Millainen on mielestäsi Jumalan olomuoto? Käsittääkseni keskiverto luterilainen pitää Jumalaa vanhana harmaapartaisena miehenä, mutta virallisen opin mukaan kyseessä on jonkinlainen moniosainen henki/energiaolio, joka voi olla monessa paikassa yhtä aikaa ja joka keskustelee itsensä kanssa. Mistä tällainen käsitys on syntynyt? Mites kommentoit seuraavia Raamatun kohtia, joissa kerrotaan Jumalan olomuodosta:
Kasvot (2. Moos. 33:11,20,23, 4. Moos. 6:25-26, 17:9, 20:9 jne.)
Huulet (Psa. 17:4) ja suu, jonka ollaan myös todettu sylkevän tulta (Jes. 1:20, 2. Sam. 22:9).
Tulinen kieli (Jes. 30:27)
Sieraimet (2. Sam. 22:9), joista tupruaa savua (Psa. 18:8).
Käsivarret (Jes. 30:30)
Valkoiset hiukset (Dan. 7:9).
Silmät (Psa. 11:4) ja korvat (2. Sam. 22:7).
Kädet (Psa. 28:5, 2. Moos. 24:11), joita käytetään mm. ihmisten vitsomiseen "vaskirumpujen ja kanteleiden" säestyksellä (Jes. 30:31-32).
Sormet (Psa. 8:4).
Sisäelimet, sisukset (Jer. 31:20).
Jalat, jalkapohjat (Psa. 18:10, Jes. 37:25, 2. Moos. 24:10).
Pukeutuu valkoisiin vaatteisiin (Dan. 7:9), suurta kokoa (Jes. 6:1).
Hengittää (Jes. 30:28).
Omistaa myös sulalliset siivet lentämistä varten (Psa. 91:4, 18:1, 36:8), tosin hänen ilmailuharrastuksensa ei rajoitu pelkästään omien siipien käyttöön (Psa. 18:11).
Kasvot (2. Moos. 33:11,20,23, 4. Moos. 6:25-26, 17:9, 20:9 jne.)
Huulet (Psa. 17:4) ja suu, jonka ollaan myös todettu sylkevän tulta (Jes. 1:20, 2. Sam. 22:9).
Tulinen kieli (Jes. 30:27)
Sieraimet (2. Sam. 22:9), joista tupruaa savua (Psa. 18:8).
Käsivarret (Jes. 30:30)
Valkoiset hiukset (Dan. 7:9).
Silmät (Psa. 11:4) ja korvat (2. Sam. 22:7).
Kädet (Psa. 28:5, 2. Moos. 24:11), joita käytetään mm. ihmisten vitsomiseen "vaskirumpujen ja kanteleiden" säestyksellä (Jes. 30:31-32).
Sormet (Psa. 8:4).
Sisäelimet, sisukset (Jer. 31:20).
Jalat, jalkapohjat (Psa. 18:10, Jes. 37:25, 2. Moos. 24:10).
Pukeutuu valkoisiin vaatteisiin (Dan. 7:9), suurta kokoa (Jes. 6:1).
Hengittää (Jes. 30:28).
Omistaa myös sulalliset siivet lentämistä varten (Psa. 91:4, 18:1, 36:8), tosin hänen ilmailuharrastuksensa ei rajoitu pelkästään omien siipien käyttöön (Psa. 18:11).
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suosittelen Dionysios Areiopagitan kirjaa Jumalallisista nimistä. Siinä kysymyksiisi vastataan.
Trolli.
Miksi pitäisi uskoa Jumalan olevan jokin määrätynlainen kolmiyhteinen olio, jos kerran Raamatussa kerrotaan hänen olevan tuollainen kuin ensimmäisessä viestissä?
Jos tähän joku vastaa, niin sitten ilmeisesti vedotaan johonkin toiseen Raamatun kohtaan, jossa Jumalan kerrotaan olevan muunlainen. Mutta jos näin on, niin kuka voi sanoa, että jokin Raamatunkohta on "oikeampi" kuin jokin toinen kohta?
Jos nyt vedotaan siihen, että VT on Juutalaisten legendaa ja perimätietoa verrattuna UT:een, niin herää kysymys, että miksi sitten koko Kristinusko perustuu luomiskertomuksessa tapahtuvaan syntiinlankeamukseen, jos kerran VT on legendaa.
Minusta ei ole mitään edellytystä uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan, jos kerran Raamatussa toista sanotaan.
