Niin, mitä ortodoksisuus merkitsee teille?
Tulin eilen katsomaan, millaista keskustelua täällä käydään. Ohoh! Eihän täällä käydä keskustelua juuri ollenkaan. Täällä hutkitaan vyön alle Opin ja Oikean Uskon nimissä. Aidon ortodoksisuuden sijasta viisastellaan siitä esimerkiksi, alkaako paasto kuudelta vai puolin öin tai peräti minkä rukouksen aikana se läjähtää päälle. Voi Elämän Äiti! Mitä tekemistä tuollaisellakaan on oikean uskon kanssa? Tuntuu siltä, että täällä riehuvat keskenkasvuiset fariseukset ja fundamentalistit.
On täällä tietysti asiallisuutta, maltillisuutta ja viisauttakin. Eräs näistä viisaista keskustelijoista ei ole ortodoksi alkuunkaan. Oikeauskoinen hän sen sijaan ilmiselvästi on.
Minulla on ollut äärimmäisen vaikea elämä, jossa on meinannut mennä ennenaikaisesti henki. Lähellä oli sielunkin kuolema. Minun hengissäolemiseni on lääkärinkin mukaan ihme. Minun tyttäreni henkiinjääminen ja parantuminen on toinen ihme. Molemmissa ihmeissä on tarvittu paljon rukousta ja enkelin siiven kosketusta. Uskoa, oikeaa uskoa ja vakaumustakin. Tämä vakaumus tosin vajaassa vuorokaudessa vedettiin toisessa aloittamassani säikeessä vessanpöntöstä alas.
Minulle ortodoksisuus on tekoja, ei kaanoneja ja kuolleita kirjaimia. Minulle ortodoksisuus on syytä elää ja uskoa tänäänkin ja olla elämän jatkoajasta kiitollinen. Kun tällaisen Tosi Totuuden eteen ajautuu, on yhdentekevää, kuka allekirjoittaa mitä ja miksi, ristiikö joku itsensä oikeaan vai vasempaan ja nussiiko hän vaikka madonreikiä. Tärkeintä on rakkaus ja elämän kunnioittaminen. Kyky löytää Ihminen sisältään ja nähdä Jumalan kuva jokaisessa vastaantulijassa. Tätä minulle Kirkko ja Oikea Usko opettavat.
Minun on pakko laittaa tähän muistutukseksi itsellenikin paljon siteerattu Äiti Maria Pariisilaisen lausuma:
"Tie Jumalan luo on rakkaudessa toisiin ihmisiin, eikä muuta tietä ole. Viimeisellä tuomiolla minulta ei kysytä, menestyinkö askeettisissa harjoituksissani tai miten monta kertaa kumarruin maahan rukoillessani. Minulta kysytään, ruokinko nälkäisiä, vaatetinko alastomia, kävinkö katsomassa sairaita ja vangittuja. Tätä minulta tullaan kysymään."
Makarios
Tulin eilen katsomaan, millaista keskustelua täällä käydään. Ohoh! Eihän täällä käydä keskustelua juuri ollenkaan. Täällä hutkitaan vyön alle Opin ja Oikean Uskon nimissä. Aidon ortodoksisuuden sijasta viisastellaan siitä esimerkiksi, alkaako paasto kuudelta vai puolin öin tai peräti minkä rukouksen aikana se läjähtää päälle. Voi Elämän Äiti! Mitä tekemistä tuollaisellakaan on oikean uskon kanssa? Tuntuu siltä, että täällä riehuvat keskenkasvuiset fariseukset ja fundamentalistit.
On täällä tietysti asiallisuutta, maltillisuutta ja viisauttakin. Eräs näistä viisaista keskustelijoista ei ole ortodoksi alkuunkaan. Oikeauskoinen hän sen sijaan ilmiselvästi on.
Minulla on ollut äärimmäisen vaikea elämä, jossa on meinannut mennä ennenaikaisesti henki. Lähellä oli sielunkin kuolema. Minun hengissäolemiseni on lääkärinkin mukaan ihme. Minun tyttäreni henkiinjääminen ja parantuminen on toinen ihme. Molemmissa ihmeissä on tarvittu paljon rukousta ja enkelin siiven kosketusta. Uskoa, oikeaa uskoa ja vakaumustakin. Tämä vakaumus tosin vajaassa vuorokaudessa vedettiin toisessa aloittamassani säikeessä vessanpöntöstä alas.
