C.T.Russell syntyi 16.2.1852 Pennsylvaniassa hyvin uskonnollisen perheeseen. Hänen isänsä, J.L.Russell, ja äitinsä, A.E.Russell (os. Birney), olivat hartaita presbyteerejä. C.T. sai siis hyvin vahvan hengellisen kasvatuksen jo pienestä pitäen. Tuohon aikaan katolilainen maailma ei edelleenkään hyväksynyt tavallisten ihmisten tutkivan Raamattua ja siksi oli muodostunut 1800-luvun vapaamielisessä Amerikassa suorastaan muoti-ilmiö ryhtyä tutkimaan ja selittämään tuon salaperäisen kirjan sisältöä.
C.T:n isä oli menestyvä liikemies ja myös näitä taitoja C.T. imi itseensä. Hän toimi osakkaana ja 11-vuotiaana tuossa isänsä menestyvässä vaatetusalan yrityksessä. C.T:n avulla tuo yritys laajeni usean myymälän ketjuksi, joita C.T. johti.
C.T.Russel oli hyvin innokas tutkimaan myös hengellisiä asioita ja oppi tuntemaan monia erilaisia, kristinuskosta poikkeavia käsityksiä. Eräänä iltana 1869 osui sattumalta adventistien pitämään kokoustilaisuuteen, jossa saarnasi Jonas Wendell. Nuori C.T. innostui valtavasti kuulemastaan ja hän ryhtyi tutkimaan Raamattuaan.
Hänen kiinnostuksensa Raamattua ja sen oppeja kohtaan sai lopulta niin suuren vallan hänestä, että hän hakeutui muiden Raamatun tutkimisesta kiinnostuneiden ihmisten läheisyyteen. Noista uusista oppikäsityksistä ja toisista Raamatun tutkijoista innostuneena C.T. perusti yhdessä heidän kanssaan vain 18-vuotiaana (1870) säännöllistä Raamatullisia asioita tutkivan, säännöllisesti kokoontuvan ryhmän. Tuohon ryhmään kuului mm. hänen isänsä (joka toimi C.T:n kanssa Raamatun tutkijana kuolemaansa, vuoteen 1897 asti) sekä muutamia C.T:tä huomattavasti vanhempaa miestä, joilla oli hyvin keskeinen vaikutus C.T:n ajatusmaailmaan. G.W. Stetson (kuoli 64-vuotiaana 1879), adventtikristillisen kirkon pastori ja George Storrs (kuoli 83-vuotiaana 1879), Raamatun tutkija-lehden julkaisija Brooklynistä, olivat henkilöitä joilla oli C.T.Russelin käsitysten muovautumisessa keskeinen merkitys. C.T. kirjoittikin heistä 'rakkaina veljinään'.
Vuonna 1876 C.T. sai käsiinsä uskonnollisen julkaisun nimeltä Herald of the Morning (Aamun airut). Tuon adventistien julkaisun sisältämät opit saivat hänet ottamaan yhteyttä sen toimittajaan, N.H.Barbouriin. Barbour oli innokas Raamatullisten aikalaskelmien laatija ja pian myös C.T. innostui niistä. C.T.Russell innostui itsekin julkaisutoiminnasta ja kirjoitti kirjasen, jossa ryhtyi oikomaan kristinuskon vääriä oppeja. Se julkaistiin 1877. Vielä samana vuonna N.H.Barbour ja C.T.Russell julkaisivat yhteisen kirjan, joka käsitteli Raamatun aikaennustuksia. Sen keskeinen oppi oli, että Jeesuksen näkymätön läsnäolo oli alkanut 1874. Lisäksi he päättivät ryhtyä yhdessä julkaisemaan taas Herald-lehteä (Russelin varoilla). Vuonna 1878 heille syntyi kuitenkin niin suuria opillisia erimielisyyksiä, että C.T.Russell vetäytyi lopulta pois koko lehdestä.
