Kielillä puhumisen tarkoitus
Editoitu 2.6.02
Ensimmäiseksi, myönnän että eräässä postissa vedin väärän johtopäätöksen 1Kor. 14:2&4 jakeen tarkoituksesta, missä sanoin että Paavali käytti ironiaa. Olen pahoillani. 1Kor.14:2 menee näin:
o gar lalôn glôssê ouk anthrôpois lalei alla tô theô oudeis gar akouei pneumati de lalei mustêria
käänn.: ”Sillä joka puhuu kielellä ei puhu ihmisille, vaan *Jumalalle, eikä kukaan ymmärrä häntä, vaan Hengessä hän puhuu mysteerejä.” [asteriski tarkoittaa määrättyä artikkelia]
Mutta, vaikka tässä olin vetänyt väärän johtopäätöksen se ei tarkoita että vakaumukseni että nykypäivän kielillä puhuminen on väärennös olisi muuttunut. Vielä uskon vakaasti että se on väärennös ja että Raamattu näin osoittaa. Kysymys kielillä puhumisesta ja 1Kor. 14 luku eivät ole helppotajuisia asioita ellei kaikki loksahda kohdalleen. Se oli jopa vaikea Korinttolaisille, niin että apostoli joutui opettamaan heille perusteellisesti tästä asiasta. Muistaakseni joku nk. kirkko-isistä, Chrystostom tai Augustinus, myönsi että kielillä puhuminen ja kaikki mitä siihen liittyi ei ollut niin helppotajuinen asia. Mutta kirkkoisät olivat yhtämielisiä siitä että Raamatullinen kielillä puhuminen oli lakannut apostolien myötä. 1Kor.13:8 myös puhuu kielten lakkaamisesta, mutta konteksti ei sano milloin ne piti lakata. Nyt en kuitenkaan halua puhua niiden lakkaamisesta, vaan mikä oli niiden tarkoitus. Koska olen jossain mielessä perusteellinen niin olen viime viikkoina keräillyt artikkeleita kielillä puhumisesta, sekä hieman katsonut mitä Raamattu opettaa niistä. Viime päivinä olen lukenut pari kirjaa kielillä puhumisesta, ja täytyy sanoa että olen oppinut aika paljon ja rakentunut. Paljon mitä olen lukenut on vahvistanut minua vakaumuksessani että kielet lakkasivat apostolien myötä. Paljon asioita on loksahtanut kohdalleen. Haluan tässä lyhyesti kertoa mitä Raamattu opettaa kielillä puhumisen tarkoituksesta. Siteeraan G.-F. Rendalin kirjasta ”I Speak in tongues more than you all.”
”Luukkaan kuvauksen mukaan, Apt. 2 luku, ne miehet (opetuslapset) puhuivat Jumalalle ( vrt.1Kor.14:2, Apt. 2:11b) viidellätoista (Apt.2:9-11) kielellä merkiksi Juutalaisille (1Kor.14:21, Jes.28:11-12), erityisesti niille jotka tulivat niistä viidestätoista maasta jotka mainittiin asiayhteydessä. Tämä merkki osoitti heille että pääsy Jumalan yhteyteen ei enää ollut heidän (Juutalaisten) yksityinen etuoikeutensa, että Herra ei enää suosinut yksinomaan Hepreankieltä vaan myös muukalaisten kieliä, ja että heidän ei enää tulisi pitää epäpyhänä sitä mitä Jumala oli julistanut puhtaaksi (Apt.10:15).”