Minulle ortodoksisuus on tekoja, ei kaanoneja ja kuolleita kirjaimia. Minulle ortodoksisuus on syytä elää ja uskoa tänäänkin ja olla elämän jatkoajasta kiitollinen. Kun tällaisen Tosi Totuuden eteen ajautuu, on yhdentekevää, kuka allekirjoittaa mitä ja miksi, ristiikö joku itsensä oikeaan vai vasempaan ja nussiiko hän vaikka madonreikiä. Tärkeintä on rakkaus ja elämän kunnioittaminen. Kyky löytää Ihminen sisältään ja nähdä Jumalan kuva jokaisessa vastaantulijassa. Tätä minulle Kirkko ja Oikea Usko opettavat.
Minun on pakko laittaa tähän muistutukseksi itsellenikin paljon siteerattu Äiti Maria Pariisilaisen lausuma:
"Tie Jumalan luo on rakkaudessa toisiin ihmisiin, eikä muuta tietä ole. Viimeisellä tuomiolla minulta ei kysytä, menestyinkö askeettisissa harjoituksissani tai miten monta kertaa kumarruin maahan rukoillessani. Minulta kysytään, ruokinko nälkäisiä, vaatetinko alastomia, kävinkö katsomassa sairaita ja vangittuja. Tätä minulta tullaan kysymään."
Makarios
Vastaukset 29
Vanhimmat
Odota vaan, kohta tulee sulle kyytiä tällä palstalla.
Tietenkin olen kanssasi samaa mieltä. Mutta otatkohan tämän palstan asiat liian vakavasti? Ihmisten elämä koostuu pienistä asioista, kuten paaston lopettamisen kellonajasta ja sen pohtimisesta, että osaako luterilainen laulaa pääsiäistroparia. Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että näillä ei ole mitään merkitystä, lopulta, mutta miksi ei saisi askarrella pikkuasioiden parissa, jos niistä tykkää? Muistan yhdenkin pääsäisen, kun tuttavaperhe halusi järkätä mulle hienon liha-aterian paaston päättämisen kunniaksi. Muuten ihan hieno ajatus, mutta erehtyivät päivällä. Olisiko minun pitänyt pöydässä ilmoittaa että sori, otankin vaan salaattia? En sanonut mitään. Minusta paasto on ihmistä varten eikä päinvastoin.
Eli sitä vaan, että anna ihmisten iloita yksityskohdista. Tuossa homokeskustelussa kamalaa oli juuri se, että enää ei keskusteltu nyansseista tai lähetetty luterilaisia hereetikkoja helvettiin (me kestämme se hyvin). Keskustelussa leimattiin rankalla tavalla kirkon uskovaisia jäseniä. Jos pitää "sanoa synti synniksi", niin sen voi tehdä myös ymmärtäen, arvostaen ja maltillisesti.
Huomaatko kuinka viisaasti ja maltillisesti palstan nimellänsä kirjoittavat papit ja teol. yo:t kirjoittvat (vaikka mielipiteistä voikin olla eri mieltä)?
Joskus tuntuu, että Suomessa eletään uskonnollisessa yltäkylläisyydessä, jossa yksityiskohdat muodostuvat tärkeiksi. Minä asun ulkomailla eikä omaa kirkkoa tietenkään ole. Välillä on todella ikävä "kotiin", kirkkoon, ehtoolliselle. Sillä että onko pappi homo ja uskooko mihin, ei ole tässäkään tilanteessa väliä. Olisi edes se hutiloiva leipäpappi ja kolme mummoa täällä.
Elämme kaikki jatkoajalla, mutta käyttäydymme kuin olisimme ansainneet kaiken tämän. Uskomatonta jumalanpilkkaa, mihin itse syyllistyn jatkuvasti.
...ota vakavasti tämän palstan asioita. Mutta kunpa täällä riitelisivätkin vain asiat. Minä ota vakavasti sen, minkä kuvan ortodoksisuudesta täällä saa. Minä otan vakavasti myös ne Suomi-kuvan maalarit, jotka heiluvat kympin kännissä Tallinnan satamassa huoratalon osoite hyppysissään. Kyse on samasta asiasta. Kyse on myös siitä "pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan" ilmiöstä, että mistään ei piitata enää lainkaan, jottei vain loukattaisi itsemääräämisoikeuksia. Jäljet näkyvät, uskallan väittää.
