Valmistuneet/pitkään työssä

Kiitos vastauksestasi. Tällä hetkellä minua kiinnostaisi työskenteleminen Kelassa/vakuutusyhtiössä. Välillä kyllä mietin, että miksi sitten pädyin sairaanhoitajaksi hakemaan... Jos kerran kouluun on päästy, niin miksikäs ei suunnittelisi tulevaisuutta alan suunnalla:).

Minkälainen työtilanne on sairaanhoitajilla vakuutusyhtiöissä/Kelassa? Missä te työskentelitte valmistumisen jälkeen sekä vuosien varrella? Ja kuinka hyvät mahdollisuudet sairaanhoitajalla on työskennellä muuallakin kuin sairaalassa? Minua kiinnostaa myös mielenterveys ja psykiatrinen työ. Missä tätä suuntausta voi harjoittaa?

Etenkin huolettaa se, että joutuuko valmistumisen jälkeen tekemään ns. perussairaanhoitajan tehttäviä vai onko mahdollista päästä jonnekin erikoisempaan? Harmikseni totesin, ettei erikoissairaanhoitajan virkaa enää saa. Kokemukset valmistumisen jälkeisistä töistä olisivat minulle arvokkaita, vaikka vasta alkutaipaleella olenkin... Etenkin se miten osaa etsiä juuri oman kiinnostavuuden alan töitä?!

vielä kyselisin... kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi. Tällä hetkellä minua kiinnostaisi työskenteleminen Kelassa/vakuutusyhtiössä. Välillä kyllä mietin, että miksi sitten pädyin sairaanhoitajaksi hakemaan... Jos kerran kouluun on päästy, niin miksikäs ei suunnittelisi tulevaisuutta alan suunnalla:).

Minkälainen työtilanne on sairaanhoitajilla vakuutusyhtiöissä/Kelassa? Missä te työskentelitte valmistumisen jälkeen sekä vuosien varrella? Ja kuinka hyvät mahdollisuudet sairaanhoitajalla on työskennellä muuallakin kuin sairaalassa? Minua kiinnostaa myös mielenterveys ja psykiatrinen työ. Missä tätä suuntausta voi harjoittaa?

Etenkin huolettaa se, että joutuuko valmistumisen jälkeen tekemään ns. perussairaanhoitajan tehttäviä vai onko mahdollista päästä jonnekin erikoisempaan? Harmikseni totesin, ettei erikoissairaanhoitajan virkaa enää saa. Kokemukset valmistumisen jälkeisistä töistä olisivat minulle arvokkaita, vaikka vasta alkutaipaleella olenkin... Etenkin se miten osaa etsiä juuri oman kiinnostavuuden alan töitä?!

Lue lisää

sairaanhoitajan mahdollista tehdä töitä urheilun parissa? Itselläni ei ole fyysisen vamman takia mahdollista tehdä ns. fysioterpian hommia. Kuinka raskasta/fyysistä sairaanhoitajan työ on?

onko kirjoitti:

sairaanhoitajan mahdollista tehdä töitä urheilun parissa? Itselläni ei ole fyysisen vamman takia mahdollista tehdä ns. fysioterpian hommia. Kuinka raskasta/fyysistä sairaanhoitajan työ on?

Lue lisää

Sairaanhoitajana on mahdollista hakeutua hyvin erityyppisiin tehtäviin. Itsekään en fyysisesti raskaasta työstä pidä, enkä sitä selkävaivojeni takia edes pystyisi tekemään. Mahdollisuuksia somaattisella puolella ovat esimerkiksi ajanvarauspoliklinikat. Siellä sairaanhoitaja esimerkiksi ohjaa ja tukee potilaita sairauteen liittyvissä asioissa, toteuttaa lääkehoitoa (esim. polikliinisesti annettavat i.v-infuusiot) ja suorittaa itse tai avustaa erilaisissa toimenpiteissä. Leikkaussalissa sairaanhoitajan työ ei myöskään ole pääsääntöisesti fyysisesti raskasta.

Erikoissairaanhoidon vuodeosastoilla työ on valitettavasti ajoittain fyysisesti raskasta, koska potilaat voivat tarvita apua ihan perusasioissakin. Työ on sielläkin hyvin monipuolista, eikä todellakaan koostu vain perushoidosta. Tosin esim. HUS ei enää palkkaa perus-tai lähihoitajia, vaan heidän toimensa on korvattu sairaanhoitajilla, joten kyllähän sitä perushoitoakin aika paljon sairaanhoitaja tekee.

Vanhainkodit ja terveyskeskussairaaloiden vuodeosastot ovat erittäin raskaita paikkoja fyysisesti myös sairaanhoitajalle. Vaikka hän on siellä "tiiminvetäjä" ja suorittaa lääkehoidon toteutuksen ym. sh:n tehtävät, osallistuu hän täysipainoisesti perushoitoon perus-ja lähihoitajien kanssa.

Psykiatrinen hoitotyö on sitten ihan oma lajinsa. Voi olla töissä sairaalassa erilaisilla psykiatrisilla osastoilla (esim. suljettu akuuttiosasto tai kuntoutusosasto ym.) tai sitten avopuolella esim. psykiatrisella poliklinikalla tai asumisvalmennusyksikössä. Psykiatrinen hoitotyö ei yleensä ole fyysisesti raskasta.

Valmistuttuaan sairaanhoitaja (amk) pääsee ihan samanlaisiin tehtäviin kuin vanhan mallinen erikoissairaanhoitajakin. Heillä molemmilla koulutus on kestänyt yhteensä 3,5 vuotta.

1/2 vuotta sitten sh:ksi va... kirjoitti:

Sairaanhoitajana on mahdollista hakeutua hyvin erityyppisiin tehtäviin. Itsekään en fyysisesti raskaasta työstä pidä, enkä sitä selkävaivojeni takia edes pystyisi tekemään. Mahdollisuuksia somaattisella puolella ovat esimerkiksi ajanvarauspoliklinikat. Siellä sairaanhoitaja esimerkiksi ohjaa ja tukee potilaita sairauteen liittyvissä asioissa, toteuttaa lääkehoitoa (esim. polikliinisesti annettavat i.v-infuusiot) ja suorittaa itse tai avustaa erilaisissa toimenpiteissä. Leikkaussalissa sairaanhoitajan työ ei myöskään ole pääsääntöisesti fyysisesti raskasta.