Varakas liikemies C.T.Russell päättikin perustaa vuonna 1879 ikioman lehden, jonka nimeksi tuli Zion's Watch Tower and Herald of Christ's Presence (Siionin Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut). Tuossa julkaisussa C.T. ryhtyi julkaisemaan omia oppinäkemyksiään ja alkoi innokkaasti levittämään noita lehtiä muutamien muiden samanmielisten tovereidensa kanssa. Tuo julkaisu kiinnosti monia ihmisiä, koska sen julkaisemat käsitykset poikkesivat yleisestä näkemyksestä ja oli kaiken lisäksi Raamatulla hyvin perusteltavissa. Tuo C.T.Russelin alullepanema toiminta alkoi saada yhä uusia kannattajia ja hiljalleen tuo Russelilainen oppi alkoi saamaan yhä enemän näkyvyyttä ja sen kautta kannattajia. Pian C.T.Russell esitti käsityksensä, että hän ja hänen kannattajansa ovat osa Raamatussa kerrottua taivaaseen menevää Kristuksen hallitsijatovereiden joukkoa ja heidän tehtävänsä oli kertoa Jumalan sanaa ihmiskunnalle.
Alussa C.T.Russell ei perustanut uutta uskontoa tai seurakuntaa. Hänen käsityksensä mukaan jokainen saattoi toimia siinä uskonnossa missä oli, mutta heidän tuli edistyä Raamatun tuntemuksessaan kohti Russelin omia oppikäsityksiä. Pian hän kuitenkin julkaisi kirjoituksen, jossa kehotti kaikkia ihmisiä hylkäämään vääriä oppeja opettavat kirkkonsa ja muodostamaan Raamatun tutkijoiden piirejä. Pikkuhiljaa nuo Raamatun tutijoiden omat, itsenäiset seurakunnat alkoivatkin yleistyä ja C.T:n julkaisutoiminta kiihtyi ja laajeni kaikenaikaa. Lopulta C.T.Russelin oli panostettava omaisuutensa painotoimintaan.
Tuossa vaiheessa liikemies astui esille Russelissa ja hän muodosti järjestelyn, jossa jokainen tuossa toiminnassa aktiivisesti mukana oleva ostaa äänivaltaa antavan osakkuuden. Tuolla osakkuuden suuruudella oli myös vaikutus siihen, millaisiin tehtäviin tuossa uudessa kasvavassa organisaatiossa oli mahdollisuus päästä. Toimintaan osallistumisen aktiivisuus ja varojen sijoittaminen Raamatun tutkijoiden toimintaan oli myös jakoperuste sille, kuuluiko henkilö taivaalliseen pieneen (hallitsijoiden) vaiko suureen (palvelijoiden) joukkoon. C.T.Russelin mentyä naimisiin (Maria Ackleyn kanssa 1879) myös hänen vaimonsa osallistui lehden toimittamiseen kirjoittaen siihen säännöllisesti opillisia artikkeleita. Myöhemmin, kun Russell ryhtyi kontrolloimaan sitä, mitkä noista hänen vaimonsa kirjoituksista oli painokelpoisia ja mitkä ei, heille syntyi dramaattiseen avioeroon johtanut riita (asumusero 1897). C.T.Russelin vaimon vaikutus ehti kuitenkin muodostua merkittäväksi. Hän julkaisi kirjoituksen, jossa totesi miehensä C.T:n olevan Raamatussa mainittu 'uskollinen ja viisas palvelija (orja)'. Russelin kannattajat hyväksyivat tuon oppikäsityksen ja se olikin C.T:n itsensä hyväksymänä voimassa noin 30 vuoden ajan. Hallintonsa loppupuolella Russell ryhtyi vaatimaan itsenäisten Raamatun tutkijoiden seurakuntien yhdistämistä pääkonttorinsa alaisiksi myös taloudellisesti. Hän esittikin toimivansa Jumalan taloudenhoitajana ja lähettikin juuri ennen kuolemaansa edustajansa mm. eurooppaan vaatimaan tuota taloudellisen päätösvallan antamista itselleen. Asiasta seurasi jälleen kerran suuret riidat ja monissa seurakunnissa kävi kato, kun jälleen osa tuota eurooppalaista taivaallista hallitsijaryhmää erosi järjestöstä. Myöhemmin Russelin kuoltua vallan ottanut J.F.Rutherford muutti tuota oppia laajentaen tuon 'viisaan palvelijan' tarkoittavan koko johtoryhmää, joka tuotti tietoa ja 'uutta valoa' ihmiskunnalle. Rutherford kovaotteisena lakimiehenä kuitenkin runnoi tuon Russelin aloittaman seurakuntien omaisuuden hoidon keskittämisen läpi.
