. Jos haluat satuttaa ihmistä, jonka kanssa vietät paljon aikaa, niin toisen on täysin mahdotonta suojautua siltä mitenkään muuten kuin lähtemällä pois.
Tutkimusmäärärahoja ei pitäisi jakaa pelkästään ongelmien yleisyyden perusteella. Naisiin kohdistuva väkivalta on tiedetty aina, miehiin naisten taholta kohdistuvasta on alettu puhua vasta nyt. Rahoitus pitäisi perustua myös siihen, miten hyvin/huonosti ongelmaa tunnetaan, jotta sen torjumiseksi voitaisiin tehdä jotain käytännössä.
Naisjärjestöt ovat keskittyneet naisten asioiden hoitamiseen. Mitäs luulet, miksi esim. Miessakit ei ole järjestnyt naisen miehiin kohdistaman väkivallan lisätutkimuksia?
Typerää pitää väkivaltalukuja kilpailuttamisen arvoisena tilanteena. Asenteellisuutta jossa itse ongelma jää toissijaiseksi.
"UTH:n mukaan 40 % naisista oli joutunut 15 vuotta täytettyään miehen tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai sillä uhkaamisen kohteeksi. Viimeksi kuluneen vuoden aikana miehen tekemän väkivallan tai väkivallalla uhkaamisen kohteeksi joutuneita oli 14 %. Fyysisen väkivallan kohteeksi oli joskus elämänsä aikana joutunut lähes kolmannes naisista, viimeisen vuoden aikana 7 %. Puolet naisista, jotka olivat eronneet, olivat joutuneet aikaisemman parisuhteensa aikana puolisonsa tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai väkivallalla uhkaamisen kohteeksi. Enemmistö, mutta vain niukka enemmistö, heistä ei kokenut entisen kumppaninsa väkivaltaa eron jälkeen. Runsas kolmannes tekijöistä käyttäytyi väkivaltaisesti myös eron jälkeen. Lisäksi 4 % eronneista joutui eron jälkeen ensi kertaa entisen kumppaninsa väkivallan tai uhkailun kohteeksi.
Joskus elämänsä aikana parisuhteessa olleista naisista kolmannes oli kokenut parisuhdeväkivaltaa. Vakavin parisuhdeväkivallan tapaus johti vammaan 244 657 naisen kohdalla. Tämä on 13,3 % kaikista naisista, jotka olivat avo- tai avioliitossa (1 837 598). Yli puolessa näistä tapauksista (133 065) vamma oli niin lievä että uhri ei ollut hakenut apua terveydenhuollosta. 105 097 naista eli 5,7 % kaikista kyselyn kohderyhmästä oli joko hakenut apua terveydenhuollosta tai ei ollut hakenut mutta katsoi, että olisi pitänyt hakea. Yleisimmät vammat olivat mustelmat ja ruhjeet. Niistä naisista, jotka olivat kokeneet parisuhdeväkivaltaa, vakavin teko oli aiheuttanut luunmurtumia 2,1 %:lle, keskenmenon 0,5 %:lla, aivotärähdyksen 1,3 %:lle ja hammasvamman 1,2 %:lle. (Osuudet kaikista parisuhteessa olleista naisista ovat kolmasosa näistä luvuista.)
Vain 10 % naisista ilmoitti vakavimman parisuhdeväkivallan poliisille. Väkivallan uhreista 12 % haki apua parisuhdeväkivaltaan. Väkivaltaisista miehistä 6 % haki apua väkivaltaisuuteensa."
Naisten väkivaltaa halutaan tutkia ja tutkitaankin. Naisjärjestöt ovat olleet tästä kauhuissaan ja antaneet vastalauseensa, jossa ilmoittavat tyrmistyksensä.
Aivan kuten kirjoitit. Tällainen kilpailuttaminen on typerää ja asenteellista.