Erikoissairaanhoidon vuodeosastoilla työ on valitettavasti ajoittain fyysisesti raskasta, koska potilaat voivat tarvita apua ihan perusasioissakin. Työ on sielläkin hyvin monipuolista, eikä todellakaan koostu vain perushoidosta. Tosin esim. HUS ei enää palkkaa perus-tai lähihoitajia, vaan heidän toimensa on korvattu sairaanhoitajilla, joten kyllähän sitä perushoitoakin aika paljon sairaanhoitaja tekee.

Vanhainkodit ja terveyskeskussairaaloiden vuodeosastot ovat erittäin raskaita paikkoja fyysisesti myös sairaanhoitajalle. Vaikka hän on siellä "tiiminvetäjä" ja suorittaa lääkehoidon toteutuksen ym. sh:n tehtävät, osallistuu hän täysipainoisesti perushoitoon perus-ja lähihoitajien kanssa.

Psykiatrinen hoitotyö on sitten ihan oma lajinsa. Voi olla töissä sairaalassa erilaisilla psykiatrisilla osastoilla (esim. suljettu akuuttiosasto tai kuntoutusosasto ym.) tai sitten avopuolella esim. psykiatrisella poliklinikalla tai asumisvalmennusyksikössä. Psykiatrinen hoitotyö ei yleensä ole fyysisesti raskasta.

Valmistuttuaan sairaanhoitaja (amk) pääsee ihan samanlaisiin tehtäviin kuin vanhan mallinen erikoissairaanhoitajakin. Heillä molemmilla koulutus on kestänyt yhteensä 3,5 vuotta.

Lue lisää

Osaisko joku mahdollisesti kertoa enemmän millaista on mielenterveys ja psykiatria työ? Millainen on työpäivänne, mitä siihen kuuluu? Positiiviset ja negatiiviset kokemukset?

Mielenterveys ja psykiatrian uskoisin olevan aika lähellä sitä suuntausta joka kiinnostaa minua hyvin paljon. Liityykö kaikkiin sairaanhoitajan työhön lääkkeiden annostelua/mittaamista? Toinen mikä viehättää minua ovat erilaiset laitteet. Onko jotakin suuntausta, joka on enemmän tekemisissä laitteiden kanssa?

Mielelläni kuulisin millaisista paikoista saitte töitä, kun olitte juuri valmistuneet sekä mikä on teidän oma "ala". Ja vaihtuiko kiinnostus vielä opiskeluajan jälkeen? Samoin olisin halukas kuuntelemaan teidän ajatuksia, kokemuksia jne. opiskeluajaltanne. Millaista se oli?

....... kirjoitti:

Osaisko joku mahdollisesti kertoa enemmän millaista on mielenterveys ja psykiatria työ? Millainen on työpäivänne, mitä siihen kuuluu? Positiiviset ja negatiiviset kokemukset?

Mielenterveys ja psykiatrian uskoisin olevan aika lähellä sitä suuntausta joka kiinnostaa minua hyvin paljon. Liityykö kaikkiin sairaanhoitajan työhön lääkkeiden annostelua/mittaamista? Toinen mikä viehättää minua ovat erilaiset laitteet. Onko jotakin suuntausta, joka on enemmän tekemisissä laitteiden kanssa?

Mielelläni kuulisin millaisista paikoista saitte töitä, kun olitte juuri valmistuneet sekä mikä on teidän oma "ala". Ja vaihtuiko kiinnostus vielä opiskeluajan jälkeen? Samoin olisin halukas kuuntelemaan teidän ajatuksia, kokemuksia jne. opiskeluajaltanne. Millaista se oli?

Lue lisää

on, että sairaanhoitaja saa vakuuutusyhtiöstä työtä? Epäilisin, että paikkoja tulee avoimiksi kerran kymmenessä vuodessa. Kuinka monen vuoden kokemusta sellainen työ vaatii? Entä toimiiko sairaanhoitajia lääke-esittelijöinä? Millainen koulutuspohja siihen pitää olla sairaanhoitajalta?

harvinaista kirjoitti:

on, että sairaanhoitaja saa vakuuutusyhtiöstä työtä? Epäilisin, että paikkoja tulee avoimiksi kerran kymmenessä vuodessa. Kuinka monen vuoden kokemusta sellainen työ vaatii? Entä toimiiko sairaanhoitajia lääke-esittelijöinä? Millainen koulutuspohja siihen pitää olla sairaanhoitajalta?

Lue lisää

Suositteltteko sairaanhoitajan ammattia ylipäätään? Onko 3,5 vuoden opiskelu sen arvoista? Täytyy kyllä myöntää, että itselläni ei ole kovinkaan paljoa kutsumusta tähän ammatiin (hoitaminen)... Jotakin on kuitenkin opiskeltava ja sen takia kyselisin mitä kaikkea mahdollisuuksia sairaanhoitajalla on...

^^^^^^ kirjoitti:

Suositteltteko sairaanhoitajan ammattia ylipäätään? Onko 3,5 vuoden opiskelu sen arvoista? Täytyy kyllä myöntää, että itselläni ei ole kovinkaan paljoa kutsumusta tähän ammatiin (hoitaminen)... Jotakin on kuitenkin opiskeltava ja sen takia kyselisin mitä kaikkea mahdollisuuksia sairaanhoitajalla on...

Lue lisää

minulle sopisi tämä psykiatria/mielenterveys puoli, koska lukio aikana psykologia kiinnosti todella paljon ja sieltä etenkin persoonallisuus ja kognitiivinen osa-alue. Onko sairaanhoitajan mahdollista saada psykoterapeutin virkaa? Ja osaisiko joku kertoa minkälaista mielenterveys ja psykiatria työ on? Millainen on esim. työpäiväsi? Miksi ja miten ajaudut tämän osa-alueen pariin? Löytyykö mielenterveys ja psykiatria puolelta töitä tulevaisuudessa?

paremmin kirjoitti:

minulle sopisi tämä psykiatria/mielenterveys puoli, koska lukio aikana psykologia kiinnosti todella paljon ja sieltä etenkin persoonallisuus ja kognitiivinen osa-alue. Onko sairaanhoitajan mahdollista saada psykoterapeutin virkaa? Ja osaisiko joku kertoa minkälaista mielenterveys ja psykiatria työ on? Millainen on esim. työpäiväsi? Miksi ja miten ajaudut tämän osa-alueen pariin? Löytyykö mielenterveys ja psykiatria puolelta töitä tulevaisuudessa?