C.T.Russelin laatiman opin mukaan hän ja hänen kannattajansa muodostavat Kristuksen taivaallisten hallitsijatovereiden 144.000:n joukon. Kyseessä ei ollut minkäänlainen Jumalan antama ilmoitus noille ihmisille heidän asemastaan. Se ei ollut sitä edes Russelille itselleenkään, sillä hän kirjoitti lehdessään sanoen: "Ei niitä totuuksia joita esitän Jumalan puhetorvena, ole paljastettu näyissä eikä unissa tai kuultu Jumalan äänen kautta". C.T.Russell seuraajineen päättivät siis itse kuuluvansa tuohon taivaalliseen 144.000 joukkoon. Kaikki, jotka kääntyivät Raamatun tutkijoiden lahkoon ja heidät kastettiin siihen kuuluviksi, saivat tuon opin pohjalta tuon oikeuden päästä taivaaseen. Erikoista tuossa tilanteessa oli kaikenaikaa se, että tuon 'viisaan palvelijan' luokan ihmisistä osa oli toisia viisaampia opettaen ja määräten heidän käsityksistään. Kaikenaikaa oli erilaisia opillisia erimielisyyksiä, jotka lisääntyivät voimakkaasti C.T.Russelin kuoltua 1916. Raamatun tutkijoiden eli tuohon 144.000 hallitsijan ryhmään kuuluvien joukko hajosi moneen kertaan.
Nykyiset Jehovan todistajat uskovat edelleenkin, että tuo C.T.Russelin seuraajien rippeistä muodostuneen lahkon hallintoelin on edelleenkin Jumalan valitsema puhetorvi. Historia kertoo, että nuo nykyisin hyvin vanhat (mitä heitä on enää jäljellä) miehet olivat aikoinaan monissa asioissa hyvin väärässä. Jopa asioissa, joiden vuoksi (oikeassa olleet) osa tuosta taivaallisen hallitsijajoukon jäsenistä erosi järjestöstä ja jotka asiat jäljelle jäänyt ryhmä hyväksyi muutamaa vuotta myöhemmin 'uudeksi valoksi'. Varsinkin Russelin kuoleman jälkeen käynnistyi suuri valta/oppitaistelu, joka johti monien Raamatun tutkijoiden seurakuntien hajoamiseen ympäri maapalloa. Heidän Kristuksen hallitsijatovereiksi auktorisointinsa perustuu vain siihen, että he ryhtyivät nuoruudessaan tutkimaan Raamattua ja kävivät kasteella. Heidän luomansa oppirakennelma on muuttunut perusteellisesti monilta keskeisiltä osin niistä ajoista, kun he itse liittyivät mukaan. Nykyiset Jehovan todistajat kuitenkin uskovat edelleenkin, että he ovat ainoa väylä, mitä kautta Jumala opettaa ihmiskuntaa. Tuohon 'viisaan palvelijan' joukkoon ei ole enää vuoden 1935 jälkeen voinut päästä mukaan pelkän kasteen avulla.
C.T:n isä oli menestyvä liikemies ja myös näitä taitoja C.T. imi itseensä. Hän toimi osakkaana ja 11-vuotiaana tuossa isänsä menestyvässä vaatetusalan yrityksessä. C.T:n avulla tuo yritys laajeni usean myymälän ketjuksi, joita C.T. johti.
C.T.Russel oli hyvin innokas tutkimaan myös hengellisiä asioita ja oppi tuntemaan monia erilaisia, kristinuskosta poikkeavia käsityksiä. Eräänä iltana 1869 osui sattumalta adventistien pitämään kokoustilaisuuteen, jossa saarnasi Jonas Wendell. Nuori C.T. innostui valtavasti kuulemastaan ja hän ryhtyi tutkimaan Raamattuaan.
