Korkeaveisu:
7:9 Ja olkoon suusi kuin
jalo viini." "Viini,
joka helposti valahtaa
rakkaaseeni ja kostuttaa
nukkuvien huulet!
::suu, kuin jalo viini!
Kun osaisi puhua niin,
että sanat olisivat kuin
hyvää viiniä.
Kun osaisi niin sanoa
ja puhua, että nukkuvatkaan
eivät voisi vastustaa
sanojen suloisuutta,
vaan ottaisivat ne vastaan.
Kitkeriä ja katkeria ja
happamia ja elähtäneitä
sanoja ei kukaan niele.
Vai onko niin, että
on vain niitten
kitkerien ja katkerien
ja happamien sanojen
sanojia Kristuksenkin
seuraajissa?
Missä ovat ne sanat,
joka helposti valahtavat
rakkaaseeni ja kostuttavat
nukkuvien huulet?
Onkokaan niitä?
Siksikö uskonnollisuus
on vallalla omine
höysteineen ja omine
erikoisuuksineen?
Missä on Kristuksen
Elävä Sana? Tänään?
Onko sitä?
Vai onko vain
sanoja, jotka eivät elä?
Jesaja sanoo
Jesaja:
6:5 Niin minä sanoin:
"Voi minua! Minä hukun,
sillä minulla on saastaiset
huulet, ja minä asun kansan
keskellä, jolla on saastaiset
huulet;
sillä minun silmäni
ovat nähneet kuninkaan,
Herran Sebaotin."
Onko se niin,
että vasta silloin,
kun silmämme ovat
nähneet kuninkaan, Herran
Sebaotin; tajuamme
mitä vikaa suussamme
on?
Mistä HÄNET LÖYTÄÄ?
7:9 Ja olkoon suusi kuin
jalo viini." "Viini,
joka helposti valahtaa
rakkaaseeni ja kostuttaa
nukkuvien huulet!
::suu, kuin jalo viini!
Kun osaisi puhua niin,
että sanat olisivat kuin
hyvää viiniä.
Kun osaisi niin sanoa
ja puhua, että nukkuvatkaan
eivät voisi vastustaa
sanojen suloisuutta,
vaan ottaisivat ne vastaan.
Kitkeriä ja katkeria ja
happamia ja elähtäneitä
sanoja ei kukaan niele.
Vai onko niin, että
on vain niitten
kitkerien ja katkerien
ja happamien sanojen
sanojia Kristuksenkin
seuraajissa?
Missä ovat ne sanat,
joka helposti valahtavat
rakkaaseeni ja kostuttavat
nukkuvien huulet?
Onkokaan niitä?
Siksikö uskonnollisuus
on vallalla omine
höysteineen ja omine
erikoisuuksineen?
Missä on Kristuksen
Elävä Sana? Tänään?
Onko sitä?
Vai onko vain
sanoja, jotka eivät elä?
Jesaja sanoo
Jesaja:
6:5 Niin minä sanoin:
"Voi minua! Minä hukun,
sillä minulla on saastaiset
huulet, ja minä asun kansan
keskellä, jolla on saastaiset
huulet;
sillä minun silmäni
ovat nähneet kuninkaan,
Herran Sebaotin."
Onko se niin,
että vasta silloin,
kun silmämme ovat
nähneet kuninkaan, Herran
Sebaotin; tajuamme
mitä vikaa suussamme
on?
Mistä HÄNET LÖYTÄÄ?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä Hän on.
Olemassa.
Mutta onko Hän kaukana?
Vai lähellä?
Kuinka Häneen saisi
yhteyden?
Kysyvät Allahiinkin
uskovat!
Ja ihmiset kristityssä
maassa.
Hekin, jotka ovat
olevinaan Kristuksen
seuraajia.
Kirkko kysyy.
Missä Hän on?
Ja missä on Hänen SANANSA?
Onko sitä?
Kuka kertoisi
meille, jotka
etsimme?