Lue lisää

sairaanhoitajan ammattia esim. lapsellesi? Jos et, niin miksi?

suositteletko kirjoitti:

sairaanhoitajan ammattia esim. lapsellesi? Jos et, niin miksi?

kuules nyt, oletkohan valinnut ihan oikean koulutusalan itsellesi?
Kaikella kunnioituksella; vaikutat äärimmäisen epävarmalta omasta valinnastasi itsekin. Kelaan, vakuutusyhtiöön ja lääke-esittelijäksi haluaminen kun puhuvat sitä vastaan, ettei itse hoitoala ole sinun juttusi. Niihin hakeutuvat yleensä loppuunpalaneet ja alaan kyllästyneet hoitajat ja sinä haluaisit sinne jo alusta asti ;-)
Mieti nyt hyvä ihminen vielä kerran oikein perusteellisesti.
Ja vastaukseksi kysymykseesi, suosittelisinko alaa lapsilleni, vastaus on EN. Palkkaus on huono, työajat ovat huonot, työyhteisön henki on laajalti huono ja miksi ruveta sairaanhoitajaksi kun samalla vaivalla voi lukea lääkäriksi.

sh* kirjoitti:

kuules nyt, oletkohan valinnut ihan oikean koulutusalan itsellesi?
Kaikella kunnioituksella; vaikutat äärimmäisen epävarmalta omasta valinnastasi itsekin. Kelaan, vakuutusyhtiöön ja lääke-esittelijäksi haluaminen kun puhuvat sitä vastaan, ettei itse hoitoala ole sinun juttusi. Niihin hakeutuvat yleensä loppuunpalaneet ja alaan kyllästyneet hoitajat ja sinä haluaisit sinne jo alusta asti ;-)
Mieti nyt hyvä ihminen vielä kerran oikein perusteellisesti.
Ja vastaukseksi kysymykseesi, suosittelisinko alaa lapsilleni, vastaus on EN. Palkkaus on huono, työajat ovat huonot, työyhteisön henki on laajalti huono ja miksi ruveta sairaanhoitajaksi kun samalla vaivalla voi lukea lääkäriksi.

Lue lisää

Suoraan sanottuna mietin sitä itsekin... Johtuen varmaan siitä, että molemmat vanhempani toimivat sairaanhoitajina (osasto ja erikois) ja heidän mielestään sairaanhoitajan ammatti on monipuolinen... En vain saa siitä minkäänlaista käsitystä.

Itse olen kyllä melkein itku kurkussa lukenut näitä kommentteja täältä mitä kaikkea hoitoalaan liitty... Heidän mielestään siinä on kuitenkin parempi palkka (tienaavat 2345-3103€)kuin esim. lastentarhan opettajalla ja erinomaiset työllisyysnäkymät. Minusta ei ole kuitenkaan yliopistoon menijäksi. He pelkäävät myös, että ajaudun työttömäksi. Suoraan sanottuna en tiedä mitä tehdä. Vanhemmat myös sanovat, että voisin ottaa haasteena tämän alan koulutuksen ja se voisi olla jokin välietappi. Töitä kun on tulevaisuudessa PAKKO tehdä, jos meinaa laskuja maksaa. Mitä siis tehdä tämän suhteen?

............. kirjoitti:

Suoraan sanottuna mietin sitä itsekin... Johtuen varmaan siitä, että molemmat vanhempani toimivat sairaanhoitajina (osasto ja erikois) ja heidän mielestään sairaanhoitajan ammatti on monipuolinen... En vain saa siitä minkäänlaista käsitystä.

Itse olen kyllä melkein itku kurkussa lukenut näitä kommentteja täältä mitä kaikkea hoitoalaan liitty... Heidän mielestään siinä on kuitenkin parempi palkka (tienaavat 2345-3103€)kuin esim. lastentarhan opettajalla ja erinomaiset työllisyysnäkymät. Minusta ei ole kuitenkaan yliopistoon menijäksi. He pelkäävät myös, että ajaudun työttömäksi. Suoraan sanottuna en tiedä mitä tehdä. Vanhemmat myös sanovat, että voisin ottaa haasteena tämän alan koulutuksen ja se voisi olla jokin välietappi. Töitä kun on tulevaisuudessa PAKKO tehdä, jos meinaa laskuja maksaa. Mitä siis tehdä tämän suhteen?

Lue lisää

mitä tehdä?

auttaakaa kirjoitti:

mitä tehdä?

siinä olet kyllä ihan oikeassa ja vanhempasi myös, että sairaanhoitajan ammatti antaa yllättävän monipuoliset työmahdollisuudet. AMK-sairaanhoitajana sinulla on mahdollisuus osastonhoitajan töihin jos hankit siihen päälle vielä hallinnollistakin koulutusta, joten yliopistoonkaan ei ole ihan pakko sitäkään varten mennä.
Mikäli joku ammatti pitää hankkia, niin kyllä sairaanhoitaja on ihan varteenotettava.
Itse olen toiminut perinteisellä kirran osastolla, ensiavussa, nuorten päihteidenkäyttäjien kanssa, äitiysneuvolassa, synnytyssalissa ja lyhyen aikaa jopa juuri lääke-esittelijänä.
Älä turhaan murehdi, mene kouluun ja katso mitä tuleman pitää, harjoitteluissa voit löytää sen sinulle sopivan alan tai sitten kenties huomaat ettei tämä ala ole sinua varten. Sinulla ei kuitenkaan ole mitään menetettävää teit niin tai näin. Olet vielä niin nuori, että kaikki ovet ovat avoinna. Monet vaihtavat ammattia vielä kolme- nelikymmpisinä, joten sinulla ei ole mitään hätää.
Itsekin muistan jonkinlaisen ahdistuksen sairaanhoitajan koulutukseen astuessani ja ajattelin että mitä jos se ei olekaan minua varten...enkä kyllä vieläkään ole ihan varma siitä sopivuudesta, mutta koulutusta en ole katunut koskaan

