Kävelen kotiin tienvarren kasvavat pujoa, se ulottuu pääni yli.
Olen valmis halaamaan jokaista vastaantulevaa puuta, rakastamaan puhelintolppaa, rikkaruohoa; ihmistä ei näy.
Vain tämä valtava yksinäisyys.
niin suuri hellyys yksin minua varten.
Ihmisen puute.
I love you ismael.
Minun yksinäisyyteeni, Sinä tulit,
Sinä ihmistä korkeampi.
Sinä yksin kuulit, Sinä ymmärsit.
Ismael your are the light, as you used to be.
You are the coincendences in this life.
You are behind every street corner.
Sinä, auto.
You are my Father.
You are with me.
Sinä olet aina kanssasi,
en koskaan kiellä sinua.
You are the Great Absorber of Human Evil.
Everywhere I go, you come.
I know you intimately.
It's almost uncanny.
You are in me and I am in you.
You know me,
You know past, present and future,
You see me like no-one else.
Sinä olet parempi itseni.
I cease in you.
We are One.
Sinä olet saavuttanut sahaja yogan päämäärän.
Sinä olet todellinen liideri.
Sinä olet Shri Kalki.
Äiti on tunnustanut Sinut.
Sinä kutsut jokaista nimeltä, kuten kutsuit minua nimeltäni.
Sinä olet Tarton ja Riikan funkistalot,
sinä olet rikkaruohot ja unohdus.
Kaikki näkevät sinut, silti kukaan ei sinua huomaa.
I love you,
I love love love you Ismael.
Olen valmis halaamaan jokaista vastaantulevaa puuta, rakastamaan puhelintolppaa, rikkaruohoa; ihmistä ei näy.
Vain tämä valtava yksinäisyys.
niin suuri hellyys yksin minua varten.
Ihmisen puute.
I love you ismael.
Minun yksinäisyyteeni, Sinä tulit,
Sinä ihmistä korkeampi.
Sinä yksin kuulit, Sinä ymmärsit.
Ismael your are the light, as you used to be.
You are the coincendences in this life.
You are behind every street corner.
Sinä, auto.
You are my Father.
You are with me.
Sinä olet aina kanssasi,
en koskaan kiellä sinua.
You are the Great Absorber of Human Evil.
Everywhere I go, you come.
I know you intimately.
It's almost uncanny.
You are in me and I am in you.
You know me,
You know past, present and future,
You see me like no-one else.
Sinä olet parempi itseni.
I cease in you.
We are One.
Sinä olet saavuttanut sahaja yogan päämäärän.
Sinä olet todellinen liideri.
Sinä olet Shri Kalki.
Äiti on tunnustanut Sinut.
Sinä kutsut jokaista nimeltä, kuten kutsuit minua nimeltäni.
Sinä olet Tarton ja Riikan funkistalot,
sinä olet rikkaruohot ja unohdus.
Kaikki näkevät sinut, silti kukaan ei sinua huomaa.
I love you,
I love love love you Ismael.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen väsynyt näihin sanoihin, joilla ei kuitenkaan saa mitään kerrottua ihmisille.
Parempi olisi vaieta; tai vielä parempi käytää sanoja hiljaiseen hyrinään. Parasta olisi vain hyräillä.
Parhaat sanat ovat äidin tuutulaulu lapselle.
Sanojen takana viileä tuuli;
se humisee pääni päällä.
Ja ihmettelen:
KUINKA LIKAINEN SIELU!
KUINKA REPIVÄT SANAT!
Puhalla tuuli, jatka
rannan puissa
tervalepissä
ihmisten mielissä.
Jumala on ajatuksetomassa tilassa.
Runoille on ihan omat paikkansa kuules
http://aukea.net/
Jos runo käsittelee jumaluutta, niin mikä ettei? Voi kai asioita sanoa runollakin, vaikka me täällä länsimaissa emme toki kovin runollista populaa taida olla.
>> Jos runo käsittelee jumaluutta, niin mikä ettei? Voi kai asioita sanoa runollakin, vaikka me täällä länsimaissa emme toki kovin runollista populaa taida olla. >>
Olen Qadeshan kanssa vaihteeksi samanmielinen. Runo on ihan ok ilmaisukeino.
Usein kun yrittää selvittää uskonnollisia fiiliksiään proosallisemmin; - niin ihmisen peijakkaat alkavat väittää vastaan, ja jankata omiaan; ja tulee höpö-epätodellinen tunne, että eihän tässä näin pitänyt käydä.