Mä olen näistä luvuista hyvin tietoinen. Ne kertoo yhteiskunnassa olevan väkivaltaa ja sen kohdistuvan myös naisiin. Nämä luvut eivät kerro naisten osuudesta väkivaltaan yhtään mitään. Edelleen missään ei puhuttu siitä kuinka moni mies on naisen tekemän väkivallan uhrina ja minkälaista se väkivalta on. Tämän keskustelun aloittaja halusi sanoa, että ei semmoista tarvitse ottaakaan vakavasti, kun nainen on niin heikko. Tilastot osoittavat, että nainen tekee vähemmän väkivaltaa, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että se olisi jotenkin vähemmän vakavaa.
Naisjärjestöt reagoivat naisten AGGRESSIIVISUDEN tutkimiseen johon rajalliset varat eivät sillä hetkellä riittäneet.
Mikään naisjärjestö tuskin vastustaa (!) mitään tutkimusta jonka avulla väkivallan ehkäisyyn voidaan paremmin panostaa. Tietosi ei ole täsmällistä.
Tässä esittely väitöskirjasta joka käsittelee naisten miehiin kohdistamaa väkivaltaa. Itse väitöskirjassa mainittiin että naisten väkivaltalukema miesten vastaavaan verrattuna on n. 13 %.
"Väkivaltaan syyllistyneet naiset
PsL Ghitta Weizmann-Heneliuksen väitöskirja esitetään julkisesti tarkastettavaksi Åbo Akademin humanistisessa tiedekunnassa perjantaina 1.10.2004.
Väitöskirjan otsikkona on: "Violent Female Perpetrators in Finland - Personality and Life Events"
Naiset syyllistyvät väkivaltarikoksiin huomattavasti harvemmin kuin miehet, mutta viime vuosikymmenen aikana naisten väkivaltaisuudessa on nähtävissä lisääntymistä. Henkirikoksiin keskittyneet tutkimukset osoittavat että naisten väkivaltaiset teot kohdistuvat usein perhejäseniin tai henkilöihin, joihin tekijällä on läheinen suhde. Naisen väkivaltaisuutta onkin pidetty reaktiona häneen kohdistuneeseen henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan.
Ghitta Weizmann-Henelius on tutkimuksessaan, joka perustuu kuuteen kansainvälisissä aikakausilehdissä julkaistuun artikkeliin, tarkastellut psykologisten metodien avulla yhden vuoden (1999-2000) aikana Suomessa vankilassa tai sairaalassa väkivaltarikoksesta olleiden naisten taustatekijöitä ja persoonallisuutta. Tutkimuksessaan Weizmann-Henelius pyrki myös löytämään naisten väkivaltaisuudelle altistavia riskitekijöitä.
Traumaattiset kokemukset sekä lapsuudessa että aikuisuudessa olivat tavallisempia väkivaltaisten naisten keskuudessa kuin vertailuryhmään kuuluvien ei-rikollisten naisten keskuudessa. Väkivaltaisilla naisilla oli myös ollut enemmän vaikeuksia parisuhteissaan kuin ei-rikollisilla naisilla rikosta edeltäneen vuoden aikana. Tavallisia vaikeuksia olivat fyysinen ja henkinen väkivalta ja päihteidenkäyttö, joita naiset eivät kuitenkaan pitäneet syynä väkivaltaiseen tekoonsa. Viidesosa naisista oli varoittanut viranomaisia tai sukulaisiaan pelostaan vahingoittaa toista henkilöä.
Tutkimustulokset eivät tukeneet sitä yleistä käsitystä, että naisten väkivaltaisuus liittyy pääasiassa omiin väkivalta kokemuksiin tai olisi itsepuolustusta. Tulokset osoittavat niiden naisten tunnistamisen ja auttamisen tärkeyden, joiden kyky käsitellä jokapäiväisiä ongelmiaan on persoonallisuushäiriöstä ja päihteidenkäytöstä johtuen alentunut ja jotka siksi ovat riskivyöhykkeessä syyllistyä väkivaltaisiin tekoihin.
