En jaksa enää elää.En muuta pyydä kuin Taivainen Isäni vapauttaisi minut pois tästä helvetistä jossa elän.Puolisoni mitätöinti ja vähättely on rikkonut koko elämäni.
minulla on edellisestä liitosta tyttö jolla on lapsia.Tämä puolisoni ei hyväksy eikä siedä heitä lainkaan ja on ollut esikuva väin ollen yhteiselle pojallemme joka hänkin on alkanut vihaamaan näitä pieniä,syyttömiä lapsia.
Jos Jumala todella on olemassa eikö Hän voisi vapauttaa minut vankilastani.
Olen rukoillut lakkaamatta että Hän ottaisi puolisoni ts.avomieheni pois elämästäni mutta vielä ei näy valoa tunnelin päässä.
En tiedä kuinka jaksan,hätäni on lohduton,tuska ja viha meinaa huuhtoa mukaansa.
Jos voitte ja haluatte rukoilla voimia elämäntilanteseeni olen äärettömän kiitollinen.Yksin en enää jaksa.
Haluisin loppuelämäni viettää levollisesti ettei olisi jatkuvaa riitaa ja tappelua.Vai onko näin tarkoitettu kohdalleni?
minulla on edellisestä liitosta tyttö jolla on lapsia.Tämä puolisoni ei hyväksy eikä siedä heitä lainkaan ja on ollut esikuva väin ollen yhteiselle pojallemme joka hänkin on alkanut vihaamaan näitä pieniä,syyttömiä lapsia.
Jos Jumala todella on olemassa eikö Hän voisi vapauttaa minut vankilastani.
Olen rukoillut lakkaamatta että Hän ottaisi puolisoni ts.avomieheni pois elämästäni mutta vielä ei näy valoa tunnelin päässä.
En tiedä kuinka jaksan,hätäni on lohduton,tuska ja viha meinaa huuhtoa mukaansa.
Jos voitte ja haluatte rukoilla voimia elämäntilanteseeni olen äärettömän kiitollinen.Yksin en enää jaksa.
Haluisin loppuelämäni viettää levollisesti ettei olisi jatkuvaa riitaa ja tappelua.Vai onko näin tarkoitettu kohdalleni?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hei Särjetty,
tunnusta oma voimasi ja tahtosi. Elämä on pitkälti valintojen tekemistä, ja vaikka ympäristö todistaisikin toisin, on jokainen ihminen VAPAA... vapaa elämään, valitsemaan...
Sielut liittyvät yhteen, eivät jäädäkseen yhteen fyysisessä kontaktissa, vaan kasvaakseen. Kun näin on tapahtunut, lahjat on annettu ja läksyt opittu. Joten eikö olisi aika siirtyä eteenpäin?
Jonnekin sopusointuisempaan ympäristöön...
Jos olet solminut liiton ja huomaat kasvaneenne eri suuntiin, ette enää sovi yhteen, kannattaako jatkaa...
Se tilanne "ettei enää jaksa" on tärkeä, koska siitä saa voiman irrottautua siitä mitä ei enää jaksa...
Jos Jumala on todella olemassa, hän ehkä pyytäisi sinua löytämään oman voimasi, menemään pois pimeydestä sinne missä on valoa... Jumala voi auttaa sinua, mutta tärkeintä on AUTTAA ITSE ITSEÄÄN, siihen VOI saada apua... mutta apua ei saa jos ei lähde itse toimimaan...
Mitä jos muuttaisit omaan asuntoon?
En näe mitään muuta järkevää sinun tapauksessasi kuin lähdet sosiaaliin lapsinesi ja sanot että pääsisitkö "äiti kotiin/ turva kotiin" asumaan ja sen kautta omaan asuntoon.
Seuraavan kerran kun alat asumaan jonkun kanssa yhdessä, niin mene naimisiin ja lopeta elämästä moraalittomasti ja ala elämään Äitimaan antamien neuvojen mukaisesti. Samojen kun Juutalaiset sen ovat kirjoittaneet lakiinsa.
Ei Luojamme meidän puolesta elämäämme elä! Kyllä meidän itsemme on se tehtävä. Olet saanut rukouspyyntöösi nyt 3 hyvää vastausta, ja itse sinun on otettava seuraava askel, Luoja mielessä päättäväisenä.
Samoin ala rukoilla oikeaa Luojaa Äitimaata ja lopeta epäjumalan palvonta.
VAROITUS.