Hänen kiinnostuksensa Raamattua ja sen oppeja kohtaan sai lopulta niin suuren vallan hänestä, että hän hakeutui muiden Raamatun tutkimisesta kiinnostuneiden ihmisten läheisyyteen. Noista uusista oppikäsityksistä ja toisista Raamatun tutkijoista innostuneena C.T. perusti yhdessä heidän kanssaan vain 18-vuotiaana (1870) säännöllistä Raamatullisia asioita tutkivan, säännöllisesti kokoontuvan ryhmän. Tuohon ryhmään kuului mm. hänen isänsä (joka toimi C.T:n kanssa Raamatun tutkijana kuolemaansa, vuoteen 1897 asti) sekä muutamia C.T:tä huomattavasti vanhempaa miestä, joilla oli hyvin keskeinen vaikutus C.T:n ajatusmaailmaan. G.W. Stetson (kuoli 64-vuotiaana 1879), adventtikristillisen kirkon pastori ja George Storrs (kuoli 83-vuotiaana 1879), Raamatun tutkija-lehden julkaisija Brooklynistä, olivat henkilöitä joilla oli C.T.Russelin käsitysten muovautumisessa keskeinen merkitys. C.T. kirjoittikin heistä 'rakkaina veljinään'.
Vuonna 1876 C.T. sai käsiinsä uskonnollisen julkaisun nimeltä Herald of the Morning (Aamun airut). Tuon adventistien julkaisun sisältämät opit saivat hänet ottamaan yhteyttä sen toimittajaan, N.H.Barbouriin. Barbour oli innokas Raamatullisten aikalaskelmien laatija ja pian myös C.T. innostui niistä. C.T.Russell innostui itsekin julkaisutoiminnasta ja kirjoitti kirjasen, jossa ryhtyi oikomaan kristinuskon vääriä oppeja. Se julkaistiin 1877. Vielä samana vuonna N.H.Barbour ja C.T.Russell julkaisivat yhteisen kirjan, joka käsitteli Raamatun aikaennustuksia. Sen keskeinen oppi oli, että Jeesuksen näkymätön läsnäolo oli alkanut 1874. Lisäksi he päättivät ryhtyä yhdessä julkaisemaan taas Herald-lehteä (Russelin varoilla). Vuonna 1878 heille syntyi kuitenkin niin suuria opillisia erimielisyyksiä, että C.T.Russell vetäytyi lopulta pois koko lehdestä.
Varakas liikemies C.T.Russell päättikin perustaa vuonna 1879 ikioman lehden, jonka nimeksi tuli Zion's Watch Tower and Herald of Christ's Presence (Siionin Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut). Tuossa julkaisussa C.T. ryhtyi julkaisemaan omia oppinäkemyksiään ja alkoi innokkaasti levittämään noita lehtiä muutamien muiden samanmielisten tovereidensa kanssa. Tuo julkaisu kiinnosti monia ihmisiä, koska sen julkaisemat käsitykset poikkesivat yleisestä näkemyksestä ja oli kaiken lisäksi Raamatulla hyvin perusteltavissa. Tuo C.T.Russelin alullepanema toiminta alkoi saada yhä uusia kannattajia ja hiljalleen tuo Russelilainen oppi alkoi saamaan yhä enemän näkyvyyttä ja sen kautta kannattajia. Pian C.T.Russell esitti käsityksensä, että hän ja hänen kannattajansa ovat osa Raamatussa kerrottua taivaaseen menevää Kristuksen hallitsijatovereiden joukkoa ja heidän tehtävänsä oli kertoa Jumalan sanaa ihmiskunnalle.
Alussa C.T.Russell ei perustanut uutta uskontoa tai seurakuntaa. Hänen käsityksensä mukaan jokainen saattoi toimia siinä uskonnossa missä oli, mutta heidän tuli edistyä Raamatun tuntemuksessaan kohti Russelin omia oppikäsityksiä. Pian hän kuitenkin julkaisi kirjoituksen, jossa kehotti kaikkia ihmisiä hylkäämään vääriä oppeja opettavat kirkkonsa ja muodostamaan Raamatun tutkijoiden piirejä. Pikkuhiljaa nuo Raamatun tutijoiden omat, itsenäiset seurakunnat alkoivatkin yleistyä ja C.T:n julkaisutoiminta kiihtyi ja laajeni kaikenaikaa. Lopulta C.T.Russelin oli panostettava omaisuutensa painotoimintaan.