Ihmisillä on melko vähän sanoja, joilla voisi kuvata Jumalaa. Jos Jumala on ihmistä "suurempi", on Hän myös ihmisvoimin selittämätön. Jumalasta voidaan tietää, mutta Jumalaa ei voida kokonaan analysoida ja selittää. Sen vuoksi (mielipide) on käytettävä antropomorfismeja (tai sinne päin), siis ihmismäisyyksiä selityksissä. Niiden tarkoitus ei ole antaa terävää kuvaa Jumalan "ulkomuodosta", vaan niiden tarkoitus on herättää mielleyhtymä.
Tätä voisi verrata siihen, että almanakassa lukee vieläkin, että aurinko "NOUSEE" Helsingissä silloin ja silloin, ja "LASKEE" silloin ja silloin. Kyllähän me tiedämme, että aurinko ei kierrä maapalloa. Se ei nouse, eikä laske. Vain maapallo pyörii. Mutta nuo käytetyt sanat - nousee ja laskee - herättävät tietyn mielikuvan. Siksi niitä käytetään.
Mielestäni kysymyksesi oli hyvä,
niin kuin Jumalan olemuksen pohdiskelu
on mielestäni itsessään hyvää. Jumalan
äärettömän olemuksen pohdiskelu on mielestäni
myös palkitsevaa, koska se paljastaa jotain
inhimillisen tiedon rajoista ja mahdollisuuksista.
Tässä jotakin pohdintaa kristityiltä ajattelijoilta, lähinnä tomistisesta perinteestä
(Tuomas Akvinolainen) lainattua materiaalia.
Jos kieli joka kuvaa Jumalaa otetaan
täysin kirjaimellisesti, ajaudutaan
helposti siihen, että kuvauksen kohteesta
tulee liian ihmismäinen... tätä voitaisiin
sanoa ihmiskasvoiseksi jumalaksi. Näyttäisi
siltä, että tällainen tapa kuvata Jumalaa johtaa
ongelmiin, sillä eihän Jumala ole kristinuskon mukaan ihminen tai mikään muukaan rajallinen entiteetti.
Toisaalta, jos kielen ei ajatella kuvaavan
täysin kirjaimellisesti kohdettaan, ajaudutaan
herkästi siihen, että emme voi sanoa
Jumalasta tiedollisesti mitään järkevää tai
mielekästä.
Koska ihmisellä on kuitenkin ilmeinen taipumus puhua Jumalasta, puolesta tai vastaan, on ehkä parempi sanoa Jumalasta olemuksesta jotakin. Jumalan olomuoto ei ehkä ole täysin yhteismitallinen inhimillisen olomuodon kanssa, muttei ehkä meille täysin vieraskaan, mikä
on pyritty ehkä ilmaisemaan toisin sanoin esimerkiksi Apostolisessa uskontunnustuksessa (Kristus).
Jotkut kristityt ovat olleet sitä mieltä, että Jumala on itse oman olemassaolonsa syy (a se). Siinä missä kaikilla rajallisilla olioilla, kuten korporeaalisilla, aineellisilla olioilla kuten ihmisillä tai aineettomilla järjellisillä olioilla kuten enkeleillä on aina jokin itsensä ulkopuolinen syy olemassaololleen, Jumalalla on itsessään oman olemisensa syy.
Tällaista oliota on tietyssä mielessä vaikea kuvata inhimillisellä kuvastolla, koska inhimillisen tiedon olettamukset näyttäisivät perustuvan lähinnä rajalliseen syy- ja seurausuhteiden kuvastoon, missä ei sinänsä ole mitään väärää. Tällaiseen yhteismitattomuuteen Jumalan ja ihmisen todellisuuden välillä viitataan muun muassa Raamatun vertauksilla (analogia periaate).
Lisäksi on ajateltu, että tilan kategorioissa
Jumala on ikään kuin jokaisessa paikassa yhtä
aikaa (ubique). Tällaistakin oliota on vaikea
kuvata muulla sanalla kuin Jumala, koska meillä ihmisillä on taipumus ajatella esimerkiksi
esineistä, asioista tai ylipäätänsä olevasta,
että sen täytyy olla jossain tietyssä, rajatussa paikassa (singulaarissa). Koska Jumala on kuitenkin joka paikassa, meistä saattaa näyttää ettei hän ole missään tietyssä lokaatiossa lainkaan. Kuitenkin Raamattu viittaa Jumalaan myös puhumalla "Hengestä"; hengen voidaan ajatella olevan aineeliseen tai materiaaliseen todellisuuteen nähden vastakkaista, koska se ei ole tilaan tai paikkaan nähden rajattua.