Alempana "keskustellaan" häpeällisesti Japanista. Haluan oikoa asioita. Lukekaa täältä bushidosta:
http://cc.oulu.fi/~histwww/japani/Aki.htm
'Bushidon' suora käännös on fighting spirit. Se ei kuitenkaan kerro kuin osan bushidon merkityksestä. Ketkään muut eivät ajattele niin hienostuneesti kuin japanilaiset. Ei-japanilaisilla aivoilla on todella vaikea selittää ei-japanilaiselle, mistä on kyse. Toisten huomioiminen, nöyryys, ajattelun syvyys jne. on jotain käsittämätöntä. Ehkä tästä esimerkistä saa jonkinlaisen kuvan japanilaisten ajattelumaailmasta ja sen tuottamien tulosten juurtumisen tasosta japanilaisten aivoihin:
Japanissa Golf-turnauksen toiseksi viimeiselle annetaan extrapalkinto, koska hän joutuu kokemaan kiusallisimman tilanteen jättämällä jonkun viimeiseksi.
Toisen maailmansodan aika on japanilaisille häpeätahra. Silloinkin toki hirmuteot oli yksittäisten, ainakin jollain tavalla seonneiden sotilaiden tekoja, joista ei emämaassa ainakaan siviileillä ollut mitään tietoa. Tietenkin ne tulivat julki ja antavat oman leimansa koko Japanin historialle.
Ennen toista ms:akin, Japani oli tietenkin soturimaa, mutta sodankäynti oli aina toista kunnioittavaa. Tuo linkittämäni bushido onkin syntynyt samuraiaikoina ja oikeastaan juuri samuraiden ajattelusta. Elämää ja yksilöä kunnioitettiin ylitse kaiken. Samuraiaikoja tarkastellessa ristiriitaa suhteessa bushidon hienostuneeseen filosofiaan ihmishengen arvostamisesta aiheuttaakin lähinnä soturien käsittämätön rohkeus. Bushido ihannoi myös rohkeutta, samoin peräänantamattomuutta, sitkeyttä, ahkeruutta, kunniaa, nöyryyttä jne. Soturi oli soturi ja taisteli loppuun asti. Samurain ihannetapa tappaa vihollinen oli yhdellä iskulla, ilman ylimääräisen kivun tuottamista.
Toisen maailmansodan jälkeen Japanissa ajatellaan "ei koskaan enää sotaa" ja bushido näkyy jokapäiväisessä elämässä.
"deee beee miehen" puolesta ei voi kuin hävetä suomalaisten käytöstä. Japanissa suomalaiset tunnetaan kummallisen hyvin. Suomalaisia pidetään jollain tapaa sukulaiskansana - japanilaiseen tapaan hiljaisena ja nöyränä. Suomen sodat, Paavo Nurmi, Kekkonen, J.J. Lehto, Muumit, jopa Tony Halme, joka on asunut Japanissa ammattivapaapainijana, tiedetään. Suomea kannustetaan urheilukisoissa jne. Häpeä deee.
http://cc.oulu.fi/~histwww/japani/Aki.htm
'Bushidon' suora käännös on fighting spirit. Se ei kuitenkaan kerro kuin osan bushidon merkityksestä. Ketkään muut eivät ajattele niin hienostuneesti kuin japanilaiset. Ei-japanilaisilla aivoilla on todella vaikea selittää ei-japanilaiselle, mistä on kyse. Toisten huomioiminen, nöyryys, ajattelun syvyys jne. on jotain käsittämätöntä. Ehkä tästä esimerkistä saa jonkinlaisen kuvan japanilaisten ajattelumaailmasta ja sen tuottamien tulosten juurtumisen tasosta japanilaisten aivoihin:
Japanissa Golf-turnauksen toiseksi viimeiselle annetaan extrapalkinto, koska hän joutuu kokemaan kiusallisimman tilanteen jättämällä jonkun viimeiseksi.
Toisen maailmansodan aika on japanilaisille häpeätahra. Silloinkin toki hirmuteot oli yksittäisten, ainakin jollain tavalla seonneiden sotilaiden tekoja, joista ei emämaassa ainakaan siviileillä ollut mitään tietoa. Tietenkin ne tulivat julki ja antavat oman leimansa koko Japanin historialle.