Tuossa vaiheessa liikemies astui esille Russelissa ja hän muodosti järjestelyn, jossa jokainen tuossa toiminnassa aktiivisesti mukana oleva ostaa äänivaltaa antavan osakkuuden. Tuolla osakkuuden suuruudella oli myös vaikutus siihen, millaisiin tehtäviin tuossa uudessa kasvavassa organisaatiossa oli mahdollisuus päästä. Toimintaan osallistumisen aktiivisuus ja varojen sijoittaminen Raamatun tutkijoiden toimintaan oli myös jakoperuste sille, kuuluiko henkilö taivaalliseen pieneen (hallitsijoiden) vaiko suureen (palvelijoiden) joukkoon. C.T.Russelin mentyä naimisiin (Maria Ackleyn kanssa 1879) myös hänen vaimonsa osallistui lehden toimittamiseen kirjoittaen siihen säännöllisesti opillisia artikkeleita. Myöhemmin, kun Russell ryhtyi kontrolloimaan sitä, mitkä noista hänen vaimonsa kirjoituksista oli painokelpoisia ja mitkä ei, heille syntyi dramaattiseen avioeroon johtanut riita (asumusero 1897). C.T.Russelin vaimon vaikutus ehti kuitenkin muodostua merkittäväksi. Hän julkaisi kirjoituksen, jossa totesi miehensä C.T:n olevan Raamatussa mainittu 'uskollinen ja viisas palvelija (orja)'. Russelin kannattajat hyväksyivat tuon oppikäsityksen ja se olikin C.T:n itsensä hyväksymänä voimassa noin 30 vuoden ajan. Hallintonsa loppupuolella Russell ryhtyi vaatimaan itsenäisten Raamatun tutkijoiden seurakuntien yhdistämistä pääkonttorinsa alaisiksi myös taloudellisesti. Hän esittikin toimivansa Jumalan taloudenhoitajana ja lähettikin juuri ennen kuolemaansa edustajansa mm. eurooppaan vaatimaan tuota taloudellisen päätösvallan antamista itselleen. Asiasta seurasi jälleen kerran suuret riidat ja monissa seurakunnissa kävi kato, kun jälleen osa tuota eurooppalaista taivaallista hallitsijaryhmää erosi järjestöstä. Myöhemmin Russelin kuoltua vallan ottanut J.F.Rutherford muutti tuota oppia laajentaen tuon 'viisaan palvelijan' tarkoittavan koko johtoryhmää, joka tuotti tietoa ja 'uutta valoa' ihmiskunnalle. Rutherford kovaotteisena lakimiehenä kuitenkin runnoi tuon Russelin aloittaman seurakuntien omaisuuden hoidon keskittämisen läpi.
C.T.Russelin laatiman opin mukaan hän ja hänen kannattajansa muodostavat Kristuksen taivaallisten hallitsijatovereiden 144.000:n joukon. Kyseessä ei ollut minkäänlainen Jumalan antama ilmoitus noille ihmisille heidän asemastaan. Se ei ollut sitä edes Russelille itselleenkään, sillä hän kirjoitti lehdessään sanoen: "Ei niitä totuuksia joita esitän Jumalan puhetorvena, ole paljastettu näyissä eikä unissa tai kuultu Jumalan äänen kautta". C.T.Russell seuraajineen päättivät siis itse kuuluvansa tuohon taivaalliseen 144.000 joukkoon. Kaikki, jotka kääntyivät Raamatun tutkijoiden lahkoon ja heidät kastettiin siihen kuuluviksi, saivat tuon opin pohjalta tuon oikeuden päästä taivaaseen. Erikoista tuossa tilanteessa oli kaikenaikaa se, että tuon 'viisaan palvelijan' luokan ihmisistä osa oli toisia viisaampia opettaen ja määräten heidän käsityksistään. Kaikenaikaa oli erilaisia opillisia erimielisyyksiä, jotka lisääntyivät voimakkaasti C.T.Russelin kuoltua 1916. Raamatun tutkijoiden eli tuohon 144.000 hallitsijan ryhmään kuuluvien joukko hajosi moneen kertaan.