Tässä näemme miten Paavali 1Kor.14 luvussa (j. 2, 21) selittää mikä oli Apostolien tekojen kirjan kielilläpuhumistapausten tarkoitus. [Apostolien teot on narratiivinen (kerronnallinen) kirja ensi kädessä, ei niinkään opetuskirje. Korinttolaiskirje on opetuskirje muiden kirjeiden muassa. Kirjeissä usein selitetään opillisesti mitä narratiivisesti (kerronnallisesti) kuvailtiin Apostolien teoissa tai evankeliumeissa.] Tämä pätee jokaiseen kielilläpuhumistapaukseen joka tapahtui Apostolien teoissa. Aina oli Juutalaisia paikan päällä, joko ainoastaan uskovia tai sekä uskovia että epäuskoisia Juutalaisia todistamassa kun Pyhä Henki saattoi ihmisiä ylistämään Jumalaa eri kielillä – merkiksi Juutalaisille että Israelin Jumala vastedes oli siirtynyt myös pakanoiden puoleen, eikä enää ollut yksinomaan Israelin Jumala (vrt. Room.3:29-30). Tämä tulkinta kielillä puhumisen tarkoituksesta on täysin harmoniassa Raamatun kokonaisilmoituksen kanssa, eikä ristiriitoja taida löytyä kun ymmärretään tämä asia tällä tavalla. Kielillä puhumisella oli sama tarkoitus epäuskoisille Juutalaisille (myös uskoville Juutalaiskristiyille) kuin Jumalan antamalla näyllä oli Pietarille (Apt.10:10-16). Tämä näky, kielten tavoin, osoitti Pietarille että Jumala oli siirtymässä myös pakanoiden puoleen, myös heidän Jumalaksi ja Pelastajaksi, eikä enää tehnyt erotusta Juutalaisen ja Pakanan välillä (mitä pelastukseen tulee). Tämä näky ei toistunut, samaten kielten lahja oli myös ohimenevä ilmiö. Nykypäivänä ei ole tarvetta kielillä puhumisesta, sillä nyt on kaikille, sekä Juutalaisille että muille kansoille (pakanoille), päivänselvää että Jumala hyväksyy myös pakanakansoja yhteyteensä, ketkä ikinä Hän on Pojassaan valinnut pelastukseen. Onhan Jumalan sana jo kauan sitten levinnyt joka mantereelle. Helluntailiike ja sen sisarliikkeet ovat 1900 vuotta liian myöhässä jotta tämä nykyinen kielten ilmiö voitaisiin sanoa olevan Jumalalta.
Kielillä puhuminen oli merkkinä Juutalaisille, varsinkin niille jotka eivät tahtoneet uskoa että Jumala oli ottamassa pakanoita yhteyteensä ja siirtynyt olemaan kansojen Jumala, ei ainoastaan Juutalaisten. Sekä uskoville Juutalaisille (Apt.11:2-3, 15, 10:45-47, 11:16-18) että ei messiaanisille Juutalaisille (Apt. 2, 1Kor.14:21, Jes.28:11-12). Jos nykyinen kielilläpuhujaliike omistaisi oikean Pyhän Hengen kielten lahjaa he puhuisivat ainoastaan Juutalaisten läsnäollessa, sekä sellaisilla kielillä joita todistettavasti esiintyy maan päällä (vrt. Apt.2:5-11), eikä mitään hurmoksellista siansaksan mongerrusta. Kaikki mitä UT opettaa kielillä puhumisesta täytyy olla harmoniassa tämän kanssa, että kielillä puhumisen tarkoitus oli olla merkkinä Juutalaisille (1Kor.14:21), ja että kielet olivat maan päällä puhuttuja kieliä (Apt. 2:5-11), ja että puhe oli suunnattu Jumalalle (ylistystä – Jumalan suuria tekoja , Apt. 2:11, 1Kor.14:2). Jos joku ei ymmärrä, olkoon ymmärtämättä (1Kor.14:38).
H M Granbacka
Editoitu 2.6.02
Ensimmäiseksi, myönnän että eräässä postissa vedin väärän johtopäätöksen 1Kor. 14:2&4 jakeen tarkoituksesta, missä sanoin että Paavali käytti ironiaa. Olen pahoillani. 1Kor.14:2 menee näin:
o gar lalôn glôssê ouk anthrôpois lalei alla tô theô oudeis gar akouei pneumati de lalei mustêria
käänn.: ”Sillä joka puhuu kielellä ei puhu ihmisille, vaan *Jumalalle, eikä kukaan ymmärrä häntä, vaan Hengessä hän puhuu mysteerejä.” [asteriski tarkoittaa määrättyä artikkelia]
Mutta, vaikka tässä olin vetänyt väärän johtopäätöksen se ei tarkoita että vakaumukseni että nykypäivän kielillä puhuminen on väärennös olisi muuttunut. Vielä uskon vakaasti että se on väärennös ja että Raamattu näin osoittaa. Kysymys kielillä puhumisesta ja 1Kor. 14 luku eivät ole helppotajuisia asioita ellei kaikki loksahda kohdalleen. Se oli jopa vaikea Korinttolaisille, niin että apostoli joutui opettamaan heille perusteellisesti tästä asiasta. Muistaakseni joku nk. kirkko-isistä, Chrystostom tai Augustinus, myönsi että kielillä puhuminen ja kaikki mitä siihen liittyi ei ollut niin helppotajuinen asia. Mutta kirkkoisät olivat yhtämielisiä siitä että Raamatullinen kielillä puhuminen oli lakannut apostolien myötä. 1Kor.13:8 myös puhuu kielten lakkaamisesta, mutta konteksti ei sano milloin ne piti lakata. Nyt en kuitenkaan halua puhua niiden lakkaamisesta, vaan mikä oli niiden tarkoitus. Koska olen jossain mielessä perusteellinen niin olen viime viikkoina keräillyt artikkeleita kielillä puhumisesta, sekä hieman katsonut mitä Raamattu opettaa niistä. Viime päivinä olen lukenut pari kirjaa kielillä puhumisesta, ja täytyy sanoa että olen oppinut aika paljon ja rakentunut. Paljon mitä olen lukenut on vahvistanut minua vakaumuksessani että kielet lakkasivat apostolien myötä. Paljon asioita on loksahtanut kohdalleen. Haluan tässä lyhyesti kertoa mitä Raamattu opettaa kielillä puhumisen tarkoituksesta. Siteeraan G.-F. Rendalin kirjasta ”I Speak in tongues more than you all.”