sh* kirjoitti:

siinä olet kyllä ihan oikeassa ja vanhempasi myös, että sairaanhoitajan ammatti antaa yllättävän monipuoliset työmahdollisuudet. AMK-sairaanhoitajana sinulla on mahdollisuus osastonhoitajan töihin jos hankit siihen päälle vielä hallinnollistakin koulutusta, joten yliopistoonkaan ei ole ihan pakko sitäkään varten mennä.
Mikäli joku ammatti pitää hankkia, niin kyllä sairaanhoitaja on ihan varteenotettava.
Itse olen toiminut perinteisellä kirran osastolla, ensiavussa, nuorten päihteidenkäyttäjien kanssa, äitiysneuvolassa, synnytyssalissa ja lyhyen aikaa jopa juuri lääke-esittelijänä.
Älä turhaan murehdi, mene kouluun ja katso mitä tuleman pitää, harjoitteluissa voit löytää sen sinulle sopivan alan tai sitten kenties huomaat ettei tämä ala ole sinua varten. Sinulla ei kuitenkaan ole mitään menetettävää teit niin tai näin. Olet vielä niin nuori, että kaikki ovet ovat avoinna. Monet vaihtavat ammattia vielä kolme- nelikymmpisinä, joten sinulla ei ole mitään hätää.
Itsekin muistan jonkinlaisen ahdistuksen sairaanhoitajan koulutukseen astuessani ja ajattelin että mitä jos se ei olekaan minua varten...enkä kyllä vieläkään ole ihan varma siitä sopivuudesta, mutta koulutusta en ole katunut koskaan

Lue lisää

Kiitos lohduttavista sanoistasi. Se tässä vain painaa, että erityisen hoivaamisen tarvetta minulla ei ole. Ensimmäisen vuoden harjoittelut kauhistuttavat minua todella paljon!

Vanhempieni mielipide on vain se, että kotiin et ainakaan jää lorvailemaan. Jos en nyt mene sh kouluun jämähdän kuulemma tänne kotiin... Ja kun sanoin hakevani syksyn yhteishaussa vaikka uudelleen, niin vastaus oli "ei siitä mitään tule ja entä jos sittenkään et pääse kouluun?!".

Olen myös sanonut heille, ettei minua kuitenkaan niin kovin paljoa kiinnosta sairaanhoito ja vastaus oli tietenkin "Laita itseäsi kiinnostamaan! Ihmisen on pakko tehdä työtä elääkseen. On sairaanhoitaja parempi vaihtoehto kuin suuhygienisti/jalkahuoltaja. He kun eivät voi työskennella niin laajalla kentällä kuin sairaanhoitaja."

Olen myös sanonnut sairaanhoitajien palkoista, työoloista ym. Vastauksena sain heiltä, että niinhän se on joka alalla...

Surullista luettavaa tämä kyllä on myönnän. Mihin tahansa amk koulutukseen en voi hakea, koska keskiarvoni ei riitä. Lukiossa pidin paljon psykologiasta, mutta raahkeeni eivät riitä sitä yrittää/( yliopistossa opiskelukin on jo itsessään vaativaa) yliopistoon(sisäänpääsykiintiö, matikka, englanninkieliset materiaalit). Sen takia äitini suositteli sairaanhoitajan ammattia. Kuulemma esim. psykiatrisessa työssä saisi käyttää psykologiaa... Mielestäni se on aika kaukana siitä vai olenko väärässä? Isäni sanoi, että eihän se ole kuin koulu. Sen suorittetuasi voit tehdä mitä vain, kun on jo jokin perusammatti... Yliopistoon pyrkiminen ei aina ole hyvä ratkaisu. Aina voi jäädä varasijoille...

Terveydenhoitajan työhön minusta ei kuulemma ole, koska siinä pitää olla erittäin tarkka rokottaessa esim. pieni lapsia. Enkä läpäisi sitä testiä edes tuolla koulussa. Mitä kaikkea siis sairaanhoitaja voi tehdä? Minkälaisiin tehtäviin pääsevät juuri koulusta valmistuneet?

........... kirjoitti:

Kiitos lohduttavista sanoistasi. Se tässä vain painaa, että erityisen hoivaamisen tarvetta minulla ei ole. Ensimmäisen vuoden harjoittelut kauhistuttavat minua todella paljon!

Vanhempieni mielipide on vain se, että kotiin et ainakaan jää lorvailemaan. Jos en nyt mene sh kouluun jämähdän kuulemma tänne kotiin... Ja kun sanoin hakevani syksyn yhteishaussa vaikka uudelleen, niin vastaus oli "ei siitä mitään tule ja entä jos sittenkään et pääse kouluun?!".

Olen myös sanonut heille, ettei minua kuitenkaan niin kovin paljoa kiinnosta sairaanhoito ja vastaus oli tietenkin "Laita itseäsi kiinnostamaan! Ihmisen on pakko tehdä työtä elääkseen. On sairaanhoitaja parempi vaihtoehto kuin suuhygienisti/jalkahuoltaja. He kun eivät voi työskennella niin laajalla kentällä kuin sairaanhoitaja."

Olen myös sanonnut sairaanhoitajien palkoista, työoloista ym. Vastauksena sain heiltä, että niinhän se on joka alalla...

Surullista luettavaa tämä kyllä on myönnän. Mihin tahansa amk koulutukseen en voi hakea, koska keskiarvoni ei riitä. Lukiossa pidin paljon psykologiasta, mutta raahkeeni eivät riitä sitä yrittää/( yliopistossa opiskelukin on jo itsessään vaativaa) yliopistoon(sisäänpääsykiintiö, matikka, englanninkieliset materiaalit). Sen takia äitini suositteli sairaanhoitajan ammattia. Kuulemma esim. psykiatrisessa työssä saisi käyttää psykologiaa... Mielestäni se on aika kaukana siitä vai olenko väärässä? Isäni sanoi, että eihän se ole kuin koulu. Sen suorittetuasi voit tehdä mitä vain, kun on jo jokin perusammatti... Yliopistoon pyrkiminen ei aina ole hyvä ratkaisu. Aina voi jäädä varasijoille...