Yhdessä asiassa monet keskustelijat ovat oikeassa täällä: ei Kirkon kuulu muuttua. Ei kuulukaan, ihmisen kuuluu.
Makarios
Minä en aio edelleenkään ryhtyä analysoimaan homoseksuaalisuutta. Sen saavat tehdä lääketieteen ja psykiatrian ammattilaiset.
Tietyt seurakunnan papit yhdessä luterilaisten kollegojen ja suuren maallikkojoukon kanssa allekirjoittivat Yhteysliikeen vetoomuksen, jonka ilmoittautumislkomakkeessa vaaditaan parisuhteen solmineille täysiä virkaoikeuksia kirkossa.
Kyseiset lomakkeet sisältävät lausumia, jotka ovat Kirkon virallisen opin vastaisia siinä muodossa, kun esimerkiksi Helsingin seurakunnan kirkkoherra sen määritteli Ortodoksiviestin "kysykää papilta" -palstalla.
Ortodoksiviestissä julkistu samojen pappien allekirjoittama mielipide on muodoltaan epämääräisempi ja siitä puuttuu tuo parisuhteen hyväksymisvaatimus, jonka he ovat kuitenkin julkisesti allekirjoittaneet.
Tässä artikkelitapauksesa ei ole niinkään kyse siitä, miten yksittäiseen homoseksuaaliin pitää suhtautua vaan kirkon opetuksesta liittyen homoseksuaaliseen elämäntapaan. Mielestäni Kirkon opin ovat Ortodoksiviestissä aika hyvin kuvanneet kirkkoherra ja isä Timo Soisalo.
Olisi parempi, jos edes yhdessä säikeessä keskityttäisiin vain kirkon oppiin ja siihen, ovatko papit esittäneet opin vastaisia mielipiteitä julkisuudessa. Jos tämä säie ei käy, niin joku itseään asiantuntijana pitävä voinee avata uuden. Minä en ole perehtynyt kanoniseen lakiin, kielitaitoni ei riitä siihen.
Ortodoksiviestin artikkelien pohjalta voidaan tietysti joskus myöhemmin ryhtyä pohdiskelemaan homojen ja lesbojen kohtaamisesta seurakuntalaisina. Mutta parisuhteesta ei kannata keskustella, ellei piispainkokous pysty perustellusti kumoamaan vanhaa kanonista määräystä.
...tämä Yhteys-liikeasia nyt tupsahti tähänkin säikeeseen? Tämähän alkaa jo vaikuttaa pakkomielteenomaiselta.
Makarios
Tässä nyt menevät asiat vähän sekaisin ja väärän keksutelun alle...kohta taidan avata keskustelun teemalla "ikonimaalauksen teologiaa" testatakseni, josko tämä aihe ui sinnekin.
"Sen saavat tehdä lääketieteen ja psykiatrian ammattilaiset."
Oikein! Ainoa mitä toivoisin, on että jos ko. tasolla ei osata keskustella (kuten väärästä terminologiasta näkyy, "perverssi" ei kuulu sanastoon), niin reippasti ja rehellisesti keskustellaan asiasta kirkon opin ja etiiikan kannalta. Ei tarvitse selitellä, että miten homoseksuaalisuus on siten ja täten haitallista. Joku voi muuten erehtyä kysymään, että kuinka "normaalia" on se, että joku eristäytyy puhumattomuuteen vuosikausiksi, sitoutuu naimattomuuteen, jne.
Kun nyt huimina pyskologian ja lääketieteen asiantuntijoina "tiedämme" homoseksuaalisuuden olevan sitä ja tätä haitallista, niin eikähän arvioida uskontoa samalla paatoksella. Totuus on, että vain uskonnossa nyky-Suomessa on mahdollista käyttäytyä näin poikkeavasti ilman että valkotakkiset sedät hakevat oitis hoitoon. Masokismi (askeesin ääri muodot), paranoia ("saatana väijyy kaikkialla") ja pakkomielle (ristin tekeminen pakonomaisesti) saavat uskonnossa hyväksytyn muodon.
