Huono tuuri

Tietysti voin kertoa minkälainen oli viimeviikkoni. En vain haluaisi kokea sitä uudelleen joten kerron vain keskiviikon ja torstain.

Viime keskiviikkona ostin auton. Aivan perusauto käytetty Mazda. Käytiin myyjän kanssa koeajamassa ja hyvin rullasi. Moottori kävi tasaisesti ja oli vasta katsastettu. Oli myös halpa joten ostin sen.
Tehtiin paperityöt ja homma selvä. Oli vielä oikein ystävällinen myyjä.

Pääsin sillä melkein kotiini kun yhtäkkiä moottori alkoi nikotella ja sammui risteykseen. Kello oli yli neljän joten takanani oli vihainen autojono piippailemassa minun ilokseni.

Yritin laittaa hätävilkut päälle mutta kun virta ei tullut autoon enää ollenkaan. Hävetti vitutti, ja kaiken lisäksi oli kamala kusihätä.

Noh, sivistyneenä miehenä näytin takana jonottaville keskisormea ja aloin työntämään autoa pois tieltä.
Valitettavasti eräs ison kaapin kokoinen herrasmies oli päättänyt hermostua kansainvälisestä käsimerkistäni ja tuli suoraan päälleni. Löi turpaan ja hampaani lohkesi. toivottavasti sillä jätkällä tuli edes haava käteensä minun hampaastani. Kun en oikein osaa tuota itsepuolustusta.
Makasin siinä vähän aikaa pää pyörällä asfaltilla kunnes eräs rouva tuli autostaan ja kysyi kuinka voin.
Samalla hän katsoi haaroihini, ja kääntyi takaisin autolleen. Minulla oli siinä tappelussa tullut kuset housusuun, enkä ehtinyt edes lyödä takaisin. Hävetti taas, ja vielä enemmän.

Puistelin päätäni vielä ja huomasin että autoni huilasi hiljakseen eteenpäin ilman kuskia.
Tietysti, miten olisin ehtinyt laittaa vaihteen tai käsijarrun kun se kaappi mottasi turpaan.

Lähdin hoiperrellen perään kun olin vielä vähän tyrmässä. Joku huusi minun perääni jotain mutten kuullut enkä välittänyt. Halusin vain pois äkkiä kun olin kussut housuunkin. Ja naama veressä hammas poikki.

Huomasin että autoni valui uudehkoa mersua kohti, lähdin hoippumaan perään mutta paskat. Räsähdys vain ja siinä se oli. Hämmästyttävää kuinka suuret vauriot siihen mersuun tuli, minulla vain etuvalot ja etupuskuri. Onko nuo nykyajan autot paperista tehty?

Jokatapauksessa nyt sain vastaani vihaisen mersun kuskin. Hän ei onneksi lyönyt. Katseli vain inhoten ja huutaen mitä perkelettä oikein luulet tekeväsi. Minä yritin änkyttää mutta olin oikeastaan niin shokissa etten pystynyt. Pää siitä tärkystä vieläkin sekaisin.

Ihan kuin päivä ei olisi ollut täydellinen tuli paikan päälle poliisit. Kivaa. Ilmeisesti he huomasivat hoippuvan tilani ja yrittivät työntää mittarin suuhun. Toinen kyttä vielä pilkkasi, ilmiselvä juoppa narkkari, ja vielä kuset housuissa.

No minun naamani oli sen verran kipeä vielä etten pystynyt puhaltamaan, se hammaskin oli lohjennut.
Kytät sanoivat että kieltäydyn tahallaan puhaltamasta ja tiukkasivat olenko ottanut huumeita. No en varmashti ole, se ässä sihahti sen hampaan lohkeaman takia.
(olen ollut muuten kaksi vuotta juomatta)

Sitten se akan pirulainen tuli vielä siihen. Joo minä näin kun se törttöili keskellä katua päissään kuset housuissa. Hoippui todella kovasti.
Ja jätti autonsakin ilman kuskia.

Siinä vaiheessa minua alkoi naurattamaan koko tilanne, en voinut sille mitään. Hekotin aivan täysillä. En kyennyt enää muuta.
Aamulla olin lähtenyt ostamaan autoa tyylikkäässä bleiserissä ja valkoisessa paidassa, siistein kutein muutenkin. Ja nyt olen rattijuopponarkkarihullu joka pidätetään kuset housuissa.