Ennen toista ms:akin, Japani oli tietenkin soturimaa, mutta sodankäynti oli aina toista kunnioittavaa. Tuo linkittämäni bushido onkin syntynyt samuraiaikoina ja oikeastaan juuri samuraiden ajattelusta. Elämää ja yksilöä kunnioitettiin ylitse kaiken. Samuraiaikoja tarkastellessa ristiriitaa suhteessa bushidon hienostuneeseen filosofiaan ihmishengen arvostamisesta aiheuttaakin lähinnä soturien käsittämätön rohkeus. Bushido ihannoi myös rohkeutta, samoin peräänantamattomuutta, sitkeyttä, ahkeruutta, kunniaa, nöyryyttä jne. Soturi oli soturi ja taisteli loppuun asti. Samurain ihannetapa tappaa vihollinen oli yhdellä iskulla, ilman ylimääräisen kivun tuottamista.
Toisen maailmansodan jälkeen Japanissa ajatellaan "ei koskaan enää sotaa" ja bushido näkyy jokapäiväisessä elämässä.
"deee beee miehen" puolesta ei voi kuin hävetä suomalaisten käytöstä. Japanissa suomalaiset tunnetaan kummallisen hyvin. Suomalaisia pidetään jollain tapaa sukulaiskansana - japanilaiseen tapaan hiljaisena ja nöyränä. Suomen sodat, Paavo Nurmi, Kekkonen, J.J. Lehto, Muumit, jopa Tony Halme, joka on asunut Japanissa ammattivapaapainijana, tiedetään. Suomea kannustetaan urheilukisoissa jne. Häpeä deee.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Et ole voinut välttyä kuulemasta japanilaisten hirmuteoista miehittämissään maissa sodan aikana. Järjettömällä kidutuksella ei ole mitään tekemistä romantisoidun samuraiajan kanssa. Olen lukenut, nähnyt dokumentteja ja itse keskustellut ihmisen kanssa, joka oli onnellinen sokeutumisestaan - hän ei koskaan enää joutuisi näkemään mitään niin kamalaa, mitä hän näki japanilaisten miehittäjien tekevän. Paitsi ihmisiä, viattomia siviilejä - japanilaiset kiduttivat ja kohtelivat huonosti eläimiä, joita he kuitenkin tarvitsivat (norsut, hevoset). Kaikista dokumentoiduista ja kuulemistani kokemuksista kuultaa läpi pienen japanilaisen olematon itsetunto. Paitsi miehittämiensä alueiden alkuperäisasukkaita, japanilaiset simputtivat järjestelmällisesti sotilashierarkiassa alempiarvoisiaan.
Se, että joku japanilainen tuntee Tony Halmeen - ei tee heidän tekemiään sodanaikaisia raakuuksia mitättömiksi.
Jouduin läheisesti tekemisiin japanilaisten nuorten kanssa opiskellessani ulkomailla. Hienotunteisuus ei ole sana, jolla näitä röyhkeitä, äänekkäitä ja roskaavia nuoria kuvailisin. Valitettavasti japanilaisiin turisteihin törmää usein Kaakkois-Aasiassa. Hieman kieltä tuntevana, voin vakuuttaa, että ainakin osa heistä on jättänyt jopa alkeellisimmat käytöstavat kotiin.
Mikään dokumentti (objektiivinen) ei sisällä käsitystä, että japanilaisten sodanaikaiset hirmuteot olisivat poikkeuksellisia tai häiriintyneiden sotilaiden tekemiä. Niin laajaa ja systemaattista julmuutta ei voi millään järkisyillä selittää eikä mitätöidä.
Minulla on yksi henkilökohtainen japanilainen ystävä. Hän tosin on asunut Yhdysvalloissa jo yli 20 vuotta. Kerrottuani hänelle tapaamastani, japanilaisten miehittäjien hirmuteot kokeneesta miehestä, auttoi hän minua saamaan asiasta lisää tietoa. Hänen ajattelumaailmaansa häpeä sodanaikaisista hirmuteoista ei kuitenkaan kuulu - hän katsoo, että tekijät hävetköön. Minusta tämä ei ole 'syvällistä' ajattelua. Syvältä se kuitenkin on.
Hirmutekoja en kieltänytkään. Mainitsin niistäkin. Mistä keksit tuollaisia eläinten kiduttamisia? Uskotko todella, että jostain syystä eläinten kiduttaminen olisi kuulunut japanilaisten sodankäyntiin? Ihmisiin kohdistuvat hirmuteot kuuluu valitettavasti yhä sotiin joka puolella maailmaa. Tshetseniassa, Afrikassa, Irakissa, Balkanilla, Afganistanissa...