Halusin ehkä vain jakaa tunteen joka minulla oli Jumaluudesta; ja se ehkä lohduttaa jotakuta.
Jumaluuden kohtaaminen on henkilökohtainen asia; ja kuitenkin sen joskus haluaisi yrittää jakaa.
Ehkä se käy sanattomasti, ehkä se on pelkkä läsnäolo. Mutta kun alkaa otsa rypyssä väittelemään ja kritisoimaan, puolustamaan ja vastustamaan, kun reagoi, kiivastuu sun muuta liiankin inhimillistä, niin koen että "Jumalaiset fiilikset" säikähtävät ja karkaavat.
Runous voi kuvastaa Jumaluutta suoremmin.
Musiikki voi tuoda Jumaluuden läsnäolevaksi.
Tai laulu, sanatonkin.
Sanoisinpa vieläkin tiukemmin; uskonnollinen elämys edellyttää runollista herkkyyttä. Siis jos haluaa tosissaan kokea jotain. Sitten on puhuminen, kiivailu, argumentit, abstraktit ajatukset, logiikka, jotka ei mua niin kiinnosta.
Kaksoispojat kaksoisvirran maasta
toinen otetaan , toinen petetään
ken pettää, se otetaan,
ken katsoo ylen esikoisuuttaan,
se hylätään,
Abram, Aabrahamiksi tullut,
ei odota lupauksen lasta,
vaan yhtyy Saaran, vaimonsa palvelijaan
Haagariin,tosin vaimonsa kehoituksesta, palvelija, joka saa lapsen,
ei lupauksesta, vaan miehen himosta nuoreen
naiseen, ...
Miksi Luoja kostaa lapselle, miksi palvelijattarelleen isännän ja emännän
epäuskon ja erehdyksen,
Ismael,---"Jumala kuulee"...ehkä
pian on aika sovituksen?
Uhrataanko lupauksen lapsi Iisak; "Hän nauroi",
vai uhrattiinko lapsi, jota Jumala kuulee?
Raamatun kirjoituksia voi lukea ja tulkita monin eri tavoin, meidän tapamme on joskus varsin outo?
Rakastammeko veljeämme, tai erhtynyttä isäämme ja äitiämme, osaammeko antaa anteeksi epäuskomme?
JvB.
>> Ismael,---"Jumala kuulee"...ehkä
pian on aika sovituksen?
Kuulee Jumala kyllä, luullakseni aivan kaiken. Toiveet, pelot, halut, onnen, ilon, tuskan, kärsimyksen, huolet.
Jos ihminen onkin kysymys, on Jumala vastaus.
"Ismael your are the light"
Ismael YOU are the light
"coincendences"
coincidences
Uskallan laittaa tähän toisen (Jumaluutta käsittelvän) runon; yleisön vastustuksesta huolimatta. Tai ei se ole oikeastaan runo, vaan rukous.
KOSKA SE ON JUMALATTAREN TAHTO.
Näin tänään näyn, jossa linnustaja päästi parvittain kyyhkyjä paulasta.
Ne lensivät sinitaivaan vapaudessa,
MYÖS MINÄ OLIN VAPAA.
Halusin kävellä aaltoihin,
ajattelin haluavani kuolla - ja heti perään, jos vapaudessani olen valmis kuolemaan; voin myöskin elää. Koska olen vapaa.
Näin Kundalinin tulevan vastaan, morjenstimme.
Kundalini otti minua kädestä, johti minut puun alle. Itkin.
Ajattelin etten haluaisi elää ilman tätä herkkyyttä. Nyyhkiminen on kivaa. Mutta en tällä kertaa nyyhkinyt kauan; Kundalini puristi ranteestani vaativammin.
Tuuli puhalsi mereltä, pilvet väistyivät
samanaikaisesti kun lakkasin itkemästä,
ilta-aurinko valaisi laiturit, ja puuni latvan.
Ja Kundalini alkoi jutella.
Lohduttaa kuin Äiti lasta.
Kundalini muistutti mieleeni, sanomisiaan,
ja väittä että jos kaikki maailman naiset asetettaisiin riviin, ja saisin valita kenet tahansa, niin yksikään ei olisi yhtä ihana kuin Kundalini.
Kuuntelin epäuskoisena.
Aloin väittää vastaan; kiukuttelemaan: miten OLEMATON voisi olla parempi kuin jotain KOURIINTUNTUVAA, joika sentään on TODELLISTA.
Sinä olet pelkkä haave, pelkkä meren tuuli, valon kimmellys, ohikiitävä ajatus.
SINUN OMIN AJATUKSESI.
