Muutin työn ja isomman palkan perässä helsinkiin ja luulin, että vihdoin pääsen elämään paremmin, mitä olin opiskeluaikoina tottunut. No, sainkin varsin helposti työn helsingistä, ja palkkakin on ihan ok 2700 euroa/kk. Sain kuitenkin todeta, että tuokaan raha ei takaa laadukasta asumista ja elämistä.
Valmistuttiin kaverini kanssa samaan aikaan. Kaverini on tällä hetkellä töissä jyväskylän lähialueella, tienaa 2000 euroa/kk, eli 700 euroa vähemmän kuin minä.
Kaverini asuu tyttökaverinsa kanssa uudessa 80 neliön rivitalokolmiossa (omistus), autokatos ja kaikki. Itse joudun asumaan itähelsingissä tyttökaverini kanssa vuokralla 70-luvulla rakennetussa 48 neliön kerrostalokaksiossa, ei saunaa, ei parveketta, ei autopaikkaa.
Kaverini maksoi tuosta kolmiostaan noin 120 000 euroa. Täältä helsingistä tuolla rahalla saisi jonkun huonokuntoisen yksiön. Siksipä asummekin vuokralla, jota sitäkin saa pulittaa noin 600 euroa/kk. Ei täältä olisi järkeä omistus asuntoa ostaa, kunnon asunto maksaisi reilu 200 000 euroa.
Voisinhan tietysti etsiä halvempaa asuntoa jostain hyvinkäältä, mutta sieltä olisi pitkä ja kallis kulkea töissä. Toiseksi, hyvinkäällä ei oikein tapahdu mitään, aina pitäisi lähteä helsinkiin (tai jyväskylään).
Eli vähemmän tienaava kaveri asuu paremmin ja ajelee kalliimmalla autolla kuin minä. Miksi? No siksi, että hän ei asu helsingissä. Tästä tein johtopäätöksen ja ensi viikolla minulla on työhaastattelu jyväskylässä. Toivottavasti nappaa.
Mutta varoituksen sanana helsinkiin työn perässä muuttaville onnen onkijoille. Helsingissä pitäisi tienata puolet enemmän mitä muualla, että sinne kannattaisi muuttaa. Ei sinne pikkukorotusten perässä kannata lähteä. Loppujen lopuksi voisin todeta, että elämän rakentaminen uudelleen ilman mitään juuria helsinkiin, on kovempi paikka mitä moni osaa edes kuvitella. Kylläpä sitä kannattaa pitää juuristaan kiinni.
Valmistuttiin kaverini kanssa samaan aikaan. Kaverini on tällä hetkellä töissä jyväskylän lähialueella, tienaa 2000 euroa/kk, eli 700 euroa vähemmän kuin minä.
Kaverini asuu tyttökaverinsa kanssa uudessa 80 neliön rivitalokolmiossa (omistus), autokatos ja kaikki. Itse joudun asumaan itähelsingissä tyttökaverini kanssa vuokralla 70-luvulla rakennetussa 48 neliön kerrostalokaksiossa, ei saunaa, ei parveketta, ei autopaikkaa.
Kaverini maksoi tuosta kolmiostaan noin 120 000 euroa. Täältä helsingistä tuolla rahalla saisi jonkun huonokuntoisen yksiön. Siksipä asummekin vuokralla, jota sitäkin saa pulittaa noin 600 euroa/kk. Ei täältä olisi järkeä omistus asuntoa ostaa, kunnon asunto maksaisi reilu 200 000 euroa.
Voisinhan tietysti etsiä halvempaa asuntoa jostain hyvinkäältä, mutta sieltä olisi pitkä ja kallis kulkea töissä. Toiseksi, hyvinkäällä ei oikein tapahdu mitään, aina pitäisi lähteä helsinkiin (tai jyväskylään).
Eli vähemmän tienaava kaveri asuu paremmin ja ajelee kalliimmalla autolla kuin minä. Miksi? No siksi, että hän ei asu helsingissä. Tästä tein johtopäätöksen ja ensi viikolla minulla on työhaastattelu jyväskylässä. Toivottavasti nappaa.
Mutta varoituksen sanana helsinkiin työn perässä muuttaville onnen onkijoille. Helsingissä pitäisi tienata puolet enemmän mitä muualla, että sinne kannattaisi muuttaa. Ei sinne pikkukorotusten perässä kannata lähteä. Loppujen lopuksi voisin todeta, että elämän rakentaminen uudelleen ilman mitään juuria helsinkiin, on kovempi paikka mitä moni osaa edes kuvitella. Kylläpä sitä kannattaa pitää juuristaan kiinni.
Vastaukset 19
Vanhimmat
sinulle, ystävä hyvä...voisi olla parempi, että jäät sinne Helsinkiin.
Molemmissas paikoissa taso paranee - sekä Helsingissä että muualla Suomessa.