Valitettavasti poliisit tulkitsivat jotenkin väärin nauruni ja kun pitelin mahaani siinä naama verta valuen he kamppasivat minut katuun. Kai luulivat että minulla on vyön alla vähintään 9millinen beretta.
Ottivat sen verran kovakouraisesti kun väänsivät käsiäni selän taakse että kuulin, kun joku napsahti. Eikä ne olleet käsiraudat.

Olkani meni pois paikaltaan. Tässä vaiheessa en enää nauranut vaan huusin kivusta.
Kytät nostivat kovakouraisesti maijaan ja eivät rukoilustani huolimatta avanneet rautoja. Sattui niin perkeleesti olkaan.

Ihmiset katsoivat minua kuin suurrikollista ja mersunkuski heristi nyrkkiä perääni. Jostain oli tullut vielä toinen poliisi joka jäi selvittämään kai jälkivahinkoja.

Saatanan koira räksytti vielä korvaani koko matkan kyttälaitokselle. Siinä vaiheessa ajattelin että olisipa ollut se beretta.

Noh, kyttälaitoksella minua kohdeltiin kuin halpaa makkaraa ja laitettiin tarkkuusalkometriin.
Nollaahan se tietysti näytti.
Tästä kytät näyttivät vain innostuvan. Mitäs ainetta on tullut käytettyä ja katselivat silmiäni kuin optikot. Ei muuta kuin verikokeeseen sanoi eräs kyttä, ja vaatii kai tuo narkkari paikkausta muutenkin.

Ajeltiin sitten lähimpään tk:hon ja pari poliisia saatteli pidellen käsistä koko ajan. Onneksi ei enää rautoja, mutta olkaa särki ja tästä yritin heille mainita. Ei vaikutusta.

Tietysti tk oli minun kotipaikkakuntani ja siellä sainkin ihmetteleviä katseita osakseni. Kun tämä missä asun ei mikään metropoli ole.
Onneksi kusi oli sentään kuivunut, mutta varmaan haisin kuitenkin.

Yksi kyttä ja sairaanhoitaja kärräsi minut pienen tarkastuksen jälkeen vessaan kusinäytteen ottoon.
Voi ei ajattelin. vastahan olin kussut jo housuun. Onnistuisikohan se jos vääntäisin lahkeen kuivaksi siihen kuppiin. Jätin tämän kuitenkin omaksi ajatuksekseni.

Taas kyttä sanoi että vastustan virkavaltaa ja minä yritin selittää koko ajan mutta... En enää tiennyt mitä selittää?
Miten yksi päivä voi mennä näin pieleen?

Sain puristettua muutaman pisaran ja se näytti riittävän heille. Katselivat koko ajan vierestä, eihän se silloin onnistu muutenkaan perkele.

Testi oli nopeasti tarkistettu ja odottelin lääkärin vuoroa poliisien kanssa. Testi oli tietysti negatiivinen. Ihanat naapurini olivat myös tk:ssa, eivät tervehtineet jostain syystä.

Lääkäri selitti poliiseille että ainakaan mitään tunnettua huumausainetta tämä mies ei ole käyttänyt. Poliisit vaativat lisäkokeita mutta tässä kohdassa onneksi lääkäri tuli puolellleni.
Hän sanoi tiukasti poliiseille että tämä mies on selvä ja vaatii lääkärin hoitoa. Kehoitti myös poliiseja poistumaan. He menivätkin ulkopuolelle.

Viimeinkin. Lääkäri kyseli minulta rauhoittavasti tietoja ja minä vastailin lyhyesti. Olin kai shokissa vieläkin. Sitten hän katsoi olkaani ja sanoi että yritetäänpäs vetää se paikalleen.
Hoitajan avulla he saivatkin sen paikalleen. Ei onneksi käynyt kovin kipeää.

Katsoi myös hammastani ja kehoitti tietysti korjauttamaan sen. Hoitaja pyyhki naamani verestä ja olin pillahtaa itkuun koska hän teki sen niin hellästi. Ensimmäinen ihminen joka kosketti tänään hellästi, muut oli vain hakanneet.

Noh, sitten vain takaisin poliisien matkaan ja kuulusteluihin. Olin saanut koottua itseäni ja vastailin asiallisesti.
Huomasin että heidän asenteensa oli muuttunut ystävälliseksi mikä oli outoa.

Meillä on tästä tapauksesta uutta tietoa ilmoitti kuulustelija ja sanoi vielä pahoittelevansa kohtelua heidän puoleltaan. En ollut uskoa korviani, minuthan oli jo todettu ties miksi.
Meillä on tapauksesta silminnäkijöitä neljä, läheisen talon parvekkeelta ja tiedämme mitä tapahtui. Että siis autosi sammui ja jouduit työntämään jonka jälkeen sinut pahoinpideltiin, sanoi kuulustelija.

Ilmoitin niellen kyyneleitä että näin tosiaan tapahtui. En paljon muuta muista mitä kuulustelija sanoi. Olin kuulemma vapaa lähtemään ja hakemaan autoni säilöstä koska tahansa. Joo autoni, eihän se saatanan romu edes toimi ajattelin siinä samalla.

Allekirjoitin kuulusteluhuoneen ulkopuolella vielä yhden paperin ja harkitsin vakavasti että laitan tästä ison jutun, haastan kaikki oikeuteen.
Aloin olemaan todella raivoissani ja hermostunut.

Lähdin sitten kävelemään pois kyttäasemalta. Näin erään kuulusteluhuoneen luona kaapin kokoisen tyypin, sen SAMAN SAATANAN kusipään joka löi.
Hänenkin vieressään oli poliisi ja istuivat tuoleissa. Se kaappi jutteli jotain sen kytän kanssa ja ei huomannut minua.

Enpä siinä sitten pahemmin ajatellut. Olin niin raivoissani. Puristin avaimeni oikeaan nyrkkiini tiukasti, se on iso ja painava nippu.
Pääsin siihen kohdalle, sanoin hei, kuule jätkä.
Kaappi käänsi päätään ja minä annoin palaa olan takaa. Siis tunsin kuinka avaimet antoivat nyrkille lisää tehoa kun se mätkähti sen jätkän pärstään. Aivan kuin hidastettuna.

Sen tyypin ilme meni ihan hölmistyneeksi ja silmät kääntyi nurin. Tipahti naama veressä lattialle täysin tiedottomana kuin märkä rätti.

No jaa, ei varmaan tarvitse mainita että minut taklattiin taas. Ja vietiin pidätysselliin. Poliisit eivät olleet enää ystävällisiä. Miksi sinä sitä menit lyömään, he tiukkasivat. Sanoin että sama jätkä oli pahoinpidellyt minut.
Jäin siis putkaan ainakin yöksi.

Siis tässä vaihtui päivä torstaiksi.

Aamulla kuulin että se tyyppi oli saanut aivotärähdyksen ja sen poski oli murtunut ynnä kolme hammasta palasina. Nauroin mielessäni mutta olin huolissani tietysti syytteistä.

Turhaan kuitenkin. Kumpikaan meistä ei halunnut syyttää toistaan mistään koska kumpikin oli todistetusti pahoinpidellyt toisensa. Mutta syyttäjä on tietysti toista mieltä, siitä sitten oikeudessa tulevaisuudessa.

Kävelin sitten sen autokauppiaan luokse. Näytin varmaan aika hurjalta koska hän suostui perumaan kaupan heti. Olin valmistautunut että pieksän sen jos ei peruuta kauppaa. Yksi ongelma oli, ei ollut avaimia. Sanoin että ne on kyttälaitoksella jotenkin todistuskappaleena. Annoin sille auton vara-avaimet ja sanoin että nouda romusi laitokselta.

Tilasin suoraan taksin. Kotiin ja äkkiä, mutta alkon kautta sanoin taksisuharille. Kävin kaksi kossua ja pääsin asunnolleni.
Istahdin vähäksi aikaa portaille miettimään tapahtunutta ja otin ryyppyjä aika ripeään tahtiin.

Ei kai olisi pitänyt näyttää sitä keskisormea sille tyypille. Siitä kai se alkoi, vai oliko tämä muuten huonoa tuuria. Tai se auto?

Join siinä portailla pullon loppuun ja hoipertelin ovelleni. Missäsh ne.... shaatanahn avaimet ohn?
Enempää en muistakaan kun sammuin siihen portaille.

Aamulla taas juoppuputkassa, mutta tällä kertaa sain sentään kotiavaimeni siitä nipusta matkaan.

Tämän opetus on kai se, että joinain päivinä ei kannata lähteä kotoaan ulos ollenkaan.

Jatkoa sitten joskus... kun taas tapahtuu.