Älä tee kuin se entinen kristitty joka taivaaseen tullessaan kysyi Luojalta miksi hän ei lähettänyt enkeleitään pelastamaan häntä siellä maan päällä kun hänellä oli hätä suuri? Oli suurijoki tulvinut ja kristitty oli katolla ja rukoili apua jumalalta että hän auttaisi häntä koska tulva oli viemässä talon hänen altaan ja hukuttamassa hänet. Ensin tuli vene häntä hakemaan ja kristitty kieltäytyi menemästä veneeseen sanoen että usko jeesukseen hänet pelastaa. Kun oli mennyt 3 tuntia ja tulvan kuohut vain paheni, tuli helikopteri avuksi, mutta kristitty ei mennyt senkään mukaan, vaan sanoi luottavansa vain sokeasti jeesukseensa. Tämän jälkeen talo hajosi ja mies menehtyi. Luojamme Äitimaa sanoi miehelle että minähän lähetin sinulle 2 kertaa avun mutta tyhmyydessäsi et ottanut sitä vastaan, ja nyt lopuksi lähetin Enkelini hakemaan sinut.
Ja jos ajattelet ottavasi hengen itseltäsi, että pääsisit pinteestä, olet väärässä. Sillä joudut elämään uudelleen kaikki nämä samat kokemukset. Synnyt uudelleen tänne ihmisenä, ja käyt läpi kaikki samat asiat identtisesti. Lisäksi kun olet murhannut itsesi, saat siitä pahan karman itsellesi. Lisäksi omatuntosi tuomitsee sinut voimakkaasti, sillä jätit tärkeän "elämänkoulun" kesken.
Ymmärrät myöhemmin elämän tärkeyden iloineen ja suruineen, joka on suurin lahja mitä voi ihmissielulle Luoja antaa. Vaikka sinulla nyt on vaikeaa miehesi kanssa, pääset siitä eroon muuttamalla muualle.
Onnea elämällesi. Sano itsellesi joka aamu; tämä päivä on parempi päivä, kuin eilinen päivä.
Rukoilen puolestasi, että saisit
voimaa toimia.
Siunausta!
Kiitos ystävät rakkaat kirjoituksistanne.Huomaan että olen aivan loppu mieheni kiristävästä otteesta,kuin köysi olisi kurkullani.Jo jopa ajatuksenikin hän määrää.Olen moneen kertaa tehnyt lähtöä mutta aina iskee syyllisyys,ja sääli.Enhän voi häntä jättää mutta minun on vaan joustettava,minun on vaan jaksettava.Kuin tekisin maailman pahimman synnin kun en alistu hänen vallan alle.
Aivan yht*äkkiä hänen mielensä muuttu,aivan yht*äkkiä hän on kuin toinen ihminen.Vain hämätäkseen minua ja uskottelemalla että kaikki on taas hyvin.Että olisin taas nöyrä ja kuuliainen,ja uskoisin kaikki mitä hän yrittää saada minut uskomaan.En voi käsittää kuinka olen sallinut tämän kaiken omalle itselleni,olen tehnyt itseäni vastaan suurta syntiä.
Voiko Jumalakaan enää auttaa,itsehän olen valintani joskus tehnyt.Valinta ja liitto joka on ollut pelkkää kärsimysnäytelmää.Jossa joka perheenjäsen on sairastunut.Voiko tätä tilennetta enää mikään korjata?
Suokaa anteeksi epäuskoni joka huuhtoo minut väkisinkin mukaansa,halusin tai en.
Sellainen tilanne varmaankin on ratkaisematon, jossa tekipä mitä tahansa, kokee tekevänsä vääryyttä ja syntiä. Mutta mikä valinta on vähemmän väärin, kumpi enemmän oikein? Voiko tilanne jatkua vaiko ei, ja jos voi niin millä ehdoilla?
Vaikka elämässä tehdään niin pitkän ja lyhyen tähtäimen valintoja, voi kaikkia valintoja muuttaa. Joka hetki ihmisellä on vapaa tahto, ihmisellä on oikeus valita kenen kanssa hän tahtoo elämänsä elää. Tarkasti katsoen valintoja tehdään joka hetki!!! Ajattelen että elämä on oppimisprosessi, jossa juuri opitaan tekemään valintoja...
Kaikki voi varmasti korjaantua, mutta tämä kaikki kuulostaa niin pulmalliselta että kannattaa hakeutua terapiaan. Saattaa olla epätodennäköistä että miehesi tahtoo tulla sinne kanssasi, luulisin että hän tajuaa tilanteesta jotain vasta sitten kun menettää sinut jos sittenkään.
Sinulla on kauniita ihanteita, mutta onko niitä ikinä mahdollista saavuttaa tämän miehen kanssa? Onko miehelläsi samoja ihanteita ja onko hän halukas niitä saavuttamaan ja toteuttamaan?
Kirjoitinkin tähän paljon kysymyksiä, mutta tarkoitin että niitä voi kukin ihminen kysyä itseltään ja vastata itselleen.