Terveydenhoitajan työhön minusta ei kuulemma ole, koska siinä pitää olla erittäin tarkka rokottaessa esim. pieni lapsia. Enkä läpäisi sitä testiä edes tuolla koulussa. Mitä kaikkea siis sairaanhoitaja voi tehdä? Minkälaisiin tehtäviin pääsevät juuri koulusta valmistuneet?

Lue lisää

Noh, ensinnäkin hoivaviettiä ei kyllä tarvita sairaanhoitajana, joten sen puuttumisesta on turha murehtia. Uskaltaisin väittää että hyvin harva hakeutuu alalle enää ns. kutsumuksesta.
Ja kysymykseen mitä sairaanhoitaja voi tehdä, on vaikeaa tyhjentävästi vastata, koska mahdollisuuksia on rajattomasti. Eräs ystäväni hakeuttui sairaanhoitajaopintojensa jälkeen lentoemännäksi, eikä kuulemma edes joutunut lentoemäntäkoulutusta käymään. Eräs työskentelee lääke-esittelijänä, oltuaan ensin vakuutusyhtiössä töissä. Yksi toimii seksuaaliterapeuttina. Muutama on perustanut oman hoiva-alan yrityksen, yksi rekrytoi yksityisessä yrityksessä hoitajia pääkaupunkiseudulla ja valtaosa työskentelee erilaisissa sairaaloissa ja laitoksissa, osa lähiesimiehinä ja osa ihan kliinisessä työssä.

Mitä sitten päätätkin, niin muistapa, että AMK avaa sinulle helpomman väylän yliopistoonkin jos niin haluat. Esimerkiksi sitä psykologiaa lukemaan. AMK.laisena haet omassa kiintiössä, jolloin lukion arvosanoilla ei ole mitään merkitystä.

........... kirjoitti:

Kiitos lohduttavista sanoistasi. Se tässä vain painaa, että erityisen hoivaamisen tarvetta minulla ei ole. Ensimmäisen vuoden harjoittelut kauhistuttavat minua todella paljon!

Vanhempieni mielipide on vain se, että kotiin et ainakaan jää lorvailemaan. Jos en nyt mene sh kouluun jämähdän kuulemma tänne kotiin... Ja kun sanoin hakevani syksyn yhteishaussa vaikka uudelleen, niin vastaus oli "ei siitä mitään tule ja entä jos sittenkään et pääse kouluun?!".

Olen myös sanonut heille, ettei minua kuitenkaan niin kovin paljoa kiinnosta sairaanhoito ja vastaus oli tietenkin "Laita itseäsi kiinnostamaan! Ihmisen on pakko tehdä työtä elääkseen. On sairaanhoitaja parempi vaihtoehto kuin suuhygienisti/jalkahuoltaja. He kun eivät voi työskennella niin laajalla kentällä kuin sairaanhoitaja."

Olen myös sanonnut sairaanhoitajien palkoista, työoloista ym. Vastauksena sain heiltä, että niinhän se on joka alalla...

Surullista luettavaa tämä kyllä on myönnän. Mihin tahansa amk koulutukseen en voi hakea, koska keskiarvoni ei riitä. Lukiossa pidin paljon psykologiasta, mutta raahkeeni eivät riitä sitä yrittää/( yliopistossa opiskelukin on jo itsessään vaativaa) yliopistoon(sisäänpääsykiintiö, matikka, englanninkieliset materiaalit). Sen takia äitini suositteli sairaanhoitajan ammattia. Kuulemma esim. psykiatrisessa työssä saisi käyttää psykologiaa... Mielestäni se on aika kaukana siitä vai olenko väärässä? Isäni sanoi, että eihän se ole kuin koulu. Sen suorittetuasi voit tehdä mitä vain, kun on jo jokin perusammatti... Yliopistoon pyrkiminen ei aina ole hyvä ratkaisu. Aina voi jäädä varasijoille...

Terveydenhoitajan työhön minusta ei kuulemma ole, koska siinä pitää olla erittäin tarkka rokottaessa esim. pieni lapsia. Enkä läpäisi sitä testiä edes tuolla koulussa. Mitä kaikkea siis sairaanhoitaja voi tehdä? Minkälaisiin tehtäviin pääsevät juuri koulusta valmistuneet?

Lue lisää

Itsekin ajauduin sairaanhoitajaksi, kun en oikeen tiennyt mitä tehdä. Menin kouluun asenteella "hankitaan nyt tällänen perusammatti" =)).

Ensimmäinen työharjoittelu oli elämää näkemättömälle ja pumpulissa kasvaneelle pienoinen kulttuurishokki. Enhän minä pieni ollut edes tiennyt, että vaippoja käyttävät muutkin kuin imeväiset. Alusastiaakaan en ollut ikinä nähnyt ;)) Huumorilla ja työteliäisyydellä selviää paljosta ja opiskeluaika oli erittäin antoisa.

Valmistumisesta on kohta 3 vuotta ja nyt olen kotiutunut teholle töihin (tajuttomat ihmiset on se mun juttu =D). Ystävättäreni taas kävi valmistumisen jälkeen lääkemarkkinoinnin erikoistumisopinnot ja on Kelassa vakuutussihteerinä (eli ei siihen mitään sadanmiljoonan vuoden työkokemusta vaadita). Ne lääke-esittelijätkin on yleensä semmosia alle 3-kymppisiä tytön hutjakkeita (ainakin meillä päin), eli ei siihenkään niin kummaa työkokemusta vaadita, kunhan supliikkia ja ulkonäköä löytyy *hih* =))

Tsemppiä sulle ja hae ihmeesä sh-koulukseen, itse en ole katunut (vielä). Työajat sopii mun psyykkeelle täydellisesti, palkalla elätän itseni ja lauman eläimiä ja työyhteisöt mihin olen tähän mennessä eksyneet ovat olleet ihania (lucky me).

ps: Terkkarithan pääsee puolet helpommalla (paitsi työnhaussa, suurin osa painaa sh:n töitä osastoilla) ja ei ne lapsukaisten rokottamiset nyt mitään salatiedettä ole. Kaikki asiat ovat täysin opittavissa! =)

S-hole... kirjoitti:

Itsekin ajauduin sairaanhoitajaksi, kun en oikeen tiennyt mitä tehdä. Menin kouluun asenteella "hankitaan nyt tällänen perusammatti" =)).