Taitavasti laskettu. Elintaso on vaan muutakin kuin auton vuosikerta tai asunnon neliöt. Itse olen asunut muuallakin Suomessa, mutta kotikaupunkini on aina Helsinki ja tänne jään näillä näkymin, vaikka työskentelen matalapalkka-alalla. Hyvin pärjään tilavassa kaksiossa vuokralla. Kaiken ei tarvitse kannattaa, elämä voi vaan OLLA IHANAA.
Ite hankin 3 te kk miinus verot. Käteen jää 2 te. Vuokra 650e/kk joka maksetaan vaimon kanssa puoliksi. Uusi pikkuauto alla, myös varaa matkailla koti- ja ulkomailla. Vaatteet uusia, ei kirpparikamaa. Syödään hyvää kotiruokaa, ei dokailla. Pärjätään ookoo. En lähtis enää Stadista pois, on tää elävä paikka. Kukin tyylillään!
Ihan ensinnäkin haluan ihmetellä tuollaista tapaa, että muutetaan rahan perässä sinne, missä sitä saa eniten. Eikö sulla ole elämässä muuta sisältöä kuin kadehtia kaverin uudempaa autoa?
Kuinka on mahdollista, että 2700 kuussa tienaava, muijan kanssa kimpassa asuva ihminen ei pärjää ja kykene elämään laadukasta elämää.
Itse muutin muualta Helsinkiin, tienaan 1600 kuussa, asun yksin ydinkeskustassa, dokaan aika usein, en pukeudu mihinkään vanhoihin rääsyihin, syön ihan hyvin, maksan seutulipun, koska käyn töissä Espoossa, ja pärjään ihan hyvin. Muualla ehkä olisi enemmän rahaa käytössä, mutta väliäkö tuolla on, koska viihdyn Helsingissä paremmin kuin koskaan missään muualla.
Tervemenoa vaan! Oletko muuten miettinyt, että ei sinne Jyväskylään kannata muuttaa. Jossain Kiihtelysvaarassa tai Ivalossa sinulla olisi vieläkin enemmän rahaa käytössäsi, siellä kun asuminen olisi halpaa.
Jos tienaa 2700 EUR eikä rahat riitä niin vikaa on korvien välissä. Eikä uskallusta lienee asuntolainan ottoon. Tuolla 120.000 EURolla saa jo suht hyvän kaksion noin 10 kmn päästä keskustasta. Paras että muutat Kuusamoon tai painut kokonaan vittuun!
Kuulostaa siltä, ettet ihan ole sisäisesti sopeutunut Helsingissä asumiseen ja etsit syytä ulkoisista olosuhteista. Viihtymiseen kun vaikuttaa muukin kuin asunto tai palkkaus, vaikka tärkeitä ovat tosin nekin.
Itse olen kotoisin kauempaa kuin sinä. Asun Helsingissä viidettä vuotta, töissä kävin täällä jo aiemmin. Palkka vajaat 2600 €/kk, puolisolla jonkin verran vähemmän. Omistusasunto 2 h k s ja piha hyvien kulkuyhteyksien varrella, luonnonläheisellä paikalla n. 10 km keskustasta maksoi 110 000 € (hitas). Alue ei ole ns. hieno, muttei myöskään pahamaineinen. Autoon ei mene rahaa kun sitä ei ole, enkä sitä ole edes kaivannut, elintasoon olemme tyytyväisiä, aktiviteetteja ja harrastusmahdollisuuksia riittää.
Sopeutuminen uuteen kaupunkiin ei välttämättä suju helposti, siinä olet oikeassa. Minusta kuitenkin näyttää, että moni luovuttaa todella nopeasti, ennen kuin on edes yrittänyt viihtyä täällä. Esim. itse asun kolmannessa Helsingin-asunnossani eikä tämäkään täydellinen ole, mutta viihtyisämpi kuin edelliset ja sopiva tämän hetken tarpeisiin. Sitä paitsi paljon helpompaa on löytää itselle paras asumisvaihtoehto, kun on aikansa täällä ollut ja alkaa jo tuntea alueet ja hintatason.
Olen ajatellut niin, että jos täältä joskus sinne väljemmille seuduille haluamme palata, saa tämän asuntomme hinnalla jo mukavasti kotiseuduilla omakotitaloa maksettua. Toistaiseksi kuitenkin nautin pääkaupunkiseudun mahdollisuuksista ja tarjonnasta ja olen iloinen, että täältä löytyy vuosi vuodelta uusia asioita ja paikkoja joissa käydä. Helsinki ei todellakaan tule tutuksi vuodessa tai parissa.
Minulla on juuret edelleen muualla, mutta sinne pääsen aina kun haluan. Olen samaa mieltä, että juuristaan kannattaa pitää kiinni, mutta eivät ne estä kotiutumasta myös muualle, kunhan tahtoo sitä itse, eikä juokse vain rahan perässä. Muutoksille täytyy antaa aikaa.