Ghitta Weizmann-Henelius väittelee tohtoriksi perjantaina 1.10.2004 klo 12.00 osoitteessa aud Salin, Axelia, Piispankatu8, 20500 TURKU.
Vastaväittäjänä toimii docentti Martin Grann, Karolinska Institutet, Tukholma ja kustoksena prof. Matti Laine, Åbo Akademi."
Joo, tätä keskustelua käydään toisessakin listassa ja olet oikeassa, se oli naisten aggressivisuuden tutkimusta. Se ei kuitenkaan muuksi muuta sitä tosiasiaa, että kyseessä ei suinkaan ollut pelkkä rahajaollinen kina, vaan kannanotossa korostettiin sitä, että tutkimuksen lähtökohtana pitää olla se että yhteiskunnassa väkivaltaa tekee mies ja uhrina on nainen.
Naisjärjestöt ovat naisen aseman parantamiseen erikoistuneita järjestöjä. Vastaa rehellisesti: Kenen tehtävänä ensisijaisesti tässä tapauksessa on MIEHIIN kohdistetun väkivallan tutkiminen?
Eivät kerro. Tässä vastasin vain tähän ensimmäiseen kirjoittamaasi kappaleesi, eli halusin korostaa sitä, että mukana ovat myös lievä väkivalta, väkivallalla uhkailu ja vakava väkivalta.
No tuossa Mezo ottikin kantaa naisten harjoittamaan väkivaltaan, hyvä niin.
No, jos tasa-arvotyö halutaan jakaa miesten ja naistenhommiin, niin sittenhän se menee tosiaan "loogisesti" noin. Eipä tartte tulla paljoa ihmettelemään, miks miehet suhtautuu niin negatiivisesti feministeihin ja tohon "tasa-arvotyöhön".
vähän lähteitä?
Minulta ainakin alkaa loppua rautalanka. Olisi kuitenkin ollut kiva kuulla vastaus kysymykseen. (Virallista kantaa naisten miehiin kohdistaman väkivallan tutkimukseen naisjärjestöjen taholta en tiedä.)
Täällä oli aiemmin puhetta siitä, että TASA-ARVOTYÖSSÄ yleensä - naisten aseman parantaminen tahtoo jäädä muun tasa-arvotyön jalkoihin. Aiheuttaako se katkeruutta sinussa, että (ehkä sen jalkoihin jäämisen vuoksi) on perustettu naisjärjestöjä jotka keskittyvät näiden epäkohtien hoitamiseen?
Mä en näe sitä niin, että on erityisesti jonkun tahon tehtävä tutkia miehiin kohdistuvaa väkivaltaa. Väkivalta yleisesti on asia, josta tässä maassa kärsitään enemmän kuin muissa länsimaissa kaikissa muodoissaan. Se, että sitä karsinoidaan ja tutkitaan joitain osia ja vähätellään toisia, ei auta ongelman vähentämistä yhtään.
En ole katkera, mutta en myöskään koe pystyväni ITSE olemaan mukana tämän tyyppisessä tasa-arvotyöskentelyssä, jota naisjärjestöt tekevät. Sellainen tasa-arvotyö, jossa miehet nähdään lähinnä vastavoimana on tuhoontuomittua.
http://www.om.fi/optula/uploads/ip0gw.pdf
"Sellainen tasa-arvotyö, jossa miehet nähdään lähinnä vastavoimana on tuhoontuomittua."
Tämä ei aukea ainakaan minulle. Harmi että naisen aseman parantamisen perimmäistä ajatusta - koko yhteiskunnan hyvinvointi lisääntyy - ei saada menemään perille tällä palstalla.