Ja taaskaan tarkoitus ei ole pilkata asioita, joihin itsekin uskon, vaan muistuttaa, että asioita voi katsoa aika monelta kantilta.
"Minä otan vakavasti myös ne Suomi-kuvan maalarit, jotka heiluvat kympin kännissä Tallinnan satamassa huoratalon osoite hyppysissään. "
Heitä ei ryhmä ortodoksisen papiston jäseniä ole kuitenkaan vaatimassa kollegoikseen ilman elämäntapojen korjausta ja parannuksentekoa.
"Mutta parisuhteesta ei kannata keskustella, ellei piispainkokous pysty perustellusti kumoamaan vanhaa kanonista määräystä."
Precis! Juuri tästä on ainakin omalta osaltani tässä keskustelussa ollut kyse.
"Kun nyt huimina pyskologian ja lääketieteen asiantuntijoina "tiedämme" homoseksuaalisuuden olevan sitä ja tätä haitallista..."
Älä vääristele! Mistään haitallisuuksista EI ole ollut puhetta. Kuuletko ääniä?
Täällä on ollut puhetta vain ja ainoastaan siitä, millaisia "vaihtoehtoja" ihmisen seksuaalisuuden toteuttamiselle on. Kirkon opetuksen valossa niitä on kaksi: 1) miehen ja naisen välinen avioliitto ja 2) seksuaalinen pidättyvyys (täysin "suuntautumisen" luonteesta riippumatta). Joidenkin muiden kuin kirkon opetusten mukaan niitä varmaan on muitakin. Se ei muuta kirkon perinettä miksikään.
On ollut. En jaksa kaivaa kaikkia sanomisia ja vaikeaa se olisiki, kun moni keskustelu on poistettu. Homoseksuaalisutta on kutstuttu "epänormaaliksi", "perversioksi", verrattu pedofiliaan ja sadismiin. Homoseksuaalisten parisuhteita on väitetty vääristyneiksi, sairaalloisen mustasukkaisuuden leimaamiksi ja homoseksuaaleja on sanottu kykenemättömiksi pysyvään parisuhteeseen. Eikö näitä voisi kutsua "haitoiksi"?
Tai ehkäpä olitkin sanomassa, että homoseksuaalisuudesta ei ole haitta vaan jopa hyötyä. Ainakin liikakansoitus vähenee ;)
Tuli äänistä mieleen, että ihmisen puhetta Jumalalle kutsutaan rukoukseksi. Kun ihminen kuulee Jumalan puhetta, sitä kutsutaan skitsofreniaksi. Itselläni tämä Jumalan kanssa jutustelu on ollut aika yksisuuntaista, joten älä huoli.
Pikkusen on jankkaamisen makua. Ainoa mitä odotan, on asiallisen terminologian käyttö ja päätöksen jättäminen piispoille. Käyttäkää VAIN teologian terminologiaa älkääkä sotkeko asiaa. "Synti" esim. on ihan jees käsitteenä. Korostakaa perinteen ja Raamatun homovastaisuutta ottamatta kantaa homoseksuaalisuden alkuperään. Siinä keskustelussa näet sotkette uskonnot ja tieteet.
Henk. koht. en välitä, onko pappini homo, hetero vai jopa bi. Asia ei voisi vähempää kiinnostaa. Sen sijaan hyvää lauluääntä saisi olla. Näet lauluääni vaikuttaa messun suorittamiseen, homoseksuaalisuus ei - ainakaan ev-lut messun.
Tehkää homopappienne ja seurakuntalaistenne kanssa ihan mitä ikinä lystää. Jos viskaatte pihalle, niin eiköhän krisitty homoseksuaali lopulta löydä kotinsa ev-lut kirkosta eli sakramenttiyhteyden ulkopuolelle kukaan ei jää.
ei uskonnolliseen keskusteluun pitäisi sotkea mukaan lääketieteellistä tai psykologista terminologiaa. Varsinkaan kun Raamattu ja kanonit eivät katsele asiaa tältä kannalta.
Toisaalta kyllä nykyajan Raamatun selittäjät vetoavat siihen, että Raamatun sanoma tästä asiasta on vanhentunut sen tähden, että apostolit eivät tienneet asiasta yhtä paljon kuin nykyajan ihmiset. Eli joudumme taas tähän loputtomaan suohon.