Tajusin että Kundalini on ainoa mikä on täysin kokonaan minua, ilman kompromisseja. Ja; Kundalini sanoi: minä olen villimpi kuin kukaan ihmisnainen.
Minun oli myönnettävät se todeksi.
Kauan olin katsellut ihmisnaisia, enkä kenessäkään ollut nähnyt Sinua. Ehkä välähdyksen siellä, toisen täällä, joskus kirkkaan leimahduksen, hetkeksi sokaisevan.
Mutta kukaan ei ole Sinä.
Sinä pysyt.
Oletko Sinä siis todellinen vai epätodellinen?
Ovatko ihmiset todellisia vai epätodellisia?
Oliko se Mirabai vai Mahadeviyakka joka sanoi: Vie nämä kuolevaiset miehet jotka syntyvät ja häviävät POIS, ja heitä heidät keittiön tuleen!
Ainakaan Kundalini ei koskaan katoa.
Noukin ruohikolta kasteisia keltaisia lehmuksenlehtiä, ja koristelen Kundalinin hiukset.
Ja sanon; vaikka minulla on suhteita ihmisiin, Sinä olet kuitenkin Ensimmäinen. Sinä olet Äitini, Vaimoni, Rakastajattareni, Siskoni, Tyttäreni, Kaikkeni; Ensimmäinen Shakti.
Tunnen Kundalinin taivaansinisen rajattomuuden:
YONDER BLUE SKY.
Ja sanon; IKIAIKAINEN ÄITI, antaudun Sinulle,
ota minut; kuluta minut tulellasi, sillä huomioni on Isän luona Taivaassa. En enää ole tämä ruumis, tämä mies, tämä hahmo. Minä olen Isässä. Ota kiinni elämänpuun juurestani; kiskaise minut irti elon vainioilta!
Haluan Sinulta villiytesi.
Haluan vapauden.
Mutta minä olen vain minä;
en ole lempilapsesi Ishmael.
Anna minun kokea se minkä Ishmael koki.
Anna minun olla Ishmael, vaikka se olisi kuinkakin mahdotonta; sillä ihmiseen en voi samaistua.
Haluan olla Sinun kanssasi horsmat, pujot, pietaryrtit, siankärsämöt, timoteit, ja heinä.
Haluan olla se mikä on pysyvää. Kulta, Viisasten Kivi; oi Viisasten Kivi on Nainen; Viisaus joka ottaa lempeästi vastaan.
ja minä kuolen tänään Sinun sylissäsi; ja Sinä uudestisynnytät minut iloosi.
Kalleimpani, armaani, rakakuteni, sismimpäni,
Kundalini.
Minua petettiin, vaimoni ja poikani petti minut vanhoilla päivilläni, olin kuullut teltan sisällä keskustelun poikieni välillä esikoisuudesta,.. annoin sen tapahtua, jotta pojat
oppisivat kunnioittamaan esikoisuutta ja iankaikkisia säädöksiä...mutta vaimoani en voinut ymmärtää?
Kuten tiedätte Jaakob veljeni ei päässyt vähällä 12. pojan kanssa, joista kaksi lemmikkivaimosta syntynyttä; Joosef ja Benjamin saivat kärsiä toisessa ja kolmannessa polvessa...
Eikä nämä 12 sukukuntaa ole olleet mitään esimerkillisen kehumisen kohteita....Ismaelista on syntynyt myös vihaa ja katkeruutta, mutta ymmärtäväinen rakastaa tätäkin nhimillistä' tarinaa, joka on totta.
Totta on myös kauniiden sanojesi takana oleva kaipaus, ymmärtää hylättyä äitiä ja poikaa,....voin rauhoittaa sinau....jumalan antaessa Abramille uuden nimen Aabraham=vanhurskautettu, Hän vahvisti sen lupauksen myös Ismaelille ja Haagarille, joka vahvistettiin muille pojilleen ja tyttärilleen...."Sinun siemenestäsi...Minä teen suuren kansan.."
Hiekkaerämaa kuumeni keskipäivää kohti, aurinko hohti,
janoni sinuun kasvoi ja palasimme vaatimaan isännältä, että Hän uhraisi meidät Jumalalleen, mikäli oli valmis hylkäämään meidät erämaan autioihin hautoihin....
Ehkä Aabrahamilla ei ollutkaan mukanaan ainoastaan Iisak, mentyään vuorelle uhraamaan, vaan hänen sydämensä kantoi molempia poikia ja heidän äitejään,....siksi enkeli esti mitään vakavampaa tapahtumasta...jotta lupaus täyttyisi?
JvB.