Kuka kertoisi,
ettemme unohtaisi
epätoivon päivinä?
Mistä löydän
Kristuksen tuskien päivinä?
Missä Hän tulee minua
vastaan, kun ahdistaa ja
kiusaa?
Kuka tietää ja osaa
neuvoa? Enää?
Älä silti lyö meitä
tiedolla! Vaan puhu
että heräisimme henkiin!
Puhu meille! Meille monille!
Että jaksaisimme kantaa itsemme!
Että arki ei niele, eikä päivällä
ole pimeää! Puhu meille ihminen,
Kristuksen Rakkauden sanoja,
ettemme kuolisi.
Siunausta Sinulle Herralta toivotteleepi taksikuski Virtanen, joka lähtee nyt autolla auttamaan kyytejä tarvitsevia ja jos Herra suo niin sanoilla lohduttamaan väsyneitä kulkijoita.
Minä nostin silmäni vuoria kohti, mutta sieltä ei tullut minulle apua. Ei idästä eikä lännestä eikä ihmiseltä. Sitten käännyin Hänen puoleensa joka valtaistuimella istuu ja toden totta: apu minulle tuli ja tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.
Hyviä kyselet runomuodossa.
Niin, kaukana Hän ei ole yhdestäkään meistä, mutta voi kumpa Hän jo saisi muodon meissä itse kussakin. Hänellä on taito sanalla virvoittaa väsynyttä ja voimansa sanalla tyynnyttää myrskyt. Näin myös käyttöönsä ottaman ja puhdistamansa saviastian välityksellä.
Savea mä vain olin Herra päydälläsi,
kädessäsi rikkinäinen astiani.
Kova kuori, kolhiintunut aivan
luulin kaiken kestäväni.
Hellät kädet kun saivat minut murtaa
silloin huomasin tuskassani
hyvä näin on sittenkin vain luottaa
onhan kädessäsi elämäin.
Oma tahtoni vaik´ taistelikin vastaan
kädet Mestarin sen saivat murtumaan.
Siinä itkien vain edessänsä
rakkaus sai minut muuttumaan.
Viimeinenkin pala kun murtui astiastain
silloin Herra kaiken uudeksi loi.
Uuden astian täytti voimallansa
Hengen tulta palaa se voi.
Jumala Sinua ja Suomen kansaa siunatkoon.
Siunauksilla käärityillä
ajatuksilla lähestyä
voi!
Kun katse ja hymykään
ei kohdata voi!
Vai näkisikö sittenkin
toisenalisin silmin?
Toisenlaisissa
ulottuvaisuuksissa,
missä kaikki on yhteistä:
Jeesuksessa Kristuksessa!
Ilman välimatkoja.
Sydämissä.
rakkauslyriikka?
Sehän on ollut esikuvana Vanhan Testamentin Korkea veisulle, jonka nimi on uudessa raamatunkäännöksessä madallettu Laulujen lauluksi.
Sumerilaisten rakkauslyriikalla
on säikeitä sielussani.
Ja varmaan heidänkin sieluissaan
jotka lohdukseen tai rakennuksekseen
luovat silmänsä Rauhan vuoria el.
Libanonin vuoria päin.
Niin kuin itse teen usein.
Taas jaksaakseni muutaman
hetken ihmisenä ihmisten
joukossa ja maassa. Lyriikssa on
sitävastoin ne siivet, joilla
voi lentää. Arjen ja kipujen
yläpuolelle, hetkeksi.
Korkea veisu:
4:11 Sinun huulesi tiukkuvat
hunajaa, morsiameni; mesi ja
maito on sinun kielesi alla,
ja sinun vaatteittesi
tuoksu on kuin Libanonin tuoksu."
4:15 Sinä olet yrttitarhojen lähde,
elävien vetten kaivo, Libanonilta virtaavaisten."
Morsian olemme me; sulhanen on
Kristus Jeesus; mutta senhän jo
tiedät; tuntuu kuitenkin
hyvältä mainita se tässä!