Nykyiset Jehovan todistajat uskovat edelleenkin, että tuo C.T.Russelin seuraajien rippeistä muodostuneen lahkon hallintoelin on edelleenkin Jumalan valitsema puhetorvi. Historia kertoo, että nuo nykyisin hyvin vanhat (mitä heitä on enää jäljellä) miehet olivat aikoinaan monissa asioissa hyvin väärässä. Jopa asioissa, joiden vuoksi (oikeassa olleet) osa tuosta taivaallisen hallitsijajoukon jäsenistä erosi järjestöstä ja jotka asiat jäljelle jäänyt ryhmä hyväksyi muutamaa vuotta myöhemmin 'uudeksi valoksi'. Varsinkin Russelin kuoleman jälkeen käynnistyi suuri valta/oppitaistelu, joka johti monien Raamatun tutkijoiden seurakuntien hajoamiseen ympäri maapalloa. Heidän Kristuksen hallitsijatovereiksi auktorisointinsa perustuu vain siihen, että he ryhtyivät nuoruudessaan tutkimaan Raamattua ja kävivät kasteella. Heidän luomansa oppirakennelma on muuttunut perusteellisesti monilta keskeisiltä osin niistä ajoista, kun he itse liittyivät mukaan. Nykyiset Jehovan todistajat kuitenkin uskovat edelleenkin, että he ovat ainoa väylä, mitä kautta Jumala opettaa ihmiskuntaa. Tuohon 'viisaan palvelijan' joukkoon ei ole enää vuoden 1935 jälkeen voinut päästä mukaan pelkän kasteen avulla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voiko tää pitää paikkaansa????
C.T.Russelin laatiman opin mukaan hän ja hänen kannattajansa muodostavat Kristuksen taivaallisten hallitsijatovereiden 144.000:n joukon. Kyseessä ei ollut minkäänlainen Jumalan antama ilmoitus noille ihmisille heidän asemastaan. Se ei ollut sitä edes Russelille itselleenkään, sillä hän kirjoitti lehdessään sanoen: "Ei niitä totuuksia joita esitän Jumalan puhetorvena, ole paljastettu näyissä eikä unissa tai kuultu Jumalan äänen kautta". C.T.Russell seuraajineen päättivät siis itse kuuluvansa tuohon taivaalliseen 144.000 joukkoon. Kaikki, jotka kääntyivät Raamatun tutkijoiden lahkoon ja heidät kastettiin siihen kuuluviksi, saivat tuon opin pohjalta tuon oikeuden päästä taivaaseen.
Säälin jehovan todistajia lähes yhtä paljon kuin muslimi naisia :(
Oppeja ei saada mistään näyistä kuten joissakin uskonnoissa.
Raamattu kertoo mistä he tiesivät:
(Roomalaisille 8:16-17) 16 Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. 17 Jos siis olemme lapsia, olemme myös perillisiä: tosiaankin Jumalan perillisiä, mutta perijätovereita Kristuksen kanssa, edellyttäen että kärsimme yhdessä, jotta meidät myös yhdessä kirkastettaisiin.
He ymmärsivät että Valtakunta on hallitus ja julistivat sitä.
...'tieto' taivaalliseen joukkoon kuulumisesta?
>>>Tuossa vaiheessa liikemies astui esille Russelissa
Russell oli investoinut rahojaan perustamaansa lahkoon. Se pitää paikkansa. Vastineeksi hänellä oli tuon lahkon ylivoimainen osake-enemmistö, joka antoi hänele täyden määräysvallan käytännölisesti ihan kaikeen. On kokonaan eri asia, jos hän ei nostanut tuon uskonnon varoja kuin välttämättömimpin menoihinsa. Mistä siitäkään ei todellisuudessa voi olla täyttä varmuutta.
Mutta kuvittelehan itsesi nykyajan Russeliksi.
Perustat uskonnon, johon sijoitat 1.000 euroa. Pian saat porukkaa liittymään mukaan ja muutat tuon uskontosi yhtiöksi. Myyt osakkeita, joista nettoat 100.000 euroa. Silti itselläsi on edelleenkin suurin osa osakkeista eli olet pääomistaja. Päätät kaikesta, mitä uskonnossasi touhutaan.
Pian omistat (johtamasi uskonto) Helsingin keskustassa kokonaisen korttelin, jossa lahkosi toimii.
Vaikka yksityisomaisuutesi arvo olisi 0 euroa, niin siitä huolimatta olisit varakas tuon pääosakkuutesi/omistamasi kiinteistön vuoksi. Pääosakkaana omistaisit sen arvosta suurimman osan joka tuloutuisi sinulle, kun päättäisit realisoida sen. Jos et realisoisi sitä ennen kuolemaasi, niin teksit kuitenkin perillisesi rikkaaksi.
Väite, ettei Russellilla ollut omaisuutta kuollessaan, on perätön. Käteistä rahaa ei kenties ollut, mutta nuo erittäin arvokkaat osakkeet kuitenkin oli.