Tapasin hänet taas, eilen. Monennetko treffit nämä olivatkaan, niitähän ei lasketa, niin hän sanoi viestissään aiemmin :) Menin liian aikaisin treffipaikalle, odotin ja mietin että mitä hittoa minä täällä teen, enhän edes tunne sitä ihmistä, helpomminkin voisi miehiä tavata...
Auto kaarsi parkkiin, iso mies ratin takana, hämmästyin: noinko hyvältä hän näyttääkään!? Ja sitten: voi ei, VOI EI ! Ei, en pyörtynyt komeasta miehestä, vaan niistä -80-luvun marketista ostetuista halpatuonti-sortseista. Ja tennissukat, parhaimmat päivänsä nähneet kengät!
Aurinkoinen päivä sujui hauskasti, niin taas hänen kanssaan. Tuijottivatko ihmiset meitä, hänen kesävaatetustaan - mitä sen on väliä! Hän on tavattoman hauska, huumorintajuinen, älykäs, aikaansaseuraava ja verbaalinen, sanavalmis. Empaattinen, lämmin. Viihdyn hänen seurassaan, hänkin minun?
En tiedä miltä hänen kätensä kosketus tuntuu, ihon läheisyys. Ehkä joskus. Ehkä ei koskaan. Odotan. Uusia treffejä, monennetko ne ovat, ei niitä lasketa.
Mutta eilen. Ja tänään tämä työpäivä takkuilee. Olen pysähtynyt. Hukkasin itseni, mutta vain hetkeksi. Vain hetkeksi. Pian kokoan itseni taas. En aio päästää itseäni, en aio ihastua, en rakastua, niin olen päättänyt. Se on kaiketi ainoa todellisuus.
Auto kaarsi parkkiin, iso mies ratin takana, hämmästyin: noinko hyvältä hän näyttääkään!? Ja sitten: voi ei, VOI EI ! Ei, en pyörtynyt komeasta miehestä, vaan niistä -80-luvun marketista ostetuista halpatuonti-sortseista. Ja tennissukat, parhaimmat päivänsä nähneet kengät!
Aurinkoinen päivä sujui hauskasti, niin taas hänen kanssaan. Tuijottivatko ihmiset meitä, hänen kesävaatetustaan - mitä sen on väliä! Hän on tavattoman hauska, huumorintajuinen, älykäs, aikaansaseuraava ja verbaalinen, sanavalmis. Empaattinen, lämmin. Viihdyn hänen seurassaan, hänkin minun?
En tiedä miltä hänen kätensä kosketus tuntuu, ihon läheisyys. Ehkä joskus. Ehkä ei koskaan. Odotan. Uusia treffejä, monennetko ne ovat, ei niitä lasketa.
Mutta eilen. Ja tänään tämä työpäivä takkuilee. Olen pysähtynyt. Hukkasin itseni, mutta vain hetkeksi. Vain hetkeksi. Pian kokoan itseni taas. En aio päästää itseäni, en aio ihastua, en rakastua, niin olen päättänyt. Se on kaiketi ainoa todellisuus.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ah, tuo ihana tunne kun tapaa jonkun uuden ihmisen.. Olen juuttunut suhteeseen joka on minun puolelta kuivunut harmaaseen arkeen ja yksinäisyyden tunteeseen. Antaisin mitä mitä vain jos omalta osalta kuolleen suhteen voisi purkaa satuttamatta toista ihmistä. Saisi kokea taas elämän lämpimän tuulen kasvoilla, tavata taas uusia iloisia ihmisiä, ja vanhoja ystäviä jotka ovat kaikonneet. Tuntea uuden ihastumisen jännittävän kutinan ruumissa ja sielussa. Elää taas... Mitä vaan mä antaisin...