"Jouduin läheisesti tekemisiin japanilaisten nuorten kanssa opiskellessani ulkomailla. Hienotunteisuus ei ole sana, jolla näitä röyhkeitä, äänekkäitä ja roskaavia nuoria kuvailisin. Valitettavasti japanilaisiin turisteihin törmää usein Kaakkois-Aasiassa. Hieman kieltä tuntevana, voin vakuuttaa, että ainakin osa heistä on jättänyt jopa alkeellisimmat käytöstavat kotiin."
Tuosta ei voi muuta sanoa, kuin että sinä valehtelet. Eivät olleet ainakaan japanilaisia, joista puhutu. Japanissa asuneena voin sanoa, että en ole koskaan törmännyt moiseen. Japanissa roskiakaan ei näy kaduilla. Roskat lajitellaan neljään eri lajiin, ja kerrostalojenkin roskakatoksia vahtii palkattu ihminen, että lajittelua noudatetaan tarkasti. Röyhkeys, äänekkyys, roskaaminen... Yksikään noista ei vaan voi pitää paikkaansa. En ole koskaan törmännyt sellaiseen.
Japanissa. Ehkä heillä sitten on kova kuri kotona, mutta nämä opiskelijat joihin törmäsin opiskeluaikanani olivatkin pois kotoa - ulkomailla niin kuin minäkin.
Erityisen tympeää oli katsella heidän joukkoruokailutilanteitaan. Paikallista ruokaa he halveksuivat avoimesti ja katsoivat, että heillä on täysi oikeus syödä omia eväitään mm. ravintolassa.
Eläimistä ja japanilaisten niille aiheuttamista kärsimyksistä on olemassa rankkoja kuvauksia mm. entistä Burmaa koskevissa sotadokumentaatioissa.
Et ole ilmeisesti matkustellut Kaakois-Aasiassa. Japanilaisilla nuorilla on siellä monissa maissa sama status kuin ruotsalaisilla nuorilla Alpeilla ja Ibitsalla.
Sen tiedän, että joka vuosi järjestetään maailmanlaajuinen äänestys (en tiedä kenen toimesta) parhaista turisteista, mutta siitä Suomessakin tiedotetaan ja japanilaiset äänestetään joka vuosi parhaiksi (mukava, vaivaton, nöyrä jne.). Saksalaiset useimmiten listan viimeisenä. Rikkovat paikkoja kännissä, meluavat jne. Sen kyllä voi nähdä mm. Euroopassa.
Minä en vain yksinkertaisesti usko väitteitäsi Kaakkois-Aasiasta. Siellä Japanilaisia kohtaan moni tuntee yhä katkeruutta historian takia ja siksi voi jo ennakkoluulojen takia japanilaisilla olla huono maine paikallisten sydämissä. Kuitenkin juuri historian takia Japani tuntee katumusta ja velvollisuudentunnetta sitä aluetta kohtaan ja pyrkivät siellä extranöyryyteen.
"Eläimistä ja japanilaisten niille aiheuttamista kärsimyksistä on olemassa rankkoja kuvauksia mm. entistä Burmaa koskevissa sotadokumentaatioissa."
No niin, olet nähnyt jonkun tv-dokumentin ja päättelet siitä asian laidan. Mikään ei todista, että japanilaiset olisivat jotenkin muita huonommin kohdelleet eläimiä sodassa. Järjetön ajatuskin. Tuollainen tietysti lähtee turhautuneesta, pelokkaasta, kaukana kotoa viidakossa seonneesta yksilöstä, ei missään tilanteessa sotakoneistosta. Mikään ei anna oikeutta ajatella, että se olisi kytköksissä japanilaisuuteen tai että muunmaalaiset eivät olisi tehneet samoin.
Bushido ei todellakaan ole mitään muodollisia sanoja paperilla, vaan se oikeasti näkyy arkipäivän Japanissa, vielä nykyäänkin. Ystävällisyys, hienotunteisuus jne. pitää itse kokea ja nähdä ennen kuin sen uskoo.
myös ulkomailla. Olen lukenut kirjallisuutta ja eräänkin kammotavan kuvauksen, jossa japanilaiset 'urheat' soturit hakkasivat omaa turhautuneisuuttaan norsuja.