Piispamme saisivat ottaa tähän asiaan kantaa, niin silloin sitä voitaisiin pitää kirkossamme loppuunkäsiteltynä. Koko aihe on jotenkin ruvennut inhottamaan minua. Mitäpä, jos keskusteltaisiin välillä jostain muusta?
Mak ARI os?
Ariko se siellä kiivailee?
Kiivailee? Väärin
Ari? Väärin.
Makarios
pidättäytyisit tuomitsemasta muita keskustelijoita? Luulisi, että sinulle, joka omien sanojesi mukaan olet käynyt lähellä kuolemaa, olisi selvinnyt kuinka tärkeätä on katua syntejään.
Jos joitain syntejä virallisesti vähätellään tai jopa sanotaan, etteivät kaikki synnit ole syntejä ollenkaan, riistetään osalta ihmisiä katumuksen mahdollisuus. Pappien tulee pysyä kirkon opetuksessa ja ohjata kaittaviaan oikealle tielle ja piispojen valvoa heidän toimintaansa.
Meidän seurakuntalaisten tulee voida luottaa siihen, että saamme papistoltamme oikeata hengellistä ohjausta. Tästä on ollut näissä keskusteluissa kysymys eikä mistään muusta.
"Meidän seurakuntalaisten tulee voida luottaa siihen, että saamme papistoltamme oikeata hengellistä ohjausta. Tästä on ollut näissä keskusteluissa kysymys eikä mistään muusta."
Täsmälleen! Tästä on kyse sekä näissä keskusteluissa että tulevissa mahdollisesti julkisemmissakin.
Ollaan suoralla tiellä kadotukseen, jos synnistä tehdään malli ja ihanne. Olipa synti mikä tahansa. Enpä olisi ikänä kuvitellut, että vielä tällaistakin pitää nähdä, kuulla, lukea. Ortodoksisessa kirkossa!
Niille hurskastelijoille, jotka kohta kehuvat olleensa kirkossa ja ihmettelevät, missä kaikki "oikean opin vaalijat" jne ovat, totean olevani töissä.
Tänään 15.8 on Jumalansynnyttäjän kuolinuneen nukkumisen juhla. Miksi M-L S olet netissä roikkumassa kello 10.22? Mikset ollut kirkossa aamulla? Tänään on Uspenkin katedraalin temppelijuhla.
Oikeaoppisen ortodoksin pitää käydä kirkossa eikä jakaa mielipiteitää netissä - ainakaan jumalanpalveluksen aikana.
Palasin yöllä matkalta. Olen väsynyt ja sairas. Selkäni on niin kipeä, etten voi edes kävellä. Piti kyllä menemäni Uspenskiin, mutta näissä olosuhteissa se sai jäädä. Hyvää juhlaa vain kaikille teille terveille onnistuneille ja hyville kristityille!
Paranemisia! Ei ihminen ole uskontoa vaan uskonto ihmistä varten. Lepäile siis hyvällä omalla tunnolla.
jos joskus kirjoitan kiukkuisesti, niin se johtuu kivusta. Pyydän anteeksi kaikilta! Hyvää syksyä kaikille palstalaisille!
...se törähdys. Vaiko kolahdus?
Olen ollut huomaavinani, että nousukkaat ja käännykkäät ovat pahimpia niuhoja kaikessa. Niuhotus kielinee epävarmuudesta ja heikosta itsetunnosta.
Nyt heti kysyt, kulkeeko ortodoksisuus siittiöissä. Ei, vaan sydämessä.
Makarios
...se törähdys. Vaiko kolahdus?
Olen ollut huomaavinani, että nousukkaat ja käännykät ovat pahimpia niuhoja kaikessa. Kielinee epävarmuudesta tai heikosta itsetunnosta.
Nyt heti kysyt, kulkeeko ortodoksisuus siittiöissä. Ei, vaan sydämessä.
Makarios
...tarkoitus panna viestiä kahteen kertaan ja vielä virheellisessä muodossa. Olen vain syntinen ja vajavainen. Sori.