Niinpä, tasa-arvo hyödyttää molempia osapuolia, mutta jostain syystä feministit haluavat tehdä asiasta sukupuolten välisen sodan. Miehet ovat tuoneet oman panoksensa kekoon ja valtava muutos on jo tapahtunut verrattuna vaikkapa 60 vuoden takaiseen tilanteeseen. Asiaa vois aivan hyvin tarkastella ei-feministisestä näkökulmasta. Tavoitteet olisivat hyvin pitkälle samat, mutta lähtökohta toinen. Ja koska miehet ja naiset toimisivat yhdessä, jotain voisi saada muutettuakin. Feministit ottavat mielellään kunnian nykyisistä tasa-arvosaavutuksista, mutta suurin osa niistä on tapahtunut aikana, jolloin naisten yhteiskunnallinen edustus on ollut varsin heikko. Tätä kehitystä on hieman vaikea ymmärtää siitä näkökulmasta, että miehet yrittävät lähinnä pitää kiinni saavutetuista eduistaan.
Tuota noin. Minun on vähän vaikea ottaa kantaa noihin sinun mietelmiisi koska ajattelen asian toisella tavalla. Vertaa siihen viestiini jossa selvitin naisten aseman jalkoihin jäämisestä varsinaisessa tasa-arvotyössä.
Eiköhän se ole lähinnä media joka puhuu typerästi kyllä - sukupuolten välisestä sodasta. Voitko esittää asiatietoa jossa naisjärjestöjen toimesta olisi käytetty näin kyseenalaista termiä
Jos mediassa siitä puhutaan, niin sille on kyllä syynsä. Feminismissä nähdään ongelmien syynä rakenteellinen väkivalta, joka on nimenomaan miesten harjoittamaa ja naisiin kohdistuvaa. Missään ei ole suoraan puhuta sukupuolten välisestä sodasta, mutta käytännössä tästä on kysymys. Naisjärjestöt mielellään muistuttavat miehisten valtarakenteiden pitävän kiinni miesten eduista. Miehiä ei haluta nähdä osana tasa-arvotyötä, vaan nimenomaan vastustajana. Tai kuten sodassa kutsutaan vihollisena. Monimutkaisista asioista tehdään yksinkertaisia sanomalla, että syyllinen on mies.
Juuri siksihän sinun pitäisi ottaa kantaa, jos kerran ajattelet toisella tavalla! Jospa vaikka sattuisin oppimaan jotain siitä toisesta ajattelutavasta. Jos taas et itse muka todella osaa sanoa tuohon mitään, niin sitten sinun olisi syytä itse miettiä asiaa.
Tämä on mututietoa ja asian vierestä puhuttua. Oma mielipide. Ei siihen oikein voi tarttua. Täysin vieras ajatus että miehiä ei haluta nähdä osana tasa-arvotyötä!
Kirjoitusvirheesi otsikossa voidaan korjata kahdella tavalla:
1) miehet mukaan tasa-arvotyöhön
2) miehet muka tasa-arvotyöhön
Psykologit käyttävät tästä termiä feministinen lipsahdus ;-)
"Psykologit käyttävät tästä termiä feministinen lipsahdus ;-)"
Eipäs käytä kun Freudilainen lipsahdus. ;D
Pitää olla: MUKAAN
...niin TANE:han on aivan eri mieltä, kuin tämä harvinainen ja yksittäinen vastavirtaa vasten tehty tutkimus ja lopputulos.
TANE:n viralliseen feministiseen sanomaanhan kuuluu "totuus" että väkivaltaiset naiset ovat miesten uhreja. Ja Naisunionin, että kaikki lapset ovat miesten väkivallan uhreja.
...voinen korjata, että tarkoitan luonnollisesti väkivaltaa kokevat lapset.
Lihasvoimastako koko feminismin aate lopulta on johdettavissa? Tuntuu jotenkin... mahalaskulta, kun olen uskonut keskustelevani yhteiskunnallisista asioista.
Baarit ja pankkitilit! Voinhan minäkin MENNÄ baariin, mutta mites tulet kotiin pelkäämättä kaulinta? Pyöräilykypärä päässäkö? Ja pankkiautomaatilla käynnit - itsesuojeluvaisto pakottaa minut hävittämään jokaisen nostokuitin hetimmiten. Ne harvat varaosaliikkeisiin ja vedonlyöntiin käyttämäni eurot ovat kuulemma perheeltä pois.