No, sinun täytyy matkustaa Kaakkois-Aasiaan ja viettää siellä hieman aikaa. Opit pian erottamaan paikallisten ja muiden turistien joukosta japanilaiset jo pelkän metelöinnin perusteella. Nuoret miehet ovat äänekkäimpiä. Joskus olen saanut jonkun porukan hiljaiseksi ärähtämällä muutaman sanan. Hetken kuluttua avoin arvostelu ja pilkanteko kuitenkin jatkuu. Alkoholi tekee heistä entistä riehakkaampia, mutta onneksi heillä on sen suhteen varsin lyhyt vieteri. Mikään ei kuulosta kamalammalta kuin kaksi kaksikymppistä japanilaista neitosta änkyräkännissä. Extranöyryyttä osoittavat tällöin paikalliset.
Uskon oikein hyvin, että täällä Suomessa japanilaisturistit osaavat käyttäytyä, mutta Aasiassa he kuvittelevat vieläkin olevansa valloittaja kansaa ja ylempiarvoisessa asemassa.
Erityisen tukalaa oli seurata tilannetta Kiinassa. Siellä vastemielisyys oli kieltämättä molemminpuolista.
Tuota niin, kuvauksesi sopisi aika hyvin kännisiin suomalaisiin. Jopa kielet saattavat kuulostaa samanlaisilta, vaikka kyllä suomalaisen juntin örinä on mielestäni rumempaa.
suomalaisen ja japanilaisen - ihan ulkoisten, rodullisten piirteiden avulla.
Pitäisiköhän sinun tarkastella tätä asiaa hieman objektiivisemmin? Laiton sinulle iltalukemista varten linkkejä tuonne alemmaksi.
Tuo turismi-juttu ei vaan pidä paikkaansa. Mietinkin enää vain, miksi valehtelisit.
Olen itse puoliksi japanilainen, ja pöyristynyt lukemastani roskasta.
Japanilaisuuteen kuuluu ystävällisyys, vieraanvaraisuus, kiitollisuus ja ennenkaikkea nöyryys. Joka kerta Japanissa käydessäni (olen käynyt 4 kertaa) ihmettelen tätä uudelleen: kaupoissa kiitellään vuolaasti kumarrellen, turisteille tarjotaan lahjoja (ystäväni sai kolmesta eri kaupasta "lahjan" kassalla, mm. käsilaukun)..jne.
Esimerkkejä on lukemattomia: junassa teinipoika söi suklaakeksejä ja kun huomasi minun katsovan, tarjosi samantien minulle (=ventovieraalle), vanhus myöhästyi bussista, ja ohiajava auto täynnä nuoria miehiä teki u-käännöksen ja meni tarjoamaan vanhalle miehelle kyydin (Suomessa tämä olisi jopa niin erikoista, ettei kukaan täysjärkinen vanhus uskaltaisi edes kyytiin mennä), vieraat joilla olin kylässä tarjosivat minulle tavaroita, joita ihastelin heidän kodissaan, junamme lähtiessä laiturilta miltei koko henkilökunta tuli laiturille riviin vilkuttamaan (!), eksyessämme kysyimme neuvoa ohikulkevalta mieheltä joka oli tulossa väsyneen näköisenä kotiin töistä (kello oli noin kymmenen) ja lähti välittömästi itse kuljettamaan meitä puolen tunnin kävelymatkan päähän, eikä edes hyväksynyt palkkiota (syistä saimme selvää vain, että on japanilainen) jne. jne. jne.
Sukulaismies kävi kerran Suomessa, ja ajoi kolarin. Kuin ihmeen kaupalla hän kierähti ulos autostaan miltei vahingoittumana, ja samassa alko pyydellä vuolaasti anteeksi ja kumarrella. Hän oli pahoillaan että on niin tyhmä ja sai meidät huolestumaan ja pilasi lomamme. Kuka Suomessa reagoisi näin? Japanilaiset ajattelevat kaikessa vain muita ihmisiä, ei ollenkaan itseään.
