Pahin kipu...

Uskon, että synnytys.

Pahin kipu?
Kipua on aika vaikea luokitella, siihen huomioisin myös kivun keston.
Muutama minuutti tai tunti:
Hammaslääkärin ja sitä edeltäneet kivut, tietää kokenut tosi kovaksi.
Synnytys on tuskallinen, mutta kipu määrä aikainen. (kokemus kolmesta)
Päivänkipuja:
Migreeni.
Viikko tolkulla, kuukausia tai loppuelämän
Iskias kipu on todella hirveää ja se kestää pitkään.
Muutokset luustossa, aina pysyviä ja kivuliaita, lonkkanivelet, selkäranka.
Onnettomuuden tai leikkauksen jälkeiset pysyvät vammat hermostossa.

Minulla on ollut murtuneena ranne, sekä nilkka, siinä kipu oli hetkellinen ja kipsattuna ei enää, silloin kivun kesto riippuu siitä kuin pääse hoitoon.

muueläin kirjoitti:

Pahin kipu?
Kipua on aika vaikea luokitella, siihen huomioisin myös kivun keston.
Muutama minuutti tai tunti:
Hammaslääkärin ja sitä edeltäneet kivut, tietää kokenut tosi kovaksi.
Synnytys on tuskallinen, mutta kipu määrä aikainen. (kokemus kolmesta)
Päivänkipuja:
Migreeni.
Viikko tolkulla, kuukausia tai loppuelämän
Iskias kipu on todella hirveää ja se kestää pitkään.
Muutokset luustossa, aina pysyviä ja kivuliaita, lonkkanivelet, selkäranka.
Onnettomuuden tai leikkauksen jälkeiset pysyvät vammat hermostossa.

Minulla on ollut murtuneena ranne, sekä nilkka, siinä kipu oli hetkellinen ja kipsattuna ei enää, silloin kivun kesto riippuu siitä kuin pääse hoitoon.

Noinhan mäkin ajattelin. Toi selkäkipu kun kesti niin kauan, ni se tuntu pahimmalta, vaikkei ehkä "kovin" kipu ollukaan...

Selkä on ehdottomasti pahin tähän mennessä ollut.
Sitä ei osaa edes kuvitella kuinka voimakas kipu voi selästä tulla pelkästä pienestä liikkeestä. En olisi ikinä uskonut jos joku olisi sen sanonut kuinka kipeäksi voi ärtyä.
Selän kivun takia olen menettänyt hetkeksi tajunkin kun väkisin koittanut kivusta huolimatta liikkua. Eli mistään pienestä kivusta ei tosiaan kyse.

Muuten on kolhuja jos minkälaisia tullut ja leikelty ja paikkailtu. Selkä ainut sellainen mikä vastaan tahdon ei voimalla pysty taistelemaan. Sen pienet jomotukset kestää silloin kuin ei enempiä kiukuttele ja niihin jopa tottuu olla välittämättä.

Tiedä sitten onko itsellä toi selkä nostanut yleistä kipukynnystä kun en varsinaisesti hirveän suurta kipua tunne silloin kun jotain sattuu vaan enemmän menen "huuruihin" elimistön tuottamasta kivunlievityksestä. Enemmän pikku haavat sattuvat itsellä.

Ja parashoito kun selän kipuihin tuntuu olevan vaan makuu lattialla jalat sohvalla. Siihen pääseminen sattuu helvetisti. Se että selkä pääsee lepoon sattuu helvetisti. Ja siinäpä olet sitten niin kauan että selkä helpottaa ja toivoakaan liikuttaa ruumistä käsiä enempää. Jos yrität peittoa korjata ei onnistu, jos toinen huolimattomasti peitoa laittaan ja tönäsee niin sattuu niin helvetisti ettei uskoiskaan.
Ja ainoastaan vahvat tulehduskipulääkkeet auttaa ja buranan kaltasilla tee yhtään mitään.
Mutta kun viimein selkä helpottaa tossa asennossa niin sitä on taas toiminta kykyinen kunnes seuraavan kerran ärtyy jostain ajattelemattomasta tai pakonomaisesta toiminnasta.
Tai vittuuntuu siihen että tekee jotain mitä ei pitäisi kun joku urheileva kotikutoinen asiantutija viisastelee taas kerran kuinka hänelläkin selkävaivoja silloin tällöin valittaen jotain helvetin pikku jomotusta.