”Luukkaan kuvauksen mukaan, Apt. 2 luku, ne miehet (opetuslapset) puhuivat Jumalalle ( vrt.1Kor.14:2, Apt. 2:11b) viidellätoista (Apt.2:9-11) kielellä merkiksi Juutalaisille (1Kor.14:21, Jes.28:11-12), erityisesti niille jotka tulivat niistä viidestätoista maasta jotka mainittiin asiayhteydessä. Tämä merkki osoitti heille että pääsy Jumalan yhteyteen ei enää ollut heidän (Juutalaisten) yksityinen etuoikeutensa, että Herra ei enää suosinut yksinomaan Hepreankieltä vaan myös muukalaisten kieliä, ja että heidän ei enää tulisi pitää epäpyhänä sitä mitä Jumala oli julistanut puhtaaksi (Apt.10:15).”
Tässä näemme miten Paavali 1Kor.14 luvussa (j. 2, 21) selittää mikä oli Apostolien tekojen kirjan kielilläpuhumistapausten tarkoitus. [Apostolien teot on narratiivinen (kerronnallinen) kirja ensi kädessä, ei niinkään opetuskirje. Korinttolaiskirje on opetuskirje muiden kirjeiden muassa. Kirjeissä usein selitetään opillisesti mitä narratiivisesti (kerronnallisesti) kuvailtiin Apostolien teoissa tai evankeliumeissa.] Tämä pätee jokaiseen kielilläpuhumistapaukseen joka tapahtui Apostolien teoissa. Aina oli Juutalaisia paikan päällä, joko ainoastaan uskovia tai sekä uskovia että epäuskoisia Juutalaisia todistamassa kun Pyhä Henki saattoi ihmisiä ylistämään Jumalaa eri kielillä – merkiksi Juutalaisille että Israelin Jumala vastedes oli siirtynyt myös pakanoiden puoleen, eikä enää ollut yksinomaan Israelin Jumala (vrt. Room.3:29-30). Tämä tulkinta kielillä puhumisen tarkoituksesta on täysin harmoniassa Raamatun kokonaisilmoituksen kanssa, eikä ristiriitoja taida löytyä kun ymmärretään tämä asia tällä tavalla. Kielillä puhumisella oli sama tarkoitus epäuskoisille Juutalaisille (myös uskoville Juutalaiskristiyille) kuin Jumalan antamalla näyllä oli Pietarille (Apt.10:10-16). Tämä näky, kielten tavoin, osoitti Pietarille että Jumala oli siirtymässä myös pakanoiden puoleen, myös heidän Jumalaksi ja Pelastajaksi, eikä enää tehnyt erotusta Juutalaisen ja Pakanan välillä (mitä pelastukseen tulee). Tämä näky ei toistunut, samaten kielten lahja oli myös ohimenevä ilmiö. Nykypäivänä ei ole tarvetta kielillä puhumisesta, sillä nyt on kaikille, sekä Juutalaisille että muille kansoille (pakanoille), päivänselvää että Jumala hyväksyy myös pakanakansoja yhteyteensä, ketkä ikinä Hän on Pojassaan valinnut pelastukseen. Onhan Jumalan sana jo kauan sitten levinnyt joka mantereelle. Helluntailiike ja sen sisarliikkeet ovat 1900 vuotta liian myöhässä jotta tämä nykyinen kielten ilmiö voitaisiin sanoa olevan Jumalalta.