Ensimmäinen työharjoittelu oli elämää näkemättömälle ja pumpulissa kasvaneelle pienoinen kulttuurishokki. Enhän minä pieni ollut edes tiennyt, että vaippoja käyttävät muutkin kuin imeväiset. Alusastiaakaan en ollut ikinä nähnyt ;)) Huumorilla ja työteliäisyydellä selviää paljosta ja opiskeluaika oli erittäin antoisa.

Valmistumisesta on kohta 3 vuotta ja nyt olen kotiutunut teholle töihin (tajuttomat ihmiset on se mun juttu =D). Ystävättäreni taas kävi valmistumisen jälkeen lääkemarkkinoinnin erikoistumisopinnot ja on Kelassa vakuutussihteerinä (eli ei siihen mitään sadanmiljoonan vuoden työkokemusta vaadita). Ne lääke-esittelijätkin on yleensä semmosia alle 3-kymppisiä tytön hutjakkeita (ainakin meillä päin), eli ei siihenkään niin kummaa työkokemusta vaadita, kunhan supliikkia ja ulkonäköä löytyy *hih* =))

Tsemppiä sulle ja hae ihmeesä sh-koulukseen, itse en ole katunut (vielä). Työajat sopii mun psyykkeelle täydellisesti, palkalla elätän itseni ja lauman eläimiä ja työyhteisöt mihin olen tähän mennessä eksyneet ovat olleet ihania (lucky me).

ps: Terkkarithan pääsee puolet helpommalla (paitsi työnhaussa, suurin osa painaa sh:n töitä osastoilla) ja ei ne lapsukaisten rokottamiset nyt mitään salatiedettä ole. Kaikki asiat ovat täysin opittavissa! =)

Lue lisää

Kommentinne piristivät hieman oloani:). Tunnen silti oloni epävarmaksi ja jokseenkin pelokkaaksi/hätääntyneeksi, vaikkakin kotoa löytyy kaksi ammattilaista(?)... Tosin heistä(vanhemmistani) ei saa mitään tolkkua!! Vaikuttavat ääriesimerkeiltä (erikois/va yli) sairaanhoitajista:/...

Pohdin toimiiko sairaanhoitajia psykoterapeuttina/perheterapeuttina? Jos toimii, niin miten tällaiseen työhön pääsee? Mietin jo aikaisemmin sosionomi amk tutkintoa, mutta en saanut siitä oikein mitään selvää ja tuo uusi lakiuudistus...

Tuntuu vain turhauttavalta, kun vanhempien komentit olivat: "Kerran kun pääsit sinne, niin sitten aloitat myös siellä. Ei kesken kaiken voi vaihtaa koulutusta." Stressaan jo valmiiksi vaikka en ole edes aloittaut koko koulua. Vanhemmilla vain ei tunnu olevan minkäälaisia negatiivisia kokemuksia sairaanhoitajan työstä:O. Samanlainen työympäristö se on kuin muillakin aloilla kuulemma...!

Mielläni kuulen teidän kokemuksia vuosien varrelta sairaanhoitajan työstä ja tietenkin niistä opiskeluajoista!

sh* kirjoitti:

kuules nyt, oletkohan valinnut ihan oikean koulutusalan itsellesi?
Kaikella kunnioituksella; vaikutat äärimmäisen epävarmalta omasta valinnastasi itsekin. Kelaan, vakuutusyhtiöön ja lääke-esittelijäksi haluaminen kun puhuvat sitä vastaan, ettei itse hoitoala ole sinun juttusi. Niihin hakeutuvat yleensä loppuunpalaneet ja alaan kyllästyneet hoitajat ja sinä haluaisit sinne jo alusta asti ;-)
Mieti nyt hyvä ihminen vielä kerran oikein perusteellisesti.
Ja vastaukseksi kysymykseesi, suosittelisinko alaa lapsilleni, vastaus on EN. Palkkaus on huono, työajat ovat huonot, työyhteisön henki on laajalti huono ja miksi ruveta sairaanhoitajaksi kun samalla vaivalla voi lukea lääkäriksi.

Lue lisää

Kyllä lääkäriksi opiskelu vaatii paljon enemmän kuin sairaanhoitajaksi opiskeleminen. Opinnot ensinnäkin kestävät puolta pitempään ja opiskeltava tietomäärä vastaavasti on puolta suurempi. Ja tätä valtavaa tietomäärää pitää sitten käytännön työssä osata soveltaa eri tavalla kuin hoitajan työssä ja myös vastuu työssä on suurempi ja erilainen kuin hoitajilla. Hoitajat pääsääntöisesti toteuttavat lääkärin määräämää hoitoa, joten näihin ammatteihin soveltuvat ihmiset ovat jo persoonaltaan erilaisia. Molempien ammattiryhmien työt ovat tärkeitä, mutta lääkärin työhön vaaditaan korkeampaa koulutusta ja kyllä se palkassakin näkyy. Eli ei tosiaankaan voi opiskella lääkäriksi samalla vaivalla kuin hoitajaksi. Naurettava väite!

vai samalla vaivalla kirjoitti:

Kyllä lääkäriksi opiskelu vaatii paljon enemmän kuin sairaanhoitajaksi opiskeleminen. Opinnot ensinnäkin kestävät puolta pitempään ja opiskeltava tietomäärä vastaavasti on puolta suurempi. Ja tätä valtavaa tietomäärää pitää sitten käytännön työssä osata soveltaa eri tavalla kuin hoitajan työssä ja myös vastuu työssä on suurempi ja erilainen kuin hoitajilla. Hoitajat pääsääntöisesti toteuttavat lääkärin määräämää hoitoa, joten näihin ammatteihin soveltuvat ihmiset ovat jo persoonaltaan erilaisia. Molempien ammattiryhmien työt ovat tärkeitä, mutta lääkärin työhön vaaditaan korkeampaa koulutusta ja kyllä se palkassakin näkyy. Eli ei tosiaankaan voi opiskella lääkäriksi samalla vaivalla kuin hoitajaksi. Naurettava väite!