Kutsuit japanilaisia röyhkeiksi, äänekkäiksi ja roskaaviksi. Röyhkeän taisin jo kumotakin, äänekkäistä hiukan. Japanissa ihaillaan hiljaisuutta, ja esim. shinkansenissa (luotijunissa) on kiellot puhelimeen puhumiselle. Ihmiset haluavat olla rauhassa ja hiljaa, ja esimerkiksi metroissa on vaikuttavaa, miten aivan uppitäyteen ahdetusta metrovaunusta ei kuulu pihahdustakaan. Kaikki on järjestäytynyttä, metro tulee sentilleen oikealle paikalle, ihmiset jonottavat sisään ja ulos, kaikki tapahtuu järjestyksessä, rauhallisesti ja hiirenhiljaa (vrt. Suomen metroihin, joissa väki tunkee sisään ja ulos yhtäaikaa melussa ja kaaoksessa). Sitten roskaamiseen. Japanilaisissa kodeissa lajitellaan erikseen pahvi, paperi, muovi, ekojätteet, sekä liuta pienenpiä lajeja (esim. patterit). Näin tapahtuu siis miltei joka kodissa, ei vain ympäristöintoilijoiden. Edes kaduilla ei ole "sekaroskakoreja" vaan jossain kohtaa roskakori muovipulloille, jossain paperille. Oikeaa roskakoria etsiessä joutuu kävelemään joskus pidempäänkin, mutta silti Japanissa ei näe kaduilla ainoatakaan roskaa. Ihmiset kantavat jopa laukuissaan omia roskapusseja, koska on helpompaa lajitella roskat kerralla sitten kotona kuin etsiä kaupungilla oikeita roskakoreja. Ylipäätään Japanissa on todella roskatonta ja siistiä, jonka sai huomata esim. yleisissä vessoissa.
Jokainen ihminen on yksilö, ja ajattelee eri tavalla. Yleisesti ottaen kuitenkin Japanissa hävetään toisen maailmansodan tapahtumia, ja esimerkiksi valokuvissa näytetään aina peace-merkkiä, joka viittaa toiseen maailmasotaan. Japanilaiset eivät halua enää sotia.
Olen pahoillani, että joku tai jokin on saanut sinut ajattelemaan japanilaisista niinkuin ajattelet. Voin kuitenkin vakuuttaa, että mielikuvasi ovat niin vääriä kuin vain voivat olla.
Toivon, että käyt joskus itse Japanissa ja huomaat asioiden oikean tolan.
muistettava, että minä olen tutustunut kuvaamaani ilmiöön muualla kuin Japanissa. Saattaa olla, että näiden vuosien aikana tapaamani nuoret japanilaiset ovat olleet toistuva poikkeus normaalista. Jos asiaa siis halutaan katsoa kaunistellen.
Olen kokenut, nähnyt ja kuullut niin kuin kerroin, enkä ole takuuvarmasti ainoa, joka on kummastellut japanilaisnuorten käytöstä ulkomailla.
Olen tutustunut Kaakkois-Aasian opintojeni ohella luonnollisesti myös Japanin historiaan ja kulttuuriin. Valitettavasti historia on mitä on. Kulttuuria en ole kuitenkaan väheksynyt millään muotoa - olen arvostellut yleistyksiä tekeviä kommentteja. Ja saattaahan olla, että japanilaisen, pidättyvän sielunmaiseman alla kiehuu. Paine purkautuukin sitten, kun ollaan kontrollin ulottumattomissa - esimerkiksi matkoilla.
Ja nimimerkki 'Äijälle' haluaisin vielä sanoa, että kannattaa lukea muutakin kuin Ilmari Vesterisen kirjoja.
En itse asiassa tunne Ilmari Vesteristä - pitääkin tutustua!
No niin, sieltä tulee tosiasioita. Sen verran oikaisen, että Japanissa JOKAISESSA kodissa on pakko lajitella roskat noihin neljään lajiin. Kaduilla samoin.
poikkeaa maailmankansoista. Edukseen. Yksittäisiä tapauksia tietty on jotka saavat vatsan kääntymään, MUTTA niin se on KAIKKIALLA sotivissa osapuolissa - SUOMESSAKIN.
Jos ranskalaistoimittja teloitettiin rinnoista roikottamalla puunoksassa Vietnamissa jenkkien toimesta tai survotaan lasipullo vaginasta sisään ja murskataan sisälle - niin lienee kysymys lähinnä mielikuvituksen rikkaudesta kun metodeja toteutetaan?
Intiaanien päänahka oli virtanomaisille toimitettava, että tapporaha saatiin ..
