Tuuli hiuksissani tuivertaa...Laineet saimaan loiskuaa..Hiukseni aallon lailla elää...Ulapalle tuijotan tyhjin, kylmin silmin...Mietin heräänkö enää eloon rakkauden...
kalliolla istun..
lappeenranta
12389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Saimaan rannalla minäkin aikoinaan mietin samoin...Ei rakkautta koskaan etsimällä löytynyt... Vain monta kylmää ja tyhjää syliä toisensa perään...Lakattuani etsimästä, luovuttuani toivosta löytää se oma rakas, hän saapui elämääni kun vähiten odotin...
Vieläkin väliin istun rannalla saimaan laineiden loiskuessa haaveillen jostain paremmasta... ei sitä vieläkään ole tyytyväinen elämäänsä... aina vain tahtoo enemmän...
Lähdetään seikkailemaan öiselle rannalle... tuulen soittamaan musiikkiin...laineiden liplatukseen... öiseen kaipuuseen...
etsiminen todellakaan tuo ketään...En etsi erityisesti mutta sydämmeni pettää järjen äänen ja halajaa mahdottomuuttaan...Tunteella elän mä täysin siksi saimaalla ja kuulla suuri voima sieluuni on..Kenpä tietäis hyväksi vai pahaksi on suuri voima niiden..Heikoksi itseni tunnen toisaalta vahvuudenkin niiltä saan..Ristiriita moinen hulluus suurta vain...Saimaalta ammenan rauhaa sielullein ja kuu levottomuuden herättää vain ja toivon suuren...
..ulapalla saimaan kaunista ja avaraa, myrskytuulet siellä joskus tuivertaa, mut kauneus siellä on vailla vertaa, lähentelee se paikoin merta, mistä mies tietäisi veneellänsä, rantautua satamaas. Merkkituli varmaan avun antais, mutta mikä olisi merkki sen, oikean rakkauden..huolta vuoksesi tunnen..eikö kukaan osaa sun luo, uusi kuukin jo voimiaan kerää, silloin taas hulluuteen herää, tää maa kavala ja katala, sanaa olen yrittänyt yksinäisille susille kertoa, et istuu kalliolla tyttö jol ei ole vertoa, siks uskonkin että hän sinut löytää, kunhan vain annat sille mahdollisuuden.....
kun huolta kannat ja uroita liikkeelle patistat:)Se hymyn silmiiniasti nostaa...Rakkauden satama se salainen kaiketi on vaikea tie sinne löytää voih...Työllä puurran itseni näännyksiin eihän mulla muuta ole...Poikani lähtee lomille isänsä kanssa ja ypöyksin viikon jos toisenkin jään..Sammuu lämpö silmien ja jää palajaa takaisin..Saimaa lohtunsa kauniina antaa...Taivas välillä itkee kanssani..Mutta minä elän ja toivon satamaa rakkauden!!!
luin viestejäs naaraallesi...kauniita ovat mutta ymmärsin sun taitos hienon...nahkaani tahtoisin suden uljaan kuuta ulvovan..osaisitkohan sellaisen luoda mun olkaani???
osaan, itselläni on sellainen!!!!!!!
Sulla lähelläs ystävä on, joka seisoo takanas kuin kallio; luottaa ja uskoo sun onnesi saavuttavan.
Ei pienet tuulet heiluta, ei laineet saimaan kaada sitä eikä myrskytkään voi sitä horjuttaa... Uskalla vain luottaa ja antaa ajan kulua...
Se side on lujempi kuin uskotkaan...
Se saapuu sinut noutamaan kohti uusia päätähuimaavia seikkailuja ja silloin on annettava tuulen viedä, eihän koskaan voi tietää minkä pusikon juurella on ottaja joka vie sydäntä myöten kaiken, myös jalat alta...
olkapäässäni usko toivo rakkaus vaikka kuolleilta symboolit moiset mutta aina ne heräjää...Tahtoisin toiseen suden uljaan kuuta ulvomassa...
aika hiljaa valuu käsistäni mun:( Yksi on mulla jo jälkeläisiäni omaa lihaa ja vertani mutta lisää halajaa sydämmeni mun...Aika valuu elämän tieltä kelloni tikittäen...Seikkailut aina kiehtoneet on ja sekaan niiden heittäydyn..mutta sydämmeeni iskun saanut aina olen...Siksi saimaan rannalla ruikutan ja itken kyyneleen suolaisen..Tyhjyyteen silmäni märät tuijottaen syvällä tunne vielä hentoinen että joku mut täältä löytää vois...
..niisä sympoleissa tietty totuus on, jaksa vaan uskoa elämään parempaan, niin jossain sanoit eilen että vanhenpi mua sä oot, jos olet kolmekyppinen, on vuosia sitten enenmän mulla kuin sulla...
tiellä elämän, monta on nuoria uroita vapaana odottamassa vain sitä oikeaa saapuvaksi...joka ois valmis pesuettakin kasvattamaan...miettien samoin kenet saisi matkaansa yhteiseen vaeltamaan...
Tiedän muutaman joka sulle ois kohdalleen... Ainoo vaikeus saada teidät kohtaamaan yössä kuutamoiden...Satutetaan seuraavat vapaat yhteen ja lähdetään katsastamaan paikallista yöelämää...
Koskaan ei voi tietää millä oksalla se piru istuu pukeutuneena amorin viittaan...
et kyllä sydänsuruja tule saamaan, sen voin luvata...jos et kiinnostustas sukupuolta kohtaan vaihda...munkin kelloni tikittää, mut hautaan haaveeni hamaan tulevaisuuteen...ehkä joskus mullakin vielä pesue kasvais...noita on jo muutama sylissä ollut...pentuja...koskaan ei pidä sanoa ei koskaan...huomannut olen, et kun kaikkein vähiten mitään odottaa...silloin joku jossakin sielua koskettaa...hetken taas hymy sydämen täyttää...
aikaa sulla vielä on moniin onnellisiin hetkiin...