Makarios
niin olen minäkin. On tosin hirveän hassua kutsua "nousukkaaksi tai käännykkääksi" monta vuosikymmentä ortodoksina kilvoitellutta jo harmaantuvaa ihmistä. Myös lapsina ortodokseiksi kastetut voivat olla näitä "nousukkaita ja käännykkäitä". Asia riippuu ihmisen omasta henkilöhistoriasta.
apostolilla oli kristityt vanhemmat?
"Olen ollut huomaavinani, että nousukkaat ja käännykät ovat pahimpia niuhoja kaikessa. Kielinee epävarmuudesta tai heikosta itsetunnosta."
ovat juuri näitä "nousukkaita ja käännykkäitä" eli "maailmassa" vietetyn nuoruuden jälkeen palataan kirkon helmaan, mutta ei nöyrinä tyhlaajapoikina, vaan ylvästellen sillä, että ollaan sentään ortodoksista sukua ja "äidinmaito-ortodokseja" eli siis vähän parempia kuin nuo ensipolven ortodoksit, joilla ei ole mitään sukuperinteitä takanaan.
...olen kääntynyt. Jumala ja ortodoksinen kirkko ovat pelastaneet minut IHMISRAKKAUDESSAAN.
Minä olen tehnyt sellaisia syntejä elämässäni että parilta minua syntisäkiksi haukkuneella menisivät iltateet ja opinkappaleet väärään kurkkuun, jos tietäisivät. Tämä ei ole leuhkan aihe kuitenkaan. Tämä on tunnustus, että olen elänyt sellaisen hengellisen, henkisen ja fyysisen alenustilan läpi, että oli täydellinen ihme, ettei sinä mennyt henki. Ortodoksi- mutta myös "hereetikko"ystävieni ja tuikituntemattomienkin rukoukset minut pelastivat. Niiden todellisten OIKEAuskoisten rukoukset.
Kun ihminen käy kuoleman porteilla ja palaa yksin armosta, hän tietää, mitä on tosi usko. Siinä jää oikean opin meuhka kiitoksen alle joka Jumalan sekunti.
Tätä on varmasti vaikea uskoa. Sydämestäni kuienkin toivon, ettei sitä kenenkään täällä Kirjaa paukuttavan tarvitse kokea saman kovemman kautta kuin minun.
Makarios
...että kun täällä ollaan huolestuneita siitä, että papiston jäsenet eivät tuntisi vastuutaan vetoomuksillaan, niin siinä haukutaan täysin väärää puuta. He nimenomaan tekevät sen mitä pitääkin: he kantavat vastuun ihmisistä ihmisinä.
He, jos ketkä, näkevät kirjaimen taakse.
Tämmöinen lynkkausmieliala suututtaa ja kauhistuttaa minua suunnattomasti! Tämä ihmisen ainainen ahdasmielinen typeryys ja silmälaput, joissa toisessa lukee "oikea" ja toisessa "oppi".
Pitääkö tässä mainita vielä sekin, että tuomitsemaanne valapatto-allekirjoittajarippi-isää myös ja erityisesti minulla on kiittäminen pelastumisestani?
Makarios
huonoksi. He erehtyvät vain tässä (toivottavasti ainoassa) asiassa. Minäkin saan paljosta kiittää rippi-isääni. Hän ei kylläkään ole Yhteys-liikkeen listalaisia.
mutta toivottavasti katuvia syntisiä. Itse olen nyt vanhempana ruvennut suhtautumaan syntiin vakavammin. Nuorena olin paljon huolettomampi.
...kaivaa jo aiemmin mainostamani isä Anthonyn toinen kirja, Elävä rukous, esille, jotta siteeraan oikein:
"Ei ainainen omien syntien ajatteleminen vaan Jumalan pyhyyden näkeminen saattaa pyhät tajuamaan omat syntisyytensä."
Maallistumisesta huolimatta elämme umpiluterilaisessa yhteiskunnassa, jossa vallitsee läntinen oppirakennelma-ajattelu ja jopa herännäinen syntikäsitys.
Minusta tuossa isä Anthonyn lausahduksessa on koskettavaa lempeää hengellisyyttä. Se vapauttaa syyllisyydestä ja synnissä piehtaroinnista ja estää tuomitsemasta sen koommin itseään kuin ketään muutakaan.
Myös elämä itsessään auttaa jättämään leimakirveen kaappiin.
Makarios