Eipä tainnut olla tämä yli kymmenientuhansien australilaisvankien tappaminen, ettei jää todisteita ihmisoikeusrikkomuksista sivistynyttä.
Sotavankien ihmeellinen katoaminen ,leirien olemassaolostahan oli selvät todisteet.Televion dokumenttiohjelmassahan oli siitä juttua kerran.
Ruumiit todennäköisesti hävitettiin täydellisesti tavalla tai toisella. Ei jää todisteita jos ruumiit jauhetaan tai poltetaan. Että sellaisia
ihmisiä, nyt sitten ollaan niin nöyrästi että.
Japanissa oltiin nöyrästi ennen sotaa ja sodan jälkeen. Myöskin sodan aikana. Silloin vain seonneet yksilöt syyllistyivät hirmutekoihin. Ei kai kukaan usko täysjärkisten ihmisten tehneen sellaista?
Oletko kuullut, että sodassa tapahtuu hirveitä? Ei sota ole vaan aseella toisen tappamista isolla kentällä. Mikset toitota täällä saksalaisten, venäläisten, jenkkien, irakilaisten, serbien, äärijuutalaisten, kiinalaisten, burmalaisten, afrikkalaisten ja tshetseenien tekosista? Kyllä niitä löytyy kaikista.
Kiitos, että lopetit barbaarisen tapasi kirjoittaa japanilaisista.
On se kumma, ettei mistään löydy kirjoituksia, joissa asiasta oltaisiin vastakkaista mieltä. Tunnut olevan aika yksin mielipiteesi kanssa. Kysymys ei siis ollut vain muutamasta hurahtaneesta japanilaissotilaasta.
http://www.scholars.nus.edu.sg/landow/post/singapore/government/leekuanyew/lky11.html
http://www.users.bigpond.com/battleforaustralia/JapWarCrimes/OverviewJapWarCrimes.html
En minäkään ole vastakkaista mieltä. Tiedän hirmuteot. Olen lukenut noita juttuja enemmän kuin sinä - todennäköisesti.
Oli hurahtaneita kuinka paljon tahansa, oli kyse yksilöistä. Viidakossa turhautuneena kaukana kotoa kuolemanpelossa (kyllä, toisen ms:n sotilaat eivät olleet enää mitään samuraita). Sanon vain, että tuollainen käytös ei todellakaan ole ominaista japanilaiselle ihmiselle. Mitään vastaavaa ei olla nähty ennen eikä jälkeen toisen ms:n. Juuri päinvastoin; aiemmat taistelut todellakin olivat siistejä ja toista kunnioittavia.
'jankuttaa', haluan vain, että tosiasiat otetaan tosiasioina. Mitään sotaa/taistelua/miehitystä/sotilasta on järjetöntä heroisoida.
Turistijutusta saat olla ihan mitä mieltä haluat - minä kerroin vain omakohtaisen kokemukseni yli kymmenen vuoden ajalta.
Ihailemasi japanilainen kulttuuri tuottaa enenevässä määrin surullisia 'peräkammarinpoikia' ja itsemurhatilastoissahan meillä on jotain yhteistä Japanin kanssa.
Voin aivan hyvin lopettaa keskustelun tähän, mutta suosittelen ottamaan asioista selvää myös empiirisesti.
Enhän minä ole heroisoinut mitään sotiin liittyvää. Tiedän historian. Puhuin nykypäivästä.
En oikeastaan ihailekaan Japanin kulttuuria - arvostan kyllä kovasti.
Tuntuu niin kornilta, että täällä suomalaisella foorumilla kehdataan japanilaista turistia arvostella. Mielestäni nöyryyttä toisi matka Tallinkin laivalla Helsingistä Tallinnaan, jossa matka jatkuisi perussuomalaistoikkaroinnein. Jos sen jälkeen tuntuu siltä, että voisitte arvostella japanilaisturisteja niin sitten on kyllä jotain korjattavaa itsessänne...
Toinen maailman sota tosiaan on häpeäpilkku japanilaisille omassa historiassaan, mutta raakuus johtui kulttuurierosta. Japanin historiassa, jos te olette sitä lukeneet, sotien häviäjät saivat kunniansa takaisin itsemurhalla eli seppukulla (harakiri). Kun länsimaalaiset antautuivat maailmansodissa, oli tämä aivan uusi asia japanilaisarmeijalle ja tästä johtuen sotavankeja pidettiin kunniattomina ja arvottomina.