Naisen 1/3 lihasvoimalla ei ole mitään merkitystä, jos/kun miehen etiikka ei anna myöten lyödä heikompaa. Ymmärrät kai?
Sitä paitsi miehet on alistettu kohtaloonsa "ei saa löydä heikompaa"-kasvatuksella. Äidit (eli naiset) kuulemma kasvattavat pääasiassa. Tyhjiö on valtavaa luokkaa, kun siihen vielä lisätään se, että mies osoittaa heikkouttaan, jos kertoo naisensa hakanneen häntä. Miehen TÄYTYY kestää se. Nämä eivät ole mitään tasa-arvon riemuvoitoja vaan sen mukanaan tuomia ansoja ja näistä syistä on täysin ymmärrettävää, että jotkut vastustavat feminismiä.
Voin kysyä, MIKSI?
Naisten miehiin kohdistama väkivalta ei ole mitenkään feminismin syytä, mutta feministeillä on usein hyvin vähättelevä suhtautuminen siihen, kuten tämän ketjun aloitus osoittaa. Se, että keskustelua yleensä käydään tämmöisillä argumenteilla osoittaa sen, että suurimmalla osalla naisista ei ole lainkaan henkilökohtaista kokemusta todellisesta väkivallasta.
Varmasti pitää paikkansa, että suurimmalla osalla ei ole kokemusta todellisesta väkivallasta, on vain olemassa se kuva, jota tiedotusvälineet luovat mieliin. Ja jota pitää kannattaa, jotta olisi muodikas. Kliseitä löytyy ja sataan kertaan koluttuja ikiaikaisia puolusteita sille, miksi nainen ei muka ole väkivaltainen.
nyt liittyy feminismiin mutta, väkivalta ei koskaan ole asia jota voisi vähätellä. Täällä käydään keskustelua kuinka tasa-arvo pitäisi olla siinäkin?
Kun seuraa lapsena kun äitä hakataan ja lennätetään meitä lapsia naapuriin ja kuinka
kaiken hakkaamisen jälkeen äiti on se jonka käyttäytyminen on anteeksipyytävä ja näin jatkuu. Kun mikään ei miehelle riitä, jopa hakkaaminen ja alistaminen vain paheni mitä vähemmän äiti laittoi vastaan.
Puhukaa vaan palkoista ja tasa-arvoista. Mutta mikä on naurettavaa on että muotosiekkoihin, sanan ja pilkun paikkoihin takerrutaan täällä ja sanotaan että jos naisia niin miehiäkin pitää auttaa.
Minulle on sama vaikka Isä Jumala auttaisi molempia kumpahan joku tekee jotain.
Mua hävettää katsoa että jostain väkivallan muodoista tehdään tasa-arvo kysymyksiä kun kyseessä on häiriintynyt ihminen, jota jonkun pitää auttaa ja varsinkin niitä uhrejakin. Ennenkuin lapset kasvaa tai nainen saa tarpeekseen jolloin miehen henki merkitsee enään niin vähän.
Ketään joka on kokenut väkivaltaisen lapsuuden tai avioliiton ei lohduta prosenttiluvut eikä puheet, vaan teot.
Ja kun naisten turvakoteja alettiin perustamaan, olen siinä työssä ollut vapaaehtoisena mukana ja tulen aina olemaan.
Perheen sisäinen väkivalta on suuri ongelma, se ei vain koske miestä ja naista vaan heidän lapsiaankin.
Jos jossain asiassa niin tästä ei halua lukea edes leikillään laitettuja viestejä joissa verrataan miten lihasvoima jakaantuu ja kuinka feministit suurentelee lukuja ja kuka mitäkin.
Yksikin tapaus on liikaa, ja tämä ei ole aihe josta voi tehdä kapulan feministien ja muiden välille.
Tässä asiassa on kaikkien otettava vastuu, ja lopetettava asioiden pyörittely.