Huono provo. Meidän kaksihenkisen perheemme tulotaso on sopivasti täsmälleen sama kuin teidän ja ostimme juuri 80 neliöisen, uuden, saunalla ja merinäköalalla varustetun kolmion hyvältä alueelta. Rahaa siihen meni 180k € (eli se siitä "120k € riittää huonokuntoiseen yksiöön"-kitinästä) . Ja rahaa riittää mukava elintason ylläpitoon lainanhoidon jälkeen ihan mainiosti. Käymme kerran vuodessa kaukomatkalla (esim kiinassa, japanissa ja intiassa), syömme jatkuvasti ravintoloissa ja käymme elokuvissa. Muuta muualle jos et osaa muuta kuin narista.
Hesassa on uusia asuntoja meren rannalla hintaan 180 ke / 80 m2 ? Olen erittäin kiinnostunut uudesta asunnosta merinäköalallla hintaan 2200 eur per neliö, kerro heti...
Herttoniemenrannassa ?
Viikinmäessä. Tervetuloa. Näkymät vanhankaupunginlahdelle, merelle ja kaupungin yli.
...varoituksen sana sullekkin että työttömyysaste on huima siellä saati uralla nousu chanssit.... byebye.
>> varoituksen sanana helsinkiin työn perässä muuttaville onnen onkijoille. Helsingissä pitäisi tienata puolet enemmän mitä muualla, että sinne kannattaisi muuttaa. Ei sinne pikkukorotusten perässä kannata lähteä. Loppujen lopuksi voisin todeta, että elämän rakentaminen uudelleen ilman mitään juuria helsinkiin, on kovempi paikka mitä moni osaa edes kuvitella. Kylläpä sitä kannattaa pitää juuristaan kiinni. <<
Olisipa kiva tietää, minne aloittaja on nyt sitten päätynyt näin pitkän ajan päästä.
Tämähän on ihan tiedettyä ollut, että pääkaupungissa kaikki on puolet kalliimpaa. Siksi moni asuu sen ympäristökunnissa, josta käsin käy sitten Helsingissä töissä.
Ne juuret kyllä säilyy juurillaan, oli itse missä tahansa. Mutta ikävä voi kyllä tulla.
Ihanaa mulla että saan asua ja elää muualla kun Helsingissä. En ole koskaan edes haaveillut muuttavani Helsinkiin. Helsinki ei todellakaan ole ihmisten asumista ja elämistä varten. Koko ainoa ja yksi elämä menee aivan hukkaan Helsingissä.
Hyvä, että olet tyytyväinen tilanteeseesi.
Niin minäkin ja juuri siksi, että minulla on mahdollisuus asua Helsingissä. Minäkään en voisi ikimaailmassa kuvitella muuttavani jonnekin muualle enkä sellaisesta ole koskaan edes miettinyt. Täällä on kaikki mitä minä elämältäni haluan. Muualla ei todellakaan ole ihmisten elämistä varten. Koko ainoa ja yksi elämä menee aivan hukkaan muualla.
Lomilla voi käväistä muuallakin, mutta asua en siellä halua.
Olemme siis molemmat onnekkaita, kun voimme asua siellä missä haluamme.
Omistus asunot on kalita. myös itä_ Helsinki. Ystäväni asuu Lohjalla ja pullistele kun omistus asunto velaton miehensä kanssa. Helppoa kun jo Lohjalla omistaa osaketalosta asunto on humattavasti halvempaa kuin Helsinki.Ei tajua kaksi on aina kasi. Yksin on vaikea mitän omistus asuntoa saada.Kun ei puolison tuloja,Ei perintörahoja.
Kun ihmiselle ei anneta kun yksi elämä jokaiselle niin luulisi että on sen verran järkeä päässä että ei tuhlaisi sitä aivan hukkaan. Asuminen ja eläminen Helsingin kaltaisessa paikassa on aivan sama kun asuisi kaatopaikalla koko ainoan elämänsä. Mitä jää käteen. Ei mitään.
Hassua, minulla on aivan samanlainen fiilis asumisesta Helsingin ulkopuolella kuin sinulla asumisesta Helsingissä.
No varmasti olemme molemmat kuitenkin tyytyväisiä omaan ratkaisuumme asumisen suhteen. Eikö niin? Minä ainakin olen.
Sairaanhoitaja Päivi palasi Ruotsista kolmen kuukauden jälkeen. Saatikka nyt Helsingistä tulisi takaisin jo kolmen viikon jälkeen. Kyllä se on niin että maaseutua ei voita mikään paikka maailmassa.
No hyvä jos olet löytänyt toiveisiisi sopivan paikan asumistarpeisiisi.
Niin ja kiitos siitä, että kerroit tuon meille muillekin. Teitä näyttää olevan tällä Helsinkipalstalla useiampiakin, joilla on tarve kertoa tuota samaa. Vai oletko ainoa ja ahkeroit useammilla ulostuloilla....