Lue lisää

minulla on takana sairaanhoitajan opinnot, erikoistuminen, hallinnollinen koulutus eli vuosina yli kuusi vuotta. Kyllästyttyäni tähän hoitoalaan lähdin lääkikseen (jossa silloin ei ollut pelleilyä nimeltä muuntokoulutus, eli mitään hyvitystä ei saanut) ja opiskelin samassa ajassa naistentautien -ja synnytysten erikoislääkäriksi. Kumpaakin koulutusta taaksepäin katsoessa täytyy sanoa että vaiva oli kyllä ihan sama. Nykyinen ammatti tosin on sen vaivan arvoinen, aikaisempi ei.
Ja tämä ei nyt tarkoita, etten arvostaisi sairaanhoitajia, se ei vain ollut "minun juttuni" ja jos olisin sen silloin tiennyt olisin samalla vaivalla lukenut suoraan lääkäriksi.

elämänkokemus kirjoitti:

minulla on takana sairaanhoitajan opinnot, erikoistuminen, hallinnollinen koulutus eli vuosina yli kuusi vuotta. Kyllästyttyäni tähän hoitoalaan lähdin lääkikseen (jossa silloin ei ollut pelleilyä nimeltä muuntokoulutus, eli mitään hyvitystä ei saanut) ja opiskelin samassa ajassa naistentautien -ja synnytysten erikoislääkäriksi. Kumpaakin koulutusta taaksepäin katsoessa täytyy sanoa että vaiva oli kyllä ihan sama. Nykyinen ammatti tosin on sen vaivan arvoinen, aikaisempi ei.
Ja tämä ei nyt tarkoita, etten arvostaisi sairaanhoitajia, se ei vain ollut "minun juttuni" ja jos olisin sen silloin tiennyt olisin samalla vaivalla lukenut suoraan lääkäriksi.

Lue lisää

Ei siihen tarvita päälle mitään erikoistumisia tai hallinnollisia opiskeluja. Tähän koulutukseen minä vertaan lääkärinopintoja. Olen itse tällä hetkellä tk-lääkäri ja vaimoni on sairaanhoitaja. Lääkärin ja sairaanhoitajan työ on erilaista, vaikka samassa työpaikassa toimitaankin, joten on hyvin ymmärrettävää, ettei sairaanhoitajan homma ole lääkärin mielestä "minun juttuni".

elämänkokemusta minullakin kirjoitti:

Ei siihen tarvita päälle mitään erikoistumisia tai hallinnollisia opiskeluja. Tähän koulutukseen minä vertaan lääkärinopintoja. Olen itse tällä hetkellä tk-lääkäri ja vaimoni on sairaanhoitaja. Lääkärin ja sairaanhoitajan työ on erilaista, vaikka samassa työpaikassa toimitaankin, joten on hyvin ymmärrettävää, ettei sairaanhoitajan homma ole lääkärin mielestä "minun juttuni".

Lue lisää

kuulehan nyt, olen valmistunut aikanani sairaanhoitajaksi 1980-luvun lopussa, jolloin valmistuttiin vain sairaanhoitajiksi, ja vähintään vuoden työkokemuksen jälkeen sai erikoistua. Itse erikoistuin kirurgiaan. Hankin vielä AMK pätevyydenkin, jotta sain pätevyyden työskennellä sairaanhoitajana Englannissa. Kaikenkaikkiaan tähän meni 5 vuotta ja 7kk!
Vastasin ketjun aloittajalle, joka kysyi antaisinko lasteni opisella sh.ksi ja koska tavallinen rivihoitajantyö harvemmin jaksaa kiinnostaa, niin urakehityksen nimissä joutuu opiskelemaan lisää. Ja siihen vastasin, että samalla vaivalla jolla kaiken tämän tekee, opiskelisi lääkäriksi. Kysyjää itseäänkään ei tavallisen sairaanhoitajan hommat kiinnostaneet. Ja se että sairaanhoitajan homma ei ole "minun juttuni" perustuu viidentoista vuoden työkokemukseen sairaanhoitajana eikä ole lääkärinä toimimisen myötä syntynyt käsitys.

........... kirjoitti:

Kiitos lohduttavista sanoistasi. Se tässä vain painaa, että erityisen hoivaamisen tarvetta minulla ei ole. Ensimmäisen vuoden harjoittelut kauhistuttavat minua todella paljon!

Vanhempieni mielipide on vain se, että kotiin et ainakaan jää lorvailemaan. Jos en nyt mene sh kouluun jämähdän kuulemma tänne kotiin... Ja kun sanoin hakevani syksyn yhteishaussa vaikka uudelleen, niin vastaus oli "ei siitä mitään tule ja entä jos sittenkään et pääse kouluun?!".

Olen myös sanonut heille, ettei minua kuitenkaan niin kovin paljoa kiinnosta sairaanhoito ja vastaus oli tietenkin "Laita itseäsi kiinnostamaan! Ihmisen on pakko tehdä työtä elääkseen. On sairaanhoitaja parempi vaihtoehto kuin suuhygienisti/jalkahuoltaja. He kun eivät voi työskennella niin laajalla kentällä kuin sairaanhoitaja."

Olen myös sanonnut sairaanhoitajien palkoista, työoloista ym. Vastauksena sain heiltä, että niinhän se on joka alalla...

Surullista luettavaa tämä kyllä on myönnän. Mihin tahansa amk koulutukseen en voi hakea, koska keskiarvoni ei riitä. Lukiossa pidin paljon psykologiasta, mutta raahkeeni eivät riitä sitä yrittää/( yliopistossa opiskelukin on jo itsessään vaativaa) yliopistoon(sisäänpääsykiintiö, matikka, englanninkieliset materiaalit). Sen takia äitini suositteli sairaanhoitajan ammattia. Kuulemma esim. psykiatrisessa työssä saisi käyttää psykologiaa... Mielestäni se on aika kaukana siitä vai olenko väärässä? Isäni sanoi, että eihän se ole kuin koulu. Sen suorittetuasi voit tehdä mitä vain, kun on jo jokin perusammatti... Yliopistoon pyrkiminen ei aina ole hyvä ratkaisu. Aina voi jäädä varasijoille...