Syyllisyydestä ja säälistä:
Olen varma, että myös miehesi kärsii tilanteesta,
ja siksi teet pahimman mahdollisen asian
olemalla tekemättä mitään. Ei miehesikään halua
olla se 'tyranni', eikä hänkään haluaisi, että
suhteenne on niin huono kuin se on. Mutta hän ei
luultavasti osaa muutakaan, kuin tämän henkisen
väkivallan tien pitääkseen sinua otteessaan.
Yleensä ihminen, joka on pitkään ollut
henkisen väkivallan ja mitätöinnin kohteena,
on henkisesti niin väsynyt ja uupunut, ettei
jaksa yksin ryhtyä tekemään muutosta
tilanteeseen. Siksi kannustan sinua pikimmiten
soittamaan mielenterveystoimistoon, ja
varaamaan keskusteluajan sieltä. Siellä voit
keskustelemalla alkaa yhdessä toisen ihmisen
kanssa hahmottaa missä nyt mennään, ja mitä
olisi tehtävä. Yksin sellainen vaatisi sinulta
luultavasti liikaa voimia. Tarvitset ihmisen
tukea ja keskusteluapua!
Tällaiset tilanteet kuin kuvaat, pahenevat
yleensä ajan myötä ELLEI KUKAAN TEE MITÄÄN
sen korjaamiseksi. Sinun on otettava askeleita,
jo itsesi takia.
Olet kyllä valinnut hänet mieheksesi, mutta
ne valinnat eivät lopu siihen: Nyt sinun on
valittava:
- Et tee mitään = annat tilanteen paheta
TAI
- Alat ottaa askeleita, joiden avulla voit päästä
pois kynnysmaton asemasta, jossa ensimmäinen
askel on se, että hankit keskusteluapua.
Luultavasti olet tilanteen johdosta väsynyt
ja masentunut. Masennukseen kuuluu se, että
luulet, ettei mistään voi olla mitään apua.
Mutta monet ovat ponnistaneet tuosta tilanteesta
(kuvaamiasi kärsimysnäytelmiä on koettu
monen monituisessa perheessä) aivan uusiin
asetelmiin.
Jos haet apua, tai jos esim. muutat joksikin
aikaa erilleen, se ei tarkoita sitä, että jätät
lopullisesti puolisosi. Monien kohdalla erillään
asumisen kausi on avannut osapuolien silmiä
uudella tavalla. Nykyisessä tilanteessa molemmat
osapuolet kärsivät, jotakin konkreettista täytyy
tapahtua, että tilanne muuttuisi.
Jos puolisosi on psyykkisesti sairas, hän
tarvitsee apua, ja senkin tarpeen hahmottamiseen
tarvitset asiantuntija-apua.
Pallo on sinulla.
Rohkeutta!
------
"Niin kauan kuin ihminen elää, hänellä on toivoa."
Saarn. 9:4
Kirjoita päiväkirjaa muutama kuukausi.
Kun olet kirjoittanut muutaman kuukauden luet mitä olet kirjoittanut.
Sitten ajattelet ja pohdit kun näet miltä elämäsi kuulostaa noilla päiväkirjan sivuilla.
Sitten kirjoitat suunnitelman elämällesi.
Ja jatkat päiväkirjan kirjoittamista.
Taas tutkistelet ja teet suunnitelman.
Palataan.
Mitä jos kohdistaisit rukouksesi tähän mieheesi,jonka kanssa sinulla on yhteinen lapsi?
Opeta häntä rakastamaan!Myös viattomia lapsiasi edellisestä suhteesta.Pyydä itsellesikin kykyä rakkauteen.
Kaikki me olemme särkyneitä astioita,emmekä eheydy
ellemme tosiaan osaa nöyrtyä ja rukoillakin huom.
toistemme puolesta.Rukoilen puolestasi,että sinulla olisi voimaa rakastaa kaikesta huolimatta,
ja ennenkaikkea tätä miestäsikin. Ehkä se juuri puuttuu,ei toisen kuolemista saisi toivoa!
Kiitos rohkaisustanne.Yritän pikkuhiljaa,hetki kerrallaan mennä eteenpäin.Tuntuu vain että en osaa enkä jaksa enkä halua enää yrittää rakastaa.Kuin olisi tullut astia täyteen.
Siis-" Astia joka täyttyi " Se on tosiasia joka on tullut eteeni viime päivinä.
Olen aina ollut se joka on koko ikänsä kantanut toisten murheita olkapäällään,mutta nyt on käynyt niin että en enää halua,koska en jaksa.En jaksa loppua elämääni kantaa vastuuta henkilöstä joka ei ota vastuuta itsestään.
Loppu mikä loppu.
Kiitos Rakkaat,Kalliit Ystävät!!