Ajattelin heittää vähän bensaa jo kaksisataa vuotta roihunneen yhteiskuntafilosofisen väittelyn liekkeihin.
Elikkä voiko yhteiskunta rajoittaa ihmisen vapautta ja jos voi, missä määrin? Mitkä vapaudet ovat semmoisia, että niitä ei voi viedä pois? Voidaanko mielestänne väittää ,että ihmisellä on vain negatiivisia vapauksia, eli että häntä ei saa kukaan(valtio tai yksilö) sortaa tai tappaa tai estää harjoittamasta elinkeinoa tai omistamasta? Vai onko myös positiivisia vapauskia, ts. sellaisia, että ihmisellä on oikeus odottaa toisten tekevän jotain hänen hyväkseen? Voidaanko edes erottaa negatiivista ja positiivista vapautta, vai ovatko ne vain ääriliberaalien kielipeliä, jolla yritetään hämärtää se, että vapaus sorrosta ja vapaus elinkeinon ja omaisuuden hallintaan on samalla tavalla osa yhteiskuntasopimusta kuin se, että sairaista ja työttömistä on päätetty huolehtia? Juuri sosiaalihuoltuoahan on pidetty esimerkkinä psotiivisesta vapaudesta, jota ääriliberalismi ei voi hyväkysä. Mutta onko koko kysymys harhaajohtava?
Voidaanko loppujen lopuksi yhteiskunnan pakotusvoima sellaisena kuin se on teoriassa ja käytännössä esiintynyt, sovittaa rationaalisesti yhteen ihmisen vapauden kanssa? Vai jääkö jäljelel vain sne vaistonvarainen hyväksyminen tai hyväksyminen siltä pohjalta, että kaikki hyötyvät, kuin vapautta rajoitetaan kaikkien osalta sopivasti?
Mitkä ovat ihmisoikeuksia, joita yhteisö ei saa riistää? Oikeus elää, oikeus tasaveroiseen oikeudenkäyntiin, oikeus omistamiseen? Vai mitä sanotte...
Saa pistää teoriaa, filosofiaa ja käytännön pohdiskeluja.
Elikkä voiko yhteiskunta rajoittaa ihmisen vapautta ja jos voi, missä määrin? Mitkä vapaudet ovat semmoisia, että niitä ei voi viedä pois? Voidaanko mielestänne väittää ,että ihmisellä on vain negatiivisia vapauksia, eli että häntä ei saa kukaan(valtio tai yksilö) sortaa tai tappaa tai estää harjoittamasta elinkeinoa tai omistamasta? Vai onko myös positiivisia vapauskia, ts. sellaisia, että ihmisellä on oikeus odottaa toisten tekevän jotain hänen hyväkseen? Voidaanko edes erottaa negatiivista ja positiivista vapautta, vai ovatko ne vain ääriliberaalien kielipeliä, jolla yritetään hämärtää se, että vapaus sorrosta ja vapaus elinkeinon ja omaisuuden hallintaan on samalla tavalla osa yhteiskuntasopimusta kuin se, että sairaista ja työttömistä on päätetty huolehtia? Juuri sosiaalihuoltuoahan on pidetty esimerkkinä psotiivisesta vapaudesta, jota ääriliberalismi ei voi hyväkysä. Mutta onko koko kysymys harhaajohtava?
Voidaanko loppujen lopuksi yhteiskunnan pakotusvoima sellaisena kuin se on teoriassa ja käytännössä esiintynyt, sovittaa rationaalisesti yhteen ihmisen vapauden kanssa? Vai jääkö jäljelel vain sne vaistonvarainen hyväksyminen tai hyväksyminen siltä pohjalta, että kaikki hyötyvät, kuin vapautta rajoitetaan kaikkien osalta sopivasti?
Mitkä ovat ihmisoikeuksia, joita yhteisö ei saa riistää? Oikeus elää, oikeus tasaveroiseen oikeudenkäyntiin, oikeus omistamiseen? Vai mitä sanotte...
Saa pistää teoriaa, filosofiaa ja käytännön pohdiskeluja.
Vastaukset 1
Vanhimmat
asua missä haluaa,omien vanhempiensa ja sukunsa kanssa,ja puoleeton oikeuden käynti viedään huostaanotetulta lapselta.Hänet sijoitetaan suvustaan,ja vanhemmistaan kauaksi jopa 600kilometrin päähän kodistaan.Tapaamiset vanhempien kanssa 1 pvä kuukaudessa.Pakko hyväksyä täysin vieras perhe,vaikka olisivat aivan sopimattomia vanhemmiksi.Sijoitetulla lapsella ei ole ihmisoikeuksia lainkaan.Ei edes yhtään lapsiasian valtuutettua.Jos tapaamiset vanhempiin poikkastaan on oman onnensa varassa.