Terveydenhoitajan työhön minusta ei kuulemma ole, koska siinä pitää olla erittäin tarkka rokottaessa esim. pieni lapsia. Enkä läpäisi sitä testiä edes tuolla koulussa. Mitä kaikkea siis sairaanhoitaja voi tehdä? Minkälaisiin tehtäviin pääsevät juuri koulusta valmistuneet?

Lue lisää

Eikö sinun pitäisi etsiä alaa ja ammattia oman kiinnostuksesi pohjalt? Se että vanhempasi ovat hoitoalalla ei edellytä sinulta samaa. Itseäsi varten sinun pitää tulevaisuuttasi suunnitella, eikä heitä varten, miettiä mitä haluat tehdä, missä olet hyvä, mikä kiinnostaa...

"Laita itseäsi kiinnostamaan"...??? Osaat ja kykenet varmasti muuhunkin, etsi itsestäsi se vahvuus ja kehitä sitä, "omaa" juttuasi!!!!

Oho, kommentteja on laidasta laitaan. Lääkäriksi minusta ei ainakaan ole, koska en opiskellut lukiossa fysiikka ja kemiaa(ainoastaan pakolliset kurssit ja nekin olivat aika hepreaa..). Matikkakaan ei ole ihan vahvimpia puoliani. Siinä sain tehdä erittäin(!) paljon töitä jo arvosana seitsemän-kahdeksan eteen.

Kouluttautua on kuitenkin pakko, jotta tässä yhteiskunnassa voi elää. Kaikista ei voi tulla maistereita. Enkä tiedä olisiko minusta edes laajoihin teoriaopintoihin, jos jo lukiossa sain tehdä suhteellisen paljon työtä. En välttämättä jaksaisi, esim. kolmea kertaa yritää johonkin tiedekuntaan, kun siinä ajassa olisi jo voinut hankkia ammatin! Lievä ahdistus iskisi, kun kaikki ytäväni opiskelisivat hurjaa vauhtia eteenpäin.

Sairaanhoitajan ammatin ajattelin olevan monipuolisen ja ehkä liikkumisen varaa olisi. Saisin olla myös tekemisissä ihmisten kanssa. Työnkuvaa vastaan sotii kylläkin: palkkaus, työolot, väkivalta, (vuorotyö). Itse hoitamistakaan en tunne kovin omakseni. Työntilanteen tiedän kuitenkin olevan hyvä eikä tarvitsisi olla työttömänä.

Alkuperäinen... kirjoitti:

Oho, kommentteja on laidasta laitaan. Lääkäriksi minusta ei ainakaan ole, koska en opiskellut lukiossa fysiikka ja kemiaa(ainoastaan pakolliset kurssit ja nekin olivat aika hepreaa..). Matikkakaan ei ole ihan vahvimpia puoliani. Siinä sain tehdä erittäin(!) paljon töitä jo arvosana seitsemän-kahdeksan eteen.

Kouluttautua on kuitenkin pakko, jotta tässä yhteiskunnassa voi elää. Kaikista ei voi tulla maistereita. Enkä tiedä olisiko minusta edes laajoihin teoriaopintoihin, jos jo lukiossa sain tehdä suhteellisen paljon työtä. En välttämättä jaksaisi, esim. kolmea kertaa yritää johonkin tiedekuntaan, kun siinä ajassa olisi jo voinut hankkia ammatin! Lievä ahdistus iskisi, kun kaikki ytäväni opiskelisivat hurjaa vauhtia eteenpäin.

Sairaanhoitajan ammatin ajattelin olevan monipuolisen ja ehkä liikkumisen varaa olisi. Saisin olla myös tekemisissä ihmisten kanssa. Työnkuvaa vastaan sotii kylläkin: palkkaus, työolot, väkivalta, (vuorotyö). Itse hoitamistakaan en tunne kovin omakseni. Työntilanteen tiedän kuitenkin olevan hyvä eikä tarvitsisi olla työttömänä.

Lue lisää

Ja vielä haluaisin minkälainen on sairaanhoitajan palkkaustaso? Usein kuulen sairaanhoitajien valittavan palkoistaan, mutta harvemmin fysioterapeuttien, toimintaterapuettien, bioanalyytikoiden, terveydenhoitaja jne.. vai kuuluvatko he tähän samaan ryhmään?

Tietääkseni palkka ei ole hyvä yliopiston suorittaneen lastentarhanopettajankaan. Samoin toimittajilla esiintyy työttömyttä. Ainoastaan ehkä monitaiturit saattavat olla vahvoilla. Kirjastonhoitajat, lentoemännät, estonomit, sosiaaliterapeutti kuuluvat myös matalapalkkaisiin aloihin...

Onko nykyään vaikea löytää enää viihtyisää sairaalaa ympäristöä, jossa sairaanhoitajat työskentelevät mielellään? Mitenköhän tulevaisuudessa mahtaa asian laita olla? Millaisilla osastoilla te työskentelette?

Alkuperäinen.... kirjoitti:

Ja vielä haluaisin minkälainen on sairaanhoitajan palkkaustaso? Usein kuulen sairaanhoitajien valittavan palkoistaan, mutta harvemmin fysioterapeuttien, toimintaterapuettien, bioanalyytikoiden, terveydenhoitaja jne.. vai kuuluvatko he tähän samaan ryhmään?

Tietääkseni palkka ei ole hyvä yliopiston suorittaneen lastentarhanopettajankaan. Samoin toimittajilla esiintyy työttömyttä. Ainoastaan ehkä monitaiturit saattavat olla vahvoilla. Kirjastonhoitajat, lentoemännät, estonomit, sosiaaliterapeutti kuuluvat myös matalapalkkaisiin aloihin...

Onko nykyään vaikea löytää enää viihtyisää sairaalaa ympäristöä, jossa sairaanhoitajat työskentelevät mielellään? Mitenköhän tulevaisuudessa mahtaa asian laita olla? Millaisilla osastoilla te työskentelette?

Lue lisää

sairaanhoitajien palkkojen, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkelle? Nousevatko, laskevatko vai pysyvtäkösamana? Osaako kukaan sanoa osviittaa tuosta?