Mieleeni tuli aloittaa viimein keskustelu kun huomasin jälleen tuon vanhan tarinan, jossa pyydettiin vastausta Vanhan Testamentin iljetyksiin homoseksuaalisuus vs. simpukoiden syöminen. Nämähän eivät sinänsä toisiinsa liity, mutta molemmat tuomitaan VT:ssä. No, perustelut oli, että simpukkaohje oli ohje juutalaisille (joka pätee juutalaisille muttei sinänsä muille). Miksi kuitenkin homoseksuaalisuutta pidetään kristillisessä uskonnossa edelleen iljetyksenä (t. tuomittavana), jos kerran sekin on vain ohje juutalaisille (siis tällä logiikalla juutalainen ei saa olla homo mutta muut saa) ?
Laajennan kysymystä: Raamattu on (oletettavasti) vertauskuvallista tekstiä. Mitkä kohdat Raamatusta pitää ottaa faktoina ilman vertauskuvallisuuden suomaa tulkinnanvapautta (onko esim. ylösnousemus vain vertauskuvallinen kertomus). Tai kysynkin tarkemmin, että missä kohdassa Raamattua sanotaan, mitkä opit eivät ole vertauskuvallisia ja missä on tulkinnan mahdollisuus ? Vai onko jopa niin, että nykykristitty hakee Raamatusta omaan maailmankatsomukseensa (ja yhteiskuntaan) sopivat kohdat suoriksi ohjeiksi ja selittää siihen sopimattomat kohdat, että ne ovat vertauskuvallisia tai vain ohjeita esim. juutalaisille. Tällöin hän asettuu Jumalan yläpuolelle päättäessään, mikä osa Jumalan Sanasta pitää ottaa kuten se on kirjoitettu ja mikä soveltaen. Kaiketi käsky "minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia" rikkoutuu pahemman kerran tässä tulkintatavassa. Edelleen jos vertauskuvallisuus sallitaan aina niin voisin vaikka perustella itselleni, että käsky "älä tapa" tarkoittaa, että kristityt voi lahdata, koska he eivät koskaan kuole vaan heillä on iankaikkinen elämä, mutta ateisteihin ei saa koskea (kärjistän tahallani).
Laajennan edelleen käsittelyä. Missä paikassa Jumalan Sanaa on kerrottu mitä osia ylipäätään Raamatussa on ? Siis joku tai joku instanssi on päättänyt, mikä on Jumalan Sanaa (vaikka kuinka onkin ihmisen kirjoittamaa) eli kuuluu Raamattuun. Mikä on tämä instanssi, joka sanoo, mikä on Jumalan Sanaa - siis päättää mikä sitä on ja mikä ei ? Tämä instanssi on asettanut itsensä Jumalan yläpuolelle ja Raamatun lukijat uskovat tätä ihmisen "totuutta" Raamatun koostumuksesta (ja samalla taas rikkovat tuota yhden, korkeimman Jumalan käskyä). Otan esimerkin: Raimo-Anneli Kasamoukari Alavieskasta kirjoittaa uuden osan Raamattuun. Hyväksytäänkö se Raamattuun ? Ei, miksi ei ? Uskoisitko itse tuohon uuteen osaan ? Entä jos se olisi todellakin Jumalan uusi ilmoitus esim. väärinkäsitysten oikaisemiseksi ? Entä jos se olisi sittenkin ihan huuhaata ? Mihin nykyisin Raamattuun kuuluviin osiin uskoisit, jos niistä pitäisi juuri nyt päättää, mitkä on Jumalan Sanaa ?
Tiedän sen, että usko on jokaisen henkilökohtainen asia ja sen kokee tavallaan, mutta eikö tällaisessa vertauskuvallisessa tulkinnassa ole se vaara, että toimii Jumalan tahdon vastaisesti kun tulkitsee kenties väärin (ja jos et ole Jumalan puolella, olet Hänen vastapuolella). Ainakin joku tulkitsee väärin Raamatun oppeja koska on niin paljon erilaisia tulkintatapoja. Itse asiassa vain yksi tapa voi olla oikein. Onko se juuri se tapa, miten sinä tulkitset Raamattua ?