Kielillä puhuminen oli merkkinä Juutalaisille, varsinkin niille jotka eivät tahtoneet uskoa että Jumala oli ottamassa pakanoita yhteyteensä ja siirtynyt olemaan kansojen Jumala, ei ainoastaan Juutalaisten. Sekä uskoville Juutalaisille (Apt.11:2-3, 15, 10:45-47, 11:16-18) että ei messiaanisille Juutalaisille (Apt. 2, 1Kor.14:21, Jes.28:11-12). Jos nykyinen kielilläpuhujaliike omistaisi oikean Pyhän Hengen kielten lahjaa he puhuisivat ainoastaan Juutalaisten läsnäollessa, sekä sellaisilla kielillä joita todistettavasti esiintyy maan päällä (vrt. Apt.2:5-11), eikä mitään hurmoksellista siansaksan mongerrusta. Kaikki mitä UT opettaa kielillä puhumisesta täytyy olla harmoniassa tämän kanssa, että kielillä puhumisen tarkoitus oli olla merkkinä Juutalaisille (1Kor.14:21), ja että kielet olivat maan päällä puhuttuja kieliä (Apt. 2:5-11), ja että puhe oli suunnattu Jumalalle (ylistystä – Jumalan suuria tekoja , Apt. 2:11, 1Kor.14:2). Jos joku ei ymmärrä, olkoon ymmärtämättä (1Kor.14:38).
H M Granbacka
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ketä sinä autat sillä kielillä puhumisellasi. Jouduin aikoinaan lohduttamaan ystävääni joka meinattiin eroittaa helluntai seurakunnasta kun ei oppinut kielillä puhumista.
Singaliisingalaa liillaasingalillaaalaaa.Kieltä olen joutunut kuuntelemaan eikä se puhujaa tai kuulijoita tehnyt sen paremmiksi kristityiksi
Että silleen.
kirjoitus ja olen melkolailla samaa mieltä.
Ihan kiva ajatus - kielet olisi merkiksi,
että pakanatkin on sovitettu.
Muutama kysymys kuitenkin nousee:
Mitäs kun Raamattu sanoo (1. Kor. 14:4), että
kielillä puhumisen tarkoitus on myös tämä:
"Kielillä puhuva rakentaa itseään".
Onko tämä tarve lakannut?
Ja miksi Raamattu sanoo, että kielet EIVÄT
ole merkkinä uskoville? Jos, niin kuin sanoit,
niiden tarkoitus olisi kertoa uskoville, että
lähetystyö pakanamaissa on ok? Tässä on
nähdäkseni ristiriita.
"Kielet eivät siis ole merkiksi uskoville,
vaan niille, jotka eivät usko; mutta
profetoiminen ei ole merkiksi uskottomille,
vaan uskoville."
??
Kokemuksen kautta uskon rofetoimiseen.Sillä minulle rofetoitiin. Enkämissääntapauksesa voinut vaikuttaa alitajuisesti,ennustuksen toteutumiseen. Mutta kielillä puhumiseen en usko edes itseään rakentavana voimana. Miksi ne puhujat menevät eteen. Apostolit muistaakseni puhuivat kreikkaa,arameaa,ja muita kieliä,jotta pakanat ne ymmärsi. Pahasti pelkään että taas on joku jaakaamassa minua helvettiin. Annetaan sen asian olla .Noudatetaan vuorisaarnan oppia,siinä on tarpeeksi purtavaa.Yhden elämän ajaksi.
Jumalan antamat kielet eivät todella ole loppuneet, itse sain täyttyä Jumalan Hengellä
omassa sängyssäni keskellä yötä! Erään kerran puhuin kielillä uskonveljen lähellä joka oli ollut Keniassa lähteystyössä saarnaajana, suomensi
kun puhuin svahilia eli Keniassa olevaa kieltä,
julistin Jumalan tekoja vaikka itse en tiennyt mitä rukoilin, tuo veli kertoi mitä olin puhunut.
Joten puhukaamme mitä Jumala on meille antanut.
Hän täyttää omiansa että rakentaisimme omaa hengellistä temppeliämme.
Löysin raamatusta seuraavaa.
Paavalin 1 kirje korinttolaisille.12 luku.Kokonaan.
puhuminen??
Sama poikkeuksellinen tapahtuma täytyi tapahtui Korneliuksen talossa, kun pakanaperhe sai Pyhän Hengen poikkeuksellisesti ennen kastetta merkiksi siitä, että heidät voidaan kastaa nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen.
Evankeliumin liikkeellelähtöön liittyi erityisiä Pyhän Hengen merkkejä ja järjestyksiä, jotka olivat ainutkertaisia tapahtumia. Muita vastaavia oli helluntain kielilläpuhuminen ja näkyvät kielet ilmassa, niitä ei sen jälkeen enää nähty.
Eli näinkö, että kuulivat omalla kielellään julistettavan evankeliumia?