Vastauksina pyydän kiteytettyjä ja kohdennettuja kommentteja, puolikkaan Raamatun postaaminen ei taida auttaa vaikka selittäisi, että "tossa se sanotaan ihan selkeesti".
Laajennan kysymystä: Raamattu on (oletettavasti) vertauskuvallista tekstiä. Mitkä kohdat Raamatusta pitää ottaa faktoina ilman vertauskuvallisuuden suomaa tulkinnanvapautta (onko esim. ylösnousemus vain vertauskuvallinen kertomus). Tai kysynkin tarkemmin, että missä kohdassa Raamattua sanotaan, mitkä opit eivät ole vertauskuvallisia ja missä on tulkinnan mahdollisuus ? Vai onko jopa niin, että nykykristitty hakee Raamatusta omaan maailmankatsomukseensa (ja yhteiskuntaan) sopivat kohdat suoriksi ohjeiksi ja selittää siihen sopimattomat kohdat, että ne ovat vertauskuvallisia tai vain ohjeita esim. juutalaisille. Tällöin hän asettuu Jumalan yläpuolelle päättäessään, mikä osa Jumalan Sanasta pitää ottaa kuten se on kirjoitettu ja mikä soveltaen. Kaiketi käsky "minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia" rikkoutuu pahemman kerran tässä tulkintatavassa. Edelleen jos vertauskuvallisuus sallitaan aina niin voisin vaikka perustella itselleni, että käsky "älä tapa" tarkoittaa, että kristityt voi lahdata, koska he eivät koskaan kuole vaan heillä on iankaikkinen elämä, mutta ateisteihin ei saa koskea (kärjistän tahallani).
Laajennan edelleen käsittelyä. Missä paikassa Jumalan Sanaa on kerrottu mitä osia ylipäätään Raamatussa on ? Siis joku tai joku instanssi on päättänyt, mikä on Jumalan Sanaa (vaikka kuinka onkin ihmisen kirjoittamaa) eli kuuluu Raamattuun. Mikä on tämä instanssi, joka sanoo, mikä on Jumalan Sanaa - siis päättää mikä sitä on ja mikä ei ? Tämä instanssi on asettanut itsensä Jumalan yläpuolelle ja Raamatun lukijat uskovat tätä ihmisen "totuutta" Raamatun koostumuksesta (ja samalla taas rikkovat tuota yhden, korkeimman Jumalan käskyä). Otan esimerkin: Raimo-Anneli Kasamoukari Alavieskasta kirjoittaa uuden osan Raamattuun. Hyväksytäänkö se Raamattuun ? Ei, miksi ei ? Uskoisitko itse tuohon uuteen osaan ? Entä jos se olisi todellakin Jumalan uusi ilmoitus esim. väärinkäsitysten oikaisemiseksi ? Entä jos se olisi sittenkin ihan huuhaata ? Mihin nykyisin Raamattuun kuuluviin osiin uskoisit, jos niistä pitäisi juuri nyt päättää, mitkä on Jumalan Sanaa ?
Tiedän sen, että usko on jokaisen henkilökohtainen asia ja sen kokee tavallaan, mutta eikö tällaisessa vertauskuvallisessa tulkinnassa ole se vaara, että toimii Jumalan tahdon vastaisesti kun tulkitsee kenties väärin (ja jos et ole Jumalan puolella, olet Hänen vastapuolella). Ainakin joku tulkitsee väärin Raamatun oppeja koska on niin paljon erilaisia tulkintatapoja. Itse asiassa vain yksi tapa voi olla oikein. Onko se juuri se tapa, miten sinä tulkitset Raamattua ?
Vastauksina pyydän kiteytettyjä ja kohdennettuja kommentteja, puolikkaan Raamatun postaaminen ei taida auttaa vaikka selittäisi, että "tossa se sanotaan ihan selkeesti".
Vastaukset 2
Vanhimmat
Muistutan että nämä ovat minun henkilökohtaisia mielipiteitäni.
Ensinnäkin ymmärrän näin, että raamatun kaanonit ovat Juutalaisten valitsemia Vanha Testamentti ja Kristittyjen valitsema Uusi testamentti. Kyse on kirjoista, joita he ovat pitäneet luotettavina.
Minun mielestäni ihmisellä itsellään on vastuu, kun hän tutkii raamattua. Nykyisen lukutaidon ja tiedon saannin mahdollisuuden takia oma vastuu korostuu. Jotkut tyytyvät siihen, että joku sanelee sen miten siihen suhtautuu.
Itselläni lähtökohta on se, että olen päässyt Jumalan yhteyteen Jeesuksen kautta ja hän hyväksyy minut sellaisena kuin minä olen. Ja minulla on täysi vapaus tutkia pohtia ja epäilläkin. Mutta en ole antanut itselleni oikeutta päättää mikä on ja mikä ei raamatussa Jumalan sanaa. Voin aivan hyvin nostaa hattua jos jotain en ymmärrä. Lisäksi olen havainnut, että raamattu selittää itse itseään. Siis Vanha testamentti selittää minulle Uutta testamenttia ja Uusi Vanhaa.
Toisaalta minulla on tullut vankaksi periaate, että en anna kenenkään tulla itseni ja Jumalan sanan väliin. Tämä periaate velvoittaa minua myös kunnioittamaan muita, siis en voi pakottaa ketään ymmärtämään Jumalan sanaa niin kuin itse ymmärrän, sillä enhän päästä ketään toistakaan sokeltamaan omaa elämääni. . Joten voin vastata vain siitä miten se minulle avautuu, mutta en siitä miten se vaikka Raimo-Anneli Kasamoukarille avautuu. Mutta voin toki kertoa mielipiteeni ja pyytää pohtimaan.
Jos Raimo-Anneli kirjoittaa raamatulle jatko osan, niin hän saa pitää sen minun puolestani yksinään, koska myös minun Kaanoni on jo valittu. Sen avulla tutkin ja vertaan sen mukaan kuin itse ymmärrän.
Tarkka lukija havaitsee, että raamatussa kerrotaan Jeesuksen avanneen suunsa vertauksin, kun hän puhui kansalle ja niin edelleen. Tieto taustoista vie taas aivan omaan rikkaaseen maailmansa. Tieto sanojen moninaisesta merkityksestä vie taas omaansa. Ja suurin rikkaus on silloin kun Jumala itse kirkastaa sanaansa. Monissa kristillisissä kirkoissa on oppinsa, jos menen kyseiseen seurakuntaan kunnioitan heidän opetustaan.
Pääsääntö on aina se, että Raamattua on aina ensin tulkittava kirjaimellisesti ellei välitön tai laajempi asiayhteys anna aihetta muuhun. Lisäksi on otettava huomioon, mitä muu Raamattu sanoo asiasta. Myös pitää ottaa huomioon kristillisen opin pääkohdat. Jos kirjaimellinen tulkinta johtaa ristiriitaan näiden kanssa, niin on syytä harkita asiaa uudelleen.
VT säädöksiä ei sellaisenaan ole annettu meille. Moraalinen laki kuuluu meille, mutta ei seremonialaki. Moraalinen laki kattaa kymmenen käskyä. Koska UT kieltää miesten väliset sukupuolisuhteet, niin miksi VT:ta ei voisi poimi asiaa valaisevia esimerkkejä, vaikka niihin liittyviä rangaistusohjeita tms. ei pidä enää soveltaa? Kun esim. esiaviollinen yhdyselämä on väärin, niin miksi ei voitaisi poimia esimerkkiä siitä, että VT maailmassa oli ilmiselvää, että naisen piti olla avioliittoa solmittaessa neitsyt?
"Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa." (1